iSisyfos

 Kaikkihan tietävät Sisyfoksen; hänet, joka syntiensä vuoksi joutuu vierittämään suurta kiveä vuoren huipulle joka ainoa päivä, vain löytääkseen sen taas mäen alta seuraavana päivänä. Pölönen teki tästä leffan Kivenpyörittäjän kylä. Tai ei nyt ihan juuri tästä – ja perustuiko se Turusen kirjaan? –, mutta siihen oli jöllitty tämä kreikkalainen ulottuvuus.

Jokatap, nykyään lähes jokainen on tuomittu tähän Sisyfoksen (Sisyfoon?) kohtaloon: itse kukin vierittää tekstiä puhelimessa, täppärissä ja ATK:lla päivästä toiseen joka ainoa luppohetki, ja monesti silloinkin kun pitäisi keskittyä johonkin muuhun (vaikkapa keskusteluun läsnäoli(j)oiden kanssa).

---

Seuraavan päivän lisäys [kun vallan unehtui tämä pointti] aamusella alkaen klo 9.36: Nämähän on tarkoituksella sorvattu niin, että ihmiset jahtaavat dopamiinipyrskeitä vierittämällä näyttöä loputtomasti alaspäin löytääkseen jotain, josta tunteet pääsevät kuohahtamaan. Jotain. Mitä hyvänsä. Jotain uutta! ...mutta ei liian uutta. Jotain, joka tukee omaa maailmankuvaa (joka on parempi kuin muiden), mutta mielellään riitelee sen kanssa. Kuohahdus, se on se tärkeä.

Ei sitä edes tule miettineeksi, että mitä tässä oikein jahdataan. Sisältöä. Elämään, joka jää elämättä siinä vieritellessä. Ihan automaattisesti päätyy heti aamusta tarkistelemaan josko jotain. Illalla pitää vielä tarkistaa. Ja pitkin päivää. Jotain oisko mulle täällä nyt? Ja nyt. Ja nyt.

Ja kun jotain löytyy, siihen pitää reagoida. Peukku, sydän, jako tahi kommentti. Hymiö ehkä. Meemi! 

Addiktiota on tämä. Joko joku reagoi omaan reaktiooni? Trolli vai sielunkumppani? Siinä tanner tömisee, virtuaalisesti, samalla kun tuijotan ruutua transsissa ja jahtaan yhä uusia mielipidetörmäyksiä.

Dopamiinivajeessa metsästetään jutun juurta, kannanottoja, ollaan nokkelia. Korjataan vääriä ajatuksia. Parannetaan maailmaa – jossa päivästä toiseen onkin  yhä enemmän korjaamista. Ruojat väärämieliset. Hullu maailma. Ottaisinko kahvin niin jaksaa vieritellä vähän lisää. Ja vielä vähän lisää.

Pitikö sitä jotain ihan oikeaakin tehdä välillä? Vaikka koko maailma on vinossa.

---

"Ei," huudahdin tarmokkaasti itsekseni sisäisellä karjahduksella. "Minähän en kuulkaas alistu tähän mielivaltaiseen raadantaan!"

"Raadanta" on ehkä vähän liioiteltu ilmaus tässä yhteydessä, mutta kamaan: me olemme konglomeraattien orjia! Orjia, minä sanon. Pontevasti.

__________teorian mukaan nämä helvetilliset algoritmit mustissa peileissä on nimenomaan suunniteltu tekemään ihmisistä apaattisia kyömyniskoja – koska addiktio on tehokas tapa pitää väki harhautettuna olennaisista asioista. Sivustakatsojina elämän laitamilla. 

Kriittinen massa pidetään pois barrikadeilta sillä, että Vitterissä saa purettua kumuloituvan turhautumisen huutelemalla keskenänsä virtuaaliin. ...Ei niin että miekkareista mitään hyötyä olisi; niillä ehkä saadaan aikaiseksi muutoksia, mutta lähinnä vain sellaisia joita haluavat ne jotka eivät itse kaduille jalkaudu.

Mielipidemuokkausta on kansankokoukset, ja niitä ohjaillaan ylhäältäpäin vaikkapa niin, että "ilmastonmuutos"pellet saavat ihan rauhassa istuksia missä haluavat, mutta todellisen maailman ongelmista protestoivat saavat täyslaidallisen joka suunnasta: mellakkaskoudet kimpussa, meediosto mustamaalailemassa – ja jos muu ei auta, ujutetaan sekaan valepukuisia polliiseja tai muita maksettuja agitaattoreita (Antifa), jotka rupeavat rikkomaan paikkoja ja sytyttelemään tulipaloja.

Mutta vierittämisestä piti puhumani. Laitoin itselleni rajoituksen: en voi käyttää Vitteriä virka-aikana. Enkä Juutuubia. Alkajaisiksi nämä. Fesekin on rajoitusten piirissä, mutta enhän minä siellä juuri koskaan ole käynyt aikoihin muutenkaan. 

Monella on kytättävänä vielä Tikkentokkenit ja Instergrammerit ja mitä kaikkia alustoja noita nyt onkin. On mistä kimpaantua, pillastua, innostua. On missä päteä ja peukuttaa.

Tokihan bloggeerauskin kuuluu tähän pahamaineiseen "sosiaaliseen mediaan", joka journalistien [päiväkirjailijoiden] mielestä on alemman kastin toimintaa kuin "oikea" journalismi [päiväkirjailu] – vaikka toki itsekin ovat sosiaalisessa mediassa metelöimässä päivätyönsä ohella (ja joillekinhan maksetaan myös tästä mielipidevaikuttamisesta).

Vaan blogauksessa on vissi ero noihin muihin. Se vaatii huomattavasti pidempijänteistä ajattelua. Pitää ajatella huomattavasti isompaa kokonaisuutta kuin lyhyet "Kattokaa nyt tätäkin!" -ulvahtelut.

---

Vielä pitää lisäillä tähän kohtaan seuraavan päivän klo 10..01, että sittenhän on toki tämä vanhemman kansan transsimeediosto: telkkari, raadio, lehdet. Kaikki toistavat samoja mantroja: Puuttinilla on ihan varmalla syöpä. Niin vetelee viimeisiään tuo viimeinen diktaattori, joka väärryyvellä siellä Ukrainassa [suom. "Raja-alue"] mellastaa. Niin on julma tsaari ja kukaan ei kyllä ole yhtä julma... Ja ei mitään natseja ole Ukrainassa! Hys hys, ei ole maailman korruptoitunein maa. 

Pakolaisia. Naisia ja lapsia. Ihan haluaa enemmistö suomalaisista lisää partalapsia, korkean tason osaajia pitämään pystyyn kuolevaa (mutta erinomaisen rikasta ja onnellista) maatamme demokratian kehtona ja itsenäisenä ja mitäs siellä Brysselissä nyt onkaan taas päätetty meidän puolesta? Niin ja aurinko on vaarallinen. Punkit hyppivät niskaan joka puskasta ja levittävät kuolemaa. Oisko jotain ovelasti piileviä oireita että voisi käydä "ilmaiseksi" etsimässä jotain kremppaa kropasta? 

Oisko jotain mitä olen aina tehnyt väärin, syntinen? Oisko Yle taas maailman luotettavin Pravda vähintään kaikkien mielestä? Onko sananlehdistönvapaus jossain uhattuna, koska populismi? Hulluja foliohattuja ihan vaikka täällä kotinurkilla? Kehopositiivisia trans-ihmisiä riutumassa cis-öyhöttävien valkonaamojen patriarkaatin puristuksessa? Ville-nimisiä entisiä nuorisorikollisia katumassa han-suomalaista temperamenttiaan? Joku syyttelemässä somea siitä?

Oisko jotain verojuttuja muistuteltavaksi? Maailman vähiten korruptoituneessa maassa, jossa jatkuvasti tulee vastaan "eräänlaista" melkein-korruptiota, jota siis ei ole. Eikä varmaan ikinä sivuta sitä, että verotus on laillistettua ryöstöä. Suojelurahoja ulkomaalaislle jaettavaksi. 

Ihan kuin ihmisten haluttaisiin puhuvan epäolennaisista olennaisten sijaan? Pysyvän kiireisinä ahtaissa karsinoissaan?

---

Huomasin pinnani lyhentyneen drastisisssa määrin melko pian sen jälkeen kun Vitteriin itseni kirjasin. En alunperinkään nähnyt mitään pointtia koko tuuleenhuutelussa, mutta lienen jossain tuolla alempana perustellut, miksi sinne päädyin.

Ja samalla lakkasin blogaamasta – joten ajatteluni alkoi hapertua yhä kiihtyvää vauhtia. Näytön vierittäminen vie aikaa kaikelta oikealta tekemiseltä niin paljon, että lopulta pahimmillaan kaikki tekeminen on täysin virtuaalista.

Ihminen voi valita mihin keskittyy – ja valitseekin, mutta enimmäkseen alitajuisesti. Täytätkö tajuntasi nega- vai positiivisella sisällöllä? Jos valitset nähdä pelkkiä epäkohtia, elämäsi on pelkkää murheen alhoa. Jos taas valitset vaientaa kaikesta metelistä sen jolle et voi mitään, voit keskittyä asioihin jotka todella vaikuttavat ihan reaalimaailmassa.

Onko blogaaminen sitten "vaikuttamista reaalimaailmassa"? Ei varmasti samoissa määrin kuin vaikkapa talon remppaaminen, mutta kun tässä nyt on tarkoitus ottaa taas oman pään sisällöstä holtti... Se on reaalimaailmaa. Päässä liikkuvat omat ajatukset, eivätkä toisten kirvoittamat impulssit. Siirtymä reaktiivisesta proaktiiviseen on reaalista. ["Todellista". Pitää ruveta vähentämään myös vierasperäisten ilmaisujen käyttämistä.]

Aionko ruveta blogaamaan taas? Ehkä. Anskattoo. Oman kieroonkasvamisen oikominen on prosessi [Mikä on tämän sanan suomenkielinen vastine? tapahtumasarja? menetelmä? kehityskulku? Rosessi? Ajauma? siirtymä?] – ja pitkällinen, mahdollisesti loputon sellainen.

Blogauksen ulkopuolella on lisäksi vielä se ehta [äh, tämä on sitten käännös ruotsista, förbannade], aito taktiili [käsinkosketeltava!] maailma, johon voi tehdä muutoksia jotka eivät kaikkoa sähkökatkon myötä. Kahdeksassa tunnissa tulee harhauduttua peräti ulkomaailmaan aina välillä. Villiin luontoon. Ilman aurinko'suojaa'*, kapinallisesti.

*yksi monista täysin valheellisista konsepteista, mutta ei nyt puhuta niistä tänään. Laitetaan vain kuvituskuva, jonka tulen postaamaan myös sinne Vitteriin jahka kello lyö.

Fiktiivisen maailmamme apokalypsy

 Niin ettäkö mitä nyt sitten tulee tapahtumaan, kun se Shmita loppuu, ja tuleeko se joku tapahtumaan juurikin 25. päivän iltana? Vai seuraavana päivänä? Vai...?

No. Minähän en nyt tokikaan mikään eksperttispesialisti tämän suhteen ole, mutta noin yleisesti ottaen talousromahdukset – vaikka ovat toki "alkaneet" Shmitan loppumetreillä – jatkuvat öbaut vuoden alamäkenä. Pohja on siis vasta vuoden päästä kuovittavana [ja sieltähän pääsee vain ylöspäin, joten pahin on jo ohi siinä sitten kivasti!].

Lisäksi koko tapaus on jo nyt kestänyt vuoden. Ja kuten ollaan nähty, syöksylasku alkoi viimeistään koronahärdellistä kolmisen vuotta sitten.

...ja kun nyt pitkää peliä veivataan, niin tämä loputon korroosiohan on jatkunut... erinäisiä sukupolvia. Perhe on onnistuneesti rikottu, ja sittemmin yhteiskuntarauha, sekä ihmisten mielet ja noin pois päin. Mutta jos potentiaalisia false flag -päiviä hakee, niin tämä aikaväli lienee potentiaalinen:

Kuten arvata saattaa, näistäkin detaljeista on monia tulkintoja – mutta ylle ynnättynä yleiskonsensus aiheesta. Nyt on siis aivan erityinen juhlavuosi [käynnistymässä vasta ehkä tähän jatkeeksi], ja sen puolesta voi odottaa ihan mitä tahansa. Tässä on jo pitkään eletty täysin fiktiivisessä maailmassa, joten...

Jos lievimmän odotuksen kautta lähtee veikkaamaan, niin suurin osa ihmisistä ei ehkä koskaan tule havaitsemaan mitään – vaikka maailma meneekin kiihtyvää tahtia koko ajan järjettömämmäksi. Touhu saattaa jatkua samaan tapaan hivuttamalla kuin tähänkin saakka niin, että yhteiskunta vain muuttuu vääjäämättä.

Ei siksi, että tämä olisi välttämätöntä, vaan siksi, että niin halutaan. Eräät haluavat. Ja suurin osa ei vain osaa nähdä kaiken tahallisuutta. Sotien, nälänhätien, energia"kriisien", sosiaalisen koheesion rikkoutumisen, yleiskunnon rapistumisen, sperman heikkenemisen tietyissä kohderyhmissä...

Olen itse asiassa onnistunut itse olemaan noteeraamatta kaikki lamat joita tässä on tullut jo jokunen läpikäytyä. Ei vain joutanut kiinnittämään huomiota kun oli oman elämän kanssa ihan riittävästi tekemistä. Noin jälkikäteen on toki helppo nähdä milloin mikäkin elämänlaadun programmeerattu lasku on tapahtunut, mutta itse tapahtumien hetkellä on paljon hankalampi hahmottaa mitä tapahtuu.

Enihuu, jos dramaattisempia veikkauksia haluaa tehdä: on täysin mahdollista, että joku päivä pankkeihin ei enää pääse netissä [eikä muutenkaan]. Voidaan kuulla sepitteitä kyberhyökkäyksistä tai muuta soopaa, mutta kun tsydeemit palaavat takaisin, koko valuuttasysteemi on muutettu; omaisuus on jaettu uudestaan ja eletään uudessa uljaassa sosiaalisten krediittien keskuspankkidigivaluuttojen vankilassa.

Tai sitten netti katoaa kokonaan, jolloin eliminoituu myös kryptovaluuttojen vastaisku – ja väki on sopivasti kaikesta pimennossa kun reaalimaailma on kätevästi kiedottu virtuaaliseen. Katkos voi kestää päiviä tai viikkoja tai kuukausia tai vuosia tai ikuisesti.

Sama koskee sähköverkkoa. Ehkä joku päivä ei vain ole enää sähköä. Päiviin, tai viikkoihin, tai kuukausiin. Tai koskaan enää. Siinä saattaa monelta mennä hermo.

Vaihtoehtojahan riittää kaikenlaisia. Tahallaan aiheutettu sota täällä kotikonnuilla, vaikkapa – ja ei, se ei todellakaan ole minkään mielikuvitus"putlerin" vika. Simmut kannattaisi nyt viimeistään opetella avaamaan ihan oikeaan todellisuuteen.

Lakkasin tilaamasta lehteä joskus ehkä kymmenisen vuotta sitten, kun kyllästyin maksamaan siitä, että minulle valehdeltiin päivästä toiseen päin naamaa. Iltauutisista en sentään koskaan opetellut tekemään mitään rituaalia, mutta moni antaa aivopestä itseään tuotakin kautta sopivasti vastaanottavaisessa tilassa: puoliksi unessa.

...joten väki horisee transsissa yksiä ja samoja harhaisia kuvitelmia. Jos ajattelet samoin kuin kaikki vastaantulijat, olet transsissa. Sinulla ei ole omia ajatuksia. Olet pelkkä robotti, joka vain kuvittelee omaavansa oman tahdon.

Mutta transsissa on sopivasti pumpuliin kiedottuna, toki. Apatian ehtymätön autere, siihenhän meidät on jo peruskoulussa tuuditettu.

Lampaiston huomio

 Tjah. Ihmiskunnan tyhmyys kumuloituu päivä päivältä absurdimpiin mittoihin – joka rintamalla. ...eli kaikki sujuu ihan suunnitelmien mukaan. Ilmastointiskientologian saralla tuotetaan tulevaisuuden kurjuutta, allopatian verisillä kentillä tapetaan ihmisiä sumeilematta – ja laajennetaan diktatuuria jokaisen elämään – ja siinä sivussa pedataan seuraavia sotia.

Valkovenäjäähän on mustamaalattu pitkin matkaa, ja nyt on kauhisteltu, miten "pakolaisia" [so. "naisia ja lapsia", joita ei jälleenkään näy kuin propagandan etsimestä] tunkee belarussian rajalta (sopivasti Puolaan, joka on osoittanut Euroopan Neuvostoliiton vastaista itsenäisyyspyrkimystä) – mikä kertoo vain siitä, että Lukashenkakin on vain yksi monista käsinukeista.

Samaan aikaan aktiivisesti vaietaan vaikkapa Italian kautta tuoduista massoista. Lampaiston huomio pitää aina suunnata johonkin.

"Pakolaiskriisi" on teollista väestönvaihtoa, jossa seikkailumieliset nuoret miehet lähetetään – tahallaan rikotuilta alueilta – hyvinvointivaltioihin nakertamaan yhteiskunnallista koheesiota. Tästä ilmiselvästä premissistä huolimatta voidaan olla varmoja, että seuraava hunnilauma päätyy tänne kotikonnuille pyörimään ihan tuotapikaa. Raiskaukset ja muu täysin silmitön väkivalta tulevat lisääntymään, ja kansanetuilijat eivät pistä tikkua ristiin tilanteen rauhoittamiseksi – koska heille maksetaan levottomuuden lietsomisesta. 

Demoralisointi on agendan olennaisin osa, ja sitä harjoitetaan joka tasolla – yhtä aikaa pehmeillä ja kovilla keinoilla. Olennaisinta on saada ihmiset kuvittelemaan, että "kehitykselle" ei vain voi mitään.

Suomessakin tulee olemaan täysi sotatila päällä ennen pitkää – sekä rajoilla että rajojen sisällä. Tämä johtuu siitä, että lähtökohtaisesti asioihin ei haluta tarttua ennen kuin on liian myöhäistä. Historia toistaa itseään loputtomiin, eikä siitä koskaan opita mitään. 

Tämän kaiken näkeminen ei vaadi minkäänasteista ponnistelua sen jälkeen, kun on saanut silmänsä auki – mutta se, joka ei näe, ei myöskään halua nähdä. Suurin osa ei tule koskaan tajuamaan mikä määrä vahinkoa syntyy sillä, että vain pällistelee sivustalla.

Todellisuuteen havahtuminen trendasi kooklessa juuri ennen paniikkipornon globaalia piikkisirkusta. Sen jälkeen hysterisointi on laskenut älykkyystasoa yhäti alemmas.

Kuten todettua, tämä koohotus tapahtuu monella tasolla – ja sekä myötä- että vastavirtaan. Kentälle tuupertuvat urheilijat on täsmälleen samaa kuin plandemian alussa nähdyt kaduille kaatuilevat kiinalaiset – mutta tällä kertaa kaatuilu kertoo piikkihaitoista. 

Vai kertooko? Meediosto tulee kääntämään tuon (tietysti!) koronavarianttien™ syyksi – ja syyttämään rokottamattomia. Tätä täysin virheellistä narratiivia ei hidasta se, että "viruksen"™ olemassaoloa ei ole koskaan todennettu – eikä pystytäkään todentamaan, koska sitä ei ole.

Sekaan on ympätty myös huhuja tyypeistä, jotka piikittävät tuntemattomia ihmisiä baareissa tai konserteissa. Yhtäkään tällaista hahmoa ei ole saatu rysän päältä kiinni, mutta "ihan kuin tuossa olisi neulanpisto"... 

Kuinka monella tasolla "piikki" onkaan saatu tehtyä pelottavaksi? Ensin oli "viruksen" "piikkiproteiinit", joita vastaan "taistellaan" piikeillä, joilla injektoidaan lisää "piikkiproteiineja". Piikit osoittautuvatkin myrkyiksi, mitä ruvetaan peittelemään haamupiikittäjillä... 

Tässä kerronnassa paikkansa pitää vain se, että rokotteet ovat myrkkyä, kuten ovat aina olleet – ja varsinkin nyt ovat, moninkertaisesti. Mutta kukaan ei enää tiedä mitä ajatella, koska aivan kaikki saadaan selitettyä jargonilla, jota osaa lukea vain juuri tuolle jargonille vihityt hierofantit.

Ihkauusi ninjaviruksemme on ollut "löydettynä" – laitteistolla jota tähän tarkoitukseen ei voi käyttää – jo vuonna 2006, mutta eihän nykyään kerronnassa ole tarkoituskaan olla mitään johdonmukaisuutta.

Äskettäin alkoi uusi kausi sarjassa "You", joka siis kertoo – sangen viihdyttävästi – sarjamurhaajasta, joka on samalla tarinan kertoja. Miten huolestuttavaa sitten lienee se, että sarjamurhaajista tehdään symppiksiä (Dexterillekin juuri alkoi uusi kausi tauon jälkeen), on oma psykoanalyysinsa paikka – mutta You oli ihan pakko lopettaa kesken olisiko ollut kolmannessa jaksossa. Ei minkään väkivallalla mässäilyn takia, vaan siksi, että allopaattinen propaganda oli ulotettu tähänkin sarjaan.

Päähenkilöhän on tällä kaudella perustanut perheen toisen sarjamurhaajan ja yhteisen lapsen kanssa. Ja sitten käy ilmi, että vauva on jostain onnistunut saamaan tuhkarokon. Isällekin oireet pamahtavat, ja äityli raivoaa antivaxxereista.

Tuhkarokko ei "tartu" vauvoihin eikä aikuisiin. Se ei ole tarttuva tauti. Se iskee yleensä kasvupyrähdyksen aikana tai heti sen jälkeen – kun lapsen iho ei pysy venähtäneen kropan mukana. Vyöruusu iskee vanhempana samasta syystä. Iho on sen verran ohentunut, että elimistöstä poistuvat myrkyt poistuvat suoraan ihon läpi.

Meidän kroppamme saa jatkuvasti myrkkyä sisäänsä – ruoasta, ilmasta, säteilystä, vaatteista, pesuaineista, lääkkeistä... kaikesta. Elimistö joutuu jatkuvilla ylikierroksilla poistamaan toksiineja, eikä kehon normaali uusiutuminen pääse koskaan kunnolla käyntiin.

Lisäksi allopatialla pysäytetään kaikki tervehtymisprosessit. Sairastuminen on tervehtymistä, mutta terveet ihmiset eivät sovi bisnesmalliin.

Ja jokainen saa päiväannoksensa allopaattista propagandaa populaariviihteen mukana. Joka ainoa sarja paasaa rokotteista – joiden konsepti perustuu karjakkojen "sillä se lähtee millä tulikin" –logiikkaan. Ei niin että karjakkojen logiikassa sinänsä olisi valittamista, mutta tässä tapauksessa on huitaistu ohi, ja pahasti. Vacca on siis latinaa, ja tarkoittaa lehmää.

Vaan kun jatkuvasti, koko elämän ajan, jauhetaan epätosia asioita tosina, niitä on opittu pitämään faktoina jo lapsuudesta lähtien. Asioita ei kyetä kyseenalaistamaan – varsinkin kun niiden kerrostumat jatkuvat aihepiiristä toiseen, sukupolvien taakse. Jokaista asiaa ei yksinkertaisesti pysty tarkistamaan, joten voimat loppuvat heti kättelyssä. 

Ettäkö että rokotteet eivät perustu mihinkään? Että viruksia ei ole olemassa? Että lääketeollisuus on perustettu myymään metallin- ja öljynjalostuksessa syntyviä kuona-aineita terveysväittämillä?

Vaikka jokainen pystyy näkemään, että mikään tässä koronapelleilyssä ei täsmää siihen, mitä muka ollaan tekevinään... on vain yksinkertaisesti liian iso isku tajunnalle se, että aivan kaikesta valehdellaan koko ajan.

Allopatiakin on vain pieni osa kaiken ajatusmuokkauksen sisällä, eikä edes siitä pystytä raaputtamaan kuin hiukan pintaa. Niin monta paradigmaa purettavana, että helposti loppuu voimat ja... usko. Usko ihmisyyteen. Usko todellisuuteen. Eksistentiaalinen kriisi.

Toisaalta eksistentiaalinen kriisi osuu jokaisen kohdalle vähintään kerran elämässä muutenkin. Itse asiassa sitä useammin, mitä tiukemmin roikkuu annetussa maailmankuvassa kiinni. Sen purkaminen pitää tehdä lauta kerrallaan, ja siihen menee vuosia, todnäk loppuikä. 

Saattaa iskeä pahemmanlaatuinen paranoia matkan varrella. Voi olla, että haluttaa turvata johonkin jumala-tyyppiseen ratkaisuun, kun urakka tuntuu niin musertavalta. Jos mihinkään ei voi luottaa, täytyy löytää jotain, joka edes emootion tasolla tuntuu luotettavalta. 

Tämä on tietysti takapakkia. Emootiot ovat vain kropan survivalismia. Ei niin, että niissä sinällään mitään vikaa olisi; ne vain eivät välttämättä ole se kaikkein luotettavin kompassi. 

Ehkä kaiken tämän käsittely vaatii useampia elämiä. Mene ja tiedä. Tarrautuminen uskomuksiin ei kuitenkaan vie ainakaan eteenpäin. Mihinkään uskomuksiin. Ikinä.

Ehkä. Varmaa ei ole edes kuolema. Verot ovat, vaikka ovatkin laitonta suojelurahojen kiristystä.

Ulos kolmeksi päiväksi

Katsotaanpa otsikon kahta ensimmäistä sanaa:

Käsitys muuttui: Tätä reittiä koronatartunnan todennäköisesti saa

Käsitys muuttui. Oltiin siis aiemmin väärässä – mutta nyt ollaan oikeassa. Todennäköisesti. Tai sitten ei. Kenpä tietäis? Jos oletukset perustuvat fantasialarppailuun, voidaan narratiivia muuttaa lennossa. Ilmeisesti.

Ei haittaa se, että tappavan tarttuva tauti ei ole tarttunut juuri kehenkään, eikä varsinkaan tappanut; silti se on tappavan tarttuva tauti. Se tarttuu eri aikoina eri-ikäisiin ihmisiin, mutta on silti sama tauti.

Sitä ei tiedä sairastavansa ennen kuin on testattu, ja testi – jota siis ei koskaan ole tarkoitettu diagnosointiin – on niin usein väärässä, että kyse on arvonnasta. Tätä kuitenkin edelleen kutsutaan tieteeksi.

Covid-19-viruksen leviämisestä tiedetään paljon enemmän kuin keväällä.

Mitä on "paljon enemmän" ei mistään? Kysymys on D-vitamiinivajeesta, johon ympätään kaikki muutkin krempat – mutta jos satut olemaan manaaja, kaikki ongelmat johtuvat demoneista.

Niin kauan kuin nämä prelaatit eivät edes yritä todistaa perusväittämäänsä, kyse on huijauksesta. Kun puhuu totta, ei tarvitse jatkuvasti korjailla sanomisiaan. Nämä ihmiset valehtelevat just sulle päin naamaa, koko ajan.

Maaliskuussa, kun koronapandemia oli vielä alkuvaiheessa, yhdysvaltalaislääkäri Jeffrey VanWingen jakoi Youtubessa videon, jota on katsottu yli 26 miljoonaa kertaa. Videolla VanWingen kertoo, että kun palaa ruokakaupasta, pitäisi ruokakassit jättää ulos kolmeksi päiväksi, suihkuttaa desinfiointiainetta jokaiseen tuotteeseen ja upottaa tuotteet saippuaveteen. Hänen mukaansa tuotteissa saattoi olla koronavirusta, joka ilman näitä toimenpiteitä voisi päästä tartuttamaan leviämään ihmisiin.

Tämä on siis lääkäri. Miksi me emme enää – ainakaan toistaiseksi – kuuntele juuri tätä lääkäriä? Hän väitti tietävänsä, aivan kuten kaikki eksperttispesialistit tänään. Jokainen eksperttispesialisti on ollut koko ajan väärässä: mikään "koronatoimista"™ ei auta [olemattomaan vaivaan] – mutta niistä on todella, todella paljon haittaa sekä psyykkisesti, ekonomisesti, sosiaalisesti että fyysisesti.

Puoli vuotta myöhemmin covid-19-viruksen leviämisestä tiedetään paljon enemmän kuin maaliskuussa. Nykytiedon valossa VanWingenin neuvomat toimenpiteet ovat pitkälti tarpeettomia ja jopa vaarallisia.

...mutta nykyiset ohjeistukset – ja kaikki tässä välissä kekkaistut – eivät ole pitkälti tarpeettomia ja jopa vaarallisia?

Medium Elementalin mukaan tutkijat ajattelevat nyt, että isoin infektioriski tulee hengittämällä sisään toisen henkilön uloshengitysilmaa, oli kyseessä sitten pikkiriikkinen aerosoli tai näkyvä pisara. Tämän tiedon valossa kasvomaskin käyttö on tehokas ja edullinen keino suojautua koronavirukselta.

...paitsi että se ei siis huokoisuutensa ja väljyyksiensä takia auta nimenomaan yhtään – mutta laskee happisaturaatiota ja immuniteettia sekä nostaa kortisolia – eli siis altistaa nimenomaan pitkäaikaissairauksille kuten vaikkapa syöpä.

Nämä ihmiset ovat psykoosissa. He jatkavat arvailua sittenkin kun jokainen maailman ihminen on hermeettisesti eristetty jokaisesta muusta – ja "tauti" silti leviää. Nämä ihmiset ovat liian tyhmiä tajutakseen olevansa totaalisen väärässä kaikesta. 

Tokikin psykopaattien – jotka hyvin tietävät kaiken korona- ja ilmastopelleilyn olevan pelkkää huuhaata – vuosisatainen "opastus" on kummasti auttanut siinä, että "asiantuntijat" eivät ymmärrä todellisuuden luonteesta enää mitään.

Kokoomuksen vastuullisuus on vastuullisuutta lääketeollisuuden suuntaan.

Ja kun vilkaisee, mikä määrä pelkuruutta maassa lymyää (ohjaan huomionne alaspeukutuksiin):

Voi ei! Ulkomaalaisia! Sieltä tuovat ninjaviruksen tuliaisina, toisin kuin koskaan ennen – mutta onhankin uudesti normaalia pelätä jokaista ihmistä, joka tulee "liikennevalomallin" osoittamasta geologisesta pisteestä.

...nähdään miten tehokkaasti testosteroni on väestöstä saatu tiristettyä ulos. Kun pelätään tarpeeksi elimistölle välttämätöntä kolesterolia, saadaan kaikki lopulta pelkäämään aivan kaikkea – ja siinä sivussa olemaan myös oikeasti sairaita. Elämme pelkopropagandapornon kliimaksiaikoja, jota tulee seuraamaan kaikenmoista tahallaan aiheutettua – tai ainakin sellaista johon voisi varautua jos ei kaikkea panikointia suunnattaisi mahdollisimman kauas järjenkäytöstä. 

Jokainen varmaan tietää, mitä elimistö tarvitsee syntesisoidakseen auringosta D-vitamiinia – mutta sanotaan se nyt kuitenkin: kolesterolia. Ja mitä meiltä on systeemisesti vähennetty viimeiset puoli vuosisataa? Kolesterolia. 

Mistä "körönä" ja muut flunssat johtuvat? D-vitamiinin puutteesta. Miksi meillä ei ole D-vitamiinia? Koska meillä ei ole kolesterolia. Ja minkä muun syntetisointiin sekä kolesteroli että se "hyvä" ja "paha" "kolesteroli", joista kumpikaan ei ole kolesterolia vaan peptidejä jotka kuljettavat kolesterolia... Minkä muun valmistamisessa nämä hävityksenalaiset aineet ovat elintärkeitä. Testosteronin.

Testosteroni ei ole vain "mieshormoni". Sitä löytyy myös naisista, koska kyseessä on se hormoni, joka pistää asioita tapahtumaan. Ilman testosteronia maataan sohvanpohjalla ja hyväksytään kaikki mitä ylhäätäpäin satuillaan. 

Testosteroniton sohvaperuna vetoaa toisten auktoriteettiin, koska hänellä itsellään ei sellaista ole. Koska hänellä ei ole testosteronia. Hän myös kuvittelee että millekään ei ole tehtävissä mitään, ja hän nyt vain sattui syntymään munattomaksi – vaikka hänen munattomuutensa on nimenomaan systeemisesti aiheutettu.

Katsokaapa huviksenne jotain vanhaa perhealbumia: montako ylipainoista ihmistä löydätte vaikkapa 1950-luvun kuvista? Verratkaa tilannetta tämän päivän katunäkymään. 

Tämä ei ole sattumaa. Tämä ei ole väistämätön kehitys. Tämä on systemaattista manipulointia.

Miksi me olemme yhä sairaampia? Koska meitä "hoidetaan" väkisin allopaattisten puoskarien toimesta. Puoskarien, joilla ei ole mitään käryä siitä mitä ovat tekemässä. Ja miksi ei ole? Koska he ovat käyneet parikymmentä vuotta kouluja, joiden rakenteen ovat suunnitelleet psykopaatit, jotka eivät halua että ihmiset tajuavat mistään mitään – koska tyhmä alamainen on parempi kuin vähemmän tyhmä.

Omalle tyhmyydelle olisi joka hetki tehtävissä jotain, mutta ajattelu on valitettavasti raskasta duunia, joka näyttää ihan siltä kuin et tekisi mitään – ja yhtä valitettavasti se aika on pois sometilien vahtaamisesta. 

Joten... Jatketaanko fasismille aplodeerausta vai lopetetaanko se? Tämä on ihan jokaisen itsensä päätettävissä, ja kun riittävän moni taas vaivautuu käyttämään päätänsä, hallituksen juuri nyt yhä enemmän hivuttama fasismi loppuu välittömästi – ja voidaan ruveta katsomaan miltä sellainen oikeasti normaali noin niinku oikeasti näyttäisi. 

Oikeasti normaali ei ole sitä, että jotkut puoluepamput sanelevat mitä kaikkea kaikilta muilta verotetaan, jotta he voivat itse elää leveästi. 

Tämä järjestelmä ei ole koskaan normaalia nähnytkään, eikä se todellakaan ole sellaisen suuntaan matkalla. 

Alkaisi olla aika lopettaa tämä yleinen housuunkakkiminen.

Luokassa kuullut faktat

Noin periaatteessa ihan oikeaa asiaa puidaan Seurassa:

Meneekö koululainen pilalle, jos hänelle opetetaan asiaa, joka ei ihan sovi hänen vanhempiensa maailmankuvaan?

Tässä tosin nousee jokunenkin epäkohta ajattelussa. Ensinnäkin koululaitos on Preussissa kehitetty ihmistehdas, jonka päällimmäinen tehtävä on tehdä kakaroista helposti ohjailtavia alamaisia. 

Onko tämä opetettu koulussa? Eipä ole. Koulun tarkoitus on indoktrinoida ihmisentaimet hallintoa helpottaviksi komponenteiksi, jotka eivät kyseenalaista liikoja, ja jotka siis hyväksyvät sen, mitä auktoriteeteiksi mielletyt katsovat olennaisiksi omaksua.

Ovatko auktoriteetit automaattisesti oikeassa tai moraalisia? Eivät taida olla. Miksi sitten katsotaan oikeaksi tuputtaa lapsille asioita, jotka eivät ollenkaan välttämättä ole oikein tai tarpeellisia? Koska meidät on aivopesty ajattelemaan niin.

Jollakulla epäilemättä tökkii tämä ajatus sen verran, että jo tähän saakka lukeminen on tuottanut vaikeuksia – mutta aivopesu ihan sanamukaisesti on haluttujen käyttäytymis- ja ajattelumallien istuttamista toiston, ryhmäpaineen ynnä muiden voimalla. 

Kuka meistä ei ole joutunut sopeutumaan ryhmäpaineeseen? Kuka meistä ei ole joutunut toistamaan asioita niin pitkään, että niitä ei tarvitse enää ajatella – että ne tapahtuvat automaattisesti?

Menevätkö pienet koululaiset pilalle, jos heille opetetaan nyt koulujen alkaessa vaikkapa kaikkien ihmisten keskinäistä tasa-arvoisuutta, tai sitä että ihmisiä pitää kohdella sukupuolineutraalisti?

Miksi oletetaan, että lapset eivät jo valmiiksi osaa näitä asioita? Lapset eivät diskriminoi ennen kuin heille on opetettu miten se tehdään. Monesti juuri koulu on pahin paikka olla individualistille.

Sukupuolineutraalisuus sitten on postmoderni, rikkinäinen ajatus, jonka seurauksena ihmiset eivät enää ymmärrä mikä on normaalia ja mikä Frankfurtin koulukunnan ajattelua. 

    Lukemattomilta ihmisiltä on leikelty biologinen minä lopullisesti sivuun. Moniko oikeaoppisen polyamoristisista transihmisistä on päätynyt itsemurhaan verrattuna monogaamisiin hetero-oletettuihin? Hälyyttävä määrä, sanoisi joku jos moinen olisi sallittua. 

Miehet ovat erilaisia kuin naiset. Tytöt ovat erilaisia kuin pojat. Kummassakin sukupuolessa on spektrinsä, mutta ne ovat selkeästi kaksi eri kategoriaa vaikka miten sumentaisi. 

"Sukupuolineutraalisuus" on todellisuusdenialismia, eikä sillä ole mitään tekemistä tieteen kanssa.

Esimerkiksi jos lapselle kerrotaan (tieteellisesti moneen kertaan todistetusta) evoluutioteoriasta,

Evoluutioteoria on hypoteesi. Sitä ei ole "todistettu" kertaakaan, eikä varsinkaan moneen kertaan. Luomiskertomukset ovat kertomuksia, myös nihilistisemmät sellaiset.

alkuräjähdyksestä 

 ...pelkkä hypoteesi tämäkin, eikä tunnu kestävän tarkempaa tarkastelua...

ja dinosauruksista, vaikka vanhempien mielestä maailman luominen pitäisi opettaa sanatarkasti ja kirjaimellisesti Raamatun, Koraanin tai vaikka Kalevalan kertomalla tavalla.

Oletettavasti kukaan ei oleta Kalevalan kertovan mitään todellisuuden luonteesta (joskin se kertoo siitä kyllä), vaikka ihan samanlainen opus onkin kuin nämä rinnastetut kulttiteokset.

Seuran uusimmassa numerossa 33/2020 kävimme kyselemässä, millaiset jäljet sen ajan lapsiin jätti vuosien 1973–1975 Pirkkalan koulukokeilu, jossa heille syötettiin kommunistisen maailmanselityksen ja tarkoituksellisesti vääristellyn historian sekametelisoppaa.

Lopputulos lohduttaa: aniharva kertoi saaneensa aatetuputuksesta pysyviä vammoja sieluunsa. Koululainen oppi nopeasti unohtamaan neuvostopropagandan tympeimmät höpötykset, koska ne tajuttiin valheellisiksi.

Tässä ongelma on juurikin tuo: jos propagandan ymmärtää propagandaksi, se ei enää vaikuta kuin propaganda. Myöskään aattellisen tuputuksen sielunvammoja ei tunnisteta jos niitä ei erikseen osaa etsiä. Propagandan luonne kuitenkin on lopulta alitajuinen: me vakuuttelemme todellisuuden luonteen olevan juuri sitä mitä meille on tolkutettu. Näin:

Sen sijaan koulussa opetetut, ihmisen sisimmässään oikeiksi tietämät hyvät asiat, opettajalta saatu reilu kohtelu ja luokassa kuullut faktat jäivät parhaiten mieleen. Näin käy nytkin, vuonna 2020.

Juuri noin puhuu aivopesty ihminen. Koulussa opetetut asiat ovat niitä, jotka tiedetään sisimmässäkin olevan oikein – ja hyviä.

Onneksi lapsia ei nykyään traumatisoida kouluissa.

Pääumpikuja

Yllätyksettömyys on toisinaan toivottava olotila, mutta tässä aivovammasaagassa ei niinkään. Kuten elävästi muistetaan, allekirjoittanut paransi oman jälkitilansa hankkiutumalla rapakon taakse, koskapa kotimaassa hoitoa ei anneta.

Ennen reissua viimeisin neurologi kirjoitti lähetteen PET-tutkimukseen, jotta tulehduksen tila saataisiin todettua. Luonnollisestikin konsultaatiokutsu osui ajankohtaan, johon matka oli buukattuna, joten se piti siirtää (siis se konsultaatio; ei todlakaan matkaa [paitsi lääkärien mielestä toki]).

Hoidon jälkeen kyseinen audienssi oli toki lähtökohtaisesti turha, mutta kyseisen hoidon saamiseksi ihan rahvaan ulottuville katsoin, että parempi käydä kääntymässä edes. Odotukset eivät olleet toki kynnystä korkeammalla. Haihattelua olisi kuvitella, että potilas voisi liikauttaa asiantuntijan varmuutta omasta ekspertiisistään mihinkään suuntaan.

 

Tapaamisen ennustettavuus tarpoi turhauttavia polkuja: kuten arvata saattaa, hyvin valikoivasti käyttöön otettava fraasi "ei riittävää tutkimusnäyttöä" oli taajaan käytössä - 20 vuotta onnistuneita hoitoja ei vielä riitä todisteen tyngäksi edes. Ylenpalttisen röyhkeyden vallihaudasta veikkailtiin jopa lumevaikutusta, vaikka Joorstruuli erottaa plasebon todellisesta vaikutuksesta reilun parinkymmenen vuoden intensiivikokemuksella.

Ei minkäänlaista uteliaisuutta. "Ihan kiva, että potilas kokee hyötyneensä, mutta siinäpä se." Tuhannet ja taas tuhannet potilaat hyötyisivät kyseisestä hoidosta minuutissa, mutta me nyt jatketaan näillä hyödyttömillä sapluunoilla joilla tähänkin asti on jatkettu.

Kun argumentoinnin taso on tätä: "Levittelemme käsiä, koska vaikka jotain olisi tehtävissä, emme voi edes tutkia mahdollisuutta, koska tämä nyt vain ei ole käypä hoito -suosituksissa mainittuna tällä hetkellä," on perin hankala synnyttää keskustelua. Kehäajattelussa varsinainen ajattelu on resurssoitu minimiin, koska: "Hei, mä olen vaan töissä täällä."

Lääkäröinti on puoskarointia, joka on formatoitu toimimaan tavalla, joka ei hyödytä ketään - mutta vahingoittaa kyllä sitäkin useampia. Hys hys. Jos ei ajattele asiaa, ei tunnu niin syylliseltä.

Yhdessä tuumin tohtorilääkärin kanssa päädyimme siihen, että jätetään PET-skannailu(kin) sikseen (varsinkin kun siihen liittyy radioaktiivisen matskun tunkeminen kroppaan). Tokihan sillä olisi ollut saatavissa kiva ennen-jälkeen -vertailu koskapa olen kertaalleen käynyt tuossa operaatiossa, mutta ketäpä kiinnostaisi nähdä ihan selkeänä kuvaparina hoidon toimivuus - kun sitä lähtökohtaisesti ei suostuta edes mahdolliseksi myöntämään.

Todettakoon nyt vielä tämä välskäristön hybriksestä: kun valkotakki vääntää rautalangasta asioita, joista potilas on ollut tietoinen jo tämän ekspertin itsensä peruskouluaikana, voisi kiivaammalla temperamentilla varustautunut polttaa kääminsä aika nopeasti. Itse olin yllättävänkin zen huolimatta siitä, että koin puhuvani seinälle kohtaamisen alusta loppuun. On hyödytöntä yrittää puhua ihmiselle, joka kuvittelee tietävänsä jo valmiiksi kaiken olennaisen.

Viimeisenä päänkäännön yrityksenä jätin luettavaksi nivaskan paperia aiheesta - mm. Australiassa vastikään suoritetusta sokkotestauksesta - mutten turhaan odota mitään tapahtuvaksi. Ignoranssi on tehokkaasti sisäänrakennettu tähän meidän sairaushuoltamoketjuumme - ja se vahvistuspiikki, johon ei ollut varaa, pitää käydä hakemassa edelleen uudelta mantereelta, jahka on tullut käärittyä aimo nippu pätäkkää jostain joskus.

Hereillä – eli ihme nimeltä parantuminen

Siis: auttaako etanersepti aivovamman jälkitilaan? Lyhyt vastaus: kyllä auttaa. Se auttaa myös aivoinfarktin jälkitiloihin, sekä Altzheimeriin.

Allekirjoittaneen kohdalla tähän ei – harmi kyllä – liittynyt mitään valaistumiskokemusta, vaikka jotkut ovat heti silmät avattuaan nähneet maailman täysin uudessa valossa.

Kuitenkin jaksaminen on aivan eri tolalla. Paluulennolla huomasin, etten kerta kaikkiaan kyennyt nukahtamaan ennen kuin Tukholma-Helsinki välillä. Enkä ollut edes ehtinyt hotlan jälkeen napata modafiinilia missään kohtaa. 

Ennen puolta päivää laskeuduttuani oli edellisistä yöunista aikaa jo vuorokausi, ja kentillä oli saanut taas hortoilla töisevästi, mutta torkkujen jälkeen olin taas virkkuna kuin täysien yöunien jälkeen – mikä oli täysin uusi kokemus edellisten 27 vuoden ajalta  (jolloin täysien yöunien jälkeenkin oli olo kuin kahden viikon unettomuuden jäljiltä; itseään ei kerta kaikkiaan nukkumalla saanut hereille).

Jos jostain haluaa naputtaa, niin älykkyysosamäärä ei kyllä noussut mihinkään – eli mikään Limitless-elokuvan tyyppinen ihmerohto ei ole kyseessä. Litku vain voitelee aivot normiasetuksiin, jotka pitävät focuksen siinä kuosissa, jota geneettisesti voi odottaa. Valitettavasti vain siihen saakka.

Siinähän pääsi luonnollisestikin heti sohlaamaan, kun ei ollut tullut pantua sen kummemmin korvan taa mihin auto tuli jätettyä. Siellä loskassa kengät läpimärkinä kahlatessa meinasi taas toivo hiipua, kunnes vihdoin muistin, että jaa, täällä taisi olla vielä yksi parkkipaikka jossain.

Siinä kohtaa ressirassia lietsoi toki sekin, että olin jo unohtanut myös, mihin avaimet tuli tungettua. Enhän toki mihinkään hotellin laatikkoon niitä ollut laittanut, enhän?

Laukun pohjalta löytyivät, jahka kaikki kuteet olin lumiselle autolle nostellut – vaan haasteet eivät onneksi tähän loppuneet. Kamera ei onnistunut tunnistamaan parkkilapun viivakoodia (tai siis softan kamera-appi ei onnistunut), joten erinäisten nettisamoilujen ja kirosanojen jälkeen lähdin hakemaan maksuautomaattia portilta – ja löysin! Jihuu.

Eipä muuta kuin vanhalle kotiseudulle esittelemään uutta minää, hämmentyneenä siitä, että skarppius (siis se genetiikan limitoima "skarppius") oli edelleen tallella kaiken sähläämisen ja valvomisen jälkeen. Normaalistihan olin tottunut siihen, että parissa tunnissa poltan itseni täysin loppuun ja alan etsiä jotain nurkkaa johon käpertyä.

Tällä kertaa kuitenkin onnistuin koherentisti selvittämään kolmekin sosiaalista tilannetta; pysymään läsnä ja hyväntuulisena. Uusi kokemus jälleen – jatkuvassa väsymystilassa kun tuppaa ihminen olemaan niin oman päänsä sisällä, että ihan normaalit sosiaaliset tilanteetkin kuluttavat loppuun hyvin, hyvin nopeasti.

Toissa-aamuna palasin rutiiniksi muodostuneeseen systeemiin, jossa joka toinen päivä heti heräämisen jälkeen (ennen kuin ehtii keksiä verukkeita) duunaan viisi erilaista lihaskuntoliikettä. Olen tottunut siihen, että puuskuttelen noiden jälkeen vielä puoleen kuppiin aamukahvia, mutta tällä kertaa joka liikkeen kohdalla totesin, että vastusta on syytä lisätä ja reippaasti ettei tarvitse loputtomiin raajojaan heilutella.

Ja olen vasta nippa nappa toipumassa aikaero- ynnä lentorasituksista. Taidan lähiaikoina testata, miltä juoksumatto tuntuu muutaman vuoden tauon jälkeen. Ennen etanerseptiä vähäisempikin ponnistelu aiheutti hengästymistä – mutta nyt ei ole juuri tarvinnut puuskutella. Kunnon testiin en ole vielä itseäni pistänyt, joten... saas nähdä kuin käy.

Jokatap: selkeä muutos positiiviseen yhdellä piikillä. Vahvistuspiikki saattaisi kruunata tilanteen (ehkä jopa buustata sitä ÄO:takin, joohan? [No, ei mopolla tähtiin kuitenkaan...]) – mutta koska sen hinta paikan päällä on sama kuin ensimmäisenkin (tällä haavaa 9600 dollaria), pitää ensin duunata tuohta aika reilusti jostain.

Nappasin mukaan myös nivaskan paperia, jonka aion ojentaa seuraavalle vastaantulevalle neurologille. Tämä hoito tosiaan on turkasen simppeli, eikä ole olemassa kunnon syitä [kuten muistamme: "ei riittävää tutkimusnäyttöä" otetaan niin valikoivasti käyttöön, että tarkemmin katsoen se ei merkitse yhtikäs mitään – ja moinen mielivalta vakavasti rampauttaa ihmisten itsemääräämisoikeutta, jonka sen pitäisi inherentisti olla täysin suvereeni, eikä suinkaan joidenkin byroolaitosten sanelema] jättää ottamatta sitä käyttöön. Tuhannet ja taas tuhannet pääsisivät välittömästi takaisin elämän syrjään – mutta tämähän ei selvästikään ole terveyspolitiikan tavoitteena.

Tokihan, kun tässä pari vuosikymmentä on opetellut tekemään kaiken mahdollisimman alhaisella intensiteetillä, on edessä melkoinen määrä opetellun inertian poisoppimista. En tokikaan vielä edes tiedä mikä nykyinen kapasiteettini on. Mahdollisesti kaikki tähänastinen lääkitys voidaan viskata mäkeen (oikokirjoittelen tätä kahden tunnin yöunien jälkeen kun ei nykyään meinaa nukkumisesta tulla mitään, vaikka olenkin jo pudottanut modafiniiliannosta) ja hiippailla takaisin normaaliin elämään – mutta seurataan nyt ihan rauhassa tilanteen kehittymistä, ja sitä mihin tilanne tulee vakioitumaan. Ei vielä viikon kokemuksella ole todellakaan syytä lopullisia johtopäätöksiä vedellä.

Pessimismus optimum

I'm not going to lie: I'm phuck'n terrified. Muutama tunti, ja sitten tiedetään auttoiko etanersepti vai ei. Inherenttinä pessimistinä valmistaudun siihen, että huomaan törsänneeni helvetisti rahaa johonkin, mikä ei auttanut piirun vertaa – ehkäpä jopa aiheutti ties mitä sivuoireita, jotka siitedes vaikeuttaa elämää yhäti enemmän...

Toisaalta en tietenkään voi olla haaveilematta yhtäkkiä saamastani uudesta elämästä, jossa aivot toimivat ja energiaa on kuin pienessä kylässä. En itse asiassa osaa kuvitella millaista tuo olisi, mutta epäilemättä aivan järjettömän hienoa.

Kun olen myöskin viimeiset neljä kuukautta stressannut kaikesta mahdollisesta mikä vielä voi mennä pieleen niin, etten lopultakaan edes saa sitä piikkiä... Pingotan edelleen sitäkin, että kun soitan respaan varttia yli yksi, että haluan taksin ovelle kahdelta, jotta varmasti olen oikeassa paikassa puoli tuntia myöhemmin... No, lukemattomia asioita voi mennä pieleen vielä tuossakin hyvin simppelissä skenaariossa.

Jos mieli on koko elämän opetellut maalaamaan kaikki mahdolliset kauhukuvat joka ainoassa käänteessä, on lievästi (sic!) rasittavaa se, että potentiaalisten harmien kavalkaadi on aivan loppumaton. Ehkä koko instituuttia ei ole siellä missä sen väitetään olevan. Ehkä kyseessä on puhdas kusetus, jolla viedään rahat ihmisiltä jotka ovat menettäneet toivonsa ja ovat valmiita ihan mihin hyvänsä.

Ehkä kotiin päästyäni huomaan taloon murtaudutun, koskapa tulin jossain blogauksessa kertoneeksi milloin tulen olemaan rapakon takana. Ehkä missaan jostain syystä jonkin jo varatuista lennoista ja jämähdän lentokenttäviranomaisten armoille. Ehkä joku on hakkeroinut hotellin wifin, ja kaikki elektroninen varallisuus on kadonnut parempiin taskuihin.

Jos jotain rohkenisi toivoa, ihan semmoista pientä: oras optimismia olisi tosi kiva. Semmoinen luottamus elämään. Kauhukuvista ei juuri yksikään ole koskaan toteutunut, ja jos on, siitä on aina selvitty – ehkä vahvempana kuin ilman tuota kokemusta.

Ja koko reissulla olen törmännyt lähinnä vain todella avuliaisiin ihmisiin – siis oikeasti meinaa järki mennä kaiken hyväntahtoisuuden äärellä. Maailma ei ehkä ole ihan niin synkkä kuin mitä tajunta jaksaa maalailla? Eihän ole? Kyllä minä hyvin tiedän, että tämä on totta, mutta tietoinen ymmärryshän ei ole ollenkaan sama kuin sisäistäminen.

Jokatap, se on aika pitkälti – niin kuin tavataan sanoa – korkeammassa kädessä ihan kohta, kaikki tämä. Sanoinko jo että pelottaa? Toivottavasti en, koska semmoinen neiteilyhän on ämmämäistä eikä mitenkään voi kuvastaa allekirjoittaneen karjun vankkumatonta äijjyyttä.
---
Tämä ja muutama edellinen kirjoitus ovat päivittyneet tänne viikon jälkijunassa. Miten siis on käynyt? Se selvinnee huomenna...

1213

Mikäpä muukaan voisi olla hotellihuoneen numero. Johan lähtö Helvannista tapahtui portilta 13, ja sama luku pelmahti vastaan kerran jos toisenkin tuossa matkan varrella.

Taikauskoa? Ei, vaan kylmää Tiedettä: tiedettävästi luku 13 on reunustanut allekirjoittaneen elämää aina. Marttyyreita ollaan ja vahvasti, koska Tuuri läimii aina poskelle just mua toisin kuin ketään muuta ei koskaan. Tästä on empiirinen näyttö henkisten mustelmien & fyysisten fraktioiden kokoelmana. Varmasti on vaikeampi elämä ollut kuin Kellään, konsaan.

Tsikaagou, tuo Illinoissin Lahti. Kohtuullisen maaginen reissu oli lentotaival Tsöpiksestä Tsikaagouhun. Lähdettiin nimittäin taivahalle juuri ennen auringonlaskua, ja sitten jatkettiin sinisessä hetkessä jokunen tunti, kunnes kaarrettiin takaisin auringonlaskuun – joka siis ilmiöityi auringonnousuna. Hypnoottisesti tuijottelin taivaanrantaa, jossa hyvin mesmeroivasti tanssahtelivat kaikki mahdolliset värit kuin jonkun toisen planeetan atmosfäärit.

Ja turbulenssi oli myöskin jännä – kun nimittäin olin asemoinut itseni siihen siiven keskivaiheelle, ja saatoin todistaa sekä siiven taivuskelua että turbaaninsuihkumoottorin paikanhakua siinä siiven alasyrjässä. Kone oli ajoin melko elävänsorttinen fleksiibeli alumiiniputkilo, mitä se siis onkin toki. Tuollainen jos törmäisi vaikkapa seinään, joka on juuri nimenomaan koneiden törmäämistä ajatellen vahvistettu... No, siinähän kävisi kuin paperilennokin kolliisiossa (eli kuten fysiikantunneilta hyvin tiedetään, kaksi konetta romauttaa kolme rakennusta näkymättömiin).

Yksi turhauttava piirre lentämisessä tuolla pilvien yläpuolella – vaikka pilvikerros lähinnä hangelta näyttää tenhoavasti – on se, että kone ei näytä liikkuvan juuri ollenkaan. Tässä sitä vaan möllötellään hangen päällä leijuen, ja ainoa viite proggressioon on havaittavissa silloin kun kone ottaa kaarroksen johonkin suuntaan. ("And where's the curve? There's no curvature anywhere! ...Ergo: must be turtles all the way down.") Kävellen olisit jo perillä selvästikin.

Mutta Tsikaagou, the Business City. Jumankauta että sitä laskeutumista sai venttailla. Taivas on täynnä muitakin koneita – jotka ne näyttävät liikkuvan hyvinkin vauhdikkaasti, toisin kuin tämä meidän perspektiivi-illusorinen mopo, ja siinä sitä kaarrellaan eessuntaas.

Kun vihdoin saadaan pyörät laattialle, alkaa huviajelu ympäri kenttäkompleksia. Siinä ajellaan ympäriinsä ilman minkäänlaista määränpäätä, ja mitään portintyyppistäkään näy missään. Varmaankin kapteeneilla on vaikea arvella mihin pitäisi kuskailla kun kenttä on kylvetty täyteen sinisiä valoja, joissa ei tunnu olevan muuta logiikkaa kuin että sattui nyt olemaan tämmöisiä sinisiä lamppuja tarjouksessa.

Kun vihdoin päästään koneesta ulos, huomataan logistiikan muuttuneen eurooppalaisesta täsmällisyydestä täydelliseen anarkiaan. Tsikaagoun kentällä kompleksia riittää, ja haplöösejä matkustajia paimennetaan kuin karjaa käytäviä ja jonoja ja halleja, ja kellään ei voi olla kokonaiskuvaa siitä, mitä missäkin pisteessä tapahtuu.

Itsehän olin erityistapaus sikäli, että olin matkalla vielä jatkolennolle. Jonkin matkaa ensimmäisiä käytäviä tarvottuani huomasin jonkun seisomassa kädessään lappu, jossa moniaita määränpäitä, että jos näette oman määränpäänne tässä niin jotain jotain. Katsoin lappua, jossa Looderdeilin Foordia ei kyllä näkynyt, mutta kun hetki tsuumailtiin, löytyi seinältä punaisella kehystetty taikalippu, jonka nojalla allekirjoitettu ohjattiin muut jonot ohittavaan karsinaan, joka jatkui johonkin hamaan kaukaisuuteen.

Hamassa kaukaisuudessa karsina loppui, ja jouduin esittämään taikalipun jollekulle, joka viittoili johonkin, että tuonne niin pitkälle kuin pääset, ja sitten oikealle ja sitten jotain. Seuraava yhtä sekava ohjeistus oli saman tyyppinen, mutta sitä sekoitettiin pakaasien tullauksen tarpeettomuudella jos ei ollut pakaaseja tullattavaksi – eihän ole vai onko vaiko?

Taas mentiin johonkin ja käännyttiin johonkin, minkä jälkeen huomasi paimennettava, ettei taaskaan tiedä mitä nyt pitäisi muka tehdä. Kysyi yhdeltä, joka ohjasi kohti jonoa, joka kysymisen aikana venahti niin pitkäksi, että yksinkertaisesti tökkäsin itseni siihen väliin johon olisin mennyt jos jono olisi pysynyt saman mittaisena kuin ennen kysymystä.

Lisää "tonne noin" -tyyppistä ohjeistusta. Edessä kaksi vaihtoehtoa, ja taas jotain pakaasientullauskyselyä, että tarviiko vai ei, niin kuin meitsi sen voisi tietää.

Missähän kohtaa se passintarkastus oli? Jotain kyselyä matkan tarkoituksesta ja taas viittoilua johonkin suuntaan. Lopulta olin ovella, jossa luki, että tästä ei muuten sitten pääse enää takaisin jos ovesta kuljet. Huomaan olevani ulkona, bussin vierellä. Kysyn taas josko mahdollisesti edelleen olen menossa oikeaan suuntaan kun en todellakaan tiedä. Olin kuulemma. Ei muuta kuin kyytiin.

Sitten ajellaan ties mihin, ja lopulta pysähdytään Junaitted Eerlainssin eteen, mutta sillä eetoksella, että tämä on vain välipysäkki. Ehkä kuitenkin oma välipysäkkini; jotenkin oli jäänyt mieleen että Junaitted se on se firma jonka kyytiin seuraavaksi pitäisi hypätä. 

Ovia oli kyllä valittavaksi, joten tuurilla tuosta. Ja sitten taas lyö tyhjää: oikealle? Vasemmalle? Eteenpäin? Joku jolta kysyä?

Jälleen viittoilua, että tuonne. Tuonneko? Jep, sinne. Esitän ymmärtäväni, mitä monista mahdollisista vaihtoehdoista tarkoitetaan, ja löydän itseni nyt sitten tullauspisteestä, jossa ihmiset näyttävät ottavan myös kengät jalasta. Tämähän on puhtaasti kyykytystä, mutta näillä mennään. Läppäri ulos laukusta, kaikki metallinen pois taskuista, ja sitten läpivalaisu.

Paitsi että edellä röntgattu neiti ei ole klierannut itseään. Näyttää olevan lävistyksiä hänellä. Joten minut paimennetaan kopista ulos, ja hänet skannataan uudestaan. Sitten asetun itse asentoon, joka kummasti näyttää kuivaharjoittelulta pidätystilannetta varten. Yhtään ei tiedä milloin skannaus on selvä, mutta hetken joutavana pousailtuani pääsen pakkailemaan läppärin takaisin laukkuun ja kengät survomaan jalkaan.

Mitäs sitten? Oikealle? Vasemmalle? Löytyisikö taikalipusta jotain vihjettä? Mites tuosta valotaulusta? Ei ole aavistustakaan mitä kello on, koska asemilla ei enää ole kelloja, ja puhelinoperaattorin roumaus näyttää mitä sattuu.

Viimeisessä taulussa vilahtaa tutunnäköinen destinaatio – mutta vain hetken, koska tilalle lävähtää joku mainos. Yhtäältä, tuo on viimeinen taulu, joten toivoa on siitä, ettei ainakaan vielä olla myöhässä.

Pitää vain jostain onkia mille portille mennä, ja kun mainos vihdoin suostuu poistumaan, voin detektivisoida mihin koodit mahdollisesti viittaavat. C39? Vai 29? Mainos tuli taas sotkemaan, mutta nyt: missä on C?

Näköjään pienemmät ceet on vasemmalla, ja isommat oikealla. Kaukana oikealla. Todella kaukana. En tiedä monetko liukuhihnat tuli tarvottua, mutta lopulta alkoi olla lukemia vähän sinne päin. C jostain syystä mahdollisimman epäselvästi kirjoitetaan Cubs-joukkueen logolla.

Kuinka ollakaan, portti on viimeinen mahdollinen, ja olen jälleen saunottanut itseni. Meille kuulutetaan että lento on myöhässä. En edelleenkään tiedä mitä kello on, mutta ainakaan varttiin ei konetta tule olemaan edes parkissa.

Tässä kohtaa tietysti alkaa aivoissa kirnuta ajatus siitä Groundlink-kuskista joka sopimuksen mukaan tulee olemaan Looderdeilin Foordissa puoli tuntia ennen konetta. Ehkä. PKai ne siellä osaa viivästyksiin suhtautua?

Kun kone vihdoin saadaan lastatuksi... Sitä ennen on helvetin nopealla ja monisanaisella tsikaagoulaisaksentilla kerrottu jotain kaikista mahdollisista aineista joita mukaan ei saa tuoda. Yksi niistä ehkä oli tupakit. Olin jo aiemmin valmistautunut siihen, että sytkärit bannataan, mutta että röökitkin. Päätin olla piittaamatta ja toivoa parasta.

Kone survotaan täyteen asiakkaita kuin Suomessa bussit. Junaitted osoittautuu firmaksi, joka pakkotuputtaa mainoksia jo ennen liikkeellelähtöä (ja haerrajjesta oli meinaan hunajainen turvallisuuspläjäys; friendly skies together, ja muuta umpitarkoituksetonta skeidaa) sekä pyörittää jokaisen matkustajan naaman edessä videoskeidaa jota saa erimaksusta tilata, ja tämä tuntuukin olevan koko matkan tarkoitus. Plus se, että turvavyöt pidetään kiinni, kuten lukuisia kertoa matkan aikana kapteeni muistuttaa.

Itselläni oli onneksi mukana silmienpeittoinnovaatio; muuten olisi iskenyt henkinen raivoepilepsia. Nukkumista hiukan vaikeutti se, että jalkatilaa ei ollut, ja aiempien lentomailien jäljiltä jalkaterät olivat täysin turpeessa. Kolmisen tuntia torkahtelin parhaani mukaan tajunnan rajamailla, kunnes vihdoin löysin Looderdeilin matkatavahihnalta (helvetin pitkien käytävien arpasamoilun jälkeen) Groundlinkistä tilaamani kuskin, joka aipädiinsä oli kirjoittanut nimeni melkein oikein.

Parkkihallissa vedin ensimmäiset hermosauhut sitten Tsöpiksen ja istahdin luksuskyytiin jossa ei enää tarvinnut miettiä mitään. Käytännössä koko Ameriikan etappi oli noihin asti ollut loputonta aarteenmetsästystä, jossa piti kursia kaikki mahdolliset vihjeet ties mistä kasaan, ja yksinkertaisesti luottaa siihen, että suunta on oikea, vaikka mitään varmuutta mistään ei ole; puolet opastajista ei selvästikään puhu edes englantia ensimmäisenä kielenään, ja niin... 

Tuollaistahan noin jälkikäteen voisi kutsua seikkailuksi – mutta koska tässä on vielä mentävä jotakuinkin samaa reittiä takaisin, paitsi että Tsikaagou korvaantuu Nevarkilla... Ehkä siitä selvitään, näin kun Vanhana Konkarina osaa varmaan suhtautua huomattavasti tyynemmin, eikä ole edes sitä pakkomiellettä, että Kaiken on Mentävä just Nappiin, koska koko Tulevaisuus riippuus siitä, että olen Tiettynä Hetkenä Tietyssä Paikassa – enkä hortoilemassa jossain lentoasemalla miettimässä miten missatun lennon saa korvattua toisella ja kolmannella ilman rahaa. Helppo lätty, eli easy hotdog – kuten Uudella Mantereella osuvasti aina hoetaan, eikös hoetakin.

Jälkijättö menopaussi

Tyypillistäkö? Se, että tyyppi löytää itsensä väärältä puolelta tullia, niin kaukana kuin suinkin mahdollista, vähentämässä kerrospukeutumistaan – liian myöhään, eli silloin kun pitäisi itse asiassa olla vaihtamassa koko kerrasto suihkun kautta. Tämä vain siksi, että olet maksanut loungesta, joka vielä Helvannissa oli rajatarkastuksen jälkeen.

Mutta Tsöpiksessä toki kaikki on toisin. Ensin et meinaa löytää itseäsi sinne tsek-inniin. Olet ottanut jonotusnumeron johonkin joka mahdollisesti on väärä tiski – ja itse asiassa yhdelläkään tiskillä ei kyllä palvella ketään; joko tässä niin etelässä ollaan muka?

Tovin hohhailtuasi huomaat että tuossa on tuommoinen automaatti, joka ei ole monivalintajonotuslippuautomaatti, vaan ehkäpä sellainen jolla saa tulostettua poortinkitiketin. Niin kuin saikin. Vaikka meinasi joka vaiheessa usko taas loppua – varsinkin kun palvelun kielenä sattui olemaan tanska (ehkä sen olisi alkuruudulla saanut vaihdettua, mutta puolivälissä ei niinkään), ja ruotsikin tuppaa olemaan enämpi ruosteessa.

Ja sitten lähdet siis etsimään sitä rajanylityspaikkaa jonka takana sitten varmaan siintää se lounge että pääsee lepäämään ja lorvimaan ja kittaamaan vissyä ynnä kaffetta.

Hämäävät vielä silleen, että kassia ei tutkita eikä kuljeta alasti mistään porteista tai muuta (jotain tämmöistä on varmasti edessä ennen kuin  pääsen koneeseen. Kuitenkin on.)

Enivei, itseni saunotettuani talsin siis takaisin ja jossain kohdassa jollekulle univormupukuiselle sanoin etten nyt peijakas soikoon yhtään tiedä mihin pitäis mennä. Ja hän siihen, että juu, takaisin tuonne toiselle puolelle. Minä että jaha.

Olivat vielä semmoisia itsepalvelupassintarkastuspisteitäkin rakentaneet; saako tässä maassa kulkea ihan miten sattuu kuka tahansa, kysyn. Vai onko tämä esitanssia sille, että seuraavassa etapissa ei todlakaan kuljeta mitenkään? No, kyllähän tuossakin joku viksumpi sai neuvoa jälkimmäisen portin kohdalla, että katoppa tonne kameraan jos läpi asti haluat päästä. Minä siihen, että kappas.

Ja kun tämä Tsöpis on näin helvetin iso, niin mitenkä mahtaa käyvä Sikaagoussa? Lippuja tiirailtuani olen siinä muistelmassa, että saavun viitosterminaaliin, ja tunnin päästä pitäisi jatkaa ykkösterminaalista. Ja epäilemättä ryömiä nakuna pet-skannerin läpi kailottaen lapsuutensa noloimpia muistoja – jotka niillä on jossain nauhalla ollut aina kaikista maailman ihmisistä ja haluavat vain tarkistaa että oletko riittävän luotettava kertoessasi stressin alla asioita jotka olet painanut unohduksen hellään huomaan näihin asti.

Mutta hyvä että täällä Tsöpiksessä on tätä loungeaikaa rapiat kolme tuntia. Niin olisin ratkennut itkemään keskelle jotain näistä käytävistä jos olisi vain tunti ollut aikaa.

Vaan tuota? Pitäisikö sitä ihan syödäkin jotain? Olen jo kahdessa loungessa ollut vissyn ja kahvin voimalla. Paitsi että Helvannissa söin kolme munanpuolikasta. Joku sanoisi, että melko kalliita munanpuolikkaita – mutta minä maksankin siitä, että voin olla vähän vähemmän hektisessä tilassa kuin tuolla käytävillä hortoillessa. Sitä paitsi Atlanninylitysereissulla tulee jotain safkaa. Ei voi olla hyvää kylläkään se, mutta ei tämä nyt mikään gourmet-reissu ole alunperinkään.

Saakohan täällä röökiä missään vedellä? Puolen tunnin päästä alkaisi jo lastautuminen. Vai jokohan se vielä? Ei näillä aivoilla pidetä lukua asioista.

Massattomat gravitonit ja "päinvastainen sulaminen"

Teknarin kannattaisi keskittyä ihan vaan siihen autoilla ajeluun – maailmanselitysmallien mekaniikka kun tuppaa olemaan aina silkkaa fantasiaa:

Eikö pimeää ainetta ole olemassakaan? Einsteinin suhteellisuusteoriasta muokattu painovoimateoria kasvattaa suosiotaan ja voi selittää maailmankaikkeuden perimmäisen arvoituksen

Kyllä, pimeää ainetta ei ole. Mitä tarkemmiksi teleskoopit tulevat, sen enemmän ainetta maailmankaikkeudesta löytyy. Einsteinin suhteellisuusteoria ei toimi, minkä lukuisat kolleegat (mokomatkin antisemitistit™!) osoittivat jo sen julkaisun aikaan – ja siksi fysiikkaa pitää koko ajan ryydittää mielikuvituskomponenteilla.

The Guardian kirjoittaa, että vaihtoehtoinen teoria pimeän aineen luonteesta on viime vuosina vahvistunut ainakin joidenkin tutkijoiden keskuudessa. Ja sen teorian mukaan pimeää ainetta ei todellisuudessa olemassakaan.

Guardian, tuo tieteen auktoriteetti... On tosiaan olemassa vaihtoehtoinen teoria, joka selittää kaiken, mutta siihen tässä ei viitata.

Tutkijat ovat tienneet nyt muutamien vuosikymmenien ajan, että maailmankaikkeus laajenee kiihtyvällä vauhdilla.

Eivätkä ole. Tämä edelleenkin on vain ja ainoastaan teoria, joka tuppaa kumoutumaan uudestaan ja uudestaan skooppien tarkentuessa: tuolta avaruuden hämäryydestä löytyy jatkuvasti tavaraa, joka kulkee väärään suuntaan – ja joka on syntynyt liian aikaisin alkuräjähdyksen aikatauluun nähden.

Fysiikan lakien mukaan painovoiman pitäisi estää laajenemisvauhdin kasvaminen, minkä vuoksi tutkijat ovat keksineet pimeän aineen ja pimeän energian käsitteet, joiden uskotaan selittävän se, miksi maailmankaikkeus käyttäytyy niin kuin se käyttäytyy. Suurin osa maailmankaikkeudesta on tutkijoiden käsityksen mukaan tuota näkymätöntä pimeää ainetta ja energiaa, vaikka kukaan ei tiedä, mitä se on.

Se on ihan vaan tähtipölyä ja plasmaa. Kaukainen pölyhiukkanen ei oikein meinaa kaukoputkella näkyä.

Teoria tunnetaan nimellä massiivinen painovoima. Albert Einsteinin suhteellisuusteoriassa esitetään, että hypoteettiset gravitoni-nimiset alkeishiukkaset toimivat painovoiman välittäjänä. Näitä alkeishiukkasia ei ole vielä suoraan havaittu; niiden havaitseminen on vaikeaa, koska niillä ei ole massaa eikä varausta, ainakaan Einsteinin teorian mukaan.

Gravitoneilla ei ole massaa eikä varausta – mutta ne aiheuttavat painovoiman? Kuulostaa loogiselta.

De Rhamin teorian mukaan gravitoneilla kuitenkin on massa.

Jaha. Ollaan siis joko/tai-tilanteessa: mielikuvitushiukkasilla joko on massaa tai sitten ei. Loputkin jutusta on yhtä vahvalla pohjalla, joten jätän sen setvimisen tähän. 

Maailmankaikkeudessa on yksi voima: magnetismi, joka myös sähkönä tunnetaan. Se ei ole hiukkanen, vaan jotain mitä tapahtuu hiukkasten välillä: varaus (+/-). Se vaikuttaa fraktaalisesti atomi-, solu, geo- ynnä selestiaalisella tasolla yhden ja saman mekaniikan mukaan, eikä sitä varten tarvitse säveltää uusia yhtälöitä. 

Askartelu on toki viihdyttävää – mutta vain askartelijalle itselleen. Larppaaminen ei ole kuitenkaan tiedettä, vaikka tässäkin tapauksessa sellaisena esiintyy.

Toinen kommentti Teknarin fysiikantuntemuksesta:

Etelämantereen suurin jäätikkö sulaa päinvastoin kuin tähän asti on luultu – ”Tämä voi vaikuttaa hyvältä uutiselta”

Mitä on "päinvastainen sulaminen"? Eikös se ole aika yleisesti tunnettu "jäätymisenä"?

Tutkijat havaitsivat, että ohenemisen mekanismit sekä tilan että ajan suhteen ovat monimutkaisempia kuin tähän saakka on uskottu.

Khm. Näin tuppaa käymään silloin, kun askarrellaan mallinnuksia: "Höh, tulokset eivät vastaa todellisuutta; mitäs lukemia tässä pitäisi viilailla jotta voitaisiin väittää että vastaavat?"

Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että ohenemista tapahtuu nyt eniten jäätikön hiljakseen valuvilla reunoilla. 

Ettäkö että jää ohenee reunoilta? Sieltä missä se jo valmiiksi on ohuempaa, mikä se taas kohdistaa lämmön vaikutukset suhteellisesti "syvemmälle" kuin paksumman jään penetraatiossa? Älä nyt sano, että näille "tutkijoille" vieläpä maksetaan tästä?

Erilaiset mallinnukset tuottavat erilaisia ennusteita, miten jäämassa tulevaisuudessa katoaa.

"Erilaiset mallinnukset tuottavat erilaisia ennusteita"? Mun aivot ei pysty vastaanottamaan näin tiheää informaatiosaturaatiota! ...Ja siis sanamuoto jälleen: ", miten jäämassa tulevaisuudessa katoaa." 

Pohjaoletuksena siis on, että jäämassan ainoa mahdollinen kehityssuunta on vesittyminen. ...Mutta ehkä päinvastaisen sulamisen kautta?

Terveysfasismia

Iltalehti (Alma Media) näyttää uutisointinsa puolesta olevan jopa Sanomia ja Yleä vastuuttomampi työntäessään pohjaoletuksiltaan hataraa älämölöä "tieteen" nimissä.

Tuhkarokko tappoi vuonna 1960 vuodessa 115 potilasta Suomessa - valtaosa oli lapsia: silti kaikki eivät viitsi ottaa ilmaista rokotetta lapselleen

Paniikinlietsontaa ja syyllistämistä; tätähän meedia jaksaa työntää päivästä toiseen.

Professori Harri Saxénin mukaan rokottamattomilla lapsilla voi olla vain saamattomat vanhemmat.

Harri Saxeen ("Heittomerkillä!", muistaisi Emilia Vilen sanoa) turvautuu ensimmäiseen ylävinkkeliin: olette laiskoja, saamattomia ja saastaisia.

Jokainen suomalainen saa ilmaiseksi MPR-rokotteen, joka suoraa tuhkarokolta, vihurirokolta ja sikotaudilta.

Ilmaisen? Verorahoilla maksettu on kaikkea muuta kuin ilmainen; hyvin todennäköisesti siitä maksetaan paljon enemmän kuin mikä olisi markkinahinta muuten.

Rokotteiden suojaavuus sitten on asia ihan erikseen. Niitä ei sokkotestata, joten suojaavuudesta ei ole olemassa mitään dataa.

Tiedän, että ylläolevaa väittämää kutsutaan yleisesti __________teoriaksi, mutta vilkaistaanpa mitä WHO:lla on asiasta sanottavaa:

controversy surrounds the appropriate design of vaccine trials and, in particular, the use of unvaccinated controls (with or without placebo) when an efficacious vaccine already exists.

"when an efficacious vaccine already exists". Efficacious? Tämä on pelkkä väittämä niin kauan kuin plaseboryhmä puuttuu.

This paper specifies four situations in which placebo use may be acceptable, provided that the study question cannot be answered in an active-controlled trial design; the risks of delaying or foregoing an efficacious vaccine are mitigated; the risks of using a placebo control are justified by the social and public health value of the research; and the research is responsive to local health needs.

Tässä siis suoralta kädeltä lähdetään oletuksesta, että rokotteet toimivat. Piste. Ilman niitä sokkotutkimuksia. Ollaan huolissaan siitä, miten moraalitonta on jättää rokottamatta, kun kerran rokote on olemassa – ei siitä, miten moraalitonta on propagoida "hoitoja" joiden toimintamekanismeista ei itse asiassa tiedetä juuri mitään, tai jos tiedetään, pimitetään olennaisia muuttujia. Kyseessä on kehäajattelu, joka saadaan kuulostamaan altruistiselta pelkällä jankkauksella.

Tuhkarokko voi tappaa tai siitä voi saada vakavan vaurion.

Kompastuminen voi tappaa tai siitä voi saada vakavan vaurion. Tämä on pelkkää pelottelua.

Vielä vuonna 1960 Suomessa kuoli tuhkarokkoon arvion mukaan jopa 115 potilasta ja kymmenet saivat vakavan, parantumattoman aivotulehduksen.

Olisi kiva nähdä tämä tilasto – mikä oli tilanne vuonna 1959? 1961? – mutta sellaista meille ei tarjota. Rokoteväitteisiin liittyviä tilastoja on hemmetin vaikea saada käsiinsä.

Neurologi Kiti Müller saattoi saada tuhkarokosta elinikäisen vaurion.

Kuulostaa tieteelliseltä.

Müller kertoo blogissaan, miten hän 50-luvulla asui perheensä kanssa Yhdysvalloissa, jossa oli yleisesti tapana viedä lapset leikkimään perheeseen, jossa oli tuhkarokkopotilas.

Uskottiin, että pienen lapsen oli hyvä sairastaa tuhkarokko mahdollisimman pienenä, jolloin taudin ajateltiin olevan lievin mahdollinen.

Huomaatte varmaan, miten tässä narratiivisella kikkailulla hivutetaan immuniteetin hankkimista taudin läpikäymisellä kohti "uskomushoitoa"...

Pikku-Kiti sai tuhkarokkonsa. Kuumetta oli useina päivinä 40 astetta. Hän houraili. Vanhemmat olivat hyvin huolissaan.

Traumaattinen kokemus. Sairastaminen yleensä on. Kuume kertoo siitä, että kropan immuniteettijärjestelmä hankkiutuu patogeeneistä eroon – koska juuri niin sen pitääkin toimia.

Jälkitautina pieni potilas sai korvatulehduksen.
”Korvatulehdus saattaa olla syy siihen, että vasemman korvani kuulo on oikeata huonompi”, Müller kirjoittaa blogissaan.

Saattaahan se olla. Tai sitten sen on aiheuttanut jokin muu. Mutta saattaa tosiaan olla.

”En tiedä, tiesikö kukaan silloin, että tuhkarokko oli suurimpia lasten tappajia kehitysmaissa”, hän pohtii.

En tiedä, tietääkö Kiti, että suurimpia lasten tappajia ovat huono hygienia (johon kuuluu myös ylenpalttinen desinfiointi) – ja lasten tahallinen suonensisäinen (moniko tauti hyppää suoraan kantajan suonesta toisen ihmisen suoneen – alumiinin tai elohopean ryydittämänä?) altistaminen lukuisille taudinaiheuttajille.

Huomattakoon, että rokotusten sivuvaikutuksia seurataan kokonaista neljä päivää, ja niistä johtuvista kuolemista raportoidaan 1%

Jälkeenpäin ajatellen Müllerillä oli tuuria. Moni pieni tuhkarokkopotilas on kuollut.

Sitten juttuun lykätään tämmöinen kuva lypsämään tunnevastetta:

"Suomessa tuhkarokkoa vastaan tehoava rokotus on osa kansallista rokoteohjelmaa", laverrellaan kuvatekstissä. Suomessa käytettävä rokote on siis vuorenvarmasti tehokas.

Suomessa tuhkarokko ei ole viime vuosikymmeninä aiheuttanut suuria ongelmia, vakavia jälkitauteja tai kuolemia, koska meillä lähes kaikki lapset rokotetaan tuhkarokkoa vastaan.

Jälleen väittämä. Ei perusteita, pelkkä väittämä. Missään kohtaa ei huomata mainita, että jos vanhemmat ovat sairastaneet tuhkarokon, heidän muodostamansa immuniteetti siirtyy lapselle – minkä rokottaminen kompromettoi.

Tuhkarokkorokotetta alettiin Suomessa antaa neuvoloissa 1-vuotiaille vuonna 1975. Vuonna 1982 sen korvasi kolmoisrokote MPR.

Tuossa vuosikymmenen vaihteessa oli melko hiljaista koulussa, kun kaikki sairastivat nimenomaan tuhkarokon, vihurirokon ja sikotaudin. Epäilemättä silloin panikoitiin pikavauhtia (en muista kun ei tuossa iässä tullut uutisia seurattua) rokote kaikkiin vauvoihin tuikattavaksi. Vähän kuin nyt ollaan täysin uudenlaista koronarokotetta värkkäämässä, vaikka sen vaikutuksista ei ole mitään takeita. Ajoitus on metka: ensin iskee epidemia, ja hetikohta onkin jo rokote tyrkyllä kaikille. 

...Jotkut valopäät ovat viime aikoina jopa ehdotelleet jossain, että ajokorttia ei myönnettäisi ihmiselle joka ei ole ottanut kaikkia mahdollisia rokotteita – ja joku toinen, että lentokentillä pitäisi seuloa ihmiset jotka sattuvat köhäisemään kun eivät ole päässeet kymmeneen tuntiin röökille. Totalitarismia pukkaa.

Kuten joku ehkä muistaa, allekirjoittanut pupeltaa paraikaa tuberkuloosikuuria latentin (eli siis oireettoman) tubin takia – vaikka ainoa kerta, kun tiedän olleeni kyseisen taudin välittömässä läheisyydessä, on se kun neula tökättiin ihon läpi suoneen. Kummasti lääkärit aina suuntaavat katseensa ihan muualle ja vaihtavat puheenaihetta, kun asiasta mainitsen – vaikka rokotusten hyvin tiedetään toisinaan aiheuttavan nimenomaan sen taudin jota ovat estävinään.

MPR-rokote suojaa tuhkarokolta, vihurirokolta ja sikotaudilta.

Väittämä. Pelkkä väittämä. Ja näiden väittämien voimalla tarvotaan kohti tätä:

Ylen sivuilla kerrotaan, että Saksassa tuhkarokkorokote tulee pakolliseksi tänä vuonna. Jos rokotetta ei ota, sakkoa rapsahtaa jopa 2500 euron sakko.

Tämä on fasismia. Nürnberg löytyy sopivan läheltä, jahka nämä ihmisoikeusrikolliset joskus halutaan kertomaan mengelöinnistään.

– Olen itsekin sairastanut tuhkarokon, mutta olin niin pieni, etten muista siitä mitään, professori Saxén kertoo.

Saxeen siis hänkin selvisi hengissä tästä tappavasta taudista?

Yhden ihmisen kokemus omasta sairastamisesta ei siis tuhkarokonkaan suhteen kerro mitään siitä, mitä tauti todella saa aikaan laajassa populaatiossa.

Tauti on siis yksilökohtainen – joten sitä vastaan paras taktiikka on tietenkin hoitaa kaikki ihmiset väkisin yhdellä ja samalla tavalla? Huomaako kukaan johtopäätösten ristiriitaa missään kohtaa?

Yksinkertainen yhtälö: moni sairastuu, juuri kukaan ei kuole. Kuolema on aina useampien kuin yhden tekijän summa. Jokaisen ihmisen patogeeni-/immuunitilanne on poikkeava jokaisen toisen tilanteesta. Rokotusohjelma on aktiivista patogeenien levittämistä ja luonnollisen immuniteetin tuhoamista – jolla ei ole tieteellistä pohjaa. Se on uskomushoitoa, jossa hyvin aktiivisesti haudataan (paitsi potilaita, myös) "hoidon" aiheuttamia sivuvaikutuksia, joita olisi löydettävissä helposti liudalti jos bisneksen sijaan haluttaisiin keskittyä todelliseen terveydenhoitoon.

Valtavat villakoirat

Toisinaan katteeton hysterisointi naamioituu maltillisuudeksi:

Kolumni: Ilmastonmuutos on kiistaton fakta, mutta paniikki maailmanlopusta turhaa – villakoiran ydin ei ole vegaanius

Antropogeeninen ilmastonmuutos™ ei ole kiistaton, eikä fakta – vaan silkkaa sepitetta. Meteorologiasta tohtoroitunut filosofian maisteri Petteri Taalas WMOn auktoriteetilla lavertelee seuraavaa:

Lämpeneminen etenee niin ilmassa kuin merissä.

Ei  etene. Lämpötilat ja olosuhteet vaihtelevat, ja tilastot saadaan näyttämään mitä hyvänsä tarkkaan valituilla rajauksilla – varsinkin jos niitä väärennellään törkeästi.

Jääkauden jälkeen tämä on kuudenneksi lämpimin kausi – ja tulossa on siis pikkujääkausi.

Makeaa vettä maailman jokiin tuottavat jäätiköt sulavat samoin kuin arktinen lumi- ja jääpeite.

Jäätiköt sulavat kesäisin, totta. Talvisin eivät sula, vaan kasvavat. Ne eivät ole katoamassa mihinkään.

Maailman sadeolosuhteet ovat muuttuneet.

Maailman sadeolosuhteet muuttuvat päivittäin, viikottain, kuukausittain, vuosittain, vuosikymmenittäin, -sadoittain, -tuhansittain, -miljoonittain. Maapallo on itseään säätelevä systeemi. Tai no, auringon säätelemä. Tai no, aurinkokunnan... galaksin säätelemä. Ja galaksia säätelevät taas muut galaksit. Jne.

Osassa maailmaa kärsitään tulvista, osassa kuivuudesta.

...mutta globaalisti?

Meriveden pinnan nousu on kiihtynyt

Ei ole.Ja kuten muistetaan, esim. Suomenniemi nimenomaan nousee merestä.

Tasaisesti samaa tahtia nouseva meriveden korkeus jossain missä vedenpinta nousee, eikä laske.

ja trooppisiin myrskyihin liittyvät rannikkotulvat rankkasateineen ovat olleet tuhoisia.

Tämä tulee ehkä Taalakselle yllätyksenä, mutta trooppisiin myrskyihin liittyvät rannikkotulvat rankkasateineen tuppaavat olemaan tuhoisia.

Metsäpalot ovat vapauttaneet ilmaan suuria määriä hiilidioksidia, vahingoittaneet luontoa ja ihmisterveyttä materiaalisista tappioista puhumattakaan.

Yllättävää. Yleensähän metsäpalot vapauttavat happea ja parantavat luontoa sekä ihmisterveyttä, ja tuottavat materiaalisia voittoja?

Kuivuus ja helleaallot ovat olleet tärkeänä taustatekijänä Australiassa, Ruotsissa, Venäjällä, Kanadassa ja Kaliforniassa koetuissa dramaattisissa paloissa.

Tuli palaa yleensä parhaiten kuivassa. Riippumatta missä palaminen tapahtuu.

Kuivuus on ollut vaikuttamassa jopa Syyrian, Libyan ja Egyptin konfliktien syntyyn. Ruoan hinta nousi ja maatalousväestö menetti töitä ja tulojaan, mikä johti kapinaliikkeisiin ja sotiin.

Petteri on epäilemättä oikeassa. Hyvä Petteri! Vielä kun huomaisit panna merkille, mikä merentakainen tekijä näille kaikille on yhteistä, alkaisit ehkä päästä jyvälle kausaatioiden painosuhteista.

Kaksi kolmasosaa edellä kuvatuista muutoksista johtuu hiilidioksidista.

...Anteeks mitä? Kaksi kolmannesta sodista johtuu hiilidioksidista? Petteri, nyt taidat panna omiasi aika raskaalla kynällä. 

Toiseksi merkittävin kaasu metaani vastaa kuudesosasta.

Merkittävin "kasvihuonekaasu" on vesihöyry. Ylivoimaisesti merkittävin. Hiilidioksidin vaikutus sen rinnalla on aivan olematon, puhumattakaan metaanista.

Vasemmalla kaikkien kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä – tuo pieni keltainen kikkare tuolla yläoikealla. Oikealla hiilidioksidin määrä suhteessa muihin, ja ihmisen piskuinen kontribuutio sen suhteen: tuo pikkiriikkinen tahra tuon keltaisen kikkareen sisällä. Val-ta-va vaikutus!

Aivan järkyttävän suuri osuus kaikesta "kasvihuonekaasusta" syntyy merissä. Ihmisen vaikutus ilmastoon on samaa luokkaa kuin ihmisen vaikutus vuoroveteen.

Hiilen, kaasun ja öljyn poltosta syntyvän hiilidioksidin vaikutus ilmastoon kestää satoja vuosia.

Tämä väittämä perustuu mihin? Onko Petteri kuullut sellaisesta kuin "yhteyttäminen"? Kasvit ottavat ilmasta hiilidioksidia ja muuttavat sen hapeksi. Me hengitämme happea sisään, ja uloshengityksellä tuotamme hiilidioksidia. Ilman hiilidioksidia ei synny happea. Ilman happea me kuolemme.

Se tulee olemaan ihmiskunnan tämän vuosituhannen haaste.

Ei tule. Tämän vuosituhannen haaste on se, että järjettömät narratiivit saadaan vaimenemaan. Se onnistuu sillä, että lakataan kuuntelemasta näitä ääliöitä.

Trooppisten soiden, riisinviljelyn ja märehtijöiden vapauttama metaani taas elää vain 11 vuotta, mikä tekee siitä hiilidioksidia ”helpomman” ongelman.

Mihin metaani menee yhdentoista vuoden jälkeen? Kuoleeko se? Meneekö se suolampiin talvehtimaan, niin kuin pääskyset?

Hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä on jo korkein kolmeen miljoonaan vuoteen.

Wau. Tälle väitteelle löytyy varmaan katetta?

Molempien kaasujen pitoisuuksissa on rikottu ennätyksiä vuosi vuodelta viimeisten vuosikymmenten aikoina.

Mmhmm. Hiilidioksidi tosiaan on lisääntynyt. Petteri ei vissiin ole kuullut (nyt kun vuosimiljoonista puhutaan), että hiilidioksidin määrän lisääntyminen on aina seurannut lämpötilan nousua. Siis: ensin nousee lämpötila, ja sitten reippaasti jälkijunassa alkaa nousta hiilidioksidin määrä. Mahtaisiko liittyä siihen, että elämä viihtyy lämpimässä paremmin kuin kylmässä?

Ilmastonmuutos on ennennäkemättömällä tavalla päättäjien, kansalaisten ja yritysten mielissä.

Itse asiassa tätä samaa hölinää on harrastettu reippaasti yli vuosisadan.

Tässä kriittistä tekstiä ilmastopanikoinnista vuonna 1871

Pahimmillaan aihe on tuottanut paniikkia ja syvää ahdistusta, jota erityisesti nuoriso kokee.

Kenenköhän syytä lienee tämä paniikki ja syvä ahdistus, joka on täsmäpommitettu nimenomaan nuorison keskenkasvuisiin aivoihin?

Maailmanloppu ei kuitenkaan ole näköpiirissä eikä ihmiskunta ole kuolemassa pois, vaikka olosuhteet pallollamme muuttuvatkin osin huonommiksi.

Osin huonommiksi. Osin paremmiksi kenties? Vähän niin kuin aina?

Media ja pieni joukko tutkijoita on lähtenyt dramatisoinnin tielle, ja poliitikotkin ovat välillä intoutuneet väärille urille.

Välillä? Al Gore käytännössä käynnisti koko vauhkoamisen. ...Mutta siinähän tuo tuli: "media ja pieni joukko tutkijoita".

Keskeistä on ymmärtää, mikä on ilmastomuutoksen torjunnan villakoiran ydin koko maailman mittakaavassa. Se ei ole pohjoismaiden metsänielut. Eikä siirtyminen vegaaniseen ruokavalioon. Eikä edes lentoliikenteen lopettaminen.

Ei niin, se kun ei ole ylipäätään torjuttavissa. Petteri voisi kasvattaa mittakaavansa koskemaan vaikkapa alkajaisiksi aurinkokuntaa, ja nähdä miten kaikki planeetat käyvät läpi muutoksia yht'aikaisesti.

Keskeistä on luopua kivihiilen, öljyn ja pidemmällä aikavälillä maakaasun käytöstä ja korvata ne vesi-, ydin- ja uusiutuvalla energialla.

Jos välttämättä haluat, Petteri, että tuleva pikkujääkausi saa mahdollisimman paljon tuhoa aikaan, niin tuo on tosiaan toimiva resepti.

Liikennettä voidaan sähköistää ja käyttää biopolttoaineita ynnä suosia kevyttä liikennettä. Rakentamisessa teräsbetonin korvaaminen puulla on ilmastoteko, samoin lämpöpumput ja energiatehokkuus.

Sähköisestä liikenteestä tulee todella kevyttä jahka kelit viilenevät, totta.

Muutos ei tapahdu heti huomenna, mutta sen tulee tapahtua seuraavina vuosikymmeninä.

Ei huolta, Petteri. Se tapahtuu kyllä, mutta vähän erinäköisenä kuin mitä haaveilet.

Fossiilivoimalan tullessa tiensä päähän se on syytä viimeistään korvata ilmastoystävällisellä ratkaisulla. Uutta autoakaan ei romuteta heti, mutta seuraava voikin olla sähköllä tai biodieselillä kulkeva. Kasvava joukko kuluttajia on kiinnostunut tuotteiden hiilijalanjäljestä,

Miksiköhän, Petteri? Miksi ihmeessä kasvava joukko on kiinnostunut asiasta, jolla ei ole kerrassaan mitään merkitystä?

mikä vaikuttanee fossiilienergiaa käyttäviin yrityksiin tulevaisuudessa.

...ja kaikkiin muihinkin hintojen karatessa ulottumattomiin.

Toivoa siis on.

Ovvai? Kiva että olemme edes jostain samaa mieltä.

Poliitikkojen on luotava raamit muutokselle,

Poliitikkojen? Niiden järjen jättiläisten, jotka ovat aina aiheuttaneet kaikki mahdolliset harmit, sodat, lamat, nälänhädät – tai/ja vähintään pahentaneet niitä?

jotta yritykset ja me kuluttajat ohjaamme varojamme tulevaisuuden kannalta hyviin ratkaisuihin. Tässä tarvitaan viisautta ja malttia.

Mistäs niitä saataisiin? Greta Thunbergiltä?

Liian hurmahenkiset päätökset voivat kostautua seuraavissa vaaleissa, mikä ei pidemmällä tähtäimellä edistä itse asiaa.

Vaalithan noin ylipäätään eivät edistä yhtikäs mitään muuta kuin... Anteeks nyt jos kuulostan revarilta, mutta: riistokoneiston rasvausta.

Ai niin, ja kakkuna tortussa:

Ilmastotekoja.

JK: Filippiineillä purkautui tulivuori samalla kun Saturnus oli siirtymässä oppositioon*, suunnilleen samalle linjalle jolla Pluto oli jo odottelemassa. Linjalla on myös Ceres, ja Merkurius livahti juuri tuon linjan ohi. Jupiter oli oppositiossa pari päivää ennen vuoden loppua, ollessaan ohittamassa Linnunradan keskustaa. Tämä kaikki vaikuttaa siihen, mitä maapallolla tapahtuu – jopa mahdollisesti enemmän kuin astmapiiput.

---
*Joku on ehkä pannut merkille, että puhun oppositiosta silloin kun yleensä puhutaan konjunktiosta, ja päin vastoin. Se johtunee siitä, että katson asiaa ehkä heliosentrisemmältä kantilta, jossa maa on sekundäärinen... osoitin. Tai jotain. En itse asiassa juuri tähän hätään osaa selittää millä logiikalla pollani pyörii tämän skisman suhteen.