Elämän arvoista

Iltakoronalehden lakoninen kuolemankultti jatkuu:

Onko loppuelämä koronakaranteenissa elämisen arvoista? Kuolemantutkija: ”Voi aiheuttaa katkeruutta”

Se voi olla. Varsinkin kun se tapahtuu täysin ilman syytä, puoskaroinnin seurauksena.

Koronakriisi tulee kestämään vielä pitkään. Rajoittamistoimia saatetaan joutua jatkamaan hamaan tulevaisuuteen asti.

Fasismi ("Voi voi kun meidän nyt vaan täytyy sortaa teittii!") jatkuu niin kauan kuin sen annetaan jatkua – ja mitä pidempään näitä psykoottisia säädöksiä noudatetaan, sen enemmän niitä meille työnnetään tästä ikuisuuteen. Kaikessa on kysymys vain siitä, havahtuvatko alamaiset siihen mitä heille tehdään ja millä verukkeella milloinkin.

Omaehtoisen eristäytymisen ja etäisyyden pitämisen pitkittyminen on herättänyt myös keskustelua siitä, onko tällainen elämä loppujen lopuksi elämisen arvoista.

Tämä ei missään vaiheessa ole ollut omaehtoista, vaan natsihallinnon sanelemaa. Arkadianmäki on täynnä ihmisoikeusrikollisia – mutta koska koko maailman kaikki hallitukset ovat sitä jo valmiiksi ja varsinkin nyt... Haittaakse? Onkse nyt okei kun kerta kaikkien hallintojen on vaan kerta kaikkiaan valheellisilla perusteilla pakko sanella (joka maassa eri tavalla, mutta "tieteellisesti") millainen vapauden aste kellekin sallitaan.

Erityisesti monille ikäihmisille karanteeni on ollut kova paikka: lapsenlapsia ei saa tavata, ystäviä ei pääse näkemään, monet harrastukset ja kerhot ovat saaneet jäädä - mitä jää jäljelle?

Niin. Kaikki mahdolliset vitsaukset on tähän asti kestetty, ja sitten kakarat pistävät arestiin ehkä mahdollisesti manifestoituvan flunssan takia. 

Kuolemaan perehtynyt tutkija, tohtori Ilona Pajari huomauttaa, että tematiikassa on pohjimmiltaan kyse kuolemaan liittyvistä elämänlaadun ja ihmisarvon kysymyksistä, kuten elämän pidentämisestä.

Mitä tämä "elämän pidentäminen" oikein on? Ihminen kuolee kun sydän lakkaa lyömästä. Meille on tietty määrä sydämenlyöntejä varattuna, ja niiden jälkeen poistutaan. Kuolemankultilla tosin on pakkomielle elämänjatkamisesta ja kuoleman piilottamisesta. Ei väliä elämän laadulla, kunhan se vain jatkuu.

Vanhusten ja muiden riskiryhmien suojeleminen virukselta on Pajarin mukaan arvokysymys.

Onhan se tavallaan. Se, että vanhuksilta otetaan viimeinenkin oikeus vaikuttaa omaan elämäänsä keksityn mikrobin verukkeella... Siinä on melkoiset elämänarvot kyseessä.

Tiedostan kyllä, että suurin osa kuvittelee tämän mörköviruksen todelliseksi, ja oikeasti luulee toimivansa oikein – mutta valitettavasti nämä narratiivia pönkittävät työmuurahaiset ovat juuri heitä, jotka pitävät tämän täysin sairaan systeemin toiminnassa.

– Se on ainoa sivistyneen yhteiskunnan tapa toimia. Jos jokin ryhmä on vaarassa niin sitä suojellaan. Se koskee kaikkia riskiryhmäläisiä. En ymmärrä, miten ne Ruotsissa selittävät tätä itselleen, hän tokaisee.

Kuunteleppas nyt Ilona ittees: "Jos jokin ryhmä on vaarassa niin sitä suojellaan." Kaksi täysin arbitraarista, hahmotonta möykkyä: jokin ryhmä (millä kriteereillä tämä ryhmä erotellaan [diskriminoidaan; segregoidaan] muista?) – ja miten määritellään suojelu? Kaikki "suojelu" tähän mennessä on johtanut immuniteetin heikentymiseen, mikä on täsmälleen väärä suunta.

Tutkijan mukaan rutiinien hajoaminen, säännöllisten menojen peruuntuminen ja ajanviettopaikkojen sulkeutuminen sekä etäisyyden pitäminen voivat heikentää liikkumiseen ja sosialisoimiseen tottuneiden ikäihmisten elämänlaatua. Toiset saattavat vielä haaveilla matkustamisestakin. Epätoivoa lisää ajan rajallisuus.

Mutta onneksi keskenkasvuiset kakarat suojelee kohtelemalla kuin vauvaa.

– Me, joilla on oletettavasti kymmeniä vuosia elinaikaa, tapaamme nähdä tällaiset tilanteet ainakin jollain tavalla väliaikaisena. Jos ajattelen viettäväni viimeiset vuoteni karanteenissa mokoman koronan takia, siinä menee kaikki mahdollinen. Konsertit, teatterinäytökset, lomamatkat – kaikki se, mitä olisin vielä jaksanut tehdä, on peruttu. Se voi aiheuttaa katkeruutta ja herättää varmasti hyvin ristiriitaisia tunteita, hän pohtii.

Niin. En kyllä kanssa yhtään ymmärrä miten ne siellä Ruotsissa selittävät itselleen miksi eivät tee samoja ankeutustoimia?

Pajari huomauttaa, että moni 70-vuotias ikäriskiryhmäläinen on nykyään hyvinkin terve ja menokuntoinen.

Toiset on, toiset ei. Mahtaisiko olla niin, että ihmisten jakaminen ikäryhmiin on ehkä mielivaltaisin jako mitä voidaan tehdä?

Tämän vahvistaa Iltalehden haastattelema geriatrian erikoislääkäri, emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä, joka toivoikin riskiryhmän ikärajaa nostettavan 70:stä 75 vuoteen. Hän piti seitsemääkymmentä vuotta liian alhaisena, koska 70:n ja 75:n väliin mahtuu vielä suhteellisen paljon terveitä ja toimintakykyisiä ihmisiä.

 Kaikkiin ikäryhmiin kuuluu terveempiä ja sairaampia ihmisiä. Tosi villi ehdotus: mitä jos ihmisiin suhtauduttaisiin yksilöinä? Tiedän että tämä ei ole kellekään kuunaan tullut mieleen, mutta... Mitäs jos?

– Kun väestötutkimusten tasolla tarkastellaan, 75 vuotta on se ikä, jolloin lisääntyvät krooniset sairaudet ja toimintakyvyn heikkenemiset lisääntyvät, perusteli Kivelä.

Jep. Tämä koskee kaikkia, paitsi niitä joita se ei koske.

Yli 65-vuotiaiden itsemurhat ovat olleet muutenkin kasvussa. Ilona Pajarin mukaan koronakriisi voi tehdä joidenkin vanhusten elämästä entistä tukalampaa, mikä saattaa lisätä ikäryhmän itsemurhia entisestään.

Itsemurhat on kasvussa ihan joka ikäryhmässä. Sellaista on elämä fasistivaltiossa, josta järjen valo on häädetty "omaehtoiseen" karanteeniin™.

– Ihan varmasti löytyy niitä, jotka miettivät näitä asioita nyt, kun näyttää siltä, että tämä tilanne pitkittyy. Joillekin se on vain niin kova juttu. Mielenterveyspuolelle voi tulla lisää asiakkaita.

Ja tähän toiveikkaaseen nuottiin päätetään tämä artikkeli. Jep. Systeeminen fasismi tappaa, ja nimenomaan vanhuksia – kuten globaalisti on saatu seurata. Tällaista on olla psykoosissa.