Todellisia salaneuvoksia

 Päivänpolttava puheenaihe on nyttemmin ollut "elvytysrahasto"™, jossa ei ole kyse elvytyksestä vaan valtioliiton hivuttamisesta liittovaltion suuntaan – millä ei sinällään ole sikäli merkitystä, että kyseinen valtioliitto on jo valmiiksi liittovaltio alusta lähtien. Koko himmeli myytiin -90-luvun alussa kansalle puhtaasti valehtelemalla – mikä on toki standardipolitiikkaa.

Tätä "elvytystä"hän ei sitäkään "tarvittaisi", jos ei ensin olisi rikottu kaikkea mielikuvitusviruksen pontevoimalla yleisellä fasismilla (ja holtittomalla siirtolaisvyöryllä sekä – kuten aina – verotuksella, joka on kaiken pahan alku ja juuri) – mutta tämäkin menee vielä asian vierestä.

Suomi on viimeksi ollut jotakuinkin itsenäinen joskus ennen piispa Henrikkiä*. Tai jotain. En tiedä miten myöhään käsite "kansa" on keksitty, mutta se on sen verran sumea määre, että tulkinnat vaihtelevat puhujasta riippuen.

*Ruotsi oli siis alistunut Rooman kirkolle, ja Rooman kirkko tuli sitten alistamaan vielä jäljellejääneet Euroopan kolkat. Rooman kirkko on Rooman jatke – joka tosin tuli muuntuneeksi germaanisemmaksi versioksi viimeistään silloin kun Kaarle Suuri pisti paavin julistamaan itsensä keisariksi (Rooma oli säkitetty moneen kertaan jo ennen tuota, mutta kirkko vain porskutti)**.

**Aihe, josta tuli mieleen kysymys: miksi Ruotsin lääke"tieteen" ykköslaitos on Karolinska Institutet? Kaarle ei koskaan hyökännyt Sveanmaalle (mutta sakseja kylläkin miekkakäännytteli päitä katkomalla ihan urakalla). 1600-luvulla svenssonien hyökkäysjoukkoja (joiden metodin ansiosta kuoli aimo annos suomalaisia [etujoukoista selvisi hengissä vain tuurilla]) kutsuttiin Karoliineiksi. 

Kalle yhdestoista: "Finnjävlarnas inälvor allt runt Europa!" Tämän Kallen isoisä oli oikeasti neljäs Kalle [ja nykyinen Kalle olisi siis oikeasti yhdestoista], mutta hän lisäsi itsensä mytologisten Kaarle-sankareiden jälkeläiseksi, joten... miksikäs ei?

Viikingit [suom. "ryövärit"]  aikanaan hyökkäsivät karolinkien (siis keisarikallen raivoristittyjen väen) takia britteihin – ja nimenomaan luostareihin. Muut saivat elää rauhassa, mutta kirkonmiehet otettiin hengiltä. ...koska kaikessa vallankäytössä on kyse nurkanvaltauksesta. Piispa Henrik (jos nyt sattui oikeasti olemaan olemassa – ja jos oli, ei takuulla ollut ilman aseistettua possea liikkeellä) oli nurkanvaltaaja, joka otettiin hengiltä juuri siksi – jottei tekisi niin kuin kaikki franchise-agentit: nakertaisi yhteisön kulttuuria unohdukseen korvaten sen uudella. Tämä on kolonialismin alkeita: ei tarvitse hallita kuin solmukohdat ja sieltä käsin rahvaan mielet hallitakseen lopulta kaikkea.

Politiikassa ja historiassa ja bisneksessä ja kaikessa on hyvin pitkälti aina kyse klaanisodista. Klaanit käyttävät ymmärtämättömiä heimonjäseniä (enemmistö) puskureinaan, ja jälki on veristä. Kun useammat klaanit hakevat reviirejään, ruvetaan heimosotimaan. Ja heimojen sisällä klaanisoditaan. 

Luonnollisesti klaanien sisällä soditaan perheenjäsenten kesken. Ja lähipiirin kesken. Ja nousukkaiden kesken. Heimo saa yleensä maksaa tästä nuhjauksesta, vaikka kyse on enimmäkseen typeristä perheriidoista. Tämä on suomalaisille ihan yhtä tuttua kuin kaikille muillekin: 

Savon kuningas nujuaa Hämeen kuninkaan kanssa. Karjalan kuningas tulee osille ja ryöstää jommalta kummalta tyttären itselleen morsiameksi. Kainuun kuningas onkin sillävälin käynyt ryöväämässä Karjalaa norjalaisten kanssa.

Tästähän me emme juuri mitään tiedä koska meidän historiamme (tuo ylempi kuvio tosin oli ihan vain oma sepitykseni, jolle todennäköisesti löytyy vastineensa muutamaankin kertaan historiasta, mutta on siis sepite) on ihan muiden kirjoittamaa – ruotsalaisten ja saksalaistuneen roomankirkon, sekä venäläisten.

Kalevalassa lienee enemmän kuin siteeksi todellisia tapahtumia. mutta mikään definitiivinen opushan se ei todlakaan ole. Aatteleppa nyt ite: ovelle ilmaantuu joku heppu, joka nippanappa puhuu suomea, ja kertoo kasaavansa antologiaa niistä semmoisista tarinoista joita teillä ehkä olisi. Lönnrot oli siis toimittaja, joka halusi kuulla vähän raflaavia tarinoita joita voisi sitten editoida ja julkaista.

Kerrotko paikalle pölähtäneelle toimittajalle kaiken mitä tiedät, vai sovellatko vähän? Kerrotko ehkä toisinaan ihan omiasi pelkästään siitä huvista, että näet mikä kaikki tähän keräilijään uppoaa?

Jokaisella klaanilla on omat versionsa historiasta. Jotkut pitävät hyvin tarkkaan huolen siitä, että oma porukka tietää mitä meidän köörin merkkihlöt on kulloinkin tehneet. Eksaktiuden kanssa voi olla vähän niin ja näin; lehtolapset muistetaan valikoivasti ja tapahtumien kausaatiot voivat olla kovinkin relatiivisia. Toisinaan sekaan osuu kaikenlaista joka on napattu jostain ihan muualta kun nyt sattuu rimmaamaan.

Kaikki on tarinankerrontaa. Osa tarinoista hukkuu muiden tarinoiden kymeen – ja osa tulee imaistua mausteeksi, omituksi. On tarinoita ja vastatarinoita, konnotaatioita ja vastakonnotaatioita. Pointteja ja kontrapunkteja.

Juttumme otsikko tulee tästä listasta:

Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernöörit, joista yhden titteli on "todellinen salaneuvos".

Hirmu suomalaiselta kalskahtavat nuo nimet. Pressoistakin vasta neljännellä oli edes suomenkielinen nimi. RKP (nurkanvaltaajat) on aina vaan hallituksessa. Ja vihreät on saksalainen, entisten kommarien ja natsien muodostama epäasioilla yhteiskuntaa rikkova liike.

Mutta siis tuo nimitys: "todellinen salaneuvos" – se tiettävästi on korkeampi siviilihallintomies kuin pelkkä salaneuvos. Olen toki kuullut nimityksen joskus, kiinnittämättä siihen mitään huomiota – enkä nyt ihan äkkiseltään saa päähäni mitä tuolla nimellä ylipäätään ollaan tarkoittavinaan.

Varmastikaan ei sitä, mitä itse tässä ajan takaa – mutta isommissa ympyröissähän pörräävät nimenomaan eräänlaiset salaneuvokset. Siis todellakin todelliset. Nämä salaneuvokset on sen verran salaisia, että tittelissä lukee jotain ihan muuta – jos mitään titteliä edes on. 

Eräskin, melkoisen vaikutusvaltainen... kutsuttakoon häntä vaikkapa Rotsilliksi... kieltäytyi aikoinaan paronin arvonimestä, kun sillä nyt ei sinällään ollut hänelle mitään merkitystä: hän oli vapaaherra ihan ilman titteleitäkin. Hänen veljeskatraastaan osa tosin ajatteli, että von nimen edessä voisi olla ihan jees. 

Yksi näistä von Rotsilleistä "auttoi" Suomea vuoden 1866-68 nälkävuosina (sattumoisin kuudella miljoonalla [rapiat 25 miljardia nykyrahassa]; kiitti vaan Snellman) ihan vain omasta pussistaan – mistä johtuen me aivan varmasti maksamme hänen klaanilleen yhä edelleen velkaa, jota ei koskaan pystytä maksamaan pois. Suomessa kuoli enemmän väkeä kuin muualla Venäjällä, mutta apu varmaan kohdistettiin silti hirmu hyvin ja humaanisti. Syntipukiksi keksittiin normaaliin tapaan "kulkutauti", tässä tapauksessa lavan-.

Tokikaan Suomen verotiedoista ei löytyne sellaista kohtaa kuin "velanlyhennys Rotsillien klaanille" – mutta oletettavasti vaikkapa "kehitysapu" ja "ilmastotoimet" ynnä muut vastaavat osuvat juurikin oikeille tileille jos halutaan oikein tarkkaan syynätä.

Sattumoisin tuolloinen herra yliherra Aleksanteri kakkonen oli jeesannut Lincolnin Ramia Rotsillien keskuspankin viskaamisessa pihalle, joten tässäkin lainassa saattoi ehkä vähän olla "ketunhäntä kainalossa" – mutta koskapas pankkiirien lainoissa ei olisi. 

Myöhemmiten Nikolai kakkonen maksoi hengellään isoisänsä synneistä pankkiireita vastaan – koska klaanien muisti on pitkä ja suunnitelmat vielä pidempiä. Myös koko perhe osallistui tähän velanmaksuun koiria myöten.

Klaaneja. Jokainen monarkki on sukua toisilleen.

Sitä ennenhän oli toki tuhottu hyvin suuri osa Eurooppaa, kun Nikke kahden serkkunsa kanssa pelmusi pitkin tannerta. Rotsillit rahoittivat kaikkia osapuolia, kuten oli tehnyt jo viimeistään Napoleonin ajoista lähtien – ja edelleen tekevät.

Rotsillit omistavat kaikki valtionpankit paria poikkeusta lukuunottamatta. Näitä poikkeusvaltioita kohtaan meidänkin Totuusministeriömme harrastaa hirmu objektiivista retoriikkaa: hallinto pitää vaihtaa, koska ihmisoikeudet.

On se sentään hienoa, että täällä demokraattisessa hyvinvointivaltiossa kunnioitetaan liikkumis-, kokoontumis-, mielipiteen- & sananvapautta – niin kuin Demokraattisissa KansanTasaValloissa aina!

Mutta mihinkäs minä jäin? Ehkä siihen, miten rahan luontoon kuuluu tietty ominaisuus – joka tulee aina tietyin väliajoin rikkomaan koko systeemin, joka sitten korjataan uudella samanlaisella systeemillä jonka hedelmät kerääntyvät samoille tahoille.

1810 paperiruplan arvo oli nykyeuroon verrattuna 5,17 örkkiä, mutta koska seteleitä oli (jostain kumman syystä) liikkeellä enemmän kuin niitä takaavia kultaa/hopeaa, piti systeemi uusia.

1840 rupla vastasikin 22,03 euroa, kun se oli (taas) sidottu "oikeasti" jalometalleihin.

1863 meidän ruhtinaskunnassa siirryttiin markkaan, jonka arvo vastasi nykyistä 4,07 euroa. Rupla oli sinällään pitänyt suurin piirtein arvonsa (toisinaan peräti nousten), ja näin teki myös markka suunnilleen vuoteen 1910 saakka.

Hiljalleen lähdettiin luisuun, jossa 1917 markan arvo oli vain 1,23 nykyeuroa, ja seuraavana vuonna enää 0,36 ecua. Ja alemmas mentiin: vuonna 1962 markan arvo vastasi enää 0,02 nykyeuroa – joten satkuista napattiin nollat pois. Hoplà: markka vastasikin 2,15 euroa yhtäkkiä 1963! ...kunnes 2001 se vastasi enää kahtakymmentä senttiä.

...mikä onkin sama summa, jonka verran enemmän tuolloisella eurolla oli ostovoimaa tämänpäiväiseen verrattuna. Tokihan tämä vakausunioni on menettänyt vain kuudenneksen ostovoimastaan, mutta elvytyshän auttaa aina kaikkeen, joten tästä voidaan mennä vain ylöspäin. Eiks jeh? 

Vielä kun roudataan ulkomaalaisia hengailemaan ilman mitään vaadetta kulttuurisesta sopeutumisesta, rakennetaan tuulimyllyjä ja kivasti roihahtavia akkuautoja pidempien talvien varalle ja paineistetaan medikaalityranniaa... Vaikea kuvitella miten tuo ei olisi resepti kaikkien menestykselle.

Aattele: jokainen saa ilmaista rahaa valtiolta, eikä kenenkään tarvitse tehdä mitään tai varsinkaan ottaa vastuuta mistään. Paratiisi odottaa.

Ah, paratiisi. En malta odottaa.

Paratiisin polttavimmat rikokset on suomenlipun liehuttaminen yleisellä paikalla – ja ikävä puhe, josta joku saattaa ehkä loukkaantua. Jälkimmäinen konsepti keksittiin vuonna 1988 – ADL:n vartavasten järjestämässä ideakilpailussa.