Pilatus-hankkeita, ja muuta mihinkäänliittymätöntä

 Jotain ihan muuta vaihteeksi ajatellakseni: <ja tämä saattaa nyt mennä hiuuukan tajunnanvirran puolelle> Autoa rapiat kolmekymmentä vuotta ajeltuani alkaa ratin takana haaveiluttaa se lentävä auto

Tämä nyt vielä on noita ropelli-malleja, mutta jokainenhan toki tietää, että elohopeamoottorilla saa kumottua painovoiman...

– joka olisi jo olemassa, mutta politiikkahan tuotakin on jarruttanut (ja myös/varsinkin suuryhtiöiden ROIt sun muut; ei kannata liian käteviä tuotteita kehittää kun paskemmillakin saa tuohet nyhdettyä

Juuri on ruvettu kampittamaan sähköpotkulautoja! Tyypillinen kuvio: jostain ilmaantuu valmis liikeidea, joka jouhevoittaa ihmisten kulkemista paikasta toiseen – ja sitten kolmantena vuonna yhtäkkiä alkaa selkeästi masinoitu meteli liikenneturvallisuudesta: "Kulkevat liijjan lujaa, liian hiljaa [öh: äänettömästi siis]... Kännissä ajelevat siellä ruojat!"

Niin on tuore keksintö, että häthätää joudutaan liikennesääntöjä ru(n)kkaamaan uusiksi noille.

Samoilla argumenteilla ei polkupyöriä vastaan ole hyökätty; polkupyörille vallataan kaistatilaa autoilta, jolloin liikkuminen nimenomaan kaupungeissa vaikeutuu – mitä auttaa sähköpotkulaudat, mutta sehän ei enää käykään päinsä, se.

...ja samaa sarjaa itsestään ajavien autojen kanssa. Onko niillä onnistuttu ajamaan peräti kahden käden sormilla laskettava määrä onnettomuuksia? ...kun samaan aikaan päivittäin täysin päättömät kuskit ottavat itsejään ja muita hengiltä sillä, etteivät seuraa liikennettä yhtään – toisin kuin itsestäänajavat autot, joilla on samaan aikaan kamerat joka suuntaan, ja tutka siihen päälle niin, että onnettomuuden väistää vaikka katalysoiva erhe tapahtuisi pari autonmittaa edellä ajavan rekan edessä. (Toki näissä vempeleissä on se vika, että totalitarismi... mutta ei nyt mennä sinne.) 

) – ja siinä helposti tulee mieleen, että kuski on sitten pilotti.

Näitähän ei sitten muuten varmasti päästetä markkinoille ikinä.

Mutta mikä se semmoinen pilotti on? Mistä sana juontaa – ja sitten siellä ratin takana maantiehypnoosissa unohtuu, että miten englanniksi kirjoitetaan pontius pilatus; tiedät kyllä miten se lausutaan (ja sen mukaan sen voisi kirjoittaa Pontius Pilot, mutta sehän olikin Pilate, josta tulee mieleen lähinnä pilates.

Ou nou, olen selkeästi Bisquitin (miksi aina ensin kuvittelen Origon, ja sitten joudun tarkistamaan että kuka nyt oli mitä – ja nyt en saa päähäni... eikös joku pakinoitsija ollut nimenomaan Origo?) jäljillä taas. Siis Seppo Ahtin (eihän sukunimiä taivuteta, vai taivutetaanko?) nimimerkki...
    Milleköhän ikäluokalle tämä kappale ei nyt sano yhtikäs mitään?

Enihuu, niin sitten tulee mieleen, että minkä ihmeen takia – kun siis englannin kieli on käytännössä yhteenniputettu vulgaariversio sekä kreikasta että latinasta (puolikkaalla germaniaa (saksia? kelttiä?) höystettynä 

[englannissa on siis yli tuplasti enemmän sanoja kuin muissa kielissä... ja joku on varmaan joskus tutkinut miksi eläimistä puhutaan eri kielellä riippuen siitä onko kyseessä elävä otus vai ruokalaji...] – 

...niin minkä ihmeen takia sekä latinalaisista nimistä että kreikkalaisista pudotetaan lopu(kkee?)t pois?

Aristoteles - Aristotle

Platon - Plato

Herodes - Herod

Paulus - Paul

...ja miksi nyt latinankielisistä tulee vain raamatulliset fantasiahahmot mieleen. Juu, Pontius Pilotti oli kyllä olemassa, mutta tokihan te tiedätte että ei ihan siihen aikaan kuin hänen väitetään käsidesiä hinkanneen...

Ja miksi "pilottiohjelmaa" kutsutaan juurikin pilottiohjelmaksi? Tautologian "välttämiseksi"kö: "ohjausohjelma" (tai oikeammin[ko]) "ohjaajaohjelma"? Miksei pikemminkin vaikkapa pioneeriohjelma? Kuskihanke?

Ai niin! Nyt tajusin miksi sanojen merkitykset ja niiden limittymiset on liehuneet mielessä. Joku runon ja suven päivänä (en tiennyt että sellainen oli meneillään) heitti haiku-haasteen vitterääriön puolella, joten piti sitten pari sellaista pyöritellä – ja siinä (transsissa; keskittyminen on transsi) allekirjoittaneen pää alkaa tuottaa alluusioita & pettävän illusorisia ensivaikutelmia

vähän niin kuin joku toinen siellä vitterääriössä (josta en juu osaa nykyään olla puhumatta kun on niin vänkä mesta ja uusia eri koleita kavereita) jekutti ihmisiä sanoilla "mandatory vacation", ja useimmat eivät vain nähneet mitä siinä oikeasti lukee...

 kaikelle, jolloin melkein joka rivin voi lukea useammassa kuin yhdessä merkityksessä (jotka hyvinkin saattavat olla toisilleen vastakkaisia – jolloin kokonaisuus kääntyy omaksi kontrapunktikseen; painotukset siirtyilevät jossain sfumaton härmeessä). Häilyvää kieltä. Piilorustoisasti niveltyviä lauseita, joista löytää merkityksiä juuri niin paljon kuin... no, ehkä enemmän kuin mitä niitä on sinne kirjoitettu edes.

Antautukaamme; vieteltäköön suveni – löylytyksettä. --- Asfaltti, menneen piiloon haipuu, taaksesi haravoida sees.

Onnistuin mielestäni melko kivasti liudentamaan noihin melkoisen määrän ristikkäisiä merkityksiä – ja siitä hetkestä alkoivat aivot pyöriä lyyrisemmällä vaihteella. ...mikä kaiken proosallisuuden keskellä onkin vallan... huojentavaa ehken. 

Hengähdystauko tilanteeseen, jossa rautakangesta vääntäminenkään ei tunnu menevän enemmistössä millään lailla jakeluun.

Tää olis niinku lääkäri, ja toi ois niinku potilas

Yksi seuraus maiden totaalisulkeutumisesta on se, että niiden bakteerikanta alkaa eriytyä toisistaan. Mitä pidempään matkustuskiellot on voimassa, sen tutummiksi turistiripulit tulevat sitten kun matkustaminen taas sallitaan.

Toki matkustaminen tulee olemaan kiellettyä edelleen niille, jotka eivät suostu ottamaan rokotteita – jotka siis eivät perustu minkäänasteiseen tieteeseen – joista dokumentoidusti tiedetään olevan haittaa, mutta joiden hyödyistä ei ole olemassa mitään todellista näyttöä. 

Henkilökohtainen tila supistuu nollaan siinä kohtaa kun ruumiillinen koskemattomuus säädetään menetetyksi.

"Mutta koronahan leviää eksponetiaalisesti! Turvallisuuden™ vuoksi byrokraattien pitää antaa päättää mikä on terveellistä."

Koronan levinneisyyden luvut on vedetty hatusta. Jokaisessa maassa on erilainen sairashuoltamojärjestelmä. Jokaisessa maassa tilastoidaan asiat eri tavalla. Jokaisessa sairaalassa tilastoidaan asiat eri tavalla. Jokainen lääkäri diagnosoi oireet eri tavalla. Jokaisessa instituutiossa on omanlaisensa "hoito"kulttuuri.

Totuus on se, että jossain kaikki flunssaoireet lasketaan koronaksi. Vaikka 99% kuolleista on sairastanut useampaa tautia – ja syönyt myrkkyjä, joita kutsutaan lääkkeiksi – kaikkien kuolemien syyksi lasketaan "koronavirus".

Tämä on joukkojenpaimennusoperaatio. Koronaviruksen letaalisuus on pelotetaktiikka, joka ei perustu todellisuuteen vaan propagandaan. Antiviraalilääkkeet aiheuttavat punasolukatoa, eli siis anemiaa, joka laskee immuniteettia. 

Ihmiset kuolevat hoitoihin, eivät tautiin. Tämähän on pitkään ollut lääkevalmistajien metodina, mutta nyt tuo huijaus on potkaistu turbovaihteelle – koska finanssijärjestelmä oli muutenkin kaatumassa omaan mahdottomuuteensa.

Nyt kun ihmisillä olisi aikaa miettiä näitä asioita – sitä mikä on totta ja mikä suoraa valehtelua – on sen sijaan ruvettu vahtaamaan leffoja ja sarjoja. Onneksi backlogiin onkin tehtailtu aimo annos pandemoniasarjoja, joista väki absorboi itseensä vielä vähän lisää perusteetonta paniikkia.

Paniikkia paniikin päälle, aina vainen

Ah, se tunne – kuten nykyään taajaan sanotaan – kun otsikko on tavallaan oikeassa, ja kuitenkin tiedät, että loppu jutusta tulee olemaan pikemminkin kaikkea muuta:

"Perussuomalaiset ovat vihreiden toistaiseksi näkyvin tulos" - Kirjailija Risto Isomäki haluaa ravistella ilmastokeskustelua

Luin aikanaan Sarasvatin hiekkaa – saatoin jopa jotain blogatakin siitä (oletettavastikin jotain tähän suuntaan: "Isomäki ei juuri henkilöitä tai dialogia osaa kirjoittaa, mutta ihan mielenkiintoinen skenaariohan tuo..." [Tuohon aikaan vielä kuvittelin meedialla olevan jotain totuusarvoa, ja tämä nykykailotuksen hatara oletus näytti olevan jotenkin mahdollisuuksien rajoissa, muka.]) – ja otsikon nähdessäni oli helppo arvata mihin suuntaan oltaisiin menossa. Toki olisi mahdollista, että Risto olisi vaikkapa havahtunut siihen että on raskaasti väärässä, mutta näin ei näytä (vielä?) käyneen.

Muistin virkistykseksi tämä kuva:

Kuten huomataan, kaavakuvassa pitää erikseen suurentaa "kasvihuonekaasujen" osuus, jotta ihmisen nippa nappa havaittavissa ehkä oleva vaikutus saadaan edes jotenkin tussattua mukaan...

Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos™ on jo lähtökohtaisesti puhdasta cli-fiä, mutta jälleen puhutaan ikään kuin kyseessä olisi olemassaoleva ilmiö. Suomen Kuvalehdessä! Kyllä näyttää niin pahalta tämä meidän dzurnalismin tila että.

SE oli kolkko havahtuminen.

Uuh! Lupaavan tieteellisellä luisulla aloitetaan: "Oli synkkä ja myrskyinen yö". Jostain kuului kolahdus? 

Elettiin uuden vuosituhannen alkua, eivätkä maapallon kolme mannerjäätikköä käyttäytyneet niin kuin niiden olisi pitänyt.

Voi herramunperkele. Oliko herrain mielestä jäätikön käyttäytymisessä jotain moittimista? Etikettivirhe kenties? 

Grönlannin, Länsi-Antarktiksen ja Itä-Antarktiksen jäät alkoivat menettää massaansa, vaikka tutkijat olivat ennustaneet, ettei sellaista tapahtuisi ennen vuotta 2100.

Ennustavia tutkijoita. Kuten muistetaan, ennustavat tutkijat profetoivat, että napajäät katoavat viimeistään vuonna 2014. Katosivatko? Itse asiassa niiden katoamista oli veikattu jo vuoteen 2000. Katosivatko? Mikä mahtaa olla jäätilanne tänään? 

Vähän niin kuin olisi lisääntymässä... Mutta kun siis jään määrä ei ole mikään vakio. Maapallo elää, joten olosuhteet muuttuvat. Se, mitä tapahtuu juuri sinun elämäsi aikana, ei kerro mitään siitä mitä tulee tapahtumaan jatkossa. Miten yksinkertaisia nämä ihmiset oikein ovat?

Samoihin aikoihin brittiläisten ja yhdysvaltalaisten sukellusveneiden keräämät tiedot osoittivat, että Jäämeren kelluvasta jäästä oli kadonnut yli puolet kahdessakymmenessä vuodessa.
Jäämeri saattaisi lainehtia elo-syyskuussa sulana vuonna 2030, ehkä jopa aikaisemmin.
”Nämä rajut muutokset tieteellisissä tilannearvioissa saivat minut ymmärtämään, että olemme siirtymässä kartoittamattomille vesille ja että ilmastonmuutoksesta saattaa tulla yhtä iso uhka kuin ydinsodasta edellisille sukupolville”, Risto Isomäki muistelee.

Muistuuko Riston mieleen, mitä ydinsodan uhalle kävi? Kuolivatko kaikki? Minä hetkenä hyvänsä saattoi ydinpommi räjähtää koululuokan ulkopuolella, mutta räjähtikö? Kun Risto nyt vertaa ilmastokauhua ydinsodan uhkaan, niin tajuaako hän mitä tulee sanoneeksi?

 ..."Rajut muutokset tieteellisissä tilannearvioissa..." Jos tieteelliset tilannearviot heittelevät laidasta laitaan, saattaa kyseisessä "tieteessä" olla vähän jotain pielessä.

”Ajattelin, että jos osaisin kirjoittaa romaaneja, joiden avulla ihmiset pystyvät kuvittelemaan ilmastonmuutoksen seuraukset, uhkakuvista tulisi heille totta myös emotionaalisesti eikä vain jollakin hyvin etäisellä ja teoreettisella tasolla.”

Onneksi olkoon, Risto. Unelmista on tullut todellisuutta! Fiktion todellisuuteen sekoittavien ihmisten ahdistus on viraalisti trendaava Ilmiö. Jipii.

[Toinen fiktiokirjailija Emma] Puikkonen kokee kirjoittaneensa Lupauksen erilaiseen keskusteluympäristöön kuin missä se tuli ulos.

”Kirjoittamisen aikoihin pari, kolme vuotta sitten ilmastonmuutoksesta ei vielä puhuttu yleisissä tilanteissa puolituttujen kanssa. Lehtiartikkelitkin olivat yksittäisiä, ikään kuin ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen olisivat tiettyyn osa-alueeseen rajautuva ongelma”, Puikkonen sanoo.

Viime vuonna Puikkonen havaitsi muutoksen. Nyt ilmastonmuutoksesta puhutaan koko ajan ja kaikenlaisissa tilanteissa, niin taksijonoissa kuin vanhempainilloissa. Uutisointikin on muuttunut, sillä ilmastonmuutos läpäisee eri yhteiskunnan alueet taloudesta kulttuuriin.

Juu-uh. Vittu että voi olla väsyttävää. Nyt kuulemma juuri tänään katoavat hiekkapiitsit (varsinkin Australiasta, missä hiekkaa ei muutenkaan ole tarpeeksi) koska meri nielee ne. Melkein metrin nousee Ahdin valtakunta, herrajjestas – jos siis taulukkolaskelmat pitävät paikkansa paremmin kuin tähän saakka. Näihin astihan kaikki ennusteet on menneet aivan metsään siitä huolimatta, että tilastoja muilataan jatkuvasti vastaamaan paremmin fiktiota. 

Kirjoittamaan ruvetessani ajattelin ruotia koko jutun pyrstöön saakka, mutta enhän minä edes kykene lukemaan koko horinaa loppuun asti, en sitten millään. Sen verran harhaisessa maailmassa nämä itkijä-ämmät elävät, että eipä juuri muuta tule mieleen kuin henkisesti taputtaa olalle ja sanoa: "Kyllä se siitä vielä. Sulla näyttää olevan vähän kasvamista vielä edessä, mutta kyllä se siitä joskus ehkä kirkastuu vielä tuo... Tai sitten ei. Saas nähdä. Toivotaan parasta. Eikös toivotakin? Toivotaan vaan. Snif."

Diletantin erhe!

Hähähä. Koirat juoksee siitä veräjästä jossa aita on matalin… eikäku. Mutta jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, on seuraavassa sarjiksessa suopeasti laskien 32 päivän duuni: