Pilatus-hankkeita, ja muuta mihinkäänliittymätöntä

 Jotain ihan muuta vaihteeksi ajatellakseni: <ja tämä saattaa nyt mennä hiuuukan tajunnanvirran puolelle> Autoa rapiat kolmekymmentä vuotta ajeltuani alkaa ratin takana haaveiluttaa se lentävä auto

Tämä nyt vielä on noita ropelli-malleja, mutta jokainenhan toki tietää, että elohopeamoottorilla saa kumottua painovoiman...

– joka olisi jo olemassa, mutta politiikkahan tuotakin on jarruttanut (ja myös/varsinkin suuryhtiöiden ROIt sun muut; ei kannata liian käteviä tuotteita kehittää kun paskemmillakin saa tuohet nyhdettyä

Juuri on ruvettu kampittamaan sähköpotkulautoja! Tyypillinen kuvio: jostain ilmaantuu valmis liikeidea, joka jouhevoittaa ihmisten kulkemista paikasta toiseen – ja sitten kolmantena vuonna yhtäkkiä alkaa selkeästi masinoitu meteli liikenneturvallisuudesta: "Kulkevat liijjan lujaa, liian hiljaa [öh: äänettömästi siis]... Kännissä ajelevat siellä ruojat!"

Niin on tuore keksintö, että häthätää joudutaan liikennesääntöjä ru(n)kkaamaan uusiksi noille.

Samoilla argumenteilla ei polkupyöriä vastaan ole hyökätty; polkupyörille vallataan kaistatilaa autoilta, jolloin liikkuminen nimenomaan kaupungeissa vaikeutuu – mitä auttaa sähköpotkulaudat, mutta sehän ei enää käykään päinsä, se.

...ja samaa sarjaa itsestään ajavien autojen kanssa. Onko niillä onnistuttu ajamaan peräti kahden käden sormilla laskettava määrä onnettomuuksia? ...kun samaan aikaan päivittäin täysin päättömät kuskit ottavat itsejään ja muita hengiltä sillä, etteivät seuraa liikennettä yhtään – toisin kuin itsestäänajavat autot, joilla on samaan aikaan kamerat joka suuntaan, ja tutka siihen päälle niin, että onnettomuuden väistää vaikka katalysoiva erhe tapahtuisi pari autonmittaa edellä ajavan rekan edessä. (Toki näissä vempeleissä on se vika, että totalitarismi... mutta ei nyt mennä sinne.) 

) – ja siinä helposti tulee mieleen, että kuski on sitten pilotti.

Näitähän ei sitten muuten varmasti päästetä markkinoille ikinä.

Mutta mikä se semmoinen pilotti on? Mistä sana juontaa – ja sitten siellä ratin takana maantiehypnoosissa unohtuu, että miten englanniksi kirjoitetaan pontius pilatus; tiedät kyllä miten se lausutaan (ja sen mukaan sen voisi kirjoittaa Pontius Pilot, mutta sehän olikin Pilate, josta tulee mieleen lähinnä pilates.

Ou nou, olen selkeästi Bisquitin (miksi aina ensin kuvittelen Origon, ja sitten joudun tarkistamaan että kuka nyt oli mitä – ja nyt en saa päähäni... eikös joku pakinoitsija ollut nimenomaan Origo?) jäljillä taas. Siis Seppo Ahtin (eihän sukunimiä taivuteta, vai taivutetaanko?) nimimerkki...
    Milleköhän ikäluokalle tämä kappale ei nyt sano yhtikäs mitään?

Enihuu, niin sitten tulee mieleen, että minkä ihmeen takia – kun siis englannin kieli on käytännössä yhteenniputettu vulgaariversio sekä kreikasta että latinasta (puolikkaalla germaniaa (saksia? kelttiä?) höystettynä 

[englannissa on siis yli tuplasti enemmän sanoja kuin muissa kielissä... ja joku on varmaan joskus tutkinut miksi eläimistä puhutaan eri kielellä riippuen siitä onko kyseessä elävä otus vai ruokalaji...] – 

...niin minkä ihmeen takia sekä latinalaisista nimistä että kreikkalaisista pudotetaan lopu(kkee?)t pois?

Aristoteles - Aristotle

Platon - Plato

Herodes - Herod

Paulus - Paul

...ja miksi nyt latinankielisistä tulee vain raamatulliset fantasiahahmot mieleen. Juu, Pontius Pilotti oli kyllä olemassa, mutta tokihan te tiedätte että ei ihan siihen aikaan kuin hänen väitetään käsidesiä hinkanneen...

Ja miksi "pilottiohjelmaa" kutsutaan juurikin pilottiohjelmaksi? Tautologian "välttämiseksi"kö: "ohjausohjelma" (tai oikeammin[ko]) "ohjaajaohjelma"? Miksei pikemminkin vaikkapa pioneeriohjelma? Kuskihanke?

Ai niin! Nyt tajusin miksi sanojen merkitykset ja niiden limittymiset on liehuneet mielessä. Joku runon ja suven päivänä (en tiennyt että sellainen oli meneillään) heitti haiku-haasteen vitterääriön puolella, joten piti sitten pari sellaista pyöritellä – ja siinä (transsissa; keskittyminen on transsi) allekirjoittaneen pää alkaa tuottaa alluusioita & pettävän illusorisia ensivaikutelmia

vähän niin kuin joku toinen siellä vitterääriössä (josta en juu osaa nykyään olla puhumatta kun on niin vänkä mesta ja uusia eri koleita kavereita) jekutti ihmisiä sanoilla "mandatory vacation", ja useimmat eivät vain nähneet mitä siinä oikeasti lukee...

 kaikelle, jolloin melkein joka rivin voi lukea useammassa kuin yhdessä merkityksessä (jotka hyvinkin saattavat olla toisilleen vastakkaisia – jolloin kokonaisuus kääntyy omaksi kontrapunktikseen; painotukset siirtyilevät jossain sfumaton härmeessä). Häilyvää kieltä. Piilorustoisasti niveltyviä lauseita, joista löytää merkityksiä juuri niin paljon kuin... no, ehkä enemmän kuin mitä niitä on sinne kirjoitettu edes.

Antautukaamme; vieteltäköön suveni – löylytyksettä. --- Asfaltti, menneen piiloon haipuu, taaksesi haravoida sees.

Onnistuin mielestäni melko kivasti liudentamaan noihin melkoisen määrän ristikkäisiä merkityksiä – ja siitä hetkestä alkoivat aivot pyöriä lyyrisemmällä vaihteella. ...mikä kaiken proosallisuuden keskellä onkin vallan... huojentavaa ehken. 

Hengähdystauko tilanteeseen, jossa rautakangesta vääntäminenkään ei tunnu menevän enemmistössä millään lailla jakeluun.

Naamanäkkäri

Kiusallista. Satuin olemaan eilen Honkkarissa sompailemassa, kun tulin syrjäkorvalla kuulleeksi presentoivaa nauhoitusta, joka meni jotakuinkin näin: ”Tuulilasin puhdistaminen on hankalaa, ja lopputulos usein pettymys…” ja välittömästi näin sieluni silmillä useita autonsa klaseja hinkanneita, elämäänsä pettyneitä hahmoja:

”Njjeihh! Miten tämä nyt näin meni?! Mitä mä kuvittelin?! Miksi mä menin tekemään tämän? Eihän tuosta näe enää läpi lainkaan! Ggnnägh!  Minkä takia mä kuvittelin pystyväni tähän?” jne.

Ja, no, en sitten saanut ajatusta pois päältä, vaan koko matkan ulos samotessani hymyilin kuin joku onnellinen idiootti. Kyllä hävetti. Läheltä piti etten nauramaan ruvennut, vaikka huumorin taso ei varsinaisesti taivaita edes hiponut.

Varmaan kaikki ihmiset katsoivat että ”Mikä tuokin luulee olevansa? Parempi kuin me muut vai? Mistä se on karannut? Onko se juuri harrastanut seksiä jossain hyllyvälikössä? Eikö sillä ole arkisia huolia? Onko se voittanut lotossa? Mikä arrogantti paskiainen.” jne.

En tiedä mitään niin epäilyttävää kuin itsekseen hymyilevät ihmiset. Sitäpaitsi tuulilasin puhdistaminen on oikeasti hankalaa. Omassa kiesissäni on puolet näkyvyydestä sangen utuisena ollut ties kuinka pitkään kun ei sitä jumprahuiti saa millään kunnolla transparentiksi. Että ei pitäis paljon naurattaa.

Säädyttömiä tutkimuksia

Sattuipa HBO:lla tulemaan vastaan sarja Masters of Sex, joka siis kertoo tutkijasta (nimeltään Masters), joka viiskeetluvulla lähti avaamaan orgasmin salaisuutta. Siis että tyyppi nyt vain oli tieteelliseltä kannalta hyvin kiinnostunut siitä mitä tapahtuu kun… touhutaan ja sitten… sattuu hassusti. Että varsinkin naisilla mitä siinä tapahtuu, kun ei niistä oikein ota selvää.

Henkkohtaisesti en viime aikoina ole ollut lainkaan kiinnostunut mistään jutuista, jotka on ajoitettu tapahtumaan ennen syntymääni. Jotenkin ei millään jaksa liikuttaa yhtään semmoiset, mutta tässä nyt aihepiiri sattuu olemaan… Enkä nyt puhu pelkästään seksistä, vaan nimenomaan siitä miten joskus on tosiaan erikseen pitänyt taistella oikeudesta tutkia sitä että mistäs tuossa kiihottumisessa oikeastaan on kyse. Että tutkimus on pitänyt aloittaa salaa ja sitten vängätä kyseisen tutkimuslaitoksen johtajan kanssa, että kyllä tämä nyt ihan oikeasti on ihan vakavastiotettavaa tutkimusta.

Mutta tottahan on se, etten olisi ehkä ruvennut sarjaa katsomaan, jos ei silmiin olisi sattunut naispääosanesittäjä ihan ensimmäiseksi. Hän johon on tullut retkahdettua jo jossain aiemmassa audiovisuaalisessa tuotannossa. Siltikin, ihan tieteellishistoriallisesta uteliaisuudestahan minä vainen; tämähän on oikeastaan yhdenlainen jatko-osa tälle elokuvalle, josta kirjoitin vajaa vuosi sitten.

Joko HBO huomaa vihdoin ottaa ohjelmistoonsa jotain sellaista mitä ei FilmNetin kautta jo näe? Eli mahtaneeko käydä niin, että en lakkautakaan tilaustani siinä vuoden tullessa täyteen? Ans kattoo.

Niin, ja saas nähdä eteneekö kyseinen sarja pilottia pidemmälle, vai onko se heristelty kuoliaaksi heti ensimmäisen jakson jälkeen.

Huomaan, että lähes kuukauteen

että lähes kuukauteen en.
Että en lähes kuukauteen ole kirjoittanut mitään. En mitään!
Eikö minulla ole mitään asiaa?
Onko minulla ollut?
Asiaa? Minulla?
Enkö tahdo jakaa maailmani kanssa mitään? Enää?
Olenko minä jakanut? 

Enkö minä välitä enää?

Vai eikö minulle tapahdu mitään?
Ehkä minulle tapahtuu niin paljon, että hienotunteisuussyistä? Ehkä en halua retostella glamorööseillä detaljeilla? Sehän olisi rahvaanomaista, semmoinen. Minä taas en ole. Vai olenko?

Onpas tämä. Ei tosin ihan ensimmäistä kertaa. Aina välillä tulee näitä. Ja sitten taas muuta. Ja noin.
Tämäpä vasta. 

86/100 Vakkuumijournalismin joustinlaulu

Ei helevetti, nytpä tekkee meinnaan tiukkaa ko eijjoo nimittäin mittään asijan tynkkääkkään mielesä. Niin taittaa olla tuhhoon tuomittu tämä yritys, joustinlaulu menneillään katoppakö alakaa ottaa aivoon tämmöne pakkotahtine… Jaa, nythämminä keksinki: alan kirjottaa yhtys sanat eriksensä; siinähä tuplaanttuu sanojen määrä! Eipä kätevä, heti helepottaa kummasti eikä yhttää puristele vantteet päätä.

Ja sitte ko vielä muka murretta koittaa väänttää, en kkait minä ossaa mittää pohjos pohojan maan murretta vaikka muka sielä oon syntynä. Väkisin tulloo siihe mukkaan kaikemmaaliman savonvänkäystä (emminä jaksa enemppää nuita yhyssanoja runnella, menkköö yhttee) ja karjallaa mitä kaikkia. Minä ehtiny ku puol vuotta siellä asua himputti, opettele siinä sitten eksakti murre ku ei ossaa vielä muutenkkaa kovin juohevasti porista. Häjintuskin oppinu kääntymmää vattalleen niin heti pitäs muka osata tuommosia nyvansseja erotella, ei kuulkkaa tämä peli ei nyt vetele.

Niettä mutta mitäpä sitä alakas muka jutujjuurta ko ei ou kyllä niimminkään moista tiäkkönä mielen päällä täsä justiisa että

88/100 Rutiinin rakentaja ja sisäinen sabotööri

No, pääseepä kirjoittamaan tämän päivän rupeamaa hyvissä ajoin; heräsin puoli kolmelta yöllä. Joten äkkiseltään voisi kuvitella ettei mennä ihan yhtä lähelle puolta yötä ennen julkaisua.

Kätevää ei kenties ole se, että julkaisu tapahtuu kuitenkin joskus paljon myöhemmin kuin ensimmäisten rivien kirjoittaminen, mikä aiheuttaa lukijassa varmaankin omituisen aikavääristymän. Tämä on pakattua aikaa, jossa menneisyys tiivistyy fragmenteiksi ajatuksen kuvatuksista.

---

...Ja sitten ollaankin pyrähdetty piitkälle iltaan, kun mä kajautan:

Ainniijjoo! Nythän mä elävästi tunnistankin taas mistä on kyse. Inertiahan se siellä jurnuttaa, ihan sama joka jarruttelee joka ainoan rutiinin muodostamista. Jälleen lyödään päätä seinään, josta kuuluu: mut'kandeeks'hei, mut'kandeeks'hei, mut'kandeeks'hei jnpp.

Eli sisäinen sabotööri seuraili jälleen ensimmäisen viikon

Enää 90000 sanaa

Jos tamperelaislehti otsikoi, että "Turkulaismies ajoi humalassa Lahdessa", niin mitä tässä oikein koitetaan viestiä? Että on ne turkulaiset sitten pöljiä; onneksi ajoi harhaan eikä osunut tänne mansesteriin vaikka varmasti yritti – vai että tällaista ei ole koskaan ennen sattunut (ja taas sattui (ehehe))? "Turkulainen? Lahdessa? Autolla? Kännissä? Nuo neljä eivät mahdu samaan yhtälöön mil-lään! Siitähän seuraa aikaparadoksi ja universumi romahtaa itseensä muodostaen yhden kvanttimallisen mustan aukon."

---

HBOlla on tärkeä tilaukseeni liittyvä tiedote (kursiivit ympätty):

Hyvä tilaaja,

Toivomme, että olet tyytyväinen HBO-tilaukseesi ja nautit 28.2. päättyneestä ilmaisesta tutustumisedustasi.

Veloitamme sinulta pian

Ensin vasemmalle, sitten oikealle, ja sitten vielä kerran...

Ovat Destiassa äityneet luoviksi. Ilmeisesti hirvivaarasta varoittavat merkit eivät ole estäneet riittävästi hirvikolareita, joten nyt on pystytetty hirville autovaaramerkkejä.

