Pilatus-hankkeita, ja muuta mihinkäänliittymätöntä

 Jotain ihan muuta vaihteeksi ajatellakseni: <ja tämä saattaa nyt mennä hiuuukan tajunnanvirran puolelle> Autoa rapiat kolmekymmentä vuotta ajeltuani alkaa ratin takana haaveiluttaa se lentävä auto

Tämä nyt vielä on noita ropelli-malleja, mutta jokainenhan toki tietää, että elohopeamoottorilla saa kumottua painovoiman...

– joka olisi jo olemassa, mutta politiikkahan tuotakin on jarruttanut (ja myös/varsinkin suuryhtiöiden ROIt sun muut; ei kannata liian käteviä tuotteita kehittää kun paskemmillakin saa tuohet nyhdettyä

Juuri on ruvettu kampittamaan sähköpotkulautoja! Tyypillinen kuvio: jostain ilmaantuu valmis liikeidea, joka jouhevoittaa ihmisten kulkemista paikasta toiseen – ja sitten kolmantena vuonna yhtäkkiä alkaa selkeästi masinoitu meteli liikenneturvallisuudesta: "Kulkevat liijjan lujaa, liian hiljaa [öh: äänettömästi siis]... Kännissä ajelevat siellä ruojat!"

Niin on tuore keksintö, että häthätää joudutaan liikennesääntöjä ru(n)kkaamaan uusiksi noille.

Samoilla argumenteilla ei polkupyöriä vastaan ole hyökätty; polkupyörille vallataan kaistatilaa autoilta, jolloin liikkuminen nimenomaan kaupungeissa vaikeutuu – mitä auttaa sähköpotkulaudat, mutta sehän ei enää käykään päinsä, se.

...ja samaa sarjaa itsestään ajavien autojen kanssa. Onko niillä onnistuttu ajamaan peräti kahden käden sormilla laskettava määrä onnettomuuksia? ...kun samaan aikaan päivittäin täysin päättömät kuskit ottavat itsejään ja muita hengiltä sillä, etteivät seuraa liikennettä yhtään – toisin kuin itsestäänajavat autot, joilla on samaan aikaan kamerat joka suuntaan, ja tutka siihen päälle niin, että onnettomuuden väistää vaikka katalysoiva erhe tapahtuisi pari autonmittaa edellä ajavan rekan edessä. (Toki näissä vempeleissä on se vika, että totalitarismi... mutta ei nyt mennä sinne.) 

) – ja siinä helposti tulee mieleen, että kuski on sitten pilotti.

Näitähän ei sitten muuten varmasti päästetä markkinoille ikinä.

Mutta mikä se semmoinen pilotti on? Mistä sana juontaa – ja sitten siellä ratin takana maantiehypnoosissa unohtuu, että miten englanniksi kirjoitetaan pontius pilatus; tiedät kyllä miten se lausutaan (ja sen mukaan sen voisi kirjoittaa Pontius Pilot, mutta sehän olikin Pilate, josta tulee mieleen lähinnä pilates.

Ou nou, olen selkeästi Bisquitin (miksi aina ensin kuvittelen Origon, ja sitten joudun tarkistamaan että kuka nyt oli mitä – ja nyt en saa päähäni... eikös joku pakinoitsija ollut nimenomaan Origo?) jäljillä taas. Siis Seppo Ahtin (eihän sukunimiä taivuteta, vai taivutetaanko?) nimimerkki...
    Milleköhän ikäluokalle tämä kappale ei nyt sano yhtikäs mitään?

Enihuu, niin sitten tulee mieleen, että minkä ihmeen takia – kun siis englannin kieli on käytännössä yhteenniputettu vulgaariversio sekä kreikasta että latinasta (puolikkaalla germaniaa (saksia? kelttiä?) höystettynä 

[englannissa on siis yli tuplasti enemmän sanoja kuin muissa kielissä... ja joku on varmaan joskus tutkinut miksi eläimistä puhutaan eri kielellä riippuen siitä onko kyseessä elävä otus vai ruokalaji...] – 

...niin minkä ihmeen takia sekä latinalaisista nimistä että kreikkalaisista pudotetaan lopu(kkee?)t pois?

Aristoteles - Aristotle

Platon - Plato

Herodes - Herod

Paulus - Paul

...ja miksi nyt latinankielisistä tulee vain raamatulliset fantasiahahmot mieleen. Juu, Pontius Pilotti oli kyllä olemassa, mutta tokihan te tiedätte että ei ihan siihen aikaan kuin hänen väitetään käsidesiä hinkanneen...

Ja miksi "pilottiohjelmaa" kutsutaan juurikin pilottiohjelmaksi? Tautologian "välttämiseksi"kö: "ohjausohjelma" (tai oikeammin[ko]) "ohjaajaohjelma"? Miksei pikemminkin vaikkapa pioneeriohjelma? Kuskihanke?

Ai niin! Nyt tajusin miksi sanojen merkitykset ja niiden limittymiset on liehuneet mielessä. Joku runon ja suven päivänä (en tiennyt että sellainen oli meneillään) heitti haiku-haasteen vitterääriön puolella, joten piti sitten pari sellaista pyöritellä – ja siinä (transsissa; keskittyminen on transsi) allekirjoittaneen pää alkaa tuottaa alluusioita & pettävän illusorisia ensivaikutelmia

vähän niin kuin joku toinen siellä vitterääriössä (josta en juu osaa nykyään olla puhumatta kun on niin vänkä mesta ja uusia eri koleita kavereita) jekutti ihmisiä sanoilla "mandatory vacation", ja useimmat eivät vain nähneet mitä siinä oikeasti lukee...

 kaikelle, jolloin melkein joka rivin voi lukea useammassa kuin yhdessä merkityksessä (jotka hyvinkin saattavat olla toisilleen vastakkaisia – jolloin kokonaisuus kääntyy omaksi kontrapunktikseen; painotukset siirtyilevät jossain sfumaton härmeessä). Häilyvää kieltä. Piilorustoisasti niveltyviä lauseita, joista löytää merkityksiä juuri niin paljon kuin... no, ehkä enemmän kuin mitä niitä on sinne kirjoitettu edes.

Antautukaamme; vieteltäköön suveni – löylytyksettä. --- Asfaltti, menneen piiloon haipuu, taaksesi haravoida sees.

Onnistuin mielestäni melko kivasti liudentamaan noihin melkoisen määrän ristikkäisiä merkityksiä – ja siitä hetkestä alkoivat aivot pyöriä lyyrisemmällä vaihteella. ...mikä kaiken proosallisuuden keskellä onkin vallan... huojentavaa ehken. 

Hengähdystauko tilanteeseen, jossa rautakangesta vääntäminenkään ei tunnu menevän enemmistössä millään lailla jakeluun.

Event 201 – ja muita tapahtumalarppauksia

Wuhan – josta kumma kyllä meedia ei enää jaksa puhua – on siitä mielenkiintoinen paikka, että vuonna 1911 juuri tuolta alkoi vallankumous, jossa keisarivalta keikautettiin "tasavallaksi". Kymmenen vuoden sisään keikautettin myös Itävalta-Unkari, Saksa sekä Venäjä – kaikki keisarikuntia – sekä Ottomaanien sulttaani. Ainoa jäljellejäänyt keisarikunta, Japani, hyökkäsi joutessaan Kiinaan.

Voisiko olla, että kaikki nämä tapahtumat masinoitiin joltain suunnalta synkronoidusti? Miksi Britannia – ja muutama muu kuningaskunta Euroopassa – jäi jäljelle?

Mikä on Event 201? "Hypoteettinen harjoitus", jonka YK aloitti kuusi viikkoa ennen koronavirus"pandemian" puhkeamista. Tämän hypoteettisen harjoituksen agenda meni näin: "Mitä jos – sanotaan nyt vaikkapa – Kiinan Wuhanissa puhkeaisi koronavirusepidemia?"

Päivää ennen tätä "epidemiaa" Yhdysvaltojen joukkoja oli jalkautettu – Kiinan luvalla – Wuhaniin, ja yhtäkkiä meedian esittämä todellisuus alkoi vastata harjoitusta. Kuinka monta kertaa näin on päässyt käymään? Lietsotaan paniikkia, ja samaan aikaan on menossa identtinen harjoitus, jossa keskitytään lähinnä joukkojenhallintaan?

Kiina on onnistuneesti suljettu melko lailla täysin. Maan talous on samantein kuralla, kuin myös maailman talous, joka on täysin riippuvainen Kiinasta. Puolet Kiinan kansasta on karanteenissa. Valtio kivasti rakensi pikavauhtia uusia "sairaaloita", jotka ovat parakkikyliä, joiden ikkunoissa on kalterit – keskitysleirejä siis.

Netti tulvii siviilien pidätyksiä, joissa väkeä viedään pakolla "hoitoon". Joissain videoissa poliisit (ja paniikissa järkensä menettäneet siviilit) pieksävät niitä, jotka eivät käytä kasvomaskia – vaikka ei-niin-kauan-sitten hallitus nimenomaan kielsi kasvomaskien käytön (eri yhteydessä toki, silloin kyse oli naamioitumisesta ja anonymiteetistä). Joissain klipeissä nähdään, miten virkavalta "suojelee" alamaisiaan telkeämällä kaikki koteihinsa.

Ja jostain ihmeen syystä USSA löytää edelleen syitä syyttää nimenomaan Irania koronaviruksesta(kin) – joka siis on flunssa. Ja lehdistö juoksee "demokraattien" järkkäämien esivaalien perässä, vaikka jo heti ensimmäisellä kierroksella kävi ilmeiseksi, että noillakaan vaaleilla ei ole kerrassaan mitään merkitystä. Jos yhden ehdokkaan strategistin vaimo omistaa äänestyssoftan, olisi viimeistään aika miettiä, josko näillä vaalipelleilyillä pyrittäisiin aina antamaan vain illuusio vaikuttamisen mahdollisuudesta?

Siis aina, ja kaikissa vaaleissa. Kuten ehkä joku pani merkille, Saksassa valtakunnankansleri vastikään mitätöi vaalit, ja Israelissahan ei pääministeriä ole saatu kammettua pallilta alas kolmillakaan vaaleilla. Venezuelassa Viiskulma käyttäytyy kuin heidän asettamansa valepresidentti olisi vallassa, vaikkei todellakaan ole.

Ai niin, ja ne heinäsirkat. Jos joku sattuu muistamaan, ihmisiä on pitkään taivuteltu syömään hyönteisiä, koska ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos™. Afrikassa ja Pakistanissa oli ilma sakeana proteiinia, mutta riemuittiinko safkan moninkertaistumisesta? En muista näin käyneen. Käyttäydyttiin ikään kuin tämä olisi ainutlaatuinen tapaus, jossa äitimaajumala rankaisee meitä synneistämme – huolimatta siitä, että vastaavia tapauksia löytyy ihan sadan vuoden sisältä useampia – mikä viittaa jälleen kerran syklisyyteen, kuten kaikki muukin.

Mutta Suomessa ei ole lunta!? Tätähän ei ole koskaan tapahtunut?! Paitsi että on, mutta ihmismuistihan tuppaa olemaan melko lailla lyhyt. Eikä polaaripyörteen solmukohtaa juuri tämän niemen päällä vissiin muisteta nostaa esiin – eikä sitä, että noiden suihkuvirtausten reitit muuttuvat magneettikentän heikentyessä. Koska tiedehän on ihan vain politiikkaa – jolla pyritään vain ja ainoastaan joukkojen paimentamiseen.

1213

Mikäpä muukaan voisi olla hotellihuoneen numero. Johan lähtö Helvannista tapahtui portilta 13, ja sama luku pelmahti vastaan kerran jos toisenkin tuossa matkan varrella.

Taikauskoa? Ei, vaan kylmää Tiedettä: tiedettävästi luku 13 on reunustanut allekirjoittaneen elämää aina. Marttyyreita ollaan ja vahvasti, koska Tuuri läimii aina poskelle just mua toisin kuin ketään muuta ei koskaan. Tästä on empiirinen näyttö henkisten mustelmien & fyysisten fraktioiden kokoelmana. Varmasti on vaikeampi elämä ollut kuin Kellään, konsaan.

Tsikaagou, tuo Illinoissin Lahti. Kohtuullisen maaginen reissu oli lentotaival Tsöpiksestä Tsikaagouhun. Lähdettiin nimittäin taivahalle juuri ennen auringonlaskua, ja sitten jatkettiin sinisessä hetkessä jokunen tunti, kunnes kaarrettiin takaisin auringonlaskuun – joka siis ilmiöityi auringonnousuna. Hypnoottisesti tuijottelin taivaanrantaa, jossa hyvin mesmeroivasti tanssahtelivat kaikki mahdolliset värit kuin jonkun toisen planeetan atmosfäärit.

Ja turbulenssi oli myöskin jännä – kun nimittäin olin asemoinut itseni siihen siiven keskivaiheelle, ja saatoin todistaa sekä siiven taivuskelua että turbaaninsuihkumoottorin paikanhakua siinä siiven alasyrjässä. Kone oli ajoin melko elävänsorttinen fleksiibeli alumiiniputkilo, mitä se siis onkin toki. Tuollainen jos törmäisi vaikkapa seinään, joka on juuri nimenomaan koneiden törmäämistä ajatellen vahvistettu... No, siinähän kävisi kuin paperilennokin kolliisiossa (eli kuten fysiikantunneilta hyvin tiedetään, kaksi konetta romauttaa kolme rakennusta näkymättömiin).

Yksi turhauttava piirre lentämisessä tuolla pilvien yläpuolella – vaikka pilvikerros lähinnä hangelta näyttää tenhoavasti – on se, että kone ei näytä liikkuvan juuri ollenkaan. Tässä sitä vaan möllötellään hangen päällä leijuen, ja ainoa viite proggressioon on havaittavissa silloin kun kone ottaa kaarroksen johonkin suuntaan. ("And where's the curve? There's no curvature anywhere! ...Ergo: must be turtles all the way down.") Kävellen olisit jo perillä selvästikin.

Mutta Tsikaagou, the Business City. Jumankauta että sitä laskeutumista sai venttailla. Taivas on täynnä muitakin koneita – jotka ne näyttävät liikkuvan hyvinkin vauhdikkaasti, toisin kuin tämä meidän perspektiivi-illusorinen mopo, ja siinä sitä kaarrellaan eessuntaas.

Kun vihdoin saadaan pyörät laattialle, alkaa huviajelu ympäri kenttäkompleksia. Siinä ajellaan ympäriinsä ilman minkäänlaista määränpäätä, ja mitään portintyyppistäkään näy missään. Varmaankin kapteeneilla on vaikea arvella mihin pitäisi kuskailla kun kenttä on kylvetty täyteen sinisiä valoja, joissa ei tunnu olevan muuta logiikkaa kuin että sattui nyt olemaan tämmöisiä sinisiä lamppuja tarjouksessa.

Kun vihdoin päästään koneesta ulos, huomataan logistiikan muuttuneen eurooppalaisesta täsmällisyydestä täydelliseen anarkiaan. Tsikaagoun kentällä kompleksia riittää, ja haplöösejä matkustajia paimennetaan kuin karjaa käytäviä ja jonoja ja halleja, ja kellään ei voi olla kokonaiskuvaa siitä, mitä missäkin pisteessä tapahtuu.

Itsehän olin erityistapaus sikäli, että olin matkalla vielä jatkolennolle. Jonkin matkaa ensimmäisiä käytäviä tarvottuani huomasin jonkun seisomassa kädessään lappu, jossa moniaita määränpäitä, että jos näette oman määränpäänne tässä niin jotain jotain. Katsoin lappua, jossa Looderdeilin Foordia ei kyllä näkynyt, mutta kun hetki tsuumailtiin, löytyi seinältä punaisella kehystetty taikalippu, jonka nojalla allekirjoitettu ohjattiin muut jonot ohittavaan karsinaan, joka jatkui johonkin hamaan kaukaisuuteen.

Hamassa kaukaisuudessa karsina loppui, ja jouduin esittämään taikalipun jollekulle, joka viittoili johonkin, että tuonne niin pitkälle kuin pääset, ja sitten oikealle ja sitten jotain. Seuraava yhtä sekava ohjeistus oli saman tyyppinen, mutta sitä sekoitettiin pakaasien tullauksen tarpeettomuudella jos ei ollut pakaaseja tullattavaksi – eihän ole vai onko vaiko?

Taas mentiin johonkin ja käännyttiin johonkin, minkä jälkeen huomasi paimennettava, ettei taaskaan tiedä mitä nyt pitäisi muka tehdä. Kysyi yhdeltä, joka ohjasi kohti jonoa, joka kysymisen aikana venahti niin pitkäksi, että yksinkertaisesti tökkäsin itseni siihen väliin johon olisin mennyt jos jono olisi pysynyt saman mittaisena kuin ennen kysymystä.

Lisää "tonne noin" -tyyppistä ohjeistusta. Edessä kaksi vaihtoehtoa, ja taas jotain pakaasientullauskyselyä, että tarviiko vai ei, niin kuin meitsi sen voisi tietää.

Missähän kohtaa se passintarkastus oli? Jotain kyselyä matkan tarkoituksesta ja taas viittoilua johonkin suuntaan. Lopulta olin ovella, jossa luki, että tästä ei muuten sitten pääse enää takaisin jos ovesta kuljet. Huomaan olevani ulkona, bussin vierellä. Kysyn taas josko mahdollisesti edelleen olen menossa oikeaan suuntaan kun en todellakaan tiedä. Olin kuulemma. Ei muuta kuin kyytiin.

Sitten ajellaan ties mihin, ja lopulta pysähdytään Junaitted Eerlainssin eteen, mutta sillä eetoksella, että tämä on vain välipysäkki. Ehkä kuitenkin oma välipysäkkini; jotenkin oli jäänyt mieleen että Junaitted se on se firma jonka kyytiin seuraavaksi pitäisi hypätä. 

Ovia oli kyllä valittavaksi, joten tuurilla tuosta. Ja sitten taas lyö tyhjää: oikealle? Vasemmalle? Eteenpäin? Joku jolta kysyä?

Jälleen viittoilua, että tuonne. Tuonneko? Jep, sinne. Esitän ymmärtäväni, mitä monista mahdollisista vaihtoehdoista tarkoitetaan, ja löydän itseni nyt sitten tullauspisteestä, jossa ihmiset näyttävät ottavan myös kengät jalasta. Tämähän on puhtaasti kyykytystä, mutta näillä mennään. Läppäri ulos laukusta, kaikki metallinen pois taskuista, ja sitten läpivalaisu.

Paitsi että edellä röntgattu neiti ei ole klierannut itseään. Näyttää olevan lävistyksiä hänellä. Joten minut paimennetaan kopista ulos, ja hänet skannataan uudestaan. Sitten asetun itse asentoon, joka kummasti näyttää kuivaharjoittelulta pidätystilannetta varten. Yhtään ei tiedä milloin skannaus on selvä, mutta hetken joutavana pousailtuani pääsen pakkailemaan läppärin takaisin laukkuun ja kengät survomaan jalkaan.

Mitäs sitten? Oikealle? Vasemmalle? Löytyisikö taikalipusta jotain vihjettä? Mites tuosta valotaulusta? Ei ole aavistustakaan mitä kello on, koska asemilla ei enää ole kelloja, ja puhelinoperaattorin roumaus näyttää mitä sattuu.

Viimeisessä taulussa vilahtaa tutunnäköinen destinaatio – mutta vain hetken, koska tilalle lävähtää joku mainos. Yhtäältä, tuo on viimeinen taulu, joten toivoa on siitä, ettei ainakaan vielä olla myöhässä.

Pitää vain jostain onkia mille portille mennä, ja kun mainos vihdoin suostuu poistumaan, voin detektivisoida mihin koodit mahdollisesti viittaavat. C39? Vai 29? Mainos tuli taas sotkemaan, mutta nyt: missä on C?

Näköjään pienemmät ceet on vasemmalla, ja isommat oikealla. Kaukana oikealla. Todella kaukana. En tiedä monetko liukuhihnat tuli tarvottua, mutta lopulta alkoi olla lukemia vähän sinne päin. C jostain syystä mahdollisimman epäselvästi kirjoitetaan Cubs-joukkueen logolla.

Kuinka ollakaan, portti on viimeinen mahdollinen, ja olen jälleen saunottanut itseni. Meille kuulutetaan että lento on myöhässä. En edelleenkään tiedä mitä kello on, mutta ainakaan varttiin ei konetta tule olemaan edes parkissa.

Tässä kohtaa tietysti alkaa aivoissa kirnuta ajatus siitä Groundlink-kuskista joka sopimuksen mukaan tulee olemaan Looderdeilin Foordissa puoli tuntia ennen konetta. Ehkä. PKai ne siellä osaa viivästyksiin suhtautua?

Kun kone vihdoin saadaan lastatuksi... Sitä ennen on helvetin nopealla ja monisanaisella tsikaagoulaisaksentilla kerrottu jotain kaikista mahdollisista aineista joita mukaan ei saa tuoda. Yksi niistä ehkä oli tupakit. Olin jo aiemmin valmistautunut siihen, että sytkärit bannataan, mutta että röökitkin. Päätin olla piittaamatta ja toivoa parasta.

Kone survotaan täyteen asiakkaita kuin Suomessa bussit. Junaitted osoittautuu firmaksi, joka pakkotuputtaa mainoksia jo ennen liikkeellelähtöä (ja haerrajjesta oli meinaan hunajainen turvallisuuspläjäys; friendly skies together, ja muuta umpitarkoituksetonta skeidaa) sekä pyörittää jokaisen matkustajan naaman edessä videoskeidaa jota saa erimaksusta tilata, ja tämä tuntuukin olevan koko matkan tarkoitus. Plus se, että turvavyöt pidetään kiinni, kuten lukuisia kertoa matkan aikana kapteeni muistuttaa.

Itselläni oli onneksi mukana silmienpeittoinnovaatio; muuten olisi iskenyt henkinen raivoepilepsia. Nukkumista hiukan vaikeutti se, että jalkatilaa ei ollut, ja aiempien lentomailien jäljiltä jalkaterät olivat täysin turpeessa. Kolmisen tuntia torkahtelin parhaani mukaan tajunnan rajamailla, kunnes vihdoin löysin Looderdeilin matkatavahihnalta (helvetin pitkien käytävien arpasamoilun jälkeen) Groundlinkistä tilaamani kuskin, joka aipädiinsä oli kirjoittanut nimeni melkein oikein.

Parkkihallissa vedin ensimmäiset hermosauhut sitten Tsöpiksen ja istahdin luksuskyytiin jossa ei enää tarvinnut miettiä mitään. Käytännössä koko Ameriikan etappi oli noihin asti ollut loputonta aarteenmetsästystä, jossa piti kursia kaikki mahdolliset vihjeet ties mistä kasaan, ja yksinkertaisesti luottaa siihen, että suunta on oikea, vaikka mitään varmuutta mistään ei ole; puolet opastajista ei selvästikään puhu edes englantia ensimmäisenä kielenään, ja niin... 

Tuollaistahan noin jälkikäteen voisi kutsua seikkailuksi – mutta koska tässä on vielä mentävä jotakuinkin samaa reittiä takaisin, paitsi että Tsikaagou korvaantuu Nevarkilla... Ehkä siitä selvitään, näin kun Vanhana Konkarina osaa varmaan suhtautua huomattavasti tyynemmin, eikä ole edes sitä pakkomiellettä, että Kaiken on Mentävä just Nappiin, koska koko Tulevaisuus riippuus siitä, että olen Tiettynä Hetkenä Tietyssä Paikassa – enkä hortoilemassa jossain lentoasemalla miettimässä miten missatun lennon saa korvattua toisella ja kolmannella ilman rahaa. Helppo lätty, eli easy hotdog – kuten Uudella Mantereella osuvasti aina hoetaan, eikös hoetakin.

Jälkijättö menopaussi

Tyypillistäkö? Se, että tyyppi löytää itsensä väärältä puolelta tullia, niin kaukana kuin suinkin mahdollista, vähentämässä kerrospukeutumistaan – liian myöhään, eli silloin kun pitäisi itse asiassa olla vaihtamassa koko kerrasto suihkun kautta. Tämä vain siksi, että olet maksanut loungesta, joka vielä Helvannissa oli rajatarkastuksen jälkeen.

Mutta Tsöpiksessä toki kaikki on toisin. Ensin et meinaa löytää itseäsi sinne tsek-inniin. Olet ottanut jonotusnumeron johonkin joka mahdollisesti on väärä tiski – ja itse asiassa yhdelläkään tiskillä ei kyllä palvella ketään; joko tässä niin etelässä ollaan muka?

Tovin hohhailtuasi huomaat että tuossa on tuommoinen automaatti, joka ei ole monivalintajonotuslippuautomaatti, vaan ehkäpä sellainen jolla saa tulostettua poortinkitiketin. Niin kuin saikin. Vaikka meinasi joka vaiheessa usko taas loppua – varsinkin kun palvelun kielenä sattui olemaan tanska (ehkä sen olisi alkuruudulla saanut vaihdettua, mutta puolivälissä ei niinkään), ja ruotsikin tuppaa olemaan enämpi ruosteessa.

Ja sitten lähdet siis etsimään sitä rajanylityspaikkaa jonka takana sitten varmaan siintää se lounge että pääsee lepäämään ja lorvimaan ja kittaamaan vissyä ynnä kaffetta.

Hämäävät vielä silleen, että kassia ei tutkita eikä kuljeta alasti mistään porteista tai muuta (jotain tämmöistä on varmasti edessä ennen kuin  pääsen koneeseen. Kuitenkin on.)

Enivei, itseni saunotettuani talsin siis takaisin ja jossain kohdassa jollekulle univormupukuiselle sanoin etten nyt peijakas soikoon yhtään tiedä mihin pitäis mennä. Ja hän siihen, että juu, takaisin tuonne toiselle puolelle. Minä että jaha.

Olivat vielä semmoisia itsepalvelupassintarkastuspisteitäkin rakentaneet; saako tässä maassa kulkea ihan miten sattuu kuka tahansa, kysyn. Vai onko tämä esitanssia sille, että seuraavassa etapissa ei todlakaan kuljeta mitenkään? No, kyllähän tuossakin joku viksumpi sai neuvoa jälkimmäisen portin kohdalla, että katoppa tonne kameraan jos läpi asti haluat päästä. Minä siihen, että kappas.

Ja kun tämä Tsöpis on näin helvetin iso, niin mitenkä mahtaa käyvä Sikaagoussa? Lippuja tiirailtuani olen siinä muistelmassa, että saavun viitosterminaaliin, ja tunnin päästä pitäisi jatkaa ykkösterminaalista. Ja epäilemättä ryömiä nakuna pet-skannerin läpi kailottaen lapsuutensa noloimpia muistoja – jotka niillä on jossain nauhalla ollut aina kaikista maailman ihmisistä ja haluavat vain tarkistaa että oletko riittävän luotettava kertoessasi stressin alla asioita jotka olet painanut unohduksen hellään huomaan näihin asti.

Mutta hyvä että täällä Tsöpiksessä on tätä loungeaikaa rapiat kolme tuntia. Niin olisin ratkennut itkemään keskelle jotain näistä käytävistä jos olisi vain tunti ollut aikaa.

Vaan tuota? Pitäisikö sitä ihan syödäkin jotain? Olen jo kahdessa loungessa ollut vissyn ja kahvin voimalla. Paitsi että Helvannissa söin kolme munanpuolikasta. Joku sanoisi, että melko kalliita munanpuolikkaita – mutta minä maksankin siitä, että voin olla vähän vähemmän hektisessä tilassa kuin tuolla käytävillä hortoillessa. Sitä paitsi Atlanninylitysereissulla tulee jotain safkaa. Ei voi olla hyvää kylläkään se, mutta ei tämä nyt mikään gourmet-reissu ole alunperinkään.

Saakohan täällä röökiä missään vedellä? Puolen tunnin päästä alkaisi jo lastautuminen. Vai jokohan se vielä? Ei näillä aivoilla pidetä lukua asioista.

Journalismin ensimmäinen pilkahdus(ko?)

Satuin Tuubissa jokin aika sitten panemaan merkille, miten Ivan Puopolo on ruvennut julkaisemaan klippejä, joissa uskalletaan peräti haastaa julkisia narratiiveja – jonkun mielestä ehkä hyvinkin räväkästi, mutta näin meikäläisen katsastokannalta vielä perin pehmeästi. Vaan sekin on suorastaan riemastuttavan paljon enemmän kuin yleinen eetos viime vuosina on lupaillut.

Muistan kiinnittäneeni tyyppiin huomiota joskus – kun vielä telkkaria katsoin –, että kas tuossapa välitön supliikkimies. Pidin siitä, millä otteella mies Ylellä makasiiniohjelmien slotteja täytti. 

Olin myös äskettäin havainnut – kun punttisaleilla vissiin on pakko olla telkkarit aina päällä jottei kenenkään vaan tarvitse omiin ajatuksiinsa keskittyä (tokikaan äänet eivät kanavilla olleet päällä vaan alkuun ämyreistä raikasi ihan rokkia [lakkasin käymästä koko salilla kun joku halusi mieluummin kuunnella mainostäytteistä radiota, eikä protestointini mennyt läpi kuin viikon ajan...]) – että kaiffari oli kivunnut Huomenta Suomen sohvatoimittajaksi, mikä luontevalta uranjatkeelta vaikuttikin. 

Kun sitten huomasin Ivanin tekevän pätkiä, jollaisia töllössä tuskin ikinä suostuttaisiin näyttämään, koska kriittinen ajattelu sinne nyt ei vain kuulu enää (jos nyt on ikinä kuulunut)... 

Oletin melko suorilta, että teeveeduunit olivat päättyneet, joten mies voi vähän vapaammin sanoa mitä ajattelee. Alle upottamassani haastattelussa tosin Ivan kertoo, että suitsia ei ole missään kohtaa suuhun lyöty, vaan pikemminkin kannustettu haastamaan. 

Yhtäältä  tietty ilmaisun diplomaattisuus kielii [ehkä] juuri siitä kuplasta, jossa toimittajisto elää; ehkä sen kuplan sisällä vain ei oikein tule panneeksi merkille niitä maailmankatsomuksellisia katveikkoja, jotka tarkemmalla syynäyksellä kattavat valtaosan meedioston perspektiivistä. En tosiaan tiedä (kun en ole niitä aamulähetyksiä koskaan äänen kanssa katsonut); kunhan spekuleeraan.

Sitten kun vastaan tuli tämä Dosentti-niminen ohjelma – josta en tiedä mitään, mutta jossa Puopoloa haastatellaan –, opin vähän tuntemaankin peräti että kuka on tämä Puopolo. Ja juu, hyvä tyyppihän hän, mielenkiintoisella taustatarinalla.

Enihuu, kun kaikesta pitää kuitenkin aina jotain natkuttaa: havaitsin pienen bugin hänenkin ajattelussaan. Ivan nimittäin tuntuu luottavan tieteeseen kuin vuoreen. 

Joku on ehkä pannut merkille, että allekirjoittaneen luotto tieteeseen on murentunut vuosi vuodelta enemmän, ja tätänykyä tieteen (jopa luonnontieteiden) luotettavuus näyttää lähinnä vitsiltä.

Osaan toki orientoitua Puopolon katsantoon kun vielä jokunen vuosi sitten olin itsekin aika lailla samaa leiriä. Näin, että asiat ja ilmiöt on jo tyhjentävästi selitetty, ja asiantuntijat osaavat kyllä selventää jos jotain on epäselvää. Fakta (sic!) vain on se, että tämä ei pidä paikkaansa. 

Tiede on läpeensä poliittinen instrumentti siinä kuin koululaitoskin tai terveydenhuolto – tai mikä tahansa elämän alue. Tätä voi olla vaikea uskoa; ehkä moista ei halua edes kuvitella; ehkä ajatus kuulostaa aivan naurettavalta foliohattuilulta? Hullua panettelua ja selvästikin mieleltään vajaan latvaroson höpinöitä, vai mitä?

Oli miten oli, seuraan puolittaisella mielenkiinnolla josko Ivankin jossain vaiheessa havahtuisi – toimittajistosta kun hän näyttää toistaiseksi olevan ainoa, jonka suhteen tuntuisi olevan vähän edes toivoa jostain sellaisesta. Aika näyttää, jahka ynnä josko.

Omppusensuuria

Katselen Tuubia yleensä AppleTV:n kautta – paitsi silloin kun se käy mahdottomaksi. Kyseinen palikka saa toisinaan "kernel panic" -kohtauksen, kun satun katsomaan jotain, jonka informaatio paljastaa liikaa valtavirtanarratiivien valheita. Värkki yksinkertaisesti sammuu kesken videon, ja buuttaa itsensä – uudestaan ja uudestaan yksi ja sama video jotenkin katkeaa, vaikka kaikki muut klipit toimivat ihan moitteettomasti.

Tänään kävi mahdottomaksi katsoa tätä:

...varsinkin siinä kohtaa kun aiheeksi nostettiin Israel, ja sen loputtomat rikokset. Jouduin lopulta siirtymään eri laitteistoon nähdäkseni mistä lopussa oikein puhutaan, koska Äpple ei todlakaan halua näyttää mitä tuolla tapahtuu. 

Eikä myöskään sitä, miten Ranskan poliisit pieksevät keltaliivejä – mikä sekin on jatkunut yli vuoden jo. Moniko tietää, että myös pelastushenkilökunta, asianajajat ja lääkärit järjestävät jo omia mielenosoituksia hallituksen mielivaltaa vastaan?

Tässä kohtaa voisi myös nostaa esiin sen, miten Anna Kontula joutui Israelissa pidätetyksi halutessaan huomiota kyseisen konklaavin sota- ja ihmisoikeusrikoksille. Mistä puhuivat lehdet? Siitäkö, miten Israel samoihin aikoihin hyökkäsi Syyriaan Libanonin ilmatilan kautta? Siitä, miten pommittivat jälleen kerran Gazaa näkymättömien rakettien takia – niiden verukkeiden, jotka eivät koskaan osu mihinkään?

Ei, lehdistö puhui siitä, miten jotkut juutalaisjärjestöt suhtautuivat penseästi Kontulan toimintaan – koska se tietystikin oli "antisemitismiä" [joka sanana, kuten muistamme, tarkoittaa lähinnä arabivastaisuutta]. Laitan tähän taas kuvan, joka tulee katoamaan ennen pitkää "johonkin":

Meedia on varmaan kertonut siitä ukrainalaiskoneen alasampumisesta, miten juuri tuolla hetkellä ohjus- ja tutkajärjestelmä hakkeroitiin, radioyhteydet katkaistiin, kyseisen matkustajakoneen transponderi oli pois päältä, lähistöltä löytyi amerikkalainen drooni, iranilaisille oli tullut juuri väärä tieto, joka väitti amerikkalaisten laukaisseen risteilyohjuksia..? Eikö? Jännä.

Eivät varmaan sitten ole muistaneet verrata tilannetta myöskään siihen, miten nimenomaan Israel on tykännyt käyttää matkustajakoneita hyökkäystensä kilpenä. Eivätpä tietenkään ole kun on ollut kaikenlaisia holokaustijuttuja kerrottavana.

Valtavat villakoirat

Toisinaan katteeton hysterisointi naamioituu maltillisuudeksi:

Kolumni: Ilmastonmuutos on kiistaton fakta, mutta paniikki maailmanlopusta turhaa – villakoiran ydin ei ole vegaanius

Antropogeeninen ilmastonmuutos™ ei ole kiistaton, eikä fakta – vaan silkkaa sepitetta. Meteorologiasta tohtoroitunut filosofian maisteri Petteri Taalas WMOn auktoriteetilla lavertelee seuraavaa:

Lämpeneminen etenee niin ilmassa kuin merissä.

Ei  etene. Lämpötilat ja olosuhteet vaihtelevat, ja tilastot saadaan näyttämään mitä hyvänsä tarkkaan valituilla rajauksilla – varsinkin jos niitä väärennellään törkeästi.

Jääkauden jälkeen tämä on kuudenneksi lämpimin kausi – ja tulossa on siis pikkujääkausi.

Makeaa vettä maailman jokiin tuottavat jäätiköt sulavat samoin kuin arktinen lumi- ja jääpeite.

Jäätiköt sulavat kesäisin, totta. Talvisin eivät sula, vaan kasvavat. Ne eivät ole katoamassa mihinkään.

Maailman sadeolosuhteet ovat muuttuneet.

Maailman sadeolosuhteet muuttuvat päivittäin, viikottain, kuukausittain, vuosittain, vuosikymmenittäin, -sadoittain, -tuhansittain, -miljoonittain. Maapallo on itseään säätelevä systeemi. Tai no, auringon säätelemä. Tai no, aurinkokunnan... galaksin säätelemä. Ja galaksia säätelevät taas muut galaksit. Jne.

Osassa maailmaa kärsitään tulvista, osassa kuivuudesta.

...mutta globaalisti?

Meriveden pinnan nousu on kiihtynyt

Ei ole.Ja kuten muistetaan, esim. Suomenniemi nimenomaan nousee merestä.

Tasaisesti samaa tahtia nouseva meriveden korkeus jossain missä vedenpinta nousee, eikä laske.

ja trooppisiin myrskyihin liittyvät rannikkotulvat rankkasateineen ovat olleet tuhoisia.

Tämä tulee ehkä Taalakselle yllätyksenä, mutta trooppisiin myrskyihin liittyvät rannikkotulvat rankkasateineen tuppaavat olemaan tuhoisia.

Metsäpalot ovat vapauttaneet ilmaan suuria määriä hiilidioksidia, vahingoittaneet luontoa ja ihmisterveyttä materiaalisista tappioista puhumattakaan.

Yllättävää. Yleensähän metsäpalot vapauttavat happea ja parantavat luontoa sekä ihmisterveyttä, ja tuottavat materiaalisia voittoja?

Kuivuus ja helleaallot ovat olleet tärkeänä taustatekijänä Australiassa, Ruotsissa, Venäjällä, Kanadassa ja Kaliforniassa koetuissa dramaattisissa paloissa.

Tuli palaa yleensä parhaiten kuivassa. Riippumatta missä palaminen tapahtuu.

Kuivuus on ollut vaikuttamassa jopa Syyrian, Libyan ja Egyptin konfliktien syntyyn. Ruoan hinta nousi ja maatalousväestö menetti töitä ja tulojaan, mikä johti kapinaliikkeisiin ja sotiin.

Petteri on epäilemättä oikeassa. Hyvä Petteri! Vielä kun huomaisit panna merkille, mikä merentakainen tekijä näille kaikille on yhteistä, alkaisit ehkä päästä jyvälle kausaatioiden painosuhteista.

Kaksi kolmasosaa edellä kuvatuista muutoksista johtuu hiilidioksidista.

...Anteeks mitä? Kaksi kolmannesta sodista johtuu hiilidioksidista? Petteri, nyt taidat panna omiasi aika raskaalla kynällä. 

Toiseksi merkittävin kaasu metaani vastaa kuudesosasta.

Merkittävin "kasvihuonekaasu" on vesihöyry. Ylivoimaisesti merkittävin. Hiilidioksidin vaikutus sen rinnalla on aivan olematon, puhumattakaan metaanista.

Vasemmalla kaikkien kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä – tuo pieni keltainen kikkare tuolla yläoikealla. Oikealla hiilidioksidin määrä suhteessa muihin, ja ihmisen piskuinen kontribuutio sen suhteen: tuo pikkiriikkinen tahra tuon keltaisen kikkareen sisällä. Val-ta-va vaikutus!

Aivan järkyttävän suuri osuus kaikesta "kasvihuonekaasusta" syntyy merissä. Ihmisen vaikutus ilmastoon on samaa luokkaa kuin ihmisen vaikutus vuoroveteen.

Hiilen, kaasun ja öljyn poltosta syntyvän hiilidioksidin vaikutus ilmastoon kestää satoja vuosia.

Tämä väittämä perustuu mihin? Onko Petteri kuullut sellaisesta kuin "yhteyttäminen"? Kasvit ottavat ilmasta hiilidioksidia ja muuttavat sen hapeksi. Me hengitämme happea sisään, ja uloshengityksellä tuotamme hiilidioksidia. Ilman hiilidioksidia ei synny happea. Ilman happea me kuolemme.

Se tulee olemaan ihmiskunnan tämän vuosituhannen haaste.

Ei tule. Tämän vuosituhannen haaste on se, että järjettömät narratiivit saadaan vaimenemaan. Se onnistuu sillä, että lakataan kuuntelemasta näitä ääliöitä.

Trooppisten soiden, riisinviljelyn ja märehtijöiden vapauttama metaani taas elää vain 11 vuotta, mikä tekee siitä hiilidioksidia ”helpomman” ongelman.

Mihin metaani menee yhdentoista vuoden jälkeen? Kuoleeko se? Meneekö se suolampiin talvehtimaan, niin kuin pääskyset?

Hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä on jo korkein kolmeen miljoonaan vuoteen.

Wau. Tälle väitteelle löytyy varmaan katetta?

Molempien kaasujen pitoisuuksissa on rikottu ennätyksiä vuosi vuodelta viimeisten vuosikymmenten aikoina.

Mmhmm. Hiilidioksidi tosiaan on lisääntynyt. Petteri ei vissiin ole kuullut (nyt kun vuosimiljoonista puhutaan), että hiilidioksidin määrän lisääntyminen on aina seurannut lämpötilan nousua. Siis: ensin nousee lämpötila, ja sitten reippaasti jälkijunassa alkaa nousta hiilidioksidin määrä. Mahtaisiko liittyä siihen, että elämä viihtyy lämpimässä paremmin kuin kylmässä?

Ilmastonmuutos on ennennäkemättömällä tavalla päättäjien, kansalaisten ja yritysten mielissä.

Itse asiassa tätä samaa hölinää on harrastettu reippaasti yli vuosisadan.

Tässä kriittistä tekstiä ilmastopanikoinnista vuonna 1871

Pahimmillaan aihe on tuottanut paniikkia ja syvää ahdistusta, jota erityisesti nuoriso kokee.

Kenenköhän syytä lienee tämä paniikki ja syvä ahdistus, joka on täsmäpommitettu nimenomaan nuorison keskenkasvuisiin aivoihin?

Maailmanloppu ei kuitenkaan ole näköpiirissä eikä ihmiskunta ole kuolemassa pois, vaikka olosuhteet pallollamme muuttuvatkin osin huonommiksi.

Osin huonommiksi. Osin paremmiksi kenties? Vähän niin kuin aina?

Media ja pieni joukko tutkijoita on lähtenyt dramatisoinnin tielle, ja poliitikotkin ovat välillä intoutuneet väärille urille.

Välillä? Al Gore käytännössä käynnisti koko vauhkoamisen. ...Mutta siinähän tuo tuli: "media ja pieni joukko tutkijoita".

Keskeistä on ymmärtää, mikä on ilmastomuutoksen torjunnan villakoiran ydin koko maailman mittakaavassa. Se ei ole pohjoismaiden metsänielut. Eikä siirtyminen vegaaniseen ruokavalioon. Eikä edes lentoliikenteen lopettaminen.

Ei niin, se kun ei ole ylipäätään torjuttavissa. Petteri voisi kasvattaa mittakaavansa koskemaan vaikkapa alkajaisiksi aurinkokuntaa, ja nähdä miten kaikki planeetat käyvät läpi muutoksia yht'aikaisesti.

Keskeistä on luopua kivihiilen, öljyn ja pidemmällä aikavälillä maakaasun käytöstä ja korvata ne vesi-, ydin- ja uusiutuvalla energialla.

Jos välttämättä haluat, Petteri, että tuleva pikkujääkausi saa mahdollisimman paljon tuhoa aikaan, niin tuo on tosiaan toimiva resepti.

Liikennettä voidaan sähköistää ja käyttää biopolttoaineita ynnä suosia kevyttä liikennettä. Rakentamisessa teräsbetonin korvaaminen puulla on ilmastoteko, samoin lämpöpumput ja energiatehokkuus.

Sähköisestä liikenteestä tulee todella kevyttä jahka kelit viilenevät, totta.

Muutos ei tapahdu heti huomenna, mutta sen tulee tapahtua seuraavina vuosikymmeninä.

Ei huolta, Petteri. Se tapahtuu kyllä, mutta vähän erinäköisenä kuin mitä haaveilet.

Fossiilivoimalan tullessa tiensä päähän se on syytä viimeistään korvata ilmastoystävällisellä ratkaisulla. Uutta autoakaan ei romuteta heti, mutta seuraava voikin olla sähköllä tai biodieselillä kulkeva. Kasvava joukko kuluttajia on kiinnostunut tuotteiden hiilijalanjäljestä,

Miksiköhän, Petteri? Miksi ihmeessä kasvava joukko on kiinnostunut asiasta, jolla ei ole kerrassaan mitään merkitystä?

mikä vaikuttanee fossiilienergiaa käyttäviin yrityksiin tulevaisuudessa.

...ja kaikkiin muihinkin hintojen karatessa ulottumattomiin.

Toivoa siis on.

Ovvai? Kiva että olemme edes jostain samaa mieltä.

Poliitikkojen on luotava raamit muutokselle,

Poliitikkojen? Niiden järjen jättiläisten, jotka ovat aina aiheuttaneet kaikki mahdolliset harmit, sodat, lamat, nälänhädät – tai/ja vähintään pahentaneet niitä?

jotta yritykset ja me kuluttajat ohjaamme varojamme tulevaisuuden kannalta hyviin ratkaisuihin. Tässä tarvitaan viisautta ja malttia.

Mistäs niitä saataisiin? Greta Thunbergiltä?

Liian hurmahenkiset päätökset voivat kostautua seuraavissa vaaleissa, mikä ei pidemmällä tähtäimellä edistä itse asiaa.

Vaalithan noin ylipäätään eivät edistä yhtikäs mitään muuta kuin... Anteeks nyt jos kuulostan revarilta, mutta: riistokoneiston rasvausta.

Ai niin, ja kakkuna tortussa:

Ilmastotekoja.

JK: Filippiineillä purkautui tulivuori samalla kun Saturnus oli siirtymässä oppositioon*, suunnilleen samalle linjalle jolla Pluto oli jo odottelemassa. Linjalla on myös Ceres, ja Merkurius livahti juuri tuon linjan ohi. Jupiter oli oppositiossa pari päivää ennen vuoden loppua, ollessaan ohittamassa Linnunradan keskustaa. Tämä kaikki vaikuttaa siihen, mitä maapallolla tapahtuu – jopa mahdollisesti enemmän kuin astmapiiput.

---
*Joku on ehkä pannut merkille, että puhun oppositiosta silloin kun yleensä puhutaan konjunktiosta, ja päin vastoin. Se johtunee siitä, että katson asiaa ehkä heliosentrisemmältä kantilta, jossa maa on sekundäärinen... osoitin. Tai jotain. En itse asiassa juuri tähän hätään osaa selittää millä logiikalla pollani pyörii tämän skisman suhteen.

10000 päivän odotushuone

Hells bells, I jumped the gun! Nimittäin edellisessä jutussa. Floridasta juuri soiteltiin, ja sanottiin että etanerseptipiikki olisi tuberkuloosituloksesta huolimatta mahdollinen kunhan vain olen ensin aloittanut tubilääkityksen ja käynyt keuhkot tsekkaamassa – että en ole suinkaan ensimmäinen vastaavassa tilanteessa.

Jokainen lääkäri tässä kohtaa sanoisi että et kyllä edes harkitse moista, että sehän on hengenvaarallista (tai ilmiselvä kusetus joka ei voi toimia) – mutta kuten tiedetään, lääkärit puhuvat paljon skeidaa, eivätkä useimmiten edes tajua tekevänsä niin. Eikä heistä kukaan ole elänyt aivovamman kanssa reilua neljännesvuosisataa. I don't phuck'n care, kuten rapakon takana alituiseen sutkautellaan.

Ongelmallistahan tässä on taas se, että en alkuunkaan tiedä mitä se "kiireellinen lähete" todellisuudessa tarkoittaa. Tässä maassa ihmiset jonottavat hoitoon pahimmillaan vuosia, joten kiireellisyys voi hyvin tarkoittaa "hetikohta kesälomien jälkeen".

Pitäisi niitä lentoja ja hotellia buukkailla, visa-waiveriä rustailla. Tai lykätä suosiolla hoitoaikaa – mutta kun en haluaisi lykätä sitä enää sekuntiakaan (olen jo tähän hetkeen tultaessa odotellut yli 10000 [kymmenentuhatta!] päivää). Jos tietäisi yhtään miten keskussairaalassa nämä asiat on tapana aikatauluttaa niin auttaisi kummasti. Vaan viikonloppuhan tässä tulee heti huomisen jälkeen ja... Eivät kai ne meinaa etanapostilla lähettää jotain formaalia audienssikutsua? Teillä on kyllä mun numero, että saa soittaa; tulen kyllä parin tunnin varoitusajalla jos niikseen.

No, ehkä nyt kuitenkin nukun yön yli ennen mitään päätöksiä. Jos pystyn. Voi tuottaa vaikeuksia nukahtaminen taas. Ei saa ihminen rauhaa, ei.

---

Joku voisi tässä kohtaa kysyä, että pitääkö nyt tosiaan koko potilashistoria tänne sepustaa. No, ette te kuulkaa tiedä minusta vielä mitään – ette tietäisi vaikka olisitte lukeneet kaikki blogitekstit kahdenkymmenen vuoden ajalta. Kirjoittamalla selvitän ajatuksiani. Enkä minä introverttina halua näitä kellekään ääneen selittää kun siinä ei näe mitä sanoo. Ja itselleen kirjoittaminen ei inspiroi sitten yhtään. Lukekoon kuka lukee; mahdollisesti tuttu, mahdollisesti tuntematon. Tämä teksti nyt vain sattuu olemaan juuri tässä nyt.

Suo, vetelä – panokset kovenee

Bloody 'ell! Pessimisti ei pety. Kuten joku ehkä muistaa, olen ollut hankkiutumassa Floridaan hoitamaan aivovamman jälkitilat pois päiväjärjestyksestä.

En kuitenkaan – vaikka hoitoaika onkin jo buukattu – ole vielä hankkinut lentolippuja enkä varannut hotellia... koska asioilla on tapana mennä jossain kohtaa pieleen. Ja yleensä aivan odottamattomalla tavalla.

Koskapa tapanani on ennakoida kaikki mahdolliset virheskenaariot, olin henkisesti valmistautunut siihen, että vaikkapa visa-waiver-hakemus ei menisi jostain syystä läpi, tai lentokentällä olisi lakko juuri silloin kun pitäisi lähteä, tai siihen että Atlantin takana joku on lukenut juuri tätä blogia – jossa ei ihan silkkilapasilla tuon maan hallitusta hivellä –, ja maahantulon sijaan löydän itseni Guantanamosta (for reasons [ja vaikka tämä ehkä vaikuttaa hiukan paranoidilta, noilta leireiltä löytyy ihmisiä jotka eivät ole tehneet kerrassaan mitään ikinä])...

Olin myös varautunut siihen, että kaikkeen ei voi varautua.

Hoidon soveltuvuuden varmistamiseksi piti vielä otattaa pari verikoetta – koska etanersepti siis laskee immuunitasoa. Täydestä verenkuvasta saattoi päätellä, että jonkinasteinen tulehdustila tosiaankin on päällä, mikä oli odotettavissa kun juuri sitähän tässä oltiin lähdössä hoitamaan.

Jälkimmäisen testin tuloksia sitten sai odotella pari viikkoa, ja kun deadline oli menossa umpeen, ja olin muutenkin menossa neurologilla käymään, kävin labraosastolla tiedustelemassa tilannetta.

Oletettavasti juuri odottavan revelaation takia tuloksen saapumisesta ei oltu lähetetty viestiä, että käyppä netissä tsekkaamassa, niin kuin verenkuvan kohdalla. Kun itse olin ajatellut, että tämähän nyt on vain sitä varten, että saadaan virallisesti todistettua että minulla ei tietenkään ole tuberkuloosia, koska eihän kenelläkään enää sellaista ole...

Ennen kuin kukaan alkaa hysterisoida: se on siis piilevää lajia; ei aktiivinen (eikä siis myöskään tarttuva) – ja globaalisti katsottuna joka kolmannella on tuberkuloosi. Siis joka kolmannella, aatelkaa! ...Itse asiassa, koska piilevää tuberkuloosia ei huomaa, sitä ei myöskään tulla erikseen etsineeksi juuri koskaan, joten kantajien määrä voi olla paljon suurempikin.

Jokatap, etanerseptiä ei meikäläiselle ole siis tarjolla, koska se saattaisi aktivoida tubin. Mahtavaa. Ei aavistustakaan mistä tämä on mukaan tarttunut – mutta olen kohtuullisen varma, että kaikki meikäläisen ikäiset on nimenomaan rokotettu tubia vastaan. ...So, what gives? Pari hyvin mielenkiintoista poimintaa Wikipedian puolelta:

Vuoden 2002 elokuussa Suomessa käytetyn heikon bakteerikannan rokotevalmiste hyllytettiin valmistusmaassa laatua ja valmistusprosessia koskevien epäilyjen vuoksi. Valmistaja päätti nopeasti kokonaan lopettaa rokotteen valmistuksen.

Siis: sen sijaan, että valmistaja joutuisi edesvastuuseen, ratkaisu on yksinkertaisesti lopettaa valmistus ja olla hiljaa?

Suomessa otettiin käyttöön Tanskassa valmistettu vahvaan kantaan perustuva rokote, jolla ei ollut vielä Suomessa lain vaatimaa myyntilupaa.

Laittomia rokotuksia. Hienoa.

Rokotuksista ei haluttu kuitenkaan luopua, vaan laajaa rokotusohjelmaa jatkettiin ainoalla Euroopasta saatavilla olevalla rokotteella tulkinnanvaraisen erityisluvan perusteella.^[9][2]

Ei haluttu ei. Rokotusten perusteena on se, että halutaan rokottaa?

Rokotetta käytettiin ensin valmistajan ohjeiden (pistoskohta: olkavarsi) vastaisesti Suomessa (pistoskohta: reisi), mutta pistoskohdan merkityksestä haittoihin ei ole tutkimusnäyttöä.^[10]

Ei ole tutkimusnäyttöä. Ans ku mä arvaan: näyttöä ei ole, koska asiaa ei ole tutkittu? Piikin voi tökätä ihan mihin vain, koska juuri siitä ei satu olemaan tutkimusnäyttöä?

Rokotteen vaihtumisen myötä lisääntyneistä haitoista tuli tietoa varsin nopeasti, ja asia nousi rokotteesta haittaa kärsineiden läheisten taholta julkisuuteen.^[11]

Ettäkö että rokotteesta on ollut haittaa? Haittaa? Mutta siis eihän rokotteista mitään haittaa voi olla koskaan, eihän voi? Eihän? Rokotteet on vaarattomia ja ehdottoman välttämättömiä?

Kaikille vasta-aiheettomille (rokotuskelpoisille) vastasyntyneille tarjottavasta BCG-rokotteesta on Suomessa luovuttu 1.9.2006 haittojen kasvettua hyötyjä suuremmaksi.

Tämä jeremiaadi jatkuu, eikä kaikkea oletettavasti edes kerrota; lääkeyhtiöillähän on ihan omat budjetit joukkokanteiden hiljentämiseen. 

Enivei: luonnollisestikin sain kiireellisen lähetteen tutkimuksiin. En tiedä mitä "kiireellinen" tarkoittaa; alle 3kk? Jokatap, tämän julman revelaation kohdalla törmään jälleen näihin helevetin paradokseihin, joissa ongelmat vain lisääntyvät kun niitä yrittää selvittää.

Kuten joku ehkä on huomannut, allekirjoittanut ei luota lääketeollisuuteen enää yhtään. Tubi kuitenkin katsotaan – kaikesta yleisyydestään huolimatta – perusteeksi jopa pakkohoidolle. Kyllä, minut voidaan väkivalloin viedä eristysosastolle lääkittäväksi pakolla, vaikka jälleenkin näytöt lääkehoidon tehosta on jokseenkin minimaaliset. Sivuvaikutuksia kyllä löytyy jälleen kerran liudalti.

Tuberkuloosia vastaan näköjään syötetään antibiootteja siitä huolimatta, että bakteerikanta aina mukautuu antibioottiin – minkä takia tubiakin on montaa lajia, ja Duodecimin mukaan:

Tuberkuloosibakteeri kehittää helposti vastustuskyvyn hoidossa käytetyille lääkkeille, ellei tautia hoideta samaan aikaan usealla antibiootilla (yleensä 3–4:llä) tai jos hoito lopetetaan kesken eli alle kuuden kuukauden kuuriin. Lääkkeille vastustuskykyisen (Multiple Drug Resistant, MDR) tuberkuloosin osuus on lisääntynyt 1990-luvun alusta lähtien

Jep. Wikipediaa vielä lainatakseni:

Vaikka viimeaikainen tuberkuloosin väheneminen monissa kehittyneissä maissa on liittynyt pääasiasa parantuneisiin elinolosuhteisiin ja hygieniaan rokotusten sijaan, on rokotteella kuitenkin estetty tehokkaasti pikkuvauvojen sairastumista sen aiheuttamaan aivokalvontulehdukseen ja koko elimistöön leviävään tuberkuloosiin, joka on usein tappava.

Kappaleen jälkimmäinen puolisko on väittämä, jota ei voida todistaa, koska tarkemmin katsoen tutkimusnäyttö puuttuu.

I feel so phuckin' alive now. Edessä on mahdollisesti pitkittynyt kausi puoskarointia, joka joko auttaa siihen tautiin joka ei aiheuta mitään, tai sitten tuhoaa lopunkin elämänlaadun.

No, Floridaan olisi kuitenkin iskenyt hurrikaani just 10. helmikuuta. Mä niin tiesin että mikään ei ole varmaa ennen kuin se piikki on niskassa.

Ai niin, kysäisin neurologilta mitä mieltä hän on paastosta. Sanoi ettei varsinkaan tämän tubihommelin takia suosittele, että saattaa heikentää immuunipuolustusta. Kysyin että ootko varma, johon hän: "En. Suoraan kysymykseen suora vastaus."

Ihan hyväksi tyypiksi osoittautui hän; ei toki ylipäätään suosittele myöskään etanerseptiä – koska "tutkimusnäyttöä ei ole tarpeeksi". (Kuten muistetaan, tämä argumentti unohdetaan useimpien lääkkeiden kohdalla ihan surutta kokonaan, ja otetaan siis käyttöön hyvin selektiivisesti; miksiköhän?)

Tokikaan neurologi ei ole juuri immuunireaktioiden asiantuntija – mutta nykylääketieteen yksi suurimpia ongelmia onkin yhä pienempiin osa-alueisiin pilkkoutuva erikoistuminen: kukaan ei katso potilasta kokonaisuutena, vaan ryppäänä oireita. Kaikki hoito on enemmän tai vähemmän kolikonheittoa, jossa sivuvaikutukset pahimmillaan tuhoavat potilaan täysin.

Vahingossa teuraalle

Uutisotsikoista päätellen Yhdysvaltojen massiivinen hyökkäys on kytemässä. Iran on väitetysti ampunut ohjuksia amerikkalaisiin tukikohtiin – mikä näyttää uskottavammalta kuin aiemmat "rakettihyökkäykset". Ohjuksissa on semmoinen kätevä ominaisuus, että niitä voi ohjata; raketit sitten taas ovat jotain, millä räiskitään vähän sinne päin.

Ilmeisesti Iran on kertonut todellakin ampuneensa ohjuksia – kun taas raketit olivat lavastuksia. Mikäli Iran todella on lähtenyt hyökkäykseen, se pelaa suoraan jenkkien taskuun. Jokainen tietää miten käy, kun tökätään maata, jonka aseistusbudjetti on suurempi kuin kaikkien muiden maiden yhteensä. Tämä on joko uskomatonta typeryyttä, tai sitten ollaan jälleen tilanteessa, jossa hallitukset esittävät typeryksiä, koska tarkoituksena on leikkiä sotaa oikeilla ihmisillä. Tai – niin kuin yleensä – meedia kulkee jälleen narratiivi edellä, piittaamatta siitä mitä oikeasti tapahtui tai ei tapahtunut, ja kenen toimesta.

Lisäksi joukkoon on ympätty jotain, jonka luonne näkyy selkeästi Turun Sanomien otsikossa:

Ukrainalainen matkustajakone putosi samana yönä ohjuksia ampuneessa Iranissa – ainakin 170 matkustajaa kyydissä, kaikki ilmeisesti kuolleet

"Samana yönä ohjuksia ampuneessa Iranissa". Tässä siis vihjataan siihen, että Iran on ampunut vahingossa matkustajakoneen alas – ja vieläpä ukrainalaisen.

Kuten aiemmin totesin, ohjusten perusominaisuus on ohjattavuus. Matkustajakoneissa taas on se ominaisuus, että niiden sijainti tiedetään. Jos Iran ampui koneen alas, se ei ollut vahinko. Jos Iran ampui koneen alas, sen johdossa on idiootteja – koska jokainen tietää, että juuri tämä tapahtuma antaa hyvin herkullisen verukkeen Viiskulmalle.

Nimettömät "tiedustelulähteet" saavat selville hirmusti yksityiskohtia esittämättä minkäänlaisia todisteita.

Kun vielä nähdään koneen valmistajan olevan Boeing, jonka markkinakurssi on laskussa vastuuttomasta uuden mallin lanseerauksesta, voidaan melko varmaksi veikata, että koneen ampuivat alas nimenomaan amerikkalaiset – jotka samalla saavat Ukrainan sotketuksi mukaan, ja sitä myötä Venäjän.

Jjjaaa sieltähän se tuli! Iltalehti tavoilleen uskollisena kirjoittaa juuri mitä overlordit haluavat, heti seuraavana päivänä.

Tarkemmista yksityiskohdista päätellen Boeing yksinkertaisesti rikkoi koneensa ja antoi sen pudota (Pudonnut lentokone oli juuri huollettu). Firma hyötyy sodasta samalla tavalla kuin Lockheed, jonka kurssi on juuri nyt hulppeassa nousussa.

Kun vielä tapahtumia on edeltänyt uutisointi, jossa USSA muka olisi harkinnut vetäytymistä Irakista, oli odotettavissa juuri nimenomaan jotain tällaista. Tässä kuljetaan ihan tuttuja latuja kohti väistämätöntä teurastusta.

Kärpästen juhlat

Kuva on sen verran vanha, että Syyria ei vielä ole mukana. Venzuelakin taitaa puuttua, ja Honduras, ja Sudankin vissin. Sekä Tunisia. Ja mitä näitä nyt onkaan... Filippiinit? Pohjois-Korea. En näe tässä kirjoitustilassa tihrustaa. Onko Pakistan ja Uzbekistan mukana? Ukraina? Egypti? Somaliassa tilanne on taas eskaloitumassa, ja Keniakin näyttää olevan jo tähtäimessä – kuten myös Meksiko. Chile? Missä tahansa, missä on rauhattomuuksia, mukana on myös vähintäänkin KeskusÄlytysToimisto. Hong Kongissa on varmasti värvättyjä provokaattoreita ja tarkka-ampujia...

Kuvio menee koko ajan rikollisemmaksi: the Don pyysi Mahdin järkkäämään iranilaisen välittäjän Jemenin rauhanneuvotteluihin. Soleimani oli siis menossa, paitsi USSAn laittomasti murhaamien irakilaisten hautajaisiin, myös rauhanneuvotteluihin – mikä osoittautui ansaksi.

Ja mitä Suomen tarkkaavainen lehdistö vatvoo? Sitä, miten "Iranin on nyt pakko tehdä kostoisku, koska olisi noloa olla tekemättä kostoiskua". Ja sitä, miten ydinjotainjotain.

Jokaisella valtiolla on oikeus jalostaa 5% uraania energiantuotantoon. Ydinpommin valmistaminen vaatii 90% uraania. Mutta hirmuisella uhmalla uhkaa Iran lehdistön mukaan irtautua siitä jostain sopimuksesta, josta USSA irtautui – eli käytännössä teki sopimuspetoksen – tekosyyllä aikaa sitten. 

Lisäksi ollaan hirmu huolissaan "raketti-iskusta", joka olisi idioottimaisinta mitä Irak/Iran voisi tehdä. Kuten Israelissa, joku jatkuvasti ampuilee (joko oikeasti tai sitten ei – mitään todisteita ei koskaan tarjota mistään) raketteja jotka eivät osu mihinkään – samoja raketteja joita on käytössä ISIS-joukoilla ja Israelilla, ja kaikilla muillakin osapuolilla. Ja lopputuloksena on aina ylimitoitettu pommitus keskelle siviiliväestöä.

Huomiotta on jäänyt myös se, että pari tuntia ennen Soleimanin murhaamista, joku ampui näitä samoja iranilaisiksi väitettyjä raketteja irakilaisia iranilaisten liittolaisiksi väitettyjä joukkoja päin, ja USSA vastikään tappoi myöskin lääkintäjoukkoja. Ja se "ensimmäinen" raketti-isku, jonka väitettiin olleen iranilaismielisten irakilaisten ampumia, joissa kuoli yksi tuntematon "amerikkalainen" [vuoden ajan amerikkalaista passia käytellyt irakilainen] – mikä tapahtui tai sitten ei... Raketti-iskuja on väitetysti ollut monia, mutta yhdestäkään ei ole mitään todistetta – edes siitä että jotain oikeasti tapahtui.

Trumppesteri on yhä yltyen twitteröinyt uhkauksia siitä, miten hän aikoo suorittaa lisää ylimitoitettuja sotarikoksia, mutta meedia on kauhuissaan siitä, mitä Iran meinaa tehdä. Pompeo valehtelee joka ainoassa puheenvuorossaan ja jauhaa siitä, miten USSA kaikin voimin puolustaa Irakin suvereniteettia – samalla kun pommittaa irakilaisia, joita syyttää iranilaisiksi.

Miten ihmeessä toimittajisto pitää nuppinsa kasassa julkaistessaan aivan uskomatonta paskaa ilmiselvistä sotarikoksista? Vaikea ymmärtää.

Cheerleaders of impending genocide

Wau. Iltalehdessä hurrataan avoimesti Washington DC:n hävitys-/murhapolitiikalle:

Analyysi: Yhdysvallat teki nyt iranilaiskomentajalle sen, mitä Obaman olisi pitänyt tehdä al-Assadille – Trump yrittää välttää Jimmy Carterin kohtalon

Tämän "analyysin" on näemmä kynäillyt Lauri Nurmi; kuka hän sitten lieneekään. Lauri Nurmi tykkää siitä, että Soleiman, joka oli matkalla hautaamaan kolme irakilaista, jotka Washington DC oli tappanut aiemmin, tapettiin – ja samalla 12 muuta menetti henkensä, ja 18 vammautui. 

Lauria harmittaa se, että sankarinsa OsamaObama ei samalla raukkamaisella tavalla hoitanut päiviltä Syyrian presidenttiä, josta WashDC on jatkuvalla valehtelulla yrittänyt maalata karikatyyria verenhimoisesta diktaattorista, kuten kaikkien hyökkäämiensä valtioiden johtajista – ja tähän propagandaan Nurmikin riemulla itsensä pudottaa:

Elokuussa 2013 al-Assad iski myrkkykaasulla Damaskoksen esikaupunkialueelle. 

Ei iskenyt. Koko lavastettu huijaus on moneen kertaan todettu lavastetuksi huijaukseksi, ja siitä huolimatta nämä laurinurmet jauhavat tästä epätapahtumasta kuin se olisi oikeasti tapahtunut. Kaasuisku oli yhtä todellinen kuin Tonkininlahti, keskoskaappimurhat, ja Mainilan laukaukset.

Late lähtee "analyysissaan" haahuilemaan menneisyyteen – jonka luonnollisestikin kertoo juuri niin valheellisesti kuin Washington DC megafoniensa haluaa kertovan.

Šaahi vastusti kommunismia. Iranissa työskenteli 1960- ja 1970-luvuilla satojatuhansia amerikkalaisia. Kaupungeissa ylemmän keskiluokan ja yläluokan elämäntavat maallistuivat.

Pahlavi oli ensimmäinen – ja toistaiseksi ainoa – Iranin johtaja, joka tunnusti Israelin valtion.

Kun islamilainen vallankumous huuhtoi kuningasvallan historiaan vuonna 1979, Iranista ei tullut demokratiaa vaan shiialaisen papiston johtama diktatuuri.

Šaahi oli WashDC:n asettama diktaattori. Samainen tyyppi odottelee Yhdysvalloissa paluuta valtapallille – mitä Laurikin tässä on valmistelemassa. Lauri on cheerleader.

Laurin kaipailemasta demokratiasta näytteen tarjoilee samaan aikaan Bolivia. Maassa järjestetään pressanvaalit, joihin edellistä – demokraattisesti valittua – presidenttiä ei päästetä osallistumaan. Demokratiaa?

Sattumoisin WashDC:n asettama väliaikainen hallitus välittömästi yksityisti kaikki luonnonvarat, ja palautti siis oligarkian valtaan – mikä tarkoittaa sitä, että kansa maksaa kaikesta, ja rahat virtaavat ulkomaille.

En nyt heti saa ongittua oliko juuri nimenomaan Boliviassa (ennen Moralesia) vai jossain naapurivaltiossa, missä yksityistettiin vesi, minkä jälkeen puolet ihmisten rahoista meni pelkästään veden hankkimiseen – mikä lopulta johti vallankumoukseen.

Nämä laurinurmet ovat joko idiootteja tai valehtevat tarkoituksella. Heidän "analyyseistaan" Freud päättelisi: anaalinen luonteenlaatu; haluaa esitellä pottaan tekemiään kikkareita kallisarvoisina aarteina.

Meedialta on jotenkin jäänyt pimentoon sekin, miten Australian hallituksen (joka siis on yksityistänyt vesivarat) jäsenet kieltäytyvät kertomasta missä määrin omistavat vesiyhtiöitä – jotka ne taas ovat kuivattaneet joet. Tai se, miten nimenomaan tuolla on koitettu "ehkäistä ilmastonmuutosta™" kylvämällä taivaalle alumiininstrontiumpartikkeleita – jotka sattumoisin on herkästi syttyvää matskua, joiden takia palot leviävät fysiikan lakeja kumoten.

