Ehkä tämä vain on kollektiivisen ihmisluonnon tapa toimia? Faktat olisivat selvillä jos niitä suostuttaisiin katsomaan. Jokaisen pitäisi ainakin jossain määrin tiedostaa se, että koko koronahärdelli on pyörinyt vain sitä varten, että ihmisistä saisi entistäkin tiukemman kontrollin.
 |
| Kenny Everett -vainaa tuskin pistää pahakseen vaikka kaivoinkin hänet haudastaan meemimaskotiksi – tyyppi kuitenkin teki uransa rikkomalla kaikkia mahdollisia konventioita ja tekemällä roisia pilaa aivan kaikesta. |
Kaikesta faktaatiosta huolimatta poliitikot jatkavat kuin eivät olisikaan toista vuotta toteuttamassa törkeää valtiorikosta. Meediosto jatkaa täsmälleen samalla taktiikalla kuin tähänkin asti: valehtelemalla suoraan päin naamaa, ja mustamaalaamalla kaikki jotka osoittavat valheiden ja tosiasioiden eroja. Lääkärit jatkavat ihmisten myrkyttämistä fantasianarratiivin varjossa. Kriittisesti ajattelevatkin ovat enimmäkseen kykenemättömiä näkemään sumutuksen laajuutta.
 |
| Onko tämä Navalnji-mielenosoituksesta? Ei tietenkään. Kaikki muut kokoontumiset on täysin sallittuja – ainoastaan oman maan ihmisoikeuksia vaativat taklataan katuun ja viskataan koppiin. Meininki on sangen lähellä Kellopeliappelsiinia; siksi kuvaa ryydittää Burroughsin kirjaansa keksimä nadsat-slangi. |
Ehkä ihmiset vain ovat valtaosin NPC-tyyppiä: eivät ajattele, vaan toimivat lauman komponentteina. Ehkä konformismi vain on niin voimakas, että väen on mahdoton edes harkita pullikoivansa koneistoa vastaan. Ehkä suurin osa ei koko elämänsä aikana kykene tajuamaan olevansa pelkkiä kuhnureita. He ovat laumatietoisuuden ilmentymä.
Toki me kaikki olemme sitä – me yhdessä, kuvitelmillamme, luomme tämän maailman – mutta mitä ilmeisimmin suurin osa ilmentää väärää parvea: hologrammin sisäistä. Ehkä heitä on täysin mahdotonta herättää. Ehkä ei ole tarkoituskaan. Ehkä suuri osa tuntemiamme ihmisiä on vuoden parin päästä piikitetty hengiltä – ja tämä on vain kollektiivisen oppitunnin luonnollinen läksy.
Tätä järjestelmää ei voi purkaa sisältäpäin – ainoastaan kasvattaa pisteeseen, jossa sen on pakko romahtaa. Mikään ei muutu äänestämällä kovempaa. Niin kauan kuin "filantrooppien" todellista luonnetta ei nähdä, kaikki tulee jatkumaan suoraan päin helvettiä. Poikkeusoloja luodaan yhä idioottimaisemmilla verukkeilla, ja lopulta kaupungit palavat kun ihmiset ovat antautuneet täydelle mielipuolisuudelle: naapurit tappavat kiduttavat raiskaavat naapureita. Tämä on tapahtunut lukemattomia kertoja, ja aina siitä hyötyvät samat sieluttomat paskiaiset jotka sen ovat aina myös aiheuttaneet.
 |
| Amerikkalaiset tappoivat miljoona saksalaista nälkään tuhoamisleireillä, jotka olivat suurempia kuin yksikään saksalaisten keskitysleireistä. |
Jotkut pitkin jenkkilän katuja kuvittelevat juuri toteuttavansa jonkin sortin vallankumousta – ja toteuttavatkin, mutteivät sitä mitä luulevat. Paikkoja rikkovat, elinkeinoja tuhoavat ammattimellakoitsijat ovat kaikkein selkeimmin jonkun muun ohjattavana: täysin aivottomia drooneja, joilla ei ole yhteiskunnalle mitään annettavaa – ja siksi heitä käytetäänkin nimenomaan yhteiskunnan rakenteiden rikkomiseen.
Yhteiskuntien koheesiota rikotaan jossain hyökkäyssodilla, jossain "pakotteilla", jossain lietsomalla värivallankumouksia, jossain rahtaamalla pommitetuilta alueilta onnenonkijoita niille alueille, joilla järjenkäyttö on mädätetty kouluissa. Kaikki samaa suunnitelmaa, jolla on tapettu miljardeja ihmisiä ihan vain siksi, että ihmiset suostuvat aivan mihin tahansa jos vain joku huomaa käskeä.
Kun psykopaatit rulaavat, kaikki kärsivät. Siihen eivät auta välikysymykset, eivätkä addressit. Politiikkaa ei voi muuttaa äänestysjärjestelmällä, jonka poliitikot itse sanelevat – tietenkään.
Silti ihmiset jaksavat jatkaa lillukanvarsien pyörittelyä: mikä olisi ihanteellisin byrokratia kenenkin mielestä? Ikään kuin byrookraatterointi olisi ainoa tapa toimia. Poliitikot hyvin mahdollisesti ovat aivan liian tyhmiä tajutakseen mitä tekevät ja kenen piikkiin – mutta heitä äänestäneet ovat vielä tyhmempiä. "Demokratia"uskovaisuus on idiotismin korkein toteemi: me todella saamme juuri ne "johtajat" jotka ansaitsemme.
Jokaisella on kokemusta siitä, miten talkoilla tehdään asioita ilman, että kukaan täyttelee yhtäkään lomaketta. Jokainen tietää että ihmiset toimivat parhaimmillaan aivan hemmetin hyvin yhteen – huolimatta kunkin ekspertiisistä ja taitotasosta. Se, joka tietää, neuvoo alkuun. Virheet on sallittuja niin kauan kuin niistä opitaan jotain. Jokaisen panosta arvostetaan, koska kullakin on oma uniikki työkalupakkinsa. Ilman välihäsläreitä asiat hoituvat vauhdilla ja oikein.
Siihen ei tarvita paperinpyörittelijöitä väliin. Suurin osa ei edes halua olla pyörittelemässä niitä papereita. Mutta tämäkin on tarkoituksellista. Kaikki on. Ja ehkä me vain olemme liian tyhmiä nähdäksemme, että me olemme edelleen orjia. Että byrokraattereihin uppoaa 3/4 palkoista jo ennen kuin pääsemme itse niihin käsiksi – ja loputkin hupenevat "veroluontoisiin" suojelumaksuihin, jotka kuskataan byrokraatterien kavereille. Meiltä ryöstetään elämää päivittäin ja koko ajan "demokratian"™ nimissä.
Me olemme aina olleet orjia, mutta jossain välissä ruvenneet kuvittelemaan, että orjuus onkin vapautta (mikä sekin on ihan julkilausuttu suunnitelma). Me olemme orjia rahanlähteillemme. Maailmassa on vähintään kymmenkertaisesti velkaa todelliseen rahaan verrattuna – eikä "todellinen raha" ole mitään muuta kuin neuvoteltavissa olevia taseita. Tätäkään ei ole erityisen vaikea tajuta – mutta jos lähtökohtaisesti haluaa nimenomaan välttää tosiasioiden myöntämistä, niitä voi katsoa vaikka suoraan silmiin, ja silti olla näkemättä. Koska meidät on rakennettu orjiksi.
Kun tämä mundaani toisteinen todellisuus alkaa taas näyttää perin kyllästyttävältä, hypätään hetkeksi esoterian hetteikköön. Tulen taas vaihteeksi viskanneeksi sekularistien silmissä tieteellisen kredibiliteettini jorpakkoon – mutta sekularisteille on melko lailla turha muutenkin selittää mitään. Heidän mielipiteensä ja hybriksensä liikuttavat päivä päivältä vähemmän.
Jos kuvittelet, että todellisuus koostuu vain kaikesta jota voit koskettaa kuulla nähdä tai haistaa... olet väärässä. Väärässä ovat myös kirkot ja muut uskontokunnat. Jeesus ei tule jeesaamaan. Bismillah on ihan itsestäsi kiinni.
Toki on mahdollista, että olen itse väärässä. Olen monesti ollut. Olen ollut sekularisti itsekin. Oppiminen on mahdollista vain jos myöntää ettei tiedä. Tämä kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mitä se onkin – ja juuri sen takia tuotakaan ei kuulla/nähdä oikein.
– Oppiminen on mahdollista vain jos myöntää ettei tiedä.
– Joo joo, tiedän tiedän.
– Huoh.
Tämä juttu tulee menemään sitä sakeammaksi mitä pidemmälle kirjoitan, joten kannattaa ehkä pitää kaiteista kiinni.
Koen olevani kohtuullisen vanha sielu. En ihan vielä sillä tasolla, jossa jaksaisin katsella ympäröivää ilmiselvää psykoosia tympääntymättä – mutta melkein: alan vähitellen myöntää, että jokainen meistä toimii juuri niin järkevästi kuin mihin kapasiteetti riittää.
Moisen sanominen voidaan toki kokea loukkaavana, ylemmyydentuntoisena, alentuvana ja minä nyt ikinä. Kernaasti, siitäpä vainen; se on täysin ymmärrettävää. Ihminen nostaa itsensä muiden yläpuolelle sanoessaan mitä hyvänsä, ja se ottaa muita aina aivoon – paitsi heillä, jotka ovat oppineet seuraamaan omia reaktioitaan.
Elämä on huomattavasti helpompaa, jos onnistut tunnistamaan omat tunnetilasi samalla hetkellä kun ne koet. Tunnemyrskyjen säätely ei vaadi muuta kuin niiden noteeraamisen. Joku, joka on opetellut panemaan merkille mitä kulloinkin tuntee, on ehkä saattanut panna merkille myös sen, miten vaikkapa meediosto pyrkii nimenomaan lietsomaan tunnemyrskyjä – ja aina negatiivisia sellaisia. Tämä ei ole vahinko.
Voin kertoa, että oman (tämänkertaisen) elämäni alkupää oli silkkaa kauhua. Se johtui mahdollisesti siitä, että aiemmissa tuhansissa elämissä olin nähnyt ihmisyyden kaikessa karmeudessaan – sen, miten hyväntahtoisuudella tasoitetaan tie helvettiin, tai miten hyväntahtoisuuden naamion taakse piilotetaan pohjaton pahuus.
Jatkuvan kauhun aisoihin saaminen vaati viitisentoista vuotta – mutta koska tein sen juurikin väärin, olin onnistunut tekemään itsestäni näkymättömän, aaveen. En reagoinut mihinkään; pyrin vain sulautumaan tapettiin. Olin jäädyttänyt tunteet. Minulla ei ollut mielipiteitä, koska niillä ei ollut mitään arvoa.
Tämä on äärikonformismia, ja sen lopputulos on itsemurha. Kun lopulta kokee olevansa pelkkää tilanhaaskuuta, kokee myös paremmaksi poistua haaskaamasta sitä tilaa. Olen päätynyt tuohon johtopäätökseen jokusenkin kerran, ja fysiikan lakien mukaan minun ei olisi pitänyt olla olemassa enää pariin-kolmeenkymmeneen vuoteen.
Mutta tässä ollaan. En ole pitkään aikaan pitänyt itseäni tilanhaaskuuna, enkä usko muidenkaan niin tehneen – edes silloin kun itse niin kuvittelin.
En edelleenkään juuri osaa olla ihmisten kanssa, enkä isommin koe siihen tarvettakaan. Erakkoelämässä on puolensa – mutta tämä on lähinnä valmistautumista, akkujen lataamista siihen koitokseen, joka tämän elämän varsinainen pääetappi on (mikä sitten lieneekään).
Lopuksi vielä tunneregulaation okkulttisempiin sfääreihin: pidän täysin mahdollisena, että meidän taajuusalueemme viereisillä kaistoilla on väkeä kuin pipoa – ja että tästä haamujen joukosta suuri osa nimenomaan elää ihmisten tunne-energiasta. Mitä negatiivisempi ja hallitsemattomampi tunneskaala, sen enemmän näitä parasiitteja ympärillä pyörii.
Tämä tietysti sekulaarimmalle ihmiselle kuulostaa pelkästään kauhuleffojen peruskauralta: demoneja kaikkialla, odottamassa että tulet vahingossa kironneeksi itsesi. Ehkä niin, mutta kyse lopultakin on siitä, missä kauhu asuu: ymmärtämättömyydessä.
Ihmiset pelkäävät jotain ninjavirusta, jonka olemassaolosta ei ole mitään todisteita. Tämän jatkuvan pelkotilan lietsomisella rikotaan ihmiset, jotka vuotavat pelkoenergiaansa joka saumasta. He kutistuvat rusinoiksi, kunnes heidät on kuivetettu pystyyn.
Energian määrä voi olla vakio, mutta sitä ei ainakaan voi varastoida ignoranssiin. Kun luovutat oman energiasi avuttomuudelle, tulet ruokkineeksi demoneja.
Energian virtaussuunta on aina käännettävissä. Se tapahtuu tunteiden tunnistamisen kautta. Uskoit siihen taikka et.