En viitsinyt erikseen pistää parkkiin ja käydä tarkistamassa josko juuri tästä oli kyse, mutta eihän tuolle mitään muutakaan selitystä voi olla... Toivottavasti homma toimii ja symbolit on pidetty hirville sopivan simppeleinä – ei niin että tyhmiä olisivat, en minä sillä, mutta että huomaavat sitten oikeissa kohdissa pysähtyä kertomaan jälkipolville: "No niin, tässä tultiin nyt justiinsa noiden peltilehmien vaellusreitille. Muistakkos miten vaarille kävi kun sattu aamunhämäristä vaellusreitille eikä muistanu kattoa että tuleeko sieltä peltilehmiä? Joo. No nyt ne peltilehmät on ruvenneet mainostamaan itseänsä, joten ihan piruuttaan laitetaan silmät kiinni aina tällasissa kohdissa ja juostaan ihan miten sattuu!"

Mitä teit tänään vuonna -82?

Tämä on taas ihan silkkaa huuhaata, mutta tulipa vain mieleen tarkistaa, notta kuinka usein kalenterivuodet toistavat itseään – kuinka usein siis viikonpäivät napsahtavat samoille päivämäärille. Suomenkielinen Wikipedia ei tietenkään mitään asiasta kerro, mutta englannimmalla puolella on kätevä taulukko, josta asian voi tarkistaa: käy ilmi, että näin tapahtuu pääsääntöisesti 28 vuoden välein. Vuonna -82 elettiin juurikin sunnuntaita 3. tammikuuta. Sitten sinne huuhaapuolelle: voisiko olla, että ihminen elää tänään samanlaista elämää kuin 28 vuotta aikaisemmin? Siis oltaisiin kaikki virittyneitä samalle mentaalitaajuudelle kuin senaikainen minä. Omasta historiastani löysin erään hyvin, hyvin mielenkiintoisen kausaation, jonka kuitenkin yksityisen luonteensa puolesta pidän omana tietonani.

Mutta mitä tein vuonna -82 tänään? Millaista oli elämä, ja millainen oli henkinen statukseni silloin? Tämä vaatii melkoisen määrän tutkimusta, kun ei ole mitään päiväkirjoja eikä kakarana tullut kalenteria vielä täyteltyä. Hämärä aavistus yleisestä tilanteesta löytyy, mutta se pitää tarkistaa toisaalta...

Tässä joka tapauksessa olisi jollekulle uutteralle spirituaalituristille kätevän uskomusjärjestelmän ydin tarjolla: aina 28 vuoden välein olemme täsmälleen samassa karmisessa tilanteessa – josta kenties henkisen kasvun kautta olisi syytä vakaalla toiminnalla hankkiutua toiselle tasolle, ulos itseään toistavasta syklistä. Syvennetään vielä: seitsemän vuotta sitten sinussa ei ollut ainuttakaan samaa solua kuin nyt. 28 vuotta sitten olit siis fyysisesti ihan joku muu, neljän "sukupolven" takaa. Vai luuletko olevasi sama henkilö? Toistatko samat virheet uudelleen ja uudelleen?

Sano ei seksille

Kuohuttavaako? Suomalaiset ovat kyllästyneet sekstailuun. Minä sanon, että vihdoinkin - turhaa ähräystä on semmoinen asentojumppa. Seksiharrastelussa tulee hiki, ja harrastaja ottaa monesti hölmöjä ilmeitä naamalleen eikä kykene aktin aikana muodostamaan edes relevantteja kokonaisia lauseita. Miten siinä voi välittää validia informaatiota? Toisin on vaikkapa kirjallisuutta ja muuta korkeakulttuuria harrastaessa. Maailma avartuu, ja tulee hyvin järkevän näköiseksi harrastaja. Ei kylläkään oopperan-. Onneksi kansalaiset ovat vihdoin löytäneet järkevämpää tekemistä, substanssia elämälleen, vähemmän primitiivisiä touhuja elämäinsä ryydittimeksi. Ovat nousseet primaalikulttuurin päämäärättömästä toilailusta sivistyksen pariin. On tätä saanut odotella. Ylevät aatteet rakentuvat parempaa yhteiskuntaa herättelemään kun voidaan keskittyä johonkin rakentavampaan, päämäärähakuiseen toimintaan. Eläköön selibaatti!