Myöh. lisäys: ylempään kappaleeseen liittyen satuin törmäämään videoon, jossa joku vermontilainen on mittauttanut sikäläisen lumen pitoisuudet: rikkiä, strontiumia, bariumia ja varsinkin alumiinia. Tuo yhdistelmä tekee lumesta kylmempää, sekä lyhentää puiden juuria.

Sama tilanne on aivan varmasti Kaliforniassa sekä Australiassa, ja tuo yhdistelmä on samaa matskua kuin ilotulitteissa. Tätä tavaraa kylvetään taivaalle "ilmastonmuutoksen™ pysäyttämiseksi", ja lopputulos on metsäpalot, jotka jättävät jyräämänsä tantereen kytemään viikoiksi. Plus että jokainen hengittää noita raskasmetalleja sisäänsä. Hienoa toimintaa! Erittäin vastuullista, eikä yhtään hyödytöntä siihen nähden, että ihmisen vaikutus ilmastoon on promilleluokkaa.

Kun kaikki on nurinperin

Sanavalinnat:

Yhdysvallat lähettää satoja sotilaita lisää Lähi-itään suurlähetystöhyökkäyksen jälkeen

Hyökkäyksen? 

Kukahan tässä mahtaa taas olla se todellinen hyökkääjä?

Irakilaiset haluavat oman maansa itselleen, ja miten USSA vastaa? Lähettämällä lisää hyökkäysjoukkoja alueelle – ja Suomen lehdistö senttaa Pentagonin röyhkeää paskapuhetta "uutisena".

Irania tukevat mielenosoittajat ryntäsivät tiistaina Yhdysvaltain Irakin-suurlähetystölle. He protestoivat Yhdysvaltain viime viikonloppuna tekemiä ilmaiskuja, joissa kuoli 25 Iranin tukeman shiiaryhmän Kataeb Hizbollahin taistelijaa.

"Irania tukevat mielenosoittajat"?  Aivan kaikki tässä tekstissä on väännetty päälaelleen – ja missään nimessä ei edes vihjata siihen suuntaan, että jenkkien jatkuva siviilien pommittaminen voisi mitenkään aiheuttaa mitään muuta kuin ruusuntuoksua ja yksisarvisten laidunmaita.

Meedia; kuvottavaa seurattavaa myös vuonna 2020.

Miltä näyttävät kaksoisstandardit?

Tältä:

Ylempi otsikko (ja itse juttu) pyrkii kaikin keinoin sumentamaan tekijän identiteetin, kun taas alemmassa jutussa ei ole mitään ongelmaa sen suhteen: "Kattokaa sen sukunimeä! Käytännössä se olit just sä!" Luonnollisestikin tyypistä on hyvin selkeä kuva, jotta voimme todeta että kyseessä tosiaankin on valkoihoinen.

Tuo "viharikos"-oksymoronia kantava Turun Sanomien otsikko... Itse juttu on perin lyhyt, mutta jostain syystä siinä silti ehditään mainita Hitler kahteen otteeseen. 

 

Sitä ei millään saada kakaistuksi, että macheten kanssa heilunut tyyppi edusti järjestöä Black Hebrew Israelites – jonka mielestä oikeat israelilaiset ovat mustia.

 

Tyyppi siis hyökkäsi juutalaisten kimppuun, koska nämä olivat valkoisia; koska BHI on häntä valistanut, että valkoiset pitää alistaa – ja että juutalaiset ovat valheella vieneet mustilta Israelin.

Tokihan Israel on valheella hankittu – moninkertaisella peräti – mutta pari tehokkaasti hämärrettyä määritettä: 1) juutalaisuus ei ole rotu vaan uskonto. Valtaosa juutalaisista on euripidejä (jos nyt nimenomaan roduista halutaan puhua), mutta eivät  suinkaan kaikki. 2) Siionismi, joka on puhtaasti poliittinen liike, yrittää sekoittaa nämä kaksi konseptia toisiinsa – jopa sotkemalla mukaan sanan "antisemitismi", vaikka se sananmukaisesti tarkoittaa lähinnä arabivastaisuutta.

Toimittajisto osallistuu tähän käsitteiden sumentamiseen aivan urakalla – ja on toki tehnyt niin... Ehkä aina? Mahdollisesti tajuamattaan sitä itse. Kuitenkin, silloin kun käsitteitä käytetään järjestelmällisesti väärin, olisi valveutuneemman sivustaseuraajan syytä miettiä josko taustalta olisi löydettävissä joku agenda.

Masokismi on traumapohjainen aivohäiriö – joka tehokkaasti pitää itse itseään yllä. Jos itseruoskintaa harrastetaan kollektiivisesti, niin että itsevihasta kiihottuneimmat heiluttavat ruoskaa; jos nämä ruoskan heiluttajat suuntaavat rasismiruoskintansa ihonvärin mukaan... Se jos mikä on viharikos.

Tribalismi on ihmisen luonnollinen ominaisuus: tutunnäköiseen on yksinkertaisesti viisaampi luottaa kuin vieraannäköiseen. Tribalismista johtuva väkivalta sitten taas on pakotetun monikultturismin tulos; todellisuudentajunsa kadottaneiden ihmisten toimintaa. 

 

Meedian ultraselektiivinen "uutisointi" pirstoo ihmisten tajuntaa päivittäisellä aikataululla niin, että mahdollisimman moni ymmärtää mahdollisimman vähän siitä, miltä todellinen maailma näyttää. 

 

Tämä ei tapahdu sattumalta. Mikään tästä ei ole satunnaista.

Koukussa fabulointiin

Miltä näyttää kriitikittömästi uutisena julkaistu propagandapläjäys? Tältä:

Metamfetamiinista iso epidemia Afganistanissa – maassa jo valmiiksi valtava huumeongelma

Maassa tosiaan on valtava huumeongelma – sitä kutsutaan Yhdysvalloiksi:

Kahdeksantoista vuotta luonnonvarojen ryöstämistä valheellisilla premisseillä.

Kuka tämän "uutisen" on kirjoittanut? Ei näemmä kukaan; m'olen hirmu yllättynyt. Alalaidasta löytyy kirjaimet AFP. Joku voisi kysyä miksi Agence France Presse kirjoittaa Viiskulman propagandaa – mutta siinähän lopulta harhautuisi kysymään, miksi MTV3 julkaisee Viiskulman propagandaa, joten ei kannata kysellä liikoja ettei hämmenny.

Kun afganistanilaisen Naqibullahin sisko kuoli Taleban-liikkeen [ei amerikkalaisten? Oletko, nimetön toimittaja, ihan varma ettei Naqibullahin sisko kuollut amerikkalaisten] iskussa kaksi vuotta sitten, suru oli niin valtava, ettei hän tiennyt miten selviäisi siitä. Sitten tuttu mies tarjosi hänelle ainetta, joka miehen mukaan helpottaisi oloa, mutta ei aiheuttaisi riippuvuutta.

– Alkuun pidin siitä. Mutta sitten synkempi puoli tuli esiin. Aloin seota, minusta tuli väkivaltainen ja hyökkäsin perheeni kimppuun, Naqibullah, 34, kertoo nyt.

Tutun tarjoama aine oli metamfetamiinia, syvää riippuvuutta aiheuttavaa huumetta, jota vielä muutama vuosi sitten ei Afganistanissa juurikaan tavattu. Tilanne on kuitenkin muuttunut nopeasti.

Miksiköhän tilanne on muuttunut nopeasti? Osaako kukaan arvata?

Lääkäreiden mukaan metamfetamiinikauppiaat käyttävät häikäilemättömiä taktiikoita asiakkaita haaliakseen.

Ihanko näin? Valtaavatko tekosyiden nojalla vieraita valtioita? Pukeutuvatko valkoisiin takkeihin ja nimeävät myymänsä huumeet "lääkkeiksi" – joita jokaisen on velvollisuus kroppaansa tunkea? Tekevätkö he myymistään tuotteista laittomia sekä käyttää että myydä – koska kieltolaki kummasti pistää aina potkua bisneksiin – ja sitten myyvät niitä asiakkaille, jotka ovat ensin pakottaneet asiakkaikseen?

Alkuun synteettistä huumetta salakuljetettiin lähinnä naapurimaasta Iranista, jossa sen valmistamiseen käytetään esimerkiksi flunssalääkkeistä tuttua pseudoefedriiniä. Ibn Sinaan hiljattain saapunut Sulaiman, 25, kertoo, että hän aloitti amfetamiinin käytön juuri Iranissa asuessaan.

Ah? Iranissa? Hetkinen, enkös minä ole lukenut jotain tästä Iranista? Eikös se ole se vaarallinen diktatuuri, joka hyvin vakavasti uhkaa maailmanrauhaa, vaikkei olekaan pariinsataan vuoteen hyökännyt rajojensa ulkopuolelle – toisin kuin vaikkapa Israel, joka tekee sitä lähestulkoon päivittäin, tai Yhdysvallat, joka todellakin on tehnyt sitä viimeiset sata vuotta ihan joka ainoa päivä. Mutta jatketaan ihmeessä tätä hirmu yksityiskohtaista tarinaa:

Sittemmin metamfetamiinia on ryhdytty valmistamaan Afganistanissa erään paikallisen kasvin avulla. Kansainvälisesti huolena on, että huume alkaa levitä ulkomaille samoja salakuljetusreittejä kuin oopiumi, jonka maailmanlaajuisesta määrästä Afganistan tuottaa nykyisin 90 prosenttia.

"...samoja salakuljetusreittejä kuin oopiumi," hmm...

Myös Taleban-liike on sekaantunut tuottoisaan bisnekseen. Lokakuussa ainakin 30 siviiliä kuoli, kun Yhdysvallat pommitti Talebanin huumelaboratorioita Länsi-Afganistanissa.

Jep. Talebanin huumelaboratorioita pommittivat. Siellä olivat talebanit huumeita tekemässä – mitä emme voi todistaa koska pommitimme paikan maan tasalle. Valitettavasti siinä tuli samalla – tällä kertaa – tapettua 30 siviiliä, eikä vaikkapa 57 siviiliä, tai 26 siviiliä. 30 siviiliä – koska taistelemme väsymättömästi huumeita sekä pelon aiheuttamista vastaan tappamalla siviilejä ihan missä päin maailmaa hyvänsä. Kutsumme tätä "puolustautumiseksi".

Esittääkö nimetön toimittaja minkäänlaista analyysia siitä, että tämän edelleen jatkuvan, yhä yltyvän, valheellisiin perusteisiin nojaavan, ennen kaikkea siviilejä jatkuvasti tappavan invaasion hyökkääjänä on valtio, joka sijaitsee ihan eri mantereella? Joka käyttää nimenomaan huumeita sekä toimintansa rahoittamiseen että sen propagoimiseen?

Hitsi MTV3, huippujournalismia taas kerran. Kiitti, oikein tosi paljon hei. Kaikki on nyt paljon viisaampia.

Sensomotivotouristiikan antropomorfonomiaa

Kommunikointi on enimmäkseen kaikkea muuta kuin sanoja. Asiaa miettimään alettuani tajuan käyttäneeni pääasiallisina kommunikointivälineinä "medioita" joita ei heti kommunikointivälineiksi hoksaa mieltää.

En ole koskaan ollut puhelias (tai no, jonkin aikaa olin äänessä koko ajan; siitä lisää loppupuolella). Skidinä olin pihan nuorin, joten enimmäkseen vain kuuntelin muita – koska en halunnut vaikuttaa tyhmältä; viisivuotias on väkisinkin paljon "viisaampi" kuin neljävuotias, koska hänellä on paaa.aaaljon enemmän elämänkokemusta.

Tilanne toki muuttui noin vuodessa, mikä oli hämmentävää sikäli, että en enää ollutkaan nuorin, mutta nuorimmat eivät piitanneet siitä miten tyhmiltä kuulostivat – ja itse olin jo oppinut olemaan se porukan hiljaisin. Joten olin sitä myös jatkossa.

Minkä nuorena taitaa... Olen edelleen porukan hiljaisin aina ja kaikkialla (paitsi silloin kun en ole). Asiaa ei auttanut se, että jossain esipuberteetissa omakuva alkoi murentua vauhdilla. Olin ollut – ehkä yllättäin – pari ensimmäistä vuotta se luokan esiintyjä. En ihan luokan pelle, mutta melkein. Komiikka oli kuitenkin enämpi... "miimistä" on väärä sana, joskin osa pakettia. Hahmokomiikkaa? Tilannekomiikkaa? Jotain sinne päin. Plus että kun aineita luettiin ääneen, (tiedän: tämä kuulostaa nyt omahyväiseltä, mutta) väki odotti aina nimenomaan allekirjoittaneen juttuja. Olen ollut kirjoittaja siitä lähtien kun kirjoittamaan opin (mikä se tosin tapahtui vasta koulussa, eli ei tässä nyt mitään neroja olla [valitettavasti; olen aina halunnut olla nimenomaan ylimaallisen älykäs])...

Sosiaalisen ahdistuksen hiipiessä kuvaan (mikä taisi muuten alkaa siinä kohtaa kun hammaslääkäri keksi, että alaleukani on liian edessä, että sitä pitää ruveta muokkaamaan [koska olen siis vääränlainen ihminen – ja kiitos siitäkin että aloin kuorsata myös, mikä yltyi jossain kohtaa uniapneaksi] vetäydyin luonnollisesti yhä syvemmälle kuoreeni. 

En kuitenkaan ole koskaan juuri vältellyt katsekontaktia, jolloin vähäsanaisempikin kommunikointi ilmeisesti toimii. Gimmoihin melko hyvinkin – onhan tyyppi, joka katsoo suoraan silmiin, joka selvästikin seuraa ympäristöään, muttei kommentoi kuin aniharvoin... Siinä antanee itsestään illuusion tarkkailijasta, jolla ei ole tarvetta tehdä itsestään numeroa – itsellinen ihminen. Tiedätte sanonnan: "Mitä vähemmän puhut, sen älykkäämmältä vaikutat."

Lisäksi paradoksia nostatti varmaankin se, että esitelmiä pitäessäni tein sen hyvin luontevasti. Oli ilmeinen spektaakkeli nähdä tyyppi, joka ei koskaan puhu, pitämässä monologia joka ei kuulosta ulkoaopetellulta tankkaukselta (en minä liiemmin valmistautunut, joten jouduin adlibbailemaan melko paljon – mutta sehän onnistuu vain jos osaa lukea yleisöään ja olla läsnä – ja kaiken sosiaaliangstin keskellä olin jo oppinut lukemaan muiden ilme- ja elekieltä melkoisen hyvin – kuin myös kontrolloimaan adrenaliinia*, joka tuppasi hyökkäämään päälle aina ja heti jos joku yritti virittää keskustelua...)

*Olen myöhemmiten esiintyjänä joutunut adrenaliinin hallinnan kanssa tekemään hiukan paljon töitä, koska kroppani reagoi ensimmäisiin lavallaolominuutteihin aina tärinällä. Olisi melkoisen mahdotonta elättää itsensä korttitaikurina, vaikka jossain kohtaa syvennyinkin deception & misdirectionin saloihin ihan urakalla – missä muuten oppii ihmisten höynäluonteesta todella paljon; ihmiset uskovat ihan mitä tahansa jos kontrolloit sitä mitä toisen päässä liikkuu (ja sinne mahtuu vain yksi asia kerrallaan).

Koskapa kaiken angstailun takia vietin enimmän aikaa omissa oloissani, käännyin musiikinsäveltämisen pariin – ja joskus teininä olin vuosia se tyyppi, joka nuorison kokoontuessa istui pianon edessä tai kitara sylissään – en viihdyttäjänä, vaan taustamuusikkona. En oikein koskaan ole opetellut muiden tekemää musiikkia (paitsi jos olen sattunut olemaan mukana jossain projektissa joka moista vaatii), vaan mottona on aina ollut: "Jos haluan kuulla jonkun biisin, teen sen". 

Tämäkin taisi gimmoihin vedota ihan kivasti, mutta se, että sain puhuttua kellekään, varsinkaan naiselle, vaati humalatilan. Kiva oli sitten kaivella puhelinnumeroita taskusta, kun tiesi ettei pystyisi luuria koskaan korvalle nostamaan (elettiin siis aikaa jolloin kännykkä oli scifiä, ja piti olla kotona soittaakseen, ja ensin puhua tavoittelemansa ihmisen mutsin tai faijan tai siskon tai veljen kanssa.)

Sittemmin, hankkiuduttuani leffaopintojen pariin, olin vuosia se tyyppi, joka kaikissa tilaisuuksissa piiloutui videokameran taakse. Läsnä, mutta vain tarkkailijana.

Mitä koitan sanoa (kai), on se, että vaikka monikaan ei osaa vaikkapa kirjoittaa, ja puheen lahjakin löytyy imponoivana vain harvoilta – nämä eivät ole ainoat tavat kommunikoida. En tiedä miksi koen tarpeelliseksi painottaa tätä, mutta koen kuitenkin.

Pelkkä huomion suuntaaminen on kommunikointia. Jotkut kommunikoivat korjaamalla ja asentamalla kaikenlaista. Jotkut kommunikoivat kuuntelemalla. Dokumentaristi kommunikoi suuntaamalla kameransa kaikkeen mitä ympärillään näkee. Hierojat kommunikoivat kinesteettisesti. Esiintyjät eläytymällä. Säveltäjät herättämällä tunteita  ääniyhdistelmillä jotka eivät ilman hänen panostaan olisi olemassa. Fiktiokirjoittajat kertomalla itsestään kertomalla fantasioistaan. Kokkaus tai leipominen voi olla kommunikointia. Seksi todellakin on, varsinkin introvertille. Kaikki on kommunikointia.

Kuulostaa lattealta: "Kaikki on kommunikointia!" Mutta kaikki on. Kommunikointi on huomion suuntaamista. Huomion suuntaaminen on läsnä olemista. Läsnäolo on tärkeämpää kuin kaikki koohottaminen milloin minkäkin asian tuohinassa. Kuunteleminen on tärkeämpää kuin puhuminen.

Hmm. Minkäs minä taas laitan otsikoksi, jotten kuulosta motivaatiospiikkeriltä?

Lykkäänpä alle videon, jota ryhdyin sattumalta katsomaan samaan aikaan kun rupesin kirjoittamaan tätä. Joku – mahdollisesti jonkinsortin motivaatiotyyppi; en tiedä – haastattelee Jeff Berwickiä, jonka videoita rupesin aikanaan katselemaan samoihin aikoihin kun ryhdyin syventymään kryptovaluuttoihin. Jeff saattaa – ei tässä videossa niinkään, mutta muuten ehkä – vaikuttaa ylimielisen itsetietoiselta know-it-all -tyypiltä, tai sellaiselta hän ainakin itselleni alkuun vaikutti kun katsoin muutaman Dollar Vigilante -videon, joita hän tuolloin vielä teki pöydän takana puvussa pönöttäen – mikä vaikutti enämpi oman brändin myymiseltä röyhkeillä puheilla, eikä niinkään jaksanut kiinnostaa.

Sitten hän aloitti oman kanavansa, jonka videoissa hän höpisi kameralle mitä mieleen sattui juolahtamaan, koiriaan ulkoiluttaessa. Paljon mielenkiintoisempaa! Sittemmin Dollar Vigilanten formaatti on siirtynyt huomattavissa määrin juuri tuohon suuntaan: Jeff kävelyllä milloin missäkin – "Hetkinen, mihinkäs tässä nyt pitäisi suunnata; taisin eksyä taas..." – ja puhumassa asioista jotka haastavat virallisia narratiiveja taloudesta, politiikasta... kaiken maailman asioista. Tyypillä ei tunnu olevan itsesensuuria lainkaan.

Tähän lievästi liittyen: jostain syystä aina uuteen ympäristöön siirtyessäni olen bestikseöitynyt niiden tyyppien kanssa, jotka puhuvat mitä sylki suuhun tuo, eivät ole ikinä hiljaa, varastavat huomion aina ja kaikkialla, ja joita en alkuun voi sietää ollenkaan (ehkä koska haluaisin itse olla tuollainen, itseni vastakohta). Yhtäältä, oman panssarini läpi pääsee vain väsytystaktiikalla – ja olen aina yhtä yllättynyt siitä että joku näkee persoonassani jotain tutustumisen arvoista.

Puhuminenkin on, niin kuin kaikki taidot, treenistä kiinni. Jotkut on louskuttaneet leukojaan herkeämättä siitä lähtien kun ovat puhumaan oppineet, joten heille tuottaa enemmän vaikeuksia olla hiljaa kuin puhua. Meille introverteille – jos siis haluaa puheliaammaksi – auttaa pelkkä junttaaminen. 

Otin joskus hypoteesiksi sen, että puhuminen on motorinen taito, jonka oppii vain ja ainoastaan avaamalla suunsa ja päästelemällä ulos sanoja. Koskapa olen se videokameratyyppi, rupesin treenaamaan: nauhoitus päälle, ja välittömästi puhetta tuottamaan – ihan sama mitä; ei ole väliä sillä onko puheessa mitään tolkkua, tämä on treeniä eikä mitään hiotun puheen pitämistä (kirjoittamiseenhan pätee sama metodi).

Alku oli todella vaikeaa, koska mielellään sitä puhuisi jotain tolkullista – ja koska taito todellakin on suurelta osin motorinen, treeni vie voimia. Parin viikon päästä en osannut enää olla hiljaa. Puhuin pahimmat suupaltit suohon, koska olin opettanut itselleni motorisen tavan avata suuni siitä huolimatta, että mitään asiaa ei ole.

Se oli ihan hauska kokeilu. Aivot tulivat melko nopeasti mukaan niin, että mitä enemmän höpisin, sen hauskemmiksi jutut kävivät (ja siis, jos touhua on treenannut, on helppo myös puhua itsensä ulos mistä tahansa typerästä höläytyksestä) – assosiaatiot yltyvät melkoisiin sfääreihin, koska aivot tosiaan haluavat pysyä kyydissä mukana. Suosittelen. 

Jos satut esim. autoilemaan paljon, kiinnitä puhelin vaikkapa rattiin (jostain löytyy ihan siihen suunniteltuja halapoja kilkkeitä), laita kamera käyntiin ja ala höpöttää. Ei taukoja, pelkkää jatkuvaa pulinaa. Alkuun se on työlästä, mutta hyvin pian perin hauskaa: viihdytät itseäsi yhä hölmömmillä jutuilla, ja kohtapuoliin myös muita.

Tätä tosin täytyy introverttiluontoisen ihmisen pitää ihan tietoisesti yllä. Nykyään olen taas pikemminkin se hiljainen kaveri kun jossain kohtaa jäi kameralle höpinät poiessensa – matsku kun vie kovalevytilaa melko reippaasti (tai alkuun täyttivät dv-nauhoja, joita kerkisin täyttää kymmeniä). Ei niin että hölinöitä erikseen tarvitsisi nauhoittaa, mutta toinen puoli tässä on se, että kun katsoo itseään höpisemässä, alkaa vähitellen nähdä itsensä puheliaana kaverina. Tämä toimii, voin kokemuksesta kertoa.

Tai sitten voi keskittyä niihin muihin kommunikaation muotoihin. Sitä vaan taas taidan sanoa, että meistä jokainen voi muuttua ihan niin paljon kuin haluaa – kunhan ensin on uskaltautunut tutustumaan siihen henkilöön joka luulee olevansa.

Ai niin, se video: