iSisyfos

 Kaikkihan tietävät Sisyfoksen; hänet, joka syntiensä vuoksi joutuu vierittämään suurta kiveä vuoren huipulle joka ainoa päivä, vain löytääkseen sen taas mäen alta seuraavana päivänä. Pölönen teki tästä leffan Kivenpyörittäjän kylä. Tai ei nyt ihan juuri tästä – ja perustuiko se Turusen kirjaan? –, mutta siihen oli jöllitty tämä kreikkalainen ulottuvuus.

Jokatap, nykyään lähes jokainen on tuomittu tähän Sisyfoksen (Sisyfoon?) kohtaloon: itse kukin vierittää tekstiä puhelimessa, täppärissä ja ATK:lla päivästä toiseen joka ainoa luppohetki, ja monesti silloinkin kun pitäisi keskittyä johonkin muuhun (vaikkapa keskusteluun läsnäoli(j)oiden kanssa).

---

Seuraavan päivän lisäys [kun vallan unehtui tämä pointti] aamusella alkaen klo 9.36: Nämähän on tarkoituksella sorvattu niin, että ihmiset jahtaavat dopamiinipyrskeitä vierittämällä näyttöä loputtomasti alaspäin löytääkseen jotain, josta tunteet pääsevät kuohahtamaan. Jotain. Mitä hyvänsä. Jotain uutta! ...mutta ei liian uutta. Jotain, joka tukee omaa maailmankuvaa (joka on parempi kuin muiden), mutta mielellään riitelee sen kanssa. Kuohahdus, se on se tärkeä.

Ei sitä edes tule miettineeksi, että mitä tässä oikein jahdataan. Sisältöä. Elämään, joka jää elämättä siinä vieritellessä. Ihan automaattisesti päätyy heti aamusta tarkistelemaan josko jotain. Illalla pitää vielä tarkistaa. Ja pitkin päivää. Jotain oisko mulle täällä nyt? Ja nyt. Ja nyt.

Ja kun jotain löytyy, siihen pitää reagoida. Peukku, sydän, jako tahi kommentti. Hymiö ehkä. Meemi! 

Addiktiota on tämä. Joko joku reagoi omaan reaktiooni? Trolli vai sielunkumppani? Siinä tanner tömisee, virtuaalisesti, samalla kun tuijotan ruutua transsissa ja jahtaan yhä uusia mielipidetörmäyksiä.

Dopamiinivajeessa metsästetään jutun juurta, kannanottoja, ollaan nokkelia. Korjataan vääriä ajatuksia. Parannetaan maailmaa – jossa päivästä toiseen onkin  yhä enemmän korjaamista. Ruojat väärämieliset. Hullu maailma. Ottaisinko kahvin niin jaksaa vieritellä vähän lisää. Ja vielä vähän lisää.

Pitikö sitä jotain ihan oikeaakin tehdä välillä? Vaikka koko maailma on vinossa.

---

"Ei," huudahdin tarmokkaasti itsekseni sisäisellä karjahduksella. "Minähän en kuulkaas alistu tähän mielivaltaiseen raadantaan!"

"Raadanta" on ehkä vähän liioiteltu ilmaus tässä yhteydessä, mutta kamaan: me olemme konglomeraattien orjia! Orjia, minä sanon. Pontevasti.

__________teorian mukaan nämä helvetilliset algoritmit mustissa peileissä on nimenomaan suunniteltu tekemään ihmisistä apaattisia kyömyniskoja – koska addiktio on tehokas tapa pitää väki harhautettuna olennaisista asioista. Sivustakatsojina elämän laitamilla. 

Kriittinen massa pidetään pois barrikadeilta sillä, että Vitterissä saa purettua kumuloituvan turhautumisen huutelemalla keskenänsä virtuaaliin. ...Ei niin että miekkareista mitään hyötyä olisi; niillä ehkä saadaan aikaiseksi muutoksia, mutta lähinnä vain sellaisia joita haluavat ne jotka eivät itse kaduille jalkaudu.

Mielipidemuokkausta on kansankokoukset, ja niitä ohjaillaan ylhäältäpäin vaikkapa niin, että "ilmastonmuutos"pellet saavat ihan rauhassa istuksia missä haluavat, mutta todellisen maailman ongelmista protestoivat saavat täyslaidallisen joka suunnasta: mellakkaskoudet kimpussa, meediosto mustamaalailemassa – ja jos muu ei auta, ujutetaan sekaan valepukuisia polliiseja tai muita maksettuja agitaattoreita (Antifa), jotka rupeavat rikkomaan paikkoja ja sytyttelemään tulipaloja.

Mutta vierittämisestä piti puhumani. Laitoin itselleni rajoituksen: en voi käyttää Vitteriä virka-aikana. Enkä Juutuubia. Alkajaisiksi nämä. Fesekin on rajoitusten piirissä, mutta enhän minä siellä juuri koskaan ole käynyt aikoihin muutenkaan. 

Monella on kytättävänä vielä Tikkentokkenit ja Instergrammerit ja mitä kaikkia alustoja noita nyt onkin. On mistä kimpaantua, pillastua, innostua. On missä päteä ja peukuttaa.

Tokihan bloggeerauskin kuuluu tähän pahamaineiseen "sosiaaliseen mediaan", joka journalistien [päiväkirjailijoiden] mielestä on alemman kastin toimintaa kuin "oikea" journalismi [päiväkirjailu] – vaikka toki itsekin ovat sosiaalisessa mediassa metelöimässä päivätyönsä ohella (ja joillekinhan maksetaan myös tästä mielipidevaikuttamisesta).

Vaan blogauksessa on vissi ero noihin muihin. Se vaatii huomattavasti pidempijänteistä ajattelua. Pitää ajatella huomattavasti isompaa kokonaisuutta kuin lyhyet "Kattokaa nyt tätäkin!" -ulvahtelut.

---

Vielä pitää lisäillä tähän kohtaan seuraavan päivän klo 10..01, että sittenhän on toki tämä vanhemman kansan transsimeediosto: telkkari, raadio, lehdet. Kaikki toistavat samoja mantroja: Puuttinilla on ihan varmalla syöpä. Niin vetelee viimeisiään tuo viimeinen diktaattori, joka väärryyvellä siellä Ukrainassa [suom. "Raja-alue"] mellastaa. Niin on julma tsaari ja kukaan ei kyllä ole yhtä julma... Ja ei mitään natseja ole Ukrainassa! Hys hys, ei ole maailman korruptoitunein maa. 

Pakolaisia. Naisia ja lapsia. Ihan haluaa enemmistö suomalaisista lisää partalapsia, korkean tason osaajia pitämään pystyyn kuolevaa (mutta erinomaisen rikasta ja onnellista) maatamme demokratian kehtona ja itsenäisenä ja mitäs siellä Brysselissä nyt onkaan taas päätetty meidän puolesta? Niin ja aurinko on vaarallinen. Punkit hyppivät niskaan joka puskasta ja levittävät kuolemaa. Oisko jotain ovelasti piileviä oireita että voisi käydä "ilmaiseksi" etsimässä jotain kremppaa kropasta? 

Oisko jotain mitä olen aina tehnyt väärin, syntinen? Oisko Yle taas maailman luotettavin Pravda vähintään kaikkien mielestä? Onko sananlehdistönvapaus jossain uhattuna, koska populismi? Hulluja foliohattuja ihan vaikka täällä kotinurkilla? Kehopositiivisia trans-ihmisiä riutumassa cis-öyhöttävien valkonaamojen patriarkaatin puristuksessa? Ville-nimisiä entisiä nuorisorikollisia katumassa han-suomalaista temperamenttiaan? Joku syyttelemässä somea siitä?

Oisko jotain verojuttuja muistuteltavaksi? Maailman vähiten korruptoituneessa maassa, jossa jatkuvasti tulee vastaan "eräänlaista" melkein-korruptiota, jota siis ei ole. Eikä varmaan ikinä sivuta sitä, että verotus on laillistettua ryöstöä. Suojelurahoja ulkomaalaislle jaettavaksi. 

Ihan kuin ihmisten haluttaisiin puhuvan epäolennaisista olennaisten sijaan? Pysyvän kiireisinä ahtaissa karsinoissaan?

---

Huomasin pinnani lyhentyneen drastisisssa määrin melko pian sen jälkeen kun Vitteriin itseni kirjasin. En alunperinkään nähnyt mitään pointtia koko tuuleenhuutelussa, mutta lienen jossain tuolla alempana perustellut, miksi sinne päädyin.

Ja samalla lakkasin blogaamasta – joten ajatteluni alkoi hapertua yhä kiihtyvää vauhtia. Näytön vierittäminen vie aikaa kaikelta oikealta tekemiseltä niin paljon, että lopulta pahimmillaan kaikki tekeminen on täysin virtuaalista.

Ihminen voi valita mihin keskittyy – ja valitseekin, mutta enimmäkseen alitajuisesti. Täytätkö tajuntasi nega- vai positiivisella sisällöllä? Jos valitset nähdä pelkkiä epäkohtia, elämäsi on pelkkää murheen alhoa. Jos taas valitset vaientaa kaikesta metelistä sen jolle et voi mitään, voit keskittyä asioihin jotka todella vaikuttavat ihan reaalimaailmassa.

Onko blogaaminen sitten "vaikuttamista reaalimaailmassa"? Ei varmasti samoissa määrin kuin vaikkapa talon remppaaminen, mutta kun tässä nyt on tarkoitus ottaa taas oman pään sisällöstä holtti... Se on reaalimaailmaa. Päässä liikkuvat omat ajatukset, eivätkä toisten kirvoittamat impulssit. Siirtymä reaktiivisesta proaktiiviseen on reaalista. ["Todellista". Pitää ruveta vähentämään myös vierasperäisten ilmaisujen käyttämistä.]

Aionko ruveta blogaamaan taas? Ehkä. Anskattoo. Oman kieroonkasvamisen oikominen on prosessi [Mikä on tämän sanan suomenkielinen vastine? tapahtumasarja? menetelmä? kehityskulku? Rosessi? Ajauma? siirtymä?] – ja pitkällinen, mahdollisesti loputon sellainen.

Blogauksen ulkopuolella on lisäksi vielä se ehta [äh, tämä on sitten käännös ruotsista, förbannade], aito taktiili [käsinkosketeltava!] maailma, johon voi tehdä muutoksia jotka eivät kaikkoa sähkökatkon myötä. Kahdeksassa tunnissa tulee harhauduttua peräti ulkomaailmaan aina välillä. Villiin luontoon. Ilman aurinko'suojaa'*, kapinallisesti.

*yksi monista täysin valheellisista konsepteista, mutta ei nyt puhuta niistä tänään. Laitetaan vain kuvituskuva, jonka tulen postaamaan myös sinne Vitteriin jahka kello lyö.

Fiktiivisen maailmamme apokalypsy

 Niin ettäkö mitä nyt sitten tulee tapahtumaan, kun se Shmita loppuu, ja tuleeko se joku tapahtumaan juurikin 25. päivän iltana? Vai seuraavana päivänä? Vai...?

No. Minähän en nyt tokikaan mikään eksperttispesialisti tämän suhteen ole, mutta noin yleisesti ottaen talousromahdukset – vaikka ovat toki "alkaneet" Shmitan loppumetreillä – jatkuvat öbaut vuoden alamäkenä. Pohja on siis vasta vuoden päästä kuovittavana [ja sieltähän pääsee vain ylöspäin, joten pahin on jo ohi siinä sitten kivasti!].

Lisäksi koko tapaus on jo nyt kestänyt vuoden. Ja kuten ollaan nähty, syöksylasku alkoi viimeistään koronahärdellistä kolmisen vuotta sitten.

...ja kun nyt pitkää peliä veivataan, niin tämä loputon korroosiohan on jatkunut... erinäisiä sukupolvia. Perhe on onnistuneesti rikottu, ja sittemmin yhteiskuntarauha, sekä ihmisten mielet ja noin pois päin. Mutta jos potentiaalisia false flag -päiviä hakee, niin tämä aikaväli lienee potentiaalinen:

Kuten arvata saattaa, näistäkin detaljeista on monia tulkintoja – mutta ylle ynnättynä yleiskonsensus aiheesta. Nyt on siis aivan erityinen juhlavuosi [käynnistymässä vasta ehkä tähän jatkeeksi], ja sen puolesta voi odottaa ihan mitä tahansa. Tässä on jo pitkään eletty täysin fiktiivisessä maailmassa, joten...

Jos lievimmän odotuksen kautta lähtee veikkaamaan, niin suurin osa ihmisistä ei ehkä koskaan tule havaitsemaan mitään – vaikka maailma meneekin kiihtyvää tahtia koko ajan järjettömämmäksi. Touhu saattaa jatkua samaan tapaan hivuttamalla kuin tähänkin saakka niin, että yhteiskunta vain muuttuu vääjäämättä.

Ei siksi, että tämä olisi välttämätöntä, vaan siksi, että niin halutaan. Eräät haluavat. Ja suurin osa ei vain osaa nähdä kaiken tahallisuutta. Sotien, nälänhätien, energia"kriisien", sosiaalisen koheesion rikkoutumisen, yleiskunnon rapistumisen, sperman heikkenemisen tietyissä kohderyhmissä...

Olen itse asiassa onnistunut itse olemaan noteeraamatta kaikki lamat joita tässä on tullut jo jokunen läpikäytyä. Ei vain joutanut kiinnittämään huomiota kun oli oman elämän kanssa ihan riittävästi tekemistä. Noin jälkikäteen on toki helppo nähdä milloin mikäkin elämänlaadun programmeerattu lasku on tapahtunut, mutta itse tapahtumien hetkellä on paljon hankalampi hahmottaa mitä tapahtuu.

Enihuu, jos dramaattisempia veikkauksia haluaa tehdä: on täysin mahdollista, että joku päivä pankkeihin ei enää pääse netissä [eikä muutenkaan]. Voidaan kuulla sepitteitä kyberhyökkäyksistä tai muuta soopaa, mutta kun tsydeemit palaavat takaisin, koko valuuttasysteemi on muutettu; omaisuus on jaettu uudestaan ja eletään uudessa uljaassa sosiaalisten krediittien keskuspankkidigivaluuttojen vankilassa.

Tai sitten netti katoaa kokonaan, jolloin eliminoituu myös kryptovaluuttojen vastaisku – ja väki on sopivasti kaikesta pimennossa kun reaalimaailma on kätevästi kiedottu virtuaaliseen. Katkos voi kestää päiviä tai viikkoja tai kuukausia tai vuosia tai ikuisesti.

Sama koskee sähköverkkoa. Ehkä joku päivä ei vain ole enää sähköä. Päiviin, tai viikkoihin, tai kuukausiin. Tai koskaan enää. Siinä saattaa monelta mennä hermo.

Vaihtoehtojahan riittää kaikenlaisia. Tahallaan aiheutettu sota täällä kotikonnuilla, vaikkapa – ja ei, se ei todellakaan ole minkään mielikuvitus"putlerin" vika. Simmut kannattaisi nyt viimeistään opetella avaamaan ihan oikeaan todellisuuteen.

Lakkasin tilaamasta lehteä joskus ehkä kymmenisen vuotta sitten, kun kyllästyin maksamaan siitä, että minulle valehdeltiin päivästä toiseen päin naamaa. Iltauutisista en sentään koskaan opetellut tekemään mitään rituaalia, mutta moni antaa aivopestä itseään tuotakin kautta sopivasti vastaanottavaisessa tilassa: puoliksi unessa.

...joten väki horisee transsissa yksiä ja samoja harhaisia kuvitelmia. Jos ajattelet samoin kuin kaikki vastaantulijat, olet transsissa. Sinulla ei ole omia ajatuksia. Olet pelkkä robotti, joka vain kuvittelee omaavansa oman tahdon.

Mutta transsissa on sopivasti pumpuliin kiedottuna, toki. Apatian ehtymätön autere, siihenhän meidät on jo peruskoulussa tuuditettu.

Lampaiston huomio

 Tjah. Ihmiskunnan tyhmyys kumuloituu päivä päivältä absurdimpiin mittoihin – joka rintamalla. ...eli kaikki sujuu ihan suunnitelmien mukaan. Ilmastointiskientologian saralla tuotetaan tulevaisuuden kurjuutta, allopatian verisillä kentillä tapetaan ihmisiä sumeilematta – ja laajennetaan diktatuuria jokaisen elämään – ja siinä sivussa pedataan seuraavia sotia.

Valkovenäjäähän on mustamaalattu pitkin matkaa, ja nyt on kauhisteltu, miten "pakolaisia" [so. "naisia ja lapsia", joita ei jälleenkään näy kuin propagandan etsimestä] tunkee belarussian rajalta (sopivasti Puolaan, joka on osoittanut Euroopan Neuvostoliiton vastaista itsenäisyyspyrkimystä) – mikä kertoo vain siitä, että Lukashenkakin on vain yksi monista käsinukeista.

Samaan aikaan aktiivisesti vaietaan vaikkapa Italian kautta tuoduista massoista. Lampaiston huomio pitää aina suunnata johonkin.

"Pakolaiskriisi" on teollista väestönvaihtoa, jossa seikkailumieliset nuoret miehet lähetetään – tahallaan rikotuilta alueilta – hyvinvointivaltioihin nakertamaan yhteiskunnallista koheesiota. Tästä ilmiselvästä premissistä huolimatta voidaan olla varmoja, että seuraava hunnilauma päätyy tänne kotikonnuille pyörimään ihan tuotapikaa. Raiskaukset ja muu täysin silmitön väkivalta tulevat lisääntymään, ja kansanetuilijat eivät pistä tikkua ristiin tilanteen rauhoittamiseksi – koska heille maksetaan levottomuuden lietsomisesta. 

Demoralisointi on agendan olennaisin osa, ja sitä harjoitetaan joka tasolla – yhtä aikaa pehmeillä ja kovilla keinoilla. Olennaisinta on saada ihmiset kuvittelemaan, että "kehitykselle" ei vain voi mitään.

Suomessakin tulee olemaan täysi sotatila päällä ennen pitkää – sekä rajoilla että rajojen sisällä. Tämä johtuu siitä, että lähtökohtaisesti asioihin ei haluta tarttua ennen kuin on liian myöhäistä. Historia toistaa itseään loputtomiin, eikä siitä koskaan opita mitään. 

Tämän kaiken näkeminen ei vaadi minkäänasteista ponnistelua sen jälkeen, kun on saanut silmänsä auki – mutta se, joka ei näe, ei myöskään halua nähdä. Suurin osa ei tule koskaan tajuamaan mikä määrä vahinkoa syntyy sillä, että vain pällistelee sivustalla.

Todellisuuteen havahtuminen trendasi kooklessa juuri ennen paniikkipornon globaalia piikkisirkusta. Sen jälkeen hysterisointi on laskenut älykkyystasoa yhäti alemmas.

Kuten todettua, tämä koohotus tapahtuu monella tasolla – ja sekä myötä- että vastavirtaan. Kentälle tuupertuvat urheilijat on täsmälleen samaa kuin plandemian alussa nähdyt kaduille kaatuilevat kiinalaiset – mutta tällä kertaa kaatuilu kertoo piikkihaitoista. 

Vai kertooko? Meediosto tulee kääntämään tuon (tietysti!) koronavarianttien™ syyksi – ja syyttämään rokottamattomia. Tätä täysin virheellistä narratiivia ei hidasta se, että "viruksen"™ olemassaoloa ei ole koskaan todennettu – eikä pystytäkään todentamaan, koska sitä ei ole.

Sekaan on ympätty myös huhuja tyypeistä, jotka piikittävät tuntemattomia ihmisiä baareissa tai konserteissa. Yhtäkään tällaista hahmoa ei ole saatu rysän päältä kiinni, mutta "ihan kuin tuossa olisi neulanpisto"... 

Kuinka monella tasolla "piikki" onkaan saatu tehtyä pelottavaksi? Ensin oli "viruksen" "piikkiproteiinit", joita vastaan "taistellaan" piikeillä, joilla injektoidaan lisää "piikkiproteiineja". Piikit osoittautuvatkin myrkyiksi, mitä ruvetaan peittelemään haamupiikittäjillä... 

Tässä kerronnassa paikkansa pitää vain se, että rokotteet ovat myrkkyä, kuten ovat aina olleet – ja varsinkin nyt ovat, moninkertaisesti. Mutta kukaan ei enää tiedä mitä ajatella, koska aivan kaikki saadaan selitettyä jargonilla, jota osaa lukea vain juuri tuolle jargonille vihityt hierofantit.

Ihkauusi ninjaviruksemme on ollut "löydettynä" – laitteistolla jota tähän tarkoitukseen ei voi käyttää – jo vuonna 2006, mutta eihän nykyään kerronnassa ole tarkoituskaan olla mitään johdonmukaisuutta.

Äskettäin alkoi uusi kausi sarjassa "You", joka siis kertoo – sangen viihdyttävästi – sarjamurhaajasta, joka on samalla tarinan kertoja. Miten huolestuttavaa sitten lienee se, että sarjamurhaajista tehdään symppiksiä (Dexterillekin juuri alkoi uusi kausi tauon jälkeen), on oma psykoanalyysinsa paikka – mutta You oli ihan pakko lopettaa kesken olisiko ollut kolmannessa jaksossa. Ei minkään väkivallalla mässäilyn takia, vaan siksi, että allopaattinen propaganda oli ulotettu tähänkin sarjaan.

Päähenkilöhän on tällä kaudella perustanut perheen toisen sarjamurhaajan ja yhteisen lapsen kanssa. Ja sitten käy ilmi, että vauva on jostain onnistunut saamaan tuhkarokon. Isällekin oireet pamahtavat, ja äityli raivoaa antivaxxereista.

Tuhkarokko ei "tartu" vauvoihin eikä aikuisiin. Se ei ole tarttuva tauti. Se iskee yleensä kasvupyrähdyksen aikana tai heti sen jälkeen – kun lapsen iho ei pysy venähtäneen kropan mukana. Vyöruusu iskee vanhempana samasta syystä. Iho on sen verran ohentunut, että elimistöstä poistuvat myrkyt poistuvat suoraan ihon läpi.

Meidän kroppamme saa jatkuvasti myrkkyä sisäänsä – ruoasta, ilmasta, säteilystä, vaatteista, pesuaineista, lääkkeistä... kaikesta. Elimistö joutuu jatkuvilla ylikierroksilla poistamaan toksiineja, eikä kehon normaali uusiutuminen pääse koskaan kunnolla käyntiin.

Lisäksi allopatialla pysäytetään kaikki tervehtymisprosessit. Sairastuminen on tervehtymistä, mutta terveet ihmiset eivät sovi bisnesmalliin.

Ja jokainen saa päiväannoksensa allopaattista propagandaa populaariviihteen mukana. Joka ainoa sarja paasaa rokotteista – joiden konsepti perustuu karjakkojen "sillä se lähtee millä tulikin" –logiikkaan. Ei niin että karjakkojen logiikassa sinänsä olisi valittamista, mutta tässä tapauksessa on huitaistu ohi, ja pahasti. Vacca on siis latinaa, ja tarkoittaa lehmää.

Vaan kun jatkuvasti, koko elämän ajan, jauhetaan epätosia asioita tosina, niitä on opittu pitämään faktoina jo lapsuudesta lähtien. Asioita ei kyetä kyseenalaistamaan – varsinkin kun niiden kerrostumat jatkuvat aihepiiristä toiseen, sukupolvien taakse. Jokaista asiaa ei yksinkertaisesti pysty tarkistamaan, joten voimat loppuvat heti kättelyssä. 

Ettäkö että rokotteet eivät perustu mihinkään? Että viruksia ei ole olemassa? Että lääketeollisuus on perustettu myymään metallin- ja öljynjalostuksessa syntyviä kuona-aineita terveysväittämillä?

Vaikka jokainen pystyy näkemään, että mikään tässä koronapelleilyssä ei täsmää siihen, mitä muka ollaan tekevinään... on vain yksinkertaisesti liian iso isku tajunnalle se, että aivan kaikesta valehdellaan koko ajan.

Allopatiakin on vain pieni osa kaiken ajatusmuokkauksen sisällä, eikä edes siitä pystytä raaputtamaan kuin hiukan pintaa. Niin monta paradigmaa purettavana, että helposti loppuu voimat ja... usko. Usko ihmisyyteen. Usko todellisuuteen. Eksistentiaalinen kriisi.

Toisaalta eksistentiaalinen kriisi osuu jokaisen kohdalle vähintään kerran elämässä muutenkin. Itse asiassa sitä useammin, mitä tiukemmin roikkuu annetussa maailmankuvassa kiinni. Sen purkaminen pitää tehdä lauta kerrallaan, ja siihen menee vuosia, todnäk loppuikä. 

Saattaa iskeä pahemmanlaatuinen paranoia matkan varrella. Voi olla, että haluttaa turvata johonkin jumala-tyyppiseen ratkaisuun, kun urakka tuntuu niin musertavalta. Jos mihinkään ei voi luottaa, täytyy löytää jotain, joka edes emootion tasolla tuntuu luotettavalta. 

Tämä on tietysti takapakkia. Emootiot ovat vain kropan survivalismia. Ei niin, että niissä sinällään mitään vikaa olisi; ne vain eivät välttämättä ole se kaikkein luotettavin kompassi. 

Ehkä kaiken tämän käsittely vaatii useampia elämiä. Mene ja tiedä. Tarrautuminen uskomuksiin ei kuitenkaan vie ainakaan eteenpäin. Mihinkään uskomuksiin. Ikinä.

Ehkä. Varmaa ei ole edes kuolema. Verot ovat, vaikka ovatkin laitonta suojelurahojen kiristystä.

Spektaakkeleja ei kenellekään

 Maailmasta on tullut niin tolkuttoman typerä paikka, että olen ruvennut katsomaan rugbya – ja muita pallon- (sekä auton)kuljetuspelejä. Tai "katsomaan"; pistän vain jonkun matsin pyörimään ja keskityn johonkin muuhun, niin kuin juuri nyt paraikaa tähän kirjoittamiseen.

Joukkueet esitellään mahtipontisesti yleisölle, jota ei ole.

Eteläpuoliskollahan yleisöä ei päästetä paikalle – mutta äänimaisema kuulostaa toisinaan siltä kuin katsomo olisi täynnä ihmisiä. Copa Americassa veikkailin, että dj soittelisi ammoin nauhotettuja yleisöambiensseja, mutten voi olla varma. Toisinaan yleisö on piilotettu sille puolelle katsomoa, jolta kamerat kentälle sojottelevat.

Mikä on ajanut ihmisen tähän surkeuden tilaan? Osaatte varmaan arvata: kylillä väki edelleen kulkee idiotismista signaloivat turvarievut naamalla vaikka mitään tautia ei ole olemassa. Tämä maailma ei juuri ansaitse huomiota.

Tuomari huolehtii turvaväleistä. Lorona ei leviä sylipainissa silloin kun se tapahtuu kentällä. Katsomossa se tarttuu välittömästi – vaikka mikään ei tätä kuvitelmaa millään tasolla tuekaan.

Joten tässä on tuijoteltu olumppialaiset ja futiksen eeämmät – joiden jälkeen piti ruveta metsästämään löytyisikö esim. formulat jostain ilman että ceemorelle tarvitse maksaa tolkuttomia summia tyhjästä. 

Löytyihän niitä palveluja, ja siinä sivussa sitten juurikin jalkapallon kaikki käsipalloversiot (myös aussifutis, joka on ihan oma versionsa) sekä Indy – ja Nascar joka on aivojenturruttamisen pohjanoteeraus (jaetulla sijalla amerikkalaisen pesäpallon kanssa): autot kiertävät ovaalirataa tuntikaupalla.

Amerikkalaisilla on hinku tehdä urheilulajeista sellaisia, joissa ei tapahdu kerrassaan mitään. Sikäläinen futis on käytännössä seisoskelua: hetki rynnitään, ja sitten näytetään mainoksia. Joukkueessa on yksi heittotaitoinen, ja pari sellaista jotka osaavat ottaa pallon kiinni, ja juosta se kainalossaan kunnes joku kaataa. Loput ovat niitä kaatajia.

Urheilussahan ei ole juuri mitään katsottavaa; sen takia sitä on niin paljon tarjolla. Urheilua katsova käytännössä istuu transsissa – mikä on luonnollisestikin urheilun vastakohta. Urheilua katsovat ihmiset, joita reaalimaailma ei kiinnosta – ja onneksi olkoon: minäkin olen liittynyt tähän karjalaumaan. 

Ehkä joskus loppuelämäni aikana ihan teen jotain todellista, mutta just nyt ei kyllä liikuta. Kaikki on pelkkää pelleilyä – Afganistanit ja ylipäätään kaikki mistä julkisuudessa pidetään meteliä.

Sattumia allopatiauutisoinnissa

Me elämme käsikirjoitetussa "todellisuudessa", jossa mikään ei ole totta. Kaikki on esitystä. Harva on varmaan pannut merkille, miten ameriikoista impattiin hölinä siitä, miten "rököttömättömät pitävät rökötettyjä panttivankeina", koska rökötykset eivät estä sairastumista eikä mitään muutakaan.

Gematriaa heille, joita kiinnostaa kumota sattumateoreetikoiden hölinöitä.

...tai miten paavi ei luota jumalaansa: ihmisen pitää korjata luojansa virhe, joka ilmaantui tyhjästä miljoonien vuosien jälkeen (vaikka mikään tätäkään oletusta ei tue).

Eutanasia on "rakkauden teko".

Ja ihmisille on aivan turha osoittaa narratiivin loputtomia lommoja; ketään ei kiinnosta niin kauan kuin veri vielä paakkuuntumattomana kulkee. Ja sittenkin kun ei enää kulje, syytetään edelleen niitä jotka eivät ole osallistuneet tähän ilmi-idiotismiin miltään osin – koska juuri näin tyhmiksi ihmiset on tehty.

Kun ei kykene ajattelemaan, ei kykene ajattelemaan. Säälittävää.

---

Ai niin: plandemia julistettiin 666 päivää sen jälkeen, kun järjestettiin plandemiaharjoitus Clade X. Näitä "sattumia" löytyy pilvin pimein, jos jaksaa yhtään aivojumppaa harrastaa ja sudokut alkavat kyllästyttää.

Hippa!

 Näin toivottomana utopistiromantikkona sitä jatkuvasti miettii, että millähän tämän hullujenhuoneen saisi raiteilleen – ilman väkivaltaa. Väkivaltaisissa kumouksissa tuppaa olemaan se vika, että hetken päästä ollaan vähintään yhtä pahassa tilanteessa kuin äsken.

Saulihan oli muuten myymässä maataan laittomasti Brysselin alusmaaksi jo -90-luvun alkupuolella. Ja nyt hän on tämän firman edessäistuja.

Mutta jos ihmiset vähitellen alkaisivat yksinkertaisesti tägäämään vastaantulevista ne, joiden tietää rahan edestä levittävän harhaisia fantasioita fiiruxista ja ilmastointiskientologiasta ja mistä kaikesta haitallisesta hyvesignaloinnista...

Yksinkertaisesti: tällaisen julkisuudessa paistattelevan, korruptoituneen pellen tullessa vastaan, menet – ilman minkäänlaista aggressiota (tämä on tärkein osuus tästä) – kosketusetäisyydelle, kosketat kevyesti, sanot "Hippa!" – ja jatkat matkaa.

Siinä alkuun mikasalmiset hannanohynekit ynnä muut rikolliset olisivat ehkä huvittuneen hämmentyneitä, että mitäs tuo nyt oikein oli – mutta kun päivästä toiseen yhä useampi tägääjä tulee vastaan, ja yhä useammin huomaa olevansa hippa pelissä jonka säännöistä ei kukaan ole kertonut... saati siitä, että pelistä ei voi jäädä ulos...

Ja Sanna on ollut prostituoimassa Brysseliin sen vähän mitä maasta vielä oli jäljellä.

Ja olennaista tässä on se, että kukaan, yksikään, ei jää selittämään mistä on kyse. Ei ole erityinen kiire mihinkään, ei tarvitse juosta karkuun – mutta miettiköön ihan keskenään natsifasistit että mistä mahtaisi olla kyse. ...koska eiväthän nämäkään maailmanomistajat lopultakaan selitä omista touhuistaan yhtikäs mitään.

Miksi "virusten" konseptia ei ole koskaan todennettu – ja silti maailma pysäytetään tämän maagisen partikkelin takia? Miksi kukaan viranomaisista ei koskaan kiinnitä mitään huomiota siihen, että PCRrää EI VOI KÄYTTÄÄ DIAGNOSOINTIIN – ja silti sitä käytetään juurikin siihen? Miksi kokeellisia "rokotteita" väkisin tungetaan "hätätila"lakien nojalla, vaikka hätätilaa ei missään vaiheessa ole ollut – ja touhu on laitonta sikälikin, että kun hoitoja on olemassa pilvin pimein, hätätila-auktoritointi on kaikin osin laitonta?

Uravalehtelijat eivät koskaan tunnusta näiden kysymysten edes olevan olemassa – joten heillekään ei tarvitse vastata mistään mitään. Kevyt kosketus: "Hippa!" – ja sitten vain jatkat matkaa. Kun tämä tapahtuu muutaman kerran, se tulee lisääntymään. Ihmiskollektiivi toimii niin: yksi aloittaa, toinen komppaa, kolmas saa KAIKKI loput mukaan samaan toimintaan. Siis kaikki jotka ovat samalla aaltopituudella – ja luulen että heitä on päivä päivältä enemmän.

Brysselissä katsellaan asioita galaktisissa mittakaavoissa.

Miljardöörejä alle 2 dollarilla päivässä

 Virheellinen uutisointi vain lisää tätä:

Korona on rikastuttanut miljardöörejä ennennäkemättömällä tavalla

"Korona"™ ei edelleenkään tee mitään finansseissa sen enempää kuin kropassakaan. Kyseessä on plandemia. Koko tämän härdellin tarkoitus on siirtää varallisuus parempiin taskuihin – ja ottaa vähäinenkin jäljelläoleva itsemääräämisoikeus meiltä muilta pois. Tämä on sanottu meille ihan suoraan:

Tämän lehden omistaa sen verran rikas suku, että he ovat aikaa sitten oppineet piilottamaan varallisuutensa – toisin kuin FAANG-nousukkaat (jotka tosin ovat melkoisen läheistä sukua hekin, eli kaikkea muuta kuin self-made-tyyppejä).

...ja kaikki idioottimaisen politiikan aiheuttamat seuraukset on vain tarkkaan lasketun suunnitelman windfall-kotiutusta – joka kumuloituu joka kerta samaan suuntaan.

Idioottimainen politiikka aiheuttaa tätä:

Äärimmäinen köyhyys kasvussa ensi kertaa kahteen vuosikymmeneen – pian 115 miljoonaa ihmistä saattaa elää alle 2 dollarilla päivässä

...ja tämä on suoraa seurausta siitä, että väki ei edelleenkään tajua kyseenalaistaa mitään. Juuri eilen sain kaupassa kuunnella kolme virheellistä väittämää: "Eihän siitä haittaakaan ole. Itteensähän siinä suojelee. Jos nyt järjellä ajattelee."

Siitä on haittaa. Sillä ei suojaa ketään. Sen käyttäminen osoittaa järjenkäytön puutetta.

Ei niin, että rupeaisin kylillä ojentamaan ketään (jos joku ei sitä ennen koe asiakseen osoittaa "valistustaan" juuri allekirjoittaneelle); on riittävän repivää huudella täällä virtuaalierämaassa, kun tietää että suurin osa lukijoista pitää kylähulluna – varsinkin ne, jotka tuntevat allekirjoittaneen reaalimaailman puolella. 

Onko se menettänyt järkensä? Minkä takia se jauhaa tästä samasta asiasta koko ajan? Mikä tässä nyt on olevinaan niin tärkeää? ...Luuleeko se olevansa jotenkin fiksumpi kuin muut? Parempi kuin muut?

Mistä luulette tulevan sanonnan "Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan"? Enkä nyt vertaa itseäni mielikuvitusjeesuksiin. Mitä tuo sanonta tarkoittaa?

Se tarkoittaa sitä, että lähimmäisille on aivan turha saarnata. He luulevat tuntevansa sinut. He luulevat tietävänsä mihin sinun ajattelukykysi riittää. "Se et ole nyt sinä joka puhuu." Olet kaikille aina se henkilö, joka olit elämään tupsahtaessasi. Ja se henkilö et koskaan ole sinä; se henkilö on toisen muovaama mielikuva. Jos haluat kertoa jotain maailmasta, se kannattaa tehdä niille jotka eivät ole reaalimaailmassa olleet muodostamassa sinusta jotain golemia mitä et ole.

Reaalimaailmassa ihmiset tuppaavat tympiintymään sekunnin murto-osassa jos satun haastamaan mitään konventionaalisista "faktoista". Väki sitoo oman persoonansa (huolellisesti piilotetulla painostuksella) "valitsemaansa" auktoriteettiuskoon – mitä se kenellekin on.

    Lääkäreihin ihmiset uskovat siksi, että meidät jokainen on peloteltu jo kakarana tähän uskoon. Neuvolassa, jo ennen kuin edes ymmärrämme olevamme erillisiä olentoja. Itse asiassa heti syntymässä, joka tehdään kaikin tavoin väärin; meidän pitäisi pulahtaa kohdusta veteen, ja sieltä mahdollisimman nopeasti tissille – vaan allopaattinen lääketiede ihan tarkoituksella tuhoaa kaiken kohdusta hautaan.

Tiesittekö, että äidinmaidossa on kannabinoideja? Siksi meillä on kannabisreseptorit. Siksi vauvat simahtavat tissille. ...Mutta allopaattisen lääketieteen poliittiset päättäjät jostain syystä on tehneet kannabiksesta(kin) laitonta.

Allopaattisen lääketieteen poliittiset päättäjät tekevät kaikkensa, jotta ihmiskunta olisi mahdollisimman avuton, hämmentynyt ja hukassa – koska niin meitä on kaikkein helpoin riistää.

Jos tässä kohtaa tekee mieli ruveta hörähtelemään foliohatuista, kannattaa edes hetki funtsia asiaa. "__________teoria" on leimakirves, joka on tarkoituksella otettu käyttöön, jotta kaikki kriittinen keskustelu saadaan vaimennettua ennen kuin se edes alkaa. Tämä leimakirves on toiminut erittäin tehokkaasti; kukaan ei enää ajattele mitään. Harvemmin edes (tai ehkä useimmiten juuri) ne, jotka kuvittelevat ajattelevansa työkseen.

...koska se on sosiaalisesti kiusallista. Ihmiset, jotka osoittavat kyseenalaistavansa valtavirtakerronnan, saavat vastaansa välittömän (henkilökohtaisesta loukkaantumisesta kumpuavan) tuohtumuksen – ja pidemmän päälle armadan mitä nokkelimpia irvailijoita, joiden ainoa tehtävä on nöyryyttää kyseenalaistaja kyseenalaistamalla kyseenalaistaminen ja erityisesti kyseenalaistajan motiivit, älykkyysosamäärä, mielenterveys... Tiedätte kuvion (ja tiedostan kyllä oikein hyvin tekeväni täsmälleen samaa, mutta toiseen suuntaan. Kuten todettua: systeeminen väkivalta ei kohteliaisuudella kummene).

He eivät edes tajua olevansa bottiarmeija, koska niin tämä on rakennettu: saivartelulla, jossa mikä tahansa voi tarkoittaa mitä hyvänsä – ja tyhjyyttään kumiseva moraalisaarnaus hukuttaa kaikki maailman faktat huuruisen messuamisen alle. 

"Eihän siitä haittaakaan ole." Kyllä siitä on.

Täysin tukossa, komisario Palmu

Sadat autot kokoontuivat Tampereen Hakametsän jäähallille – parkkipaikka täysin tukossa

Valtion asioihinsekaantumisjoukoista, päivää

Hehe. Ja tämä oli ilmeisesti ongelma? Syystä että?

Hakametsän parkkipaikalle kokoontui niin paljon autoja, että poliisi oli käytännössä voimaton eikä sillä ollut mahdollisuuksia puuttua tilanteeseen.

Aivan hirveetä. ...Paitsi että minkä takia voimattoman polliisin olisi pitänyt tähän jotenkin sotkeentua? Tiedän kyllä virallisen verukkeen, mutta jos noin järjellä ajattelee? Ihmiset kokoontuivat yhteen ja samaan paikkaan. Kuulostaa ihan perimmäisen ihmisoikeuden toteuttamiselta.

Nuorten kokoontuminen alkoi purkautua itsestään noin kahdelta yöllä, kun paikalle olleet nuoret poistuivat paikalta.

Jep. Eli hir-veen vaarallista oli taas.

Tässä ehkä joku saattaa panna merkille, että kun riittävän monet ihmiset päättävät olla piittaamatta natsisäädöksistä, väkivaltakoneisto ei voi sille yhtikäs mitään. Tämä on vinkki.

Poliisi kykenee valvomaan kokoontumisrajoituksia muiden tehtäviensä ohessa. Poliisin tilannekeskuksesta muistutetaan hallituksen asettamista rajoituksista.
– Kyllä niitä tulisi noudattaa.

Eikä tarvii. Kyseessä on joukkojenhallintaoperaatio, joka ei perustu mihinkään. Virusta ei ole. ...Juu, ihmiset sairastelevat, mutta kuten olen jo todnäk sataan kertaan sanonut, koko pöpöteoria perustuu täysin virheelliseen hypoteesiin, jota ei ole kuunaan todistettu. Siis: karanteeni™ perustuu mitä epätieteellisimpään fantisointiin, ja päättömillä ohjeilla koko maan rampauttanut valtiovalta on todistanut olevansa kaikkea muuta kuin valtansa arvoinen.

Elämän arvoista

Iltakoronalehden lakoninen kuolemankultti jatkuu:

Onko loppuelämä koronakaranteenissa elämisen arvoista? Kuolemantutkija: ”Voi aiheuttaa katkeruutta”

Se voi olla. Varsinkin kun se tapahtuu täysin ilman syytä, puoskaroinnin seurauksena.

Koronakriisi tulee kestämään vielä pitkään. Rajoittamistoimia saatetaan joutua jatkamaan hamaan tulevaisuuteen asti.

Fasismi ("Voi voi kun meidän nyt vaan täytyy sortaa teittii!") jatkuu niin kauan kuin sen annetaan jatkua – ja mitä pidempään näitä psykoottisia säädöksiä noudatetaan, sen enemmän niitä meille työnnetään tästä ikuisuuteen. Kaikessa on kysymys vain siitä, havahtuvatko alamaiset siihen mitä heille tehdään ja millä verukkeella milloinkin.

Omaehtoisen eristäytymisen ja etäisyyden pitämisen pitkittyminen on herättänyt myös keskustelua siitä, onko tällainen elämä loppujen lopuksi elämisen arvoista.

Tämä ei missään vaiheessa ole ollut omaehtoista, vaan natsihallinnon sanelemaa. Arkadianmäki on täynnä ihmisoikeusrikollisia – mutta koska koko maailman kaikki hallitukset ovat sitä jo valmiiksi ja varsinkin nyt... Haittaakse? Onkse nyt okei kun kerta kaikkien hallintojen on vaan kerta kaikkiaan valheellisilla perusteilla pakko sanella (joka maassa eri tavalla, mutta "tieteellisesti") millainen vapauden aste kellekin sallitaan.

Erityisesti monille ikäihmisille karanteeni on ollut kova paikka: lapsenlapsia ei saa tavata, ystäviä ei pääse näkemään, monet harrastukset ja kerhot ovat saaneet jäädä - mitä jää jäljelle?

Niin. Kaikki mahdolliset vitsaukset on tähän asti kestetty, ja sitten kakarat pistävät arestiin ehkä mahdollisesti manifestoituvan flunssan takia. 

Kuolemaan perehtynyt tutkija, tohtori Ilona Pajari huomauttaa, että tematiikassa on pohjimmiltaan kyse kuolemaan liittyvistä elämänlaadun ja ihmisarvon kysymyksistä, kuten elämän pidentämisestä.

Mitä tämä "elämän pidentäminen" oikein on? Ihminen kuolee kun sydän lakkaa lyömästä. Meille on tietty määrä sydämenlyöntejä varattuna, ja niiden jälkeen poistutaan. Kuolemankultilla tosin on pakkomielle elämänjatkamisesta ja kuoleman piilottamisesta. Ei väliä elämän laadulla, kunhan se vain jatkuu.

Vanhusten ja muiden riskiryhmien suojeleminen virukselta on Pajarin mukaan arvokysymys.

Onhan se tavallaan. Se, että vanhuksilta otetaan viimeinenkin oikeus vaikuttaa omaan elämäänsä keksityn mikrobin verukkeella... Siinä on melkoiset elämänarvot kyseessä.

Tiedostan kyllä, että suurin osa kuvittelee tämän mörköviruksen todelliseksi, ja oikeasti luulee toimivansa oikein – mutta valitettavasti nämä narratiivia pönkittävät työmuurahaiset ovat juuri heitä, jotka pitävät tämän täysin sairaan systeemin toiminnassa.

– Se on ainoa sivistyneen yhteiskunnan tapa toimia. Jos jokin ryhmä on vaarassa niin sitä suojellaan. Se koskee kaikkia riskiryhmäläisiä. En ymmärrä, miten ne Ruotsissa selittävät tätä itselleen, hän tokaisee.

Kuunteleppas nyt Ilona ittees: "Jos jokin ryhmä on vaarassa niin sitä suojellaan." Kaksi täysin arbitraarista, hahmotonta möykkyä: jokin ryhmä (millä kriteereillä tämä ryhmä erotellaan [diskriminoidaan; segregoidaan] muista?) – ja miten määritellään suojelu? Kaikki "suojelu" tähän mennessä on johtanut kortisolin lisääntymiseen, mikä on täsmälleen väärä suunta.

Tutkijan mukaan rutiinien hajoaminen, säännöllisten menojen peruuntuminen ja ajanviettopaikkojen sulkeutuminen sekä etäisyyden pitäminen voivat heikentää liikkumiseen ja sosialisoimiseen tottuneiden ikäihmisten elämänlaatua. Toiset saattavat vielä haaveilla matkustamisestakin. Epätoivoa lisää ajan rajallisuus.

Mutta onneksi keskenkasvuiset kakarat suojelee kohtelemalla kuin vauvaa.

– Me, joilla on oletettavasti kymmeniä vuosia elinaikaa, tapaamme nähdä tällaiset tilanteet ainakin jollain tavalla väliaikaisena. Jos ajattelen viettäväni viimeiset vuoteni karanteenissa mokoman koronan takia, siinä menee kaikki mahdollinen. Konsertit, teatterinäytökset, lomamatkat – kaikki se, mitä olisin vielä jaksanut tehdä, on peruttu. Se voi aiheuttaa katkeruutta ja herättää varmasti hyvin ristiriitaisia tunteita, hän pohtii.

Niin. En kyllä kanssa yhtään ymmärrä miten ne siellä Ruotsissa selittävät itselleen miksi eivät tee samoja ankeutustoimia?

Pajari huomauttaa, että moni 70-vuotias ikäriskiryhmäläinen on nykyään hyvinkin terve ja menokuntoinen.

Toiset on, toiset ei. Mahtaisiko olla niin, että ihmisten jakaminen ikäryhmiin on ehkä mielivaltaisin jako mitä voidaan tehdä?

Tämän vahvistaa Iltalehden haastattelema geriatrian erikoislääkäri, emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä, joka toivoikin riskiryhmän ikärajaa nostettavan 70:stä 75 vuoteen. Hän piti seitsemääkymmentä vuotta liian alhaisena, koska 70:n ja 75:n väliin mahtuu vielä suhteellisen paljon terveitä ja toimintakykyisiä ihmisiä.

 Kaikkiin ikäryhmiin kuuluu terveempiä ja sairaampia ihmisiä. Tosi villi ehdotus: mitä jos ihmisiin suhtauduttaisiin yksilöinä? Tiedän että tämä ei ole kellekään kuunaan tullut mieleen, mutta... Mitäs jos?

– Kun väestötutkimusten tasolla tarkastellaan, 75 vuotta on se ikä, jolloin lisääntyvät krooniset sairaudet ja toimintakyvyn heikkenemiset lisääntyvät, perusteli Kivelä.

Jep. Tämä koskee kaikkia, paitsi niitä joita se ei koske.

Yli 65-vuotiaiden itsemurhat ovat olleet muutenkin kasvussa. Ilona Pajarin mukaan koronakriisi voi tehdä joidenkin vanhusten elämästä entistä tukalampaa, mikä saattaa lisätä ikäryhmän itsemurhia entisestään.

Itsemurhat on kasvussa ihan joka ikäryhmässä. Sellaista on elämä fasistivaltiossa, josta järjen valo on häädetty "omaehtoiseen" karanteeniin™.

– Ihan varmasti löytyy niitä, jotka miettivät näitä asioita nyt, kun näyttää siltä, että tämä tilanne pitkittyy. Joillekin se on vain niin kova juttu. Mielenterveyspuolelle voi tulla lisää asiakkaita.

Ja tähän toiveikkaaseen nuottiin päätetään tämä artikkeli. Jep. Systeeminen fasismi tappaa, ja nimenomaan vanhuksia (joita ollaan suojelevinaan muka) – kuten globaalisti on saatu seurata. Tällaista on olla psykoosissa.

Missä viipyvät Rakkauden Hyökkäysjoukot?

Tällä kertaa totalitarismin lippua reippaana liehuttaa korona-jugendin Hanna Mahlamäki:

Itävalta sai viruslinkonsa nopeasti kuriin kokeilemalla totalitarismia muistuttavaa karanteenia, nyt paluu yksilönvapauksiin huolettaa joitakin

"Joitakin"? 

"Oon kuullu että monia huolestuttaa tuolla, ku oon silleen herkällä korvalla kuunnellu."

...Eihän semmoinen yksilönvapaustouhu nyt voi mitenkään käydä päinsä. Mitäs jos jatkettaisiin sitä totalitarismi-"kokeilua" siihen saakka että ihan kaikki on varmasti terveitä aina ja aina, joohan?

Kitzloch oli yksi paikoista, joissa koronavirus levisi räjähdysmäisesti helmi-maaliskuun vaihteessa. Yksi ravintolan baarimikoista oli Alppien ensimmäisten viruksenkantajien joukossa, ja vilkkaasta after ski -ravintolasta virus hyökyi eteenpäin Euroopassa.

Hmm. Ravintola, jossa useita sairastumisia johonkin. Ei kerrota minkätyyppisiä sairastumisia. Mahtoiko tähän koronaversioon kuulua pahoinvointi? Jos, niin mitä moisessa tapauksessa yleensä epäillään ensimmäiseksi?

Tai after-skistä puheen ollen: miten mahtaa körönätesti reagoida viikon juhlimisen jälkimaininkeihin? Veikkaan että lasketteluloman jälkeen aika monella melko useat parametrit heittävät viisareita yllättäviin suuntiin.

Mehän kaikki toki jo tiedämme, että jokainen koronatesti mitä tässä on kokeiltu, antaa yhtä luotettavia tuloksia kuin bingoarvonta. Toki tiedämme senkin, että tätä covid-1984-"virusta" (joka toisinaan [tai koko ajan] valtaa kaikkien muiden koronavirusten skenet) ei ole kertaakaan koko maailmanhistorian aikana todennettu – kuten ei ole muitakaan viruksia. 

Miksikö? Koska se on mahdotonta. Kyseessä on täysin paranormaali ninjamikrobi, jota ei ole todennettu siksi, että sitä ei ole olemassa.

Voisi kuvitella, kun nyt spesialistien kanssa ollaan liikenteessä, että varmana esitetyn entiteetin diagnosointi voitaisiin demonstroida puolueettomien valvojien läsnäollessa kerta toisensa jälkeen – mutta näin ei vain tehdä. 

...Vaan mitäpä tuosta! Pah, sanon minä: jatketaan ihmeessä tällä uskomushoitodiktatuurilla. Milloinkas sitä nyt tieteessä olisi selkeään empirismiin langettu?

Maaliskuun puolivälissä laskettelukausi keskeytettiin ja rajut liikkumisrajoitukset tulivat voimaan. Päättäväisten rajoitusten ansiosta Itävalta oli myös ensimmäisten joukossa löysäämässä kieltoja: auki olevien kauppojen määrää lisättiin jo pääsiäisen jälkeen. Samalla Itävallassa tuli myös kasvomaskin käyttöpakko voimaan kaupoissa ja joukkoliikenteessä.

Eli vapautettiin ihmiset käyttämään haitallista/hyödytöntä kuonokoppaa. Ei kaulapantaa kuitenkaan? Vielä?

Tällä viikolla Itävallasta kantautui taas uutisia: ravintolat, hotellit, kaikki kaupat ja palvelut avataan toukokuussa, jos epidemia pysyy yhtä hyvin hallinnassa kuin se on nyt. Vapaus koittaa!

Ehdollinen vapaus. Jos "epidemia" pysyy yhtä hyvin "hallinnassa" kuin se on nyt, natsimeiningin aikaan, voidaan päästää ihmiset kuonokoppineen (ja kaulapantoineen?) melkein vähän normaalihkoa elämää kokeilemaan.

Itävallassa seurataan tarkkaan koronaviruksen tartuttavuuslukua, joka kertoo, kuinka monta uutta tartuntaa viruksen kantaja saa aikaan. Tämän viikon alussa Itävallan luvuksi arvioitiin 0,59, kun se maaliskuussa oli vielä kolme.

Eli tätäkään ei tiedetä, tietenkään, mutta ollaan kuin tiedettäisiin. Mikä tähän epävarmuuteen auttaisi? Jokaisen ihmisen reaaliaikainen seuraaminen ihan kaikkialla aivan koko ajan, tietysti. Voih, miksei sellaista systeemiä jo kohta pääse kokeilemaan, silleen väliaikaisesti? Isi kato mua! Mikset sä ikinä kato mua!?

Muutos kuukauden takaiseen tilanteeseen on todella suuri. Itävalta sai koronavirusepidemiansa nopeasti kuriin.

Jep. Flunssakausi tosiaan meni ohi. Natsismilla.

Suomessa karanteeni-sanaa käytetään arkikielessä esimerkiksi tarkoittamaan sitä, että ei voi käydä baarissa. Monissa muissa Euroopan maissa karanteeni tarkoittaa jotain ihan muuta.

Hanna on selvästi mustis. Miksei meillä voi olla jyrkkiä kieltoja jotka eivät perustu mihinkään muuhun kuin kyykyttämisen riemuun? Miksei laitettaisi vaikka sellaisia dominoivia univormuja joka kadunkulmaan huutamaan käskyjä ja tönimään ihmisiä? Miksei kaikilta mitata kuumetta koko ajan sellaisella pistoolilla, jolla osoitetaan päähän?

Poliisit partioivat vahvennetusti Wienissä, kun sää muuttui aurinkoiseksi ja vaara ihmisten kokoontumisesta kasvoi.

Ihmisten kokoontuminen, sehän tässä on se vaara – ei mielikuvitusviruksen takia, vaan... Kuka muistaa kun vähän joka maassa alkoi olla melkoisia mielenosoituksia ninq jatkuvasti? Siitä on jokunen viikko – ainakin meedian mukaan. Keltaliivit jatkavat edelleen, ja ympäri pallon osoitetaan mieltä juurikin järjettömyyttä vastaan – mutta mitäpä tuosta kertomaan kun jo vuosia ehdittiin vaieta kaikista muista paitsi poliittiseen narratiiviin helposti pienellä viilauksella tungettavista mellakoinneista. 

...Henkkohtaisesti en sinänsä miekkareissa näe pointtia; paremmin futaisi se, että väki vain yksinkertaisesti viittaisi kintaalla ja rupeaisi elämään. Liikkeet auki (muutkin kuin kermoja kuorivat pöhöketjut), kahvilat auki... Muistatte kai millaista se silloin joskus ennen oli? Kun saattoi ex tempore poiketa jossain ilman suunnitelmaa?

Toki miekkarit on sillä lailla rohkaisevampia, että kun näkee paljon ihmisiä, on helpompi uskoa että joku muukin pitää tätä ääliömäistä pelleilyä puhtaana fasismina. Sopii toivoa, että vappuna edes vähän irrotellaan – mutta ei alkoholin voimalla! Sellainen on vain ördäystä, ja ördäys ei ole mikään kannanotto (tai ainakaan kauhean rakentava).

Nyt Itävallassa pohditaan sitäkin, miten epidemian hyvä hallinta onnistuu, kun vastuu siirtyy viranomaisilta ihmisille itselleen. Ihmiset tottuvat nopeasti uusiin määräyksiin ja viranomaisvalvontaan. Mutta jatkuuko vastuullinen käytös, kun rangaistuksen uhka ja valvonta jäävät pois?

Ei voi jatkua. Ihmiset on rakennettu niin, että heti kun silmä välttää, ruvetaan vastuuttomiksi. Sellainen on ihmisen luonto, ja sen saa kuriin vain raipalla. Ja herkeämättömällä mikromanageroinnilla. Ja loputtomalla valvonnalla. Käskyttämisellä. Kieltämisellä. Säännöksillä. Ihminen ei vaan pysty hallitsemaan itseään; jonkun viranomaisen (joka ei ole ihminen vaikka onkin) pitää suorittaa hallinta. Koska me olemme selviytyneet vain ehkä miljoonia vuosia jotakuinkin autonomisina yksiköinä. Koska nyt se taito on kadonnut. 

Yhtäkkiä, tämän vuoden alussa katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

Millainen on laiskan toimittajan itsetunto?

Syytä muita siitä mitä itse teet. Simppeli sääntö, jota kaikki poliittinen toimijaisto, ja siis myös meediosto, noudattaa pilkulleen.

Vilkaistaanpa tätä:

Tästä 5g:n koronaviruksen levitysteoria sai alkunsa – nyt palavat tukiasemat

Heillä on siis salaliittoteoria, joka löytyykin jutun lopusta:

Venäjällä on toistuvasti havaittu olleen sormensa pelissä erilaisten salaliittoteorioiden lietsomisessa, myös 5g-aiheisten.

Luonnollisestikin – sen sijaan että edes yritettäisiin katsoa, josko mikroaaltosäteilyn kylväminen ympäristöön sittenkin voisi olla jonkinmoinen riski ihmisen elimistölle – siirrytään suoraan leimakirvesosastolle:

Säteilykammoiset ovat olleet barrikadeilla jo silloin, kun uuteen verkkoteknologiaan siirtymistä vasta hahmoteltiin.

Säteilykammoiset? Anonyymia toimittajaa ei kammottaisi, jos hänet vietäisiin toimivan lähettimen viereen seisomaan? Vai seisoisiko hän ihan mielellään siinä miten pitkään hyvänsä? 

Joku sankarireportterihan voisi julkisuus-stunttina leiriytyä 5G-antennin viereen vaikkapa kuukaudeksi. Luonnollisestikin useampaa kautta varmistettaisiin että antenni todellakin lähettää koko ajan normaalilla teholla & taajuudella.

Millä etäisyydellä (10m? 1m? 10cm? 1 cm?) häntä alkaisi vähän kammottaa – vai mahtaako toimittaja olla semmoinen reipas säteilydenialisti, jolla ei olisi mitään sitä vastaan, että 5G-antennit tuodaan vaikkapa suoraan hänen sänkynsä alle, siellä kun on kuitenkin joutavaa tilaa? 

Tiettävästi ensimmäisen kerran salaliittoteoreetikot yhdistivät julkisesti koronaviruksen leviämisen 5g-verkkojen käyttöönottoon ranskalaisella hörhöteorioita suosivalla Les moutons enragés -sivustolla 20. tammikuuta.

Jälleen kerran asia rajataan koskemaan pelkästään tätä legendaarista "koronavirusta"™, jota ei tähän päivään tultaessa ole kertaakaan todennettu, koska koko pöpöteoria on yhtä uskottava kuin teoria pimeän aineen olemassaolosta.

Säteily aiheuttaa soluvaurioita. Tämä on hyvin simppeliä. Koska säteily aiheuttaa soluvaurioita, röntgenhoitajat eivät ole samassa huoneessa silloin kun röntgenkuvia otetaan (ja kuolevat muita nuoremmin varotoimista huolimatta).

Jos tätä itsestäänselvää asiaa ei suostuta edes tutkimaan ennen laajan antenniverkoston käyttöönottoa... Lopputulos on se, että mastoja palaa – koska rakentaminen tapahtuu valheellisten premissien varassa. Jos jotain ei suostuta tutkimaan, tiedetään että vahinkoa tulee syntymään.

Nopeaa leviämistä on edesauttanut se, että teoria yhdistää niin perinteiset säteilyfanaatikot kuin ylipäänsä kaikkeen ymmärryksen ylittävään kiihkeällä epäluulolla suhtautuvat.

Jos konsepti ylittää anonyymin toimittajan ymmärryskyvyn, toimittajan kannattaisi hiukan tutustua aihepiiriin. Se ei lopultakaan ole niin kauhean monimutkainen.

Aivan ensimmäinen aiheesta havaittu maininta on löydetty Twitteristä päivää ennen ranskalaissivuston julkaisua. Tviitin yhteyteen oli jaettu linkki Venäjän propagandamyllynä tunnetun Russia Todayn korona-artikkeliin.

Ja sitten toimittaja, tai lehti, tai ehkä koko Alma-meedia voisi mennä itseensä. Jos siellä on joku, joka ei vielä ymmärrä tekevänsä propagandaa (ihan niin kuin kaikki meedia), ja jos se herättää jotenkin epämukavan tunteen... Kannattaisi varmaan tarkistaa olisiko mahdollista palata jotenkin totuudellisempaan viestintään, kun sellaista kuitenkin ollaan tekevinään? Vai mitä? 

Kun työn puolesta valehtelemisen aiheuttama kognitiivinen dissonanssi lakkaa resonoimasta joka puolella kroppaa... Se fiilis saattaa olla ihan kokemisen arvoinen. Tutustuminen aihepiireihin ilman ylhäältä annettua filtteriä on mielenkiintoista ja palkitsevaa touhua, koska me olemme luonnostamme uteliaita otuksia. Suosittelen kokeilemaan.

Korona = kruunu

Ennuste: jahka ihmiset taas päästetään arestista, siitä luonnollisestikin kiitellään onnistunutta karanteenia™ (mutta muistutetaan jossain sivummalla, että "nämä tulevat aaltoina"). Pari viikkoa myöhemmin väki alkaa sairastella, koska ovat viikkokaupalla steriloineet kämppäänsä ja itseään – siis tuhonneet vastustuskykynsä. 

Tuota "jälkiepidemiaa" luonnollisestikin väitetään toiseksi korona-aalloksi, ja panikointi aloitetaan uudestaan. Nyt voidaan olla entistäkin varmempia, että mikään ei auta – paitsi rokotus, joka kiikutetaankin ennätysajassa tarjolle, ja väki vaatiikin (paitsi vielä tiukempaa karanteenia, myös) pakollisia rokotuksia.

Jossain vaiheessa havahdutaan siihen, että ruokaa ihan oikeasti ei ole. Siitä syytetään luonnollisestikin ihmisen muka aiheuttamaa ilmastonmuutosta™, vaikka kyse edelleenkin on sykleistä, jotka ovat tiedossa, mutta jotka on peitetty katteettoman älämölön alle.

Raha on myöskin menettänyt merkityksensä, koska velkavetoinen pyramidihuijaus on vihdoin päässyt pääteasemalle. Kaikenlainen rikollisuus kukkii, ja armeijat marssivat kaduilla. Kaikki on kiellettyä, paitsi se, mikä on erikseen määrätty. Ja kansa hurraa paraateissa.

Näinhän asioiden ei tarvitsisi mennä, mutta tällä menolla menee.

Jossain Kiinassa on sentään pieniä elonmerkkejä havaittavissa. Kun ihmiset Wuhanissa on vihdoin päästetty ulos, on alkaneet mellakat – koska wuhanilaisia on pyritty estämään liikkumasta muualle maassa.

Uudenmaan protektoraatissa nähtiin ilmeisesti pienimuotoisempi protesti, jossa joku humalapäissään ajoi kahden tiesulun läpi. Ennemmin tai myöhemmin näitä nähdään lisää. Tämä karanteenipelleily vetää ihmisten pinnan melko kireälle, ja tarpeeksi pitkälle kun sitä venyttää, alkaa tulla ruumiita.

Ei niin että kannattaisin väkivaltaisuuksia; ne vain ovat väistämätön seuraus. Kukaan ei tiedä montako itsemurhaa on jo tehty kaiken tämän temmeltämisen inspiroimana. Kukaan ei tiedä miten paljon kotiväkivalta on lisääntynyt.

Jos nyt jotain positiivista pitää hakea, niin oletettavasti joulukuussa tulee syntymään melkoisen poikkeuksellinen määrä esikoisia. Perheelliset eivät välttämättä kauheasti vehtaa kun on edelliset pennut jatkuvasti nurkissa, mutta pariskunnilla ei juuri muuta ajanvietettä ole kuin peuhata vällyissä.

Ehkä perheetkin jossain määrin eheytyvät kun joutuvat katselemaan toisiaan aiempaa enemmän. Eheytyminen toki riippuu siitä, miten toimivasta perheestä on lähtökohtaisesti kyse.

Yksi yllättävä seuraus tällä kaikella kohkauksella on ollut: FEDistä tehtiin käytännössä oikeasti valtionpankki. Sehän perustamisestaan lähtien oli yksityinen pankki, joka lainasi rahaa valtiolle korkoa vastaan – ja esiintyi valtionpankkina vain kosmeettisesti. Tilanne ei ole täysin muuttunut, mutta käytännössä fiskaalinen valta palautettiin valtiovarainministeriölle – joka toki on yhtä korruptoitunut laitos kuin pankkikin.

Tiedä sitten mitä mieltä pankkiirit tästä liikeestä on. Maassa on käyty pari sisällissotaa kun yksityistä keskuspankkia on koitettu kammeta sivuun valtion asioista – ja jokunen pressa on heittänyt henkensä samasta syystä.

Tämä valtiollistaminen on toki parempi vaihtoehto kuin edellinen versio, noin periaatteen tasolla, mutta... no, kommunismiahan se on, koko rakenne veroineen ja vouteineen – ja väkivaltakoneistoineen. Tai fasismia. Määritteet on pelkkää hiustenhalkomista; niin kauan kuin ihmisten henkilökohtaisia valintoja rajoitetaan joka käänteessä, kyse on totalitarismista. Diktatuurista. Kansallissosialismista. Nämä kaikki tarkoittavat yhtä ja samaa, ja mekin täällä elämme fasistivaltiossa juuri nyt.
---
Myöh. lisäys: toki valtionvarainministeriön duunit on samassa rytäkässä delegoitu ne sitten yksityiselle firmalle nimeltä Blackrock – joten tässäkin on taas aika moninkertainen swindlaus menossa...

Tulevat ja vievät meidän vessapaperit!

Toisessa iltalehdessä lietsotaan ilmiantokulttuuria parjaamalla Uudenmaan protektoraatin umpiosta väljemmäksi siirtyneitä:

Näky lähikaupassa oli viimeinen niitti – etelä­savolainen nainen antaa tulla suorat sanat korona­karkureille: ”Hävetkää!”

Tilanne Uudenmaan protektoraatissa. Toimittajalla ei ollut kameraa siellä Etelä-Savossa, joten kuvituskuvana näytetään miten helppo on hankkia safkaa siellä, missä "koronakarkurien" pitäisi pysytellä.

Hyi häpiä! Mitäs, pitäiskö näille, jotka on päättäneet siirtyä mökillensä sen sijaan että jäisivät käkkimään ahtaaseen naapurustoon epämääräiseksi ajaksi... Pitäiskö niille laittaa semmoset hihamerkit vaikkapa? Että voitaisiin osoitella sormella ja pysytellä näistä saastaisista pettureista kaukana? Oisko mitä?

Ristiinalainen pariskunta kertoo huolestuneensa pahemman kerran mökille koronaa pakoon rientävien suomalaisten toiminnasta.

Jaha. Ristiinalainen pariskunta. Heillä on varmaan kovinkin hyvä käsitys siitä, miten tartuntataudit toimivat?

– Me olemme kauhuissamme. Aivan hirvittävää, että mökkeilijät tulevat tänne vaikka käsketään pysymään kotona, ristiinalaisnainen sanoo.

Jep. Epidemiologeja, selvästikin. "Tulevat tänne vaikka käsketään pysymään kotona!" On se kauheeta. Omalle mökilleen tulevat. Ei ihme että otsikossa puhutaan "viimeisestä niitistä".

– Tämä on ihan hullua. Hävetkää!

Hulluahan tämä. Tätä kutsuttaisiin massapsykoosiksi, jos se tapahtuisi jossain muualla johonkin muuhun aikaan. 

Nainen toivoo, etteivät suomalaiset tulisi pienille paikkakunnille kuormittamaan hoitokapasiteettia ja tyhjentämään ruokakauppoja.

Nainen varmaan käytti nimenomaan sanaa "hoitokapasiteetti". Hänen mielestään myös vain heidän lähikauppansa tyhjenee vessapaperista – mikä se on tietystikin kaupunkilaisten syytä, eikä sillä suinkaan ole mitään tekemistä infrastruktuurin inherentin bugin ynnä ylimitoitetun hysterisoinnin kanssa.

Myös ristiinalaisnaisen aviomies on huolissaan tilanteesta. Hän toivoo, etteivät ihmiset lietsoisi omalla toiminnallaan paniikkia.

– Voi hyvät ihmiset, ottakaa nyt ja rauhoittukaa.

Jeah! Toimikaa niin kuin Iltasanomat! Rauhoittukaa herran jestas! Rauhottukaa tai me kuollaan kaikki! Aaaarrrgghh! Gott im Himmel!

– Mitenhän ihmisille saisi sellaisen ajatuksen päähän, että toimitaan ohjeiden mukaan eikä uhitella kohtaloa, hän kysyy.

Enpä tiiä. Propagandalla?

Mennyt maailma

Jahka tämä massiivinen psykoosi joskus väistyy... Me emme koskaan tule palaamaan siihen maailmaan josta pari viikkoa sitten lähdimme. Tuotantoketjut on poikki. Mikään ei enää toimi. Kulutusjuhla on ohi. Tilanne ei vielä näytä siltä, mutta todellisuuden valkeneminen on aina hidas prosessi.

Tunnen ihmisiä, jotka olivat olemassa jo Talvisodan aikaan. Eivätpä varmaan osanneet arvata, että pula-aika pitää kokea vielä toiseen kertaan.

Mutta aivan niin kuin toinen maailmansota oli pankkien järjestämä karnevaali, myös tämä koronavillitys on sitä. Tämä väitteenä monelle tuntuu edelleen aivan foliohattuilulta, mutta... En tiedä kuinka pitkään ilmiselviä asioita pitää jankata ennen kuin ne menevät perille asti.

Tässä on kyse biologisesta sodasta, jonka Yhdysvaltojen hallitus (regime) päätti viskata Kiinan suuntaan. Ehkä tämä regime ei tajunnut mitä oli tekemässä – koska hekään eivät varsinaisesti tee päätöksiä. 

Tiedän hyvin että moni lakkasi lukemasta jo kolmannessa kappaleessa. Meissä on se vika, että me käytämme aina itseämme mittatikkuna – joten meistä on aivan mahdoton ajatus, että jotkut "eliitit" voisivat käyttää ihmiskuntaa pelinappuloina. Mutta näin ne tekevät.

Kaikki sodat – mahdollisesti kaikki (oikeat) epidemiatkin – on järjestetty taloudellinen voitto mielessä. Ne eivät synny spontaanisti, ne aina erikseen järjestetään. Tavallaan tässä ajassamme on se hyvä puoli, että ihmisiä ei enää tarvitse tappaa ihan samassa mittakaavassa kuin aiemmin, jotta saadaan täydellinen (hallintaa hinkuva) kaaos aikaiseksi. Voidaan lavastaa katastrofi, ja medioitse paisuttaa vaikutuksia.

Toki samalla pitää tappaa ihmisiä ihan oikeasti, ajattelee eliitti, koskapa sattuu olemaan psykopaattien sukua, ja se on siis ihan samantekevää heille. Mutta ei tarvitse enää järjestää yhtä mittavia sotanäyttämöitä... No, itse asiassa Lähi-Idässä on vissiin tapettu enemmän väkeä kuin molemmissa maailmansodissa, että sikäli – mutta puhunkin nyt suhdeluvuista: vaikka ihmisiä on tapettu enemmän, on heitä myös ollut enemmän tapettavaksi. Jos siis ihmisiä haluaa ajatella pelkästään lukuina, niin kuin eräät.

Niin. Tämä on siis kolmas maailmansota, jota on käyty... itse asiassa en usko että maailmansodat ovat koskaan tauonneet. Se vain näyttää siltä jos ei satu asumaan sota-alueella. Suomi taitaa tarkemmin ajatellen olla harvinaisessa tilanteessa sikäli, että kaikki muut valtiot on olleet meitä myöhemmin sodassa jotakuta vastaan – paitsi Ruotsi. Siis ihan pum-pum-sodassa. 

Mutta siis takaisin siihen maailmaan, jota ei tule enää olemaan, koska se on tällä nykyään muodikkaalla hybridisotimisella – jota on siis vaikea edes tunnistaa sodaksi, mutta joka on nimenomaan sitä – rikottu... Jatkossa ei enää vain osteta uutta lelua kun edellinen lakkaa miellyttämästä.

Palataan antiikkiselle seiskeeluvulle, jossa kaikki vielä korjattiin niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Koko infrastruktuuri pitää järjestää uudelleen – ja tälläkin kertaa sitä on sohimassa haluamaansa suuntaan ihan samat mielipuolet kuin ennenkin, joten tarkkana kannattaa olla siinä, mihin suostuu sitoutumaan. Nyt ehkä vielä enemmän kuin tähän asti.

Nykyajassa toki on se vika, että aniharva enää osaa korjata mitään. No, se pitää vain opetella jos haluaa hengissä pysytellä – ja vaikka tämä lienee historian avuttomin sukupolvi, niin eiköhän se siitä vähitellen ala lutviutua. Ei se vaadi kuin vähän... Tiedän että tämä kirpaisee: aivojen käyttöä. Pitää purkaa tuo, ja koittaa oivaltaa että miten se oikein toimii – jotta saa sen takaisin toimintaan. Pidemmän päälle ihan viihdyttävää touhua, kunhan ensi-inertiasta on päässyt yli.

Syöksylaskijoita kaikki tyynni

Tähän tultaessa on viety kokoontumisvapaus, ja matkustusvapaus. Tanskassa on jo sorvattu laki pakollisista rokotuksista, ja Norjassa on kovasti yritetty samaa. Rikollisuus lisääntyy, arki on rikottu. Innolla odotan milloin ensimmäisen kerran joku pysäyttää, utelee mihin olen menossa, ja mittaa kuumeen samalla.

Meillä jokaisella on keskimääräinen ruumiinlämpötila omanlaisensa – joillakin korkeampi, joillain matalampi. Ruumiinlämpö myös vaihtelee päivänajan ja olosuhteiden mukaan. Moni tullaan diagnosoimaan koronapotilaaksi vaikka itse virusta ei ole. Toisekseen viruksen läsnäolo ei vielä tarkoita mitään – mutta siihen suhtaudutaan kuin tarkoittaisi, huolimatta siitä että meidän kropastamme huomattava prosentti on vierasta bakteriaa ynnä viraalista matskua, ja tämä tavara on välttämätöntä elimistön toiminnalle. 

Koska meiltä kovasti ollaan viemässä myös puheen-, ajattelun-, sekä mielipiteenvapaus, on vain ajan kysymys milloin täysin oireettomatkin kyseenalaistajat löytävät itsensä "hoitoon" pakotettuna – koska "saattavat ehkä olla potentiaalisia mahdollisen viruksen kantajia".

Israelissahan ihan virallisesti jo seurataan ihmisten puhelimia, jotta voidaan liikkeistä päätellä onko jossain kohtaa polut risteytyneet koronapotilaan kanssa. Olen huomannut meediankin flirttaillen asialla ikään kuin moinen kyttääminen olisi jotenkin positiivista.

Ennemmin tai myöhemmin kyseenalaistajat tulevat kuolemaan "koronaan" – koska koko tässä operaatiossa on kyse vallan ja vapauden välisestä skismasta: vallasta haltioituneet vihaavat (toisten) vapautta.

Kuulostaa ehkä paranoidilta? Me olemme matkalla juurikin yhteiskuntaan, jossa individualismi on kuolemansynti – ja hyvin nopealla aikataululla.

Valitettavasti suurin osa edelleen kuvittelee (aktiivisemmin kuin tajuaakaan), että tässä on kysymys siitä, mistä väitetään olevan – ja toki me olemme sopeutuvaista sakkia, ihmiset.

Vielä sittenkin kun totalitarismi on napannut pillistä etkä voi enää (koskaan) edes harkita samoja asioita joita vielä viikko sitten pidit itsestäänselvänä, sinä et suostu päästämään edes tajunnan laitamille aavistusta siitä, että jokin saattaisi ehkä olla vinossa. Maailmahan muuttuu; siihen pitää vaan sopeutua.

Olet väärässä. Silloin kun sinun maailmasi muuttuu jonkun toisen tahdosta, annat yhä enemmän pois sitä, mikä tekee sinusta sinut – tai ihmisen ylipäätään. Luovutat samalla toistenkin ihmisten kimpaleita – vain koska et uskalla ajatella. Sinun takiasi psykopaatit voittavat. Ja koska teitä uuveloita riittää, psykopaatit voittavat uudestaan ja uudestaan.

Tilannehan on muutettavissa sillä sekunnilla kun lakkaat kuuntelemasta noita narratiiveja – vaan moni teistä ei yksinkertaisesti halua. On liian vaivalloista ottaa vastuu omasta elämästä. Ymmärrän kyllä; kuljin itsekin suurimman osan elämää laput silmillä. Sitä ei edes huomaa, vaikka miten menisi elämä päin helvettiä. Meidät on kuitenkin rakennettu orjiksi, joten vapaus on... Eikö tämä muka ole vapautta? Miten ihmeessä minä voisin muka olla vielä vapaampi?

Ja mitä ihmettä se sellainen "vapaus" oikein on olevinaan? Haihattelua, sanon minä.

Äärikonformistin konversio

...on kuulkaa hidas rotaatio. Selittäkäämme käsite: äärikonformisti on ihminen, joka pyrkii kaikin mahdollisin tavoin olemaan herättämättä pienintäkään ärsyyntymistä kenessäkään. Hänestä tulee hiljainen hissukka, tossukka ja jees-mies. Hänellä ei tunnu olevan mielipiteitä, ja koska mikä tahansa lausuma voidaan kokea poikkipuoliseksi, hän on hiljaa – lopulta siinä määrin, ettei enää osaa puhua.

Jos halutaan hakea psykologista määrettä, epävakaa persoonallisuus lienee lähimpänä totuutta. Kysymys ei ole mistään rajatilaskitsofreniasta, vaan ainoastaan tunnetason ristiriidasta, jossa kyseinen äärikonformisti ei kerta kaikkiaan kykene sisäistämään sosiaalisia pelisääntöjä. Pitäisi olla tahdikas, mutta kaikki ympärillä toimivat täydellisessä dissonanssissa kyseisen säännön suhteen: mitä räikeämmin sosiaalisia sääntöjä rikotaan, sen äänekkäämmin rikkureille aplodeerataan.

Äärikonformisti leimaantuu sangen varhaisessa vaiheessa "ujoksi". Hän kuulee olevansa sellainen, joka "vierastaa" ihmisiä – ja kun hän kuulee olevansa ujo vierastaja, hän pyrkii toimimaan ulkoa annetun identiteettinsä mukaan. Hän on siis täysin hukassa aina kun samassa tilassa on muita ihmisiä. Hän kokee olevansa vääränlainen ihminen. Rikkinäinen ihminen. Huono ihminen. Epäihminen.

Kun sanon "hän", tarkoitan tietysti itseäni. Mutta kun en ole ainoa, pysyttelen yleisellä tasolla. Meitä on monessa junassa – matkalla todennäköisesti jonnekin johon emme halua mennä, mutta menemme kun se kuuluu asiaan (mikä "asia" nyt sitten lieneekin). Kotona haluamme ihmisten ilmoille, ihmisten ilmoilta kotiin.

Äärikonformistista on perin vaikea saada mielipidettä ulos mistään asiasta. Hänellä on mielipide – todennäköisesti myös hyvin tarkkaan perusteltu – mutta hän ilmaisee sen passiivisen vastarinnan kautta. Edes mielihyväänsä hän ei ilmaise, sillä kell' onni on... Reaktiot hän pitää visusti sisällään, mutta mitä pidemmälle tämä asioiden patoaminen etenee, sen räjähdysaltiimmaksi poloinen ressukka käy.

Onni muille, että räjähdys tapahtuu lopulta sisäänpäin ja äärikonformisti tappaa itsensä. Jälkeenjääneet ihmettelevät miksi näin pääsi tapahtumaan; hänhän oli niin säyseä ja tasapainoisen oloinen – ei koskaan rähjännyt (mitä nyt vähän mökötti ja oli kärttyisä välillä), aina oli valmis auttamaan eikä koskaan puhunut pahaa kenestäkään. Mikä ihme hänet sai tekemään jotain noin itsekästä?

Tai sitten äärikonformisti onnistuu diagnosoimaan itsensä, ja ryhtyy määrätietoisesti (mutta kivikautisin työkaluin) poisoppimaan sisäistämiään tapoja reagoida ympäristöön. Hän pyrkii olemaan ylianalysoimatta kohtaamistilanteita puhki, profetoimatta maailmanloppuja tulevista interaktioista, kuuntelematta mitättömistä vastoinkäymisistä laukeavaa pakene-tai-leiki-kuollutta -impulssia – väistämisen sijaan kulkemaan kohti. Avoinna, tietoisena. Tietoisena siitä, että vain 8% kuvittelemistamme kauhuskenaarioista on millään lailla mahdollisia, ja loput 92% pätevät vain luonnonlakien lakatessa olemasta.

Hän altistaa itsensä haasteellisille tilanteille, venyttää mantelitumakkeen kokoista mukavuusaluettaan, opettelee hengittämään, opettelee avaamaan suunsa, opettelee olemaan epämukavuutta aiheuttavissa tilanteissa hiukan pidempään kuin liskoaivot haluaisivat. Sekunnista toiseen, minuutista toiseen, tunnista toiseen, päivästä, viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen hän opettelee.

Mutta hänellä ei ole sosiaalista verkostoa (koska on kaikissa ympyröissä ollut lähinnä ulkojäsen), ja sellaisen rakentaminen ja ylläpitäminen uuvuttaa; jokainen ponnistus on nimenomaan ponnistus. Hän ei rentoudu hyvässä seurassa, koska kokee olevansa huonoa seuraa. Edelleen.

Hänellä on vuosien ja taas vuosien aikana rakentuneet neuroniyhteydet katkottavana ja uudestaan rakennettavana. Hän työskentelee sisustansa kanssa yrittämällä pitää itsensä keskittyneenä ulkoiseen. Kerta kerran jälkeen hän luisuu takaisin siihen monttuun josta koittaa kiivetä kun voimat eivät vain riitä. Eikä kukaan voi tuossa urakassa auttaa, sillä kukaan ei tunne hänen sisintään.

Aina joskus vastaan tulee ihminen, joka haluaa tuntea äärikonformistin sisimmän – hän kokee vaitonaisuuden salaperäisyytenä, mysteerinä joka houkuttaa purkamaan välissä olevan muurin. Tätä tapahtuu ehkä useinkin, mutta vain harva osaa tuon kivisen seinän läpi ujuttautua.

Koska alkuun puhutaan rakkauden kansainvälistä kieltä, ei löytöretkeilijä ymmärrä, että puretun muurin takana on rauniolinna. Hän näkee kajastusta jonka täytyy olla roihu: intohimoa josta hetkenä minä hyvänsä tulee jotain suurta ja merkittävää – mutta joka paljastuu vain kituliaasti palavaksi päreeksi jossain kellarin uumenissa. Päreeksi jonka pieni tuulenvire saa lepattamaan levottomasti: avaa ovi ja sammuta mysteeri.

Tämä ihminen on tyhjä ja valoton, ja löytöretkeilijä kokee imeytyvänsä mustaan aukkoon jossa aika pysähtyy ja minuus lakkaa olemasta. Tästä gravitaatiokentästä täytyy irtautua.

Ja äärikonformisti valuu taas aika-avaruus-monttunsa pohjaa kohti. Hän jo näki mitä reunalla odottaa, muttei koskaan onnistunut todella nousemaan tasamaalle.

Pohjalla täytyy olla rikkoontunut avaruusalus, ja minä olen muukalainen. Olen vain saanut sen sortin aivotäräyksen, etten muista. 

Enkä halua mennä tarkistamaan. Haluan kavuta ylös, nousta tantereelle, oppia tuntemaan millainen on ei-viettävä maa. Mutta sen tehdäkseni minun pitää muuttua muuksi: itsekseni.

Ja vaikkapa blogata aiheesta.

Persausfrontaalisesti kapuamme latvaan kaatamalla puun

Uskomatonta on se, miten takaperoisesti byroopellet ajattelevat bisneksen. Kun innovoidaan juohevuutta, sitä kampitetaan "tuottavuuden" kasvattamisen alttareilla.

Mistäkö puhun? IPTV:lle kaavailtavasta rajoituksesta, jossa pakotetaan katsojat kärsimään mainoksista: ohjelmistoihin vaadittaisiin semmoinen jippo, että tallennettuihin ohjelmiin lomitettuja mainoksia ei voisi hyppiä yli.

Siis oikeasti, millaisia idiootteja noille palleille istutetaan?

Ihmiset vihaavat mainoksia. He saattavat hokea typeriä sloganeja, huvittuakin ajoittain, he saattavat olla tottuneita, turtuneita, oppineita siihen että kuvavirta katkaistaan kausi kaudelta taajemmin, mutta mainoskatkon laukaisema ensimmäinen, primaali, reaktio on ärtymys.

Mainokset keskeyttävät, ne ovat häiriötekijöitä. Tiettyyn rajaan saakka ne toki saavat ostoja aikaiseksi - aivopesu todellakin toimii - mutta pidemmällä tähtäimellä ne tekevät koko ihmiskunnasta pätkäajatteluääliöitä, jotka eivät kykene pitkäjänteiseen keskittymiseen - joka taas on lopultakin edellytys edistykseen.

Kaupantekoon pitkällä aikajänteellä ei riitä tolkuton meuhkaaminen, mitä disruptiivinen mainosälämölö on. Mutta silti ihan virallisiin säädöksiin väen vängällä kammetaan pakko katsoa mainoksia.

1. Ensin tuli videonauhuri, jonka ansiosta ohjelmia ei tarvinnut enää katsoa silloin kun ne tulivat. Mainokset saattoi kelata yli.
2. Sitten digiboksit, jotka ajoivat saman asian. Missään vaiheessa tosin ei tainnut markkinoille asti päätyä aikakoodia seuraavia malleja, joilla voisi yhdellä napin painalluksella hypätä mainoskatkon yli - eikä varsinkaan sellaista, joka yksinkertaisesti tallentaisi vain halutun ohjelman ja jättäisi sälät tallentamatta. Teknisestihän tuo olisi mahdollista, vaan lyhytjänteinen ajattelu oli jo vahvasti voimissaan kun laitteiden takuuajan umpeuduttua, laitteen hajotessa, oli sen valmistajakin saattanut kadota kartalta - ja mediaformaatti hypännyt seuraavaan sukupolveen tehden värkin muutenkin vanhaksi.
3. Seuraavaksi digiboksi siirtyi pilveen, ja suoratoistopalvelut ilmaantuivat. Tässä kohtaa oli havahduttu siihen, että mainoksia tosiaankaan ei katsota, joten ohjelmien päälle ruvettiin länttäämään bannereita, joita suurennetaan kausi kaudelta. Lopputekstien päälle ruvetaan hölöttämään, mainosten alku- ja loppukohtaa hämärretään, jotta hyppynappeja käyttävä voidaan jallittaa katsomaan vielä vähän tyrkytystä.

Knoppi: Miksi HBO:sta on tullut käsite? Koska kyseinen kanava - maassa jossa mainostaminen tunkee iholle kaikkialla - keskittyi laatuun, sisältöön, ja mainoksettomuuteen.

Suuntana kaikessa innovoinnissa on koko ajan ollut käytön helpottuminen - mutta valitettavasti käytäntöön siirtämisen välttämättöminä välikäsinä on aina insinöörejä, jotka eivät hahmota maailmaa käytettävyyden kannalta, vaan jotka hurmioituvat nippeleiden määrästä.

Ja sitten välissä on myös kauppiaat, jotka hekään eivät ymmärrä loppukäyttäjän tarpeita, vaan katsovat taseita. Plus markkinoijat, jotka ovat kauppiaita. Lopputuloksena on tuotteita joista asiakas tarvitsee noin 20%, mutta joutuu ostamaan koko paketin kun muutakaan ei ole tarjolla.

Ja viimeisenä lukkona lainsäätäjät, joita rahanmaksimointia tuijottavat etujärjestöt painostavat kaikin mahdollisin keinoin, ja jotka muutenkin ovat kadottaneet todellisuudentajunsa aikaa sitten. Mikä on seuraus: tapetaan innovaatiot ja pyristellään takaisin sinne missä oli olemassa vielä yhtenäiskulttuuri ja koko kansa katsomassa uutisia saunan jälkeen puoli yhdeksältä. Ja uutisissa pääministeri raapimassa päätään kun ei oikein vienti meinaa vetää, että mikähän siinä mahtaa olla kun leikattu on kyllä, ja elvytetty, mutta kun kansa ei tajua ostaa.