Tukahduttaako voimistuva UV-säteily koronan kesällä? Meteorologilta synkeä arvio
Kuten jokainen jo tietää, koronavirus on mielikuvituksen tuotetta – joten koko ajattelu on vinossa jo tuoltakin osin. Se on vinossa myös omituisena ajatteluna, jossa UV-säteily nähdään jonain tuhoajasäteenä, joka "sopivina annoksina" ei riko ihmistä, mutta ehkä tämän "viruksen" – tai sitten päinvastoin, kuten meteorologian spesialisti tuntuu otsikossa vihjaavan.
Jos haluttaisiin katsoa asiaa immunologiselta kannalta, voitaisiin itsestäänselvästi nostaa esiin D-vitamiini, jota iho tuottaa auringonvalossa. Paljon D-vitamiinia = ei sairastelua. Jälleenkin: yksi ainesosa ei ole mikään taikajippo – mutta pohjoiset suomalaiset ovat D-vitamiinivajeessa lähes koko ajan.
Mutta tässä artikkelissahan keskitytään singulaarisesti UV-säteilyn grillausvaikutuksiin.
Mäntykankaan mukaan UV-säteilyn kolmesta eri muodosta polttavin on vaarallista sekä iholle että viruksille.
Siksi tilanne on jakomielinen, mutta annetaan Mäntykankaan selittää.
Jaa senkö takia tämä tilanne on mielisairas? No, annetaanpa Mäntykankaan selitellä:
Eniten maapallolle saapuu UVA-säteilyä. Se tunkeutuu syvälle ihoon ja saa ihmisen näyttämään vanhemmalta kuin tämä onkaan, koska iho ryppyyntyy.
UVB-säteily antaa kauniin rusketuksen, mutta vahingoittaa ikävä kyllä ihon dna:ta.
Ei hyvä asia sekään, mutta nyt lähestytään UV-säteistä ilkeintä.
Ihmiselle vaarallisin ja iholle polttavin on UV-kolmikon lyhytaaltoisin eli UVC-säteily. Ihmiskunnan onneksi suurin osa UVC-säteilystä ”tarttuu” Maata suojaavaan otsonikerrokseen.
Tässä kohtaa sitten unohdetaan melkoisen olennainen asia otsonikerroksen ja UV-säteilyn yhteydestä. Koska aurinko täällä meillä paistaa lähes aina matalalta, sen säteily kulkee paksumman suodattimen läpi. Mitä korkeammalle aurinko kipuaa, sen vähemmän siitä suodattuu tuota UV-Ctä. Suomen leveysasteilla UV-C ei juuri koskaan pääse läpi asti.
 |
| Rikollista relaamista |
Toki tuohon tuo vielä vaihtelua se, että otsonin määrä vaihtelee – ei niinkään ilmakehässä kauttaaltaan, vaan... no, samaan tapaan kuin vaikkapa kosteuden määrä. Ja artikkelin pelottelusävystä huolimatta UV on – ihan niin kuin vaikkapa CO₂ – ihan välttämätöntä kaikelle elämälle.
Kolmantena asiana se, joka aina jää mainitsematta – hirmu yllättäin tämäkin –: aurinkosuojavoiteiden yhteisvaikutus juurikin tuon UVn kanssa aiheuttaa juurikin vääriä reaktioita iholla, kun taas aurinko itsellään on lähinnä hyväksi kunhan ei päästä itseään kuivahtamaan. Tämä on jälleen näitä asioita, jotka on käännetty päälaelleen vain ja ainoastaan bisnes mielessä.
Simppeli nyrkkisääntö: onko jokin luonnollista vai synteettistä? Jos se on synteettistä, se todennäköisesti ei ole hyväksi. Aurinko on melko lailla luonnontuote.
Artikkeli siis sompailee jälleen epäasioissa, mutta lopusta toki löytyy vahingossa jotain todensuuntaistakin:
Sitä paitsi, vaikka kausi-influenssat hiipuvat kesäksi, ne virkoavat taas syksyllä, Mäntykangas muistuttaa, tarkoittaen, että Suomessa on neljä vuoden aikaa, joista vain yksi on – edes nimellisesti – kesä.
Niin. Kausi-influenssat. ...Jollainen tässä läpi juuri panikoitiin ilman syytä. Ihan samanlainen kuin joka ainoa vuosi. Sellainen tosiaan tulee taas syksyllä, ja jos joku rupeaa jälleen hysterisoimaan, että tähän auttaa vain