2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Sen jälkeen meitä onkin kovasti talutettu mm. russofobian alttarille, jossa väki uhrataan lopulta rintamalla sotateollisuuden katteiden vuoksi – ja samalla pidetään silmiä visusti ummessa kun äärisiionismi jatkaa loputonta kansanmurhaansa. Kaikki menee juuri niin kuin äärioikeammisto haluaa: energiainfra ajetaan vähitellen alas; Suomesta tehdään kehitysmaa, kun länsimaat ylipäätään pitää tuhota. Sellaista se on täällä sivistyksen loppuhämärissä aina.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ei-tupakointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ei-tupakointi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kiusaamalla terveeksi

Mielenkiintoista on seurata päättäjien logiikkaa. Juuri koskaan ei tartuta varsinaisiin ongelman aiheuttajiin; joka ainoa kerta "ratkaisuna" tuntuu olevan joku suorastaan perverssi, täysin todellisuuden luonteesta irtautunut jippohivutus.

Tupakoitsijoitahan paraikaa yritetään tehdä terveiksi näyttämällä jokaisessa ostetussa askissa, miten "sä tulet kuolemaan kärsien, sut amputoidaan osa osalta kun sä mätänet ja sitten sun omaiset kärsii henkisiä traumoja koska sä olet siinä sivussa tappanu lapsia, sikiöitä ja siittiöitä". 

Vaikka tässä koitetaan saada aikaan psykologinen vaikutus, ei ole turhaan mietitty sitä, miten suggestiivinen ihmisen mieli todella on: moni tulee alitajuisesti hyväksymään nuo kuvat omaksi kohtalokseen. Kirjaimellisesti. Kun jotain jankutetaan riittävän pitkään, kroppa olettaa sen faktaksi, ja manifestoi sen.

Joten tämä yhteiskunnan tuottama "palvelu" tulee tuottamaan melko rumaa jälkeä. Varsinkin kun väki polttaa jatkossa ihan vaan siksi, että tämä yltyvä töniminen alkaa ottaa aivoon.
Toki oli paikallaan häätää tupakoitsijat ravintoloista pihoille, jolloin ihmiset voivat myös valita olla polttamatta mennessään myrkyttämään itseään muilla aineilla... Mutta kaikki muu: "Pistetään ne piiloon!", yms. ...Melkein tuntuu että jossain on menossa veto siitä, miten älyttömiä ehdotuksia saadaan kumileimattua lakiin saakka.
Ja ketä hyödyttää se, että aiempia sippiaskeja ei voi enää ostaa? "Jos haluat polttaa yhden röökin, on sinun ostettava saman tein kaksikymmentä – koska se on terveellisempää sinulle."

Tupakan sisältämistä myrkyistä valtaosa löytyy paperista, johon se kääritään – mutta tupakkateollisuuttahan ei toki voi mitenkään pakottaa tuottamaan vähemmän myrkyllistä paperia.

Tupakkateollisuutta ei voi myöskään mitenkään velvoittaa vähentämään addiktoivien yhdisteiden lisäämistä tupakkaan, jolloin lopullinen tumppaaminen olisi helpompaa itse kullekin.
Samaan aikaa miljardibisnestä tehdään "lopettamis"tuotteilla, jotka ylläpitävät nimenomaan nikotiininhimoa, mutta joista puuttuu se olennaisin: savu. Laastari ei tunnu samalta. Tupakointi on ennen kaikkea tapa, mutta sitä ylläpitää se epämääräinen olo jossain päin hengityselimistöä, se joka alitajuisesti liitetään röökiin, ja joka on aina "korjaantunut" vetämällä sauhut.
Se, että jo vuosia ja vuosia sitten kehitettiin nikotiiniton tupakkalajike, jota ei koskaan ole otettu tuotantoon – tai että vaihtoehtoisen sähköröökin saaminen tehdään mahdollisimman vaikeaksi (ja lisäksi maalaillaan medioitse kauhukuvia siitä, miten se muka on vielä vaarallisempaa – mikä ei todellakaan pidä paikkaansa)... Loppukuluttajan kiusaaminen ei jotenkin tunnu ihan parhaalta mahdolliselta ratkaisulta.

Tupakkateollisuus voitaisiin velvoittaa tuottamaan röökiä, joka ei addiktoi. Aika moni röökaaja lopettaisi polttamisen – tai ainakin harventaisi tahtia –, koska nikotiinivajeen paikkaamista ei enää kroppa vaatisi. 

On helppo nähdä, miksi tupakkateollisuuden lobbaajat eivät varsin ole tästä metodista innostuneet – mutta ketäs varten näitä päätöksiä taas tehdäänkään? Kansalaisia? Terveyttä? Hyvinvointia? Vai jotain ihan muuta?

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Nikkikseissä jumankauta

Swaippailua hiukan postuumisti (varoitus herkkähipiäisille, sattumoisin mukaan on eksynyt *kauhist* kirosanoja *aikkauheeta* kun siinä nyt tuppasi olemaan vähän hermot pinnassa); lopussa konkluusiota:
Miten voi olla että vielä viidentenä päivänä on nikkikset? Minä kun muistelin että nikotiini on jo kolmen vuorokauden jälkeen poistunut elimistöstä.muistanko muka väärin? Ei voi olla. [Kyllä voi: sikäli muistin väärin, että nikotiini poistuu jo kahdessa vuorokaudessa, ja häkä yhdessä...] Tämän täytyy olla psykosomaattista.
Milloin minä sitten oikein lakkaan kärvistelemästä? Vituttaa [*aikkauheeta mitä kielenkäyttöä*] tämmöinen. En oikein edes muista millaista on elämä ilman röökiä, vaikka siitä ei ole kuin rapiat vuosi kun vasta aloitin, ja kuinkas pitkään minä nyt ennen sitä ehdinkään olla polttamatta? En sitäkään muista; pari vuotta?

En tosiaan muista. Milloin minä viimeksi oikein lopetin? Ja saanko minä nyt pidettyä tästä kiinni? Vähän meinaa olla tylsää. Jotenkin vaatii nikotiinia kehoon, ja jatkuvia taukoja. Pitäisikö ruveta pitämään kirjoituspausseja aina kun sauhututtaa? Se olisi eittämättä invigoroivampaa - paljon enemmän aktivoisi aivoja ja ajattelua, ja varmastikin  stimuloisi koko olemusta paremmin kuin tupakointi.

Ja kun tuumii sitä, että lakkaamatta joku ajatus ajukoppaa kiertää... Miksipä niitä ei jäsentelisi ihan konkreettisiksi konstruktioiksi (vaikka se vähän työlästä täällä swaippailulla tuppaakin olemaan kun ei tajua taivutuksista hevon helvettiä [*aikkauheeta taas tota kielenkäyttöä*] tämä, ja sanasto on kyllä perin kapea...)
Sehän tässä tietty on, että kirjoittamiseen menee aina paljon pidempi tovi kuin röökaamiseen. Että huomaa käyttäneensä puoli tuntia parin minuutin sijaan. Sehän vasta harmillista meitsin hektisessä elämässä on. Ja että sitten on tapahtunut kenties jotain hyödyllistä sen tovin aikana. Huh huh.
Niin, swaippailu on tullut savuninhaloinnin sijaan pysäyttämään muuta arkea. Kun tuntuu että pitää ottaa vähän henkeä, niin helposti hakeutuu sormi täppärin pinnalle. Ja nyt vihdoin, vajaan kahden viikon jälkeen, ei enää ole yhtään omituinen olo. Mikä oli jännää sikäli, että kun tässä on tuo röökailu lopetettu aikas monta kertaa, muistelin että tosiaan parissa päivässä homma olisi pulkassa.

Vaan hengityselinten korjausliikettä helposti tulkitsee nikotiininhimoksi silloinkin kun aine on jo poistunut elimistöstä ja reseptorit lakanneet puutettaan mekastamasta. Sähkötupakalla (nikotiinittomalla! Ei kuulkaa ole mitään järkeä mitään korvaustuotteita käyttää kun se koukku on nimenomaan nikotiini) vähän lievensin erotuskaa jonkin aikaa, mutta tänään en edes tiedä missä moinen höyrytin on...