2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Pakotettuja omaehtoisia "tapoja"

Joka toinen väittää parantaneensa tapojaan karanteenissa

Ei, karanteeni™sta ei ole mitään hyötyä vaikka miten spinnaisi. Jos joku on "parantanut tapojaan" sen aikana, asiaa ei voi lukea karanteenin plussapuoleksi, niin kuin tässä yritetään tehdä.

Myöskään se, että joku väittää parantaneensa tapojaan, ei tarkoita että tapoja todella on parannettu – puhumattakaan siitä, että tapojen parantaminen tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.
Koronakriisi on lisännyt riippuvuutta teknologiasta.
...mikä aika pitkälti kumoaa koko otsikon väitteen: riippuvuus ei ole tapojen parantamista.
Lähes puolet totesi jatkavansa uusien harrastusten, taitojen tai päivittäisten rutiinin parissa myös jatkossa.
Jep; uudenvuodenlupauksia. Kun ei voi valita pysymistä vanhoissa rutiineissa, muodostetaan uusia – ihminen kun ei oikein pysy järjissään ilman itsensä automatisointia. Kun olosuhteet muuttuvat, muodostetaan jälleen uusia rutiineja – yleensä sellaisia, jotka muistuttavat mahdollisimman paljon niitä jotka aiemmin ovat tavoiksi muodostuneet.
Vastaajat kertoivat kohentaneensa tietoteknisiä taitoja, luoneensa podcasteja ja osallistuneensa verkon kautta ohjatuille liikuntatunneille. Moni arvioi myös kävelleensä tavanomaista pidempiä lenkkejä.
Tottahan toki. Tuo kappale antaa jokseenkin vääristyneen kuvan: jotkut ovat kohentaneet tietoteknisiä taitoja, kun useimmat eivät ole. Varmastikaan kovin moni ei ole luonut podcasteja. Ja omasta liikunnasta kerrotaan yleensä varsin kerkeästi: jos olen kerran vähän tehnyt jotain, voin sanoa liikkuneeni. Silloin voi myös arvioida kävelleensä tavanomaista pidempiä lenkkejä – mikä on totta varsinkin jos yleensä ei lenkkeile ollenkaan, mutta nyt tylsyyden välttämiseksi on tullut kerran tai kaksi käytyä pihalla.
57 prosenttia totesi, ettei tulisi toimeen ilman televisiota.
...mikä on jokseenkin huolestuttavaa. Yli puolet vahtaavat virallista koronapropagandaa addiktien lailla – eivätkä siis kykene omaan ajatteluun. Itsellinen järjenkäyttö auttaisi näkemään koko tilanteen psykoottisuuden, mutta jos töllö on jatkuvasti päällä, on käytännössä jatkuvassa transsissa – ja kyvytön oma-aloitteisuuteen.
Ai hitsi tulee olemaan hienoa kun ihmiset alle viikon päästä päästetään välttelemään toisiaan julkisille paikoille.

Ei kommentteja: