Matkaan, Rosinante!

Jotkut tässä maassa tuntevat varmaan olevansa varsinaisia Don Quijoteja; hiukan höpsähtäneitä, kuvitteellista vihollista vastaan hyökkääviä...

Pää-äänenpitäjän toimittaja otti asiakseen tänään leimata kaikki tuulivoimalamelusta kärsivät luulosairaiksi. "Tutkimuksissa on todettu" että mitään ei ole olemassa. 

Kaikissa tutkimuksissa? Vai vain niissä jotka toimittaja on linkittänyt? Ja osoittavatko ne nimenomaan sitä, mitä toimittaja väittää niiden osoittavan?

Ensinnäkin: sattuuko toimittaja asumaan tuulivoimalapuiston vieressä? Onko hänellä ensikäden kokemus infraäänen vaikutuksista?

Kysymyshän ei ole äänestä sikäli, että sitä ei auditiivisesti kuuloluiden kautta ääneksi enimmäkseen tunnista – se vain resonoi koko kropassa, ja talon rakenteissa. Joka ainoa elimistön solu on epänormaalissa tärinässä, koko ajan.

Hän vertaa tilannetta kaupungin meluun, mikä on sikäli osuvaa, että kaupungin melu ei varsinaisesti paranna kenenkään oloa. Sen kanssa voi tulla toimeen – paitsi että kaikki eivät voi. Jotkut valitsevat muuton maalle ihan sen takia että jatkuva jyminä vetää hermot kireälle.

Mutta kysymys on myös eri asiasta. Kaupungin meteli vaihtelee; yhdelläkään hetkellä kuulokokemus ei ole sama. Tuulimyllyjen meteli taas on verrattavissa tilanteeseen, jossa autot sahaavat samaa kadunpätkää loputtomasti – tunnista toiseen, päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen; yöllä, päivällä, koko loppuelämän. 

Jatkuvasti sama jyminä. Ihan jatkuvasti sama jyminä. Ihan sama jyminä ihan jatkuvasti, koko ajan, loputtomasti. Ikuisesti sama jyminä.

Ja kun se jyminä on kuulokynnyksen alapuolella, seurauksena on hyvin, hyvin epämääräinen olotila. Jokaisella on kokemusta lyhytaikaisesta altistumisesta tällaiseen, mutta ainoastaan tuulimyllyjen vieressä asuvat tietävät, miltä tuntuu asua tuulimyllyjen vieressä – ja samaan aikaan tiedostaa että asuntovelkaista taloa ei kukaan suostu ostamaan juurikin niiden myllyjen takia, etkä itse pysty siinä asumaan, ja itse asiassa et haluaisi muuttaa kun tämä nyt vain on koti, mutta kun et kerta kaikkiaan pysty olemaan.

Ja sitten joku toimittaja tulee ja kertoo että kaikki on ihan ookoo, sä vaan kuvittelet. "Kato mä tiedän: sulla on vaan päässä vikaa."

Toimittaja katsoo mielenosoittajan sormea

Ongelmallista on se, jos toimittajat eivät osaa enää kirjoittaa. Se tarkoittaa, etteivät he osaa myöskään lukea. 

Jos ei osata lukea eikä kirjoittaa, on ymmärrys maailmasta huomattavan vajaa.

Voisi kuvitella – ja kuvitellaankin (väärin) – että journalismissa on kysymys objektiivisesta todellisuuden kuvaamisesta. Ei ole. 

Jokainen toimittaja heijastaa tekstissään omaa maailmankuvaansa – joka väistämättä on vinoutunut, kuten ihan jokainen maailmankuva on –, sekä päätoimittajan maailmankuvaa. Ja kenen maailmankuvaa päätoimittaja heijastaa? 

Kuka maksaa kenenkin palkat? Päätoimittajaksi ei päädytä olemalla eri mieltä kuin mediatalon omistajat. Siis: kenen totuutta toimittaja kirjoittaa?

Mutta takaisin kirjoitustaitoon: jos toimittajan mielestä äskettäin pidettiin mielenosoitus "uimahallia ja kauppakeskusta vastaan" – ja kenellekään ennen julkaisua ei tullut mieleen mainita, että ilmaisuja voisi hieman hioa... On aika huolestuttavaa jos suurimman päivälehden kollektiivinen ymmärrys on tällä tasolla.

Toimittajien tehtävän voisi kuvitella ihan instinktiivisesti olevan ajattelu: asioiden ymmärrettävään muotoon pukeminen, taustojen selvittäminen – kyseenalaistaminen itse asiassa, koskapa ilman kyseenalaistamista ei yksinkertaisesti voi ymmärtää yhtikäs mitään.

Vaan aivan päivittäin lehdistä saa lukea raakileen asteelle jääneitä ajatuksen tynkiä, jotka ovat perustavalla tavalla pielessä joka suuntaan – mikä aiheuttaa väkisin sitä, että lukijoiden maailmakuva vinoutuu vähitellen, huomaamatta, aivan käsittämättömiin mittoihin. 

Lukijoilla ei noin keskimäärin ole kerta kaikkiaan aikaa katsella maailmaa kovin monesta kulmasta, ja siksi olisi (ainakin ideaaliselta kannalta) hienoa, jos toimittajat malttaisivat hiukan sulatella tekstejään ja miettiä josko tekstissä olisi vielä korjattavaa.

Harmi että heillä ei ole siihen aikaa, koska "yhteistoiminta"neuvottelut painavat päälle jos tekstiä ei synny; teksti on taantunut tilantäytteeksi. 

Vai onko se koskaan ollut muuta kuin tilantäytettä? Myytäviä palstoja? Aivojen fyllinkiä? Valkoista kohinaa? Leipää ja sirkushuveja?

Narratiivit solmussa

Jokaisella, joka avaa suunsa sanoakseen jotain, on agenda. Aina. Sinulla on agenda. Minulla on agenda. Oli kyse miten mitättömästä asiasta hyvänsä, se perustuu tietynlaiseen maailmankatsomukseen.

Mutta onko sinun agendasi todella sinun? Vai onko se jonkun muun? Oletko tullut tarkistaneeksi ovatko ajamasi asiat faktisesti kohdillaan? Vai tykkäätkö vain olla "oikeassa" – niin kuin kaikki muutkin tykkäävät?

Kaikkien asioiden tarkistaminen on toki mahdotonta (kenenkään aika ei yksinkertaisesti riitä), joten on ihan ymmärrettävää että toisinaan tulee vain mentyä virran mukana – varsinkin jos se virta on riittävän vuolas. Samanmielisten syvistä riveistä kumpuaa taikasanoja, jotka ovat "tosia" siksi, että niitä toistetaan ihan jatkuvasti ties missä yhteyksissä.

Esimerkiksi eilen tuli vastaan otsikko, jossa "(ilmeisesti maailman ihan kaikki) tiedemiehet olivat kauhistuneita" siitä, että pohjoinen napajäätikkö oli pienimmillään koskaan ihmiskunnan (tai mahdollisesti koko galaktisessa) historiassa, mikä aiheuttaa heti huomenna neljän ratsumiehen saapumisen horisonttiin, ja maailman peittymisen vereen ja heinäsirkkoihin ja kulkutauteihin ja helvetin tuleen.

Ihmisen masinoima ilmastonlämpeneminenmuutos on fiktiota. Se on tietokonelaskelma, joka painotuksia muuttamalla saadaan näyttämään ihan mitä tahansa. Se on yhtä pätevä metodi kuin sään ennustaminen lintujen sisälmyksistä.

Hiilidioksidin lisääntyminen ei nosta maapallon lämpötilaa; lämpötilan nouseminen lisää hiilidioksidin määrää. Korrelaatiosta on tehty kausaatio, ja nimenomaan nurinperäinen sellainen. Jälleen kerran: jos viitsittäisiin katsoa tilastoja, nähtäisiin hyvin selkeästi mikä vaikuttaa ja mihin.

Mutta sen sijaan että katsottaisiin faktoja, sävelletään "faktoja". Ja sen seurauksena mullistetaan tuhoisalla tavalla milloin mikäkin infrastruktuurin alue niin, että mahdollisimman moni joutuu lain pakottamana tekemään bisnestä hyvävelimafian kanssa.

• "Joo, sun tarvii vaihtaa sun ihan toimiva kaivo tällaseen tsydeemiin, joka välttämättä ei toimi, mutta." 
• "Joo, jatkossa sun tarvii vaihtaa lamput tällasiin kalliimpiin malleihin, jotka on itse asiassa ongelmajätettä ja siis myrkkyä, ja jotka ei valaise, mutta." 
• "Joo, jatkossa kaikkien tankkiin laitetaan jonkun verran rypsiöljyä, koska ollaan keksitty semmonen ku rypsiöljy – mikä noin ratkasuna ei vastaa kertakaikkiaan mihinkään tarpeeseen, mutta." 
• "Joo, teidän takapihalle rakennetaan tällasiä myllyjä, jotka aiheuttaa sen että moni ei enää pysty olemaan kotonaan, mutta niitten on tosi vaikea myöskin todistaa että se johtuu noista myllyistä, joten."

Ja ihan kaikki on sun syytäs. Pohjoinen napajäätikkö sulaa sun takias (ja se, että eteläinen napajäätikkö on samaan aikaan ennätyslaaja, ei liity mihinkään). Sun takias Gaia kärsii – koska planeetathan on ihan kuin ihmisiä: niillä on tunteet, jotka on just samanlaisia kuin niillä, jotka tietää miltä maapallosta tuntuu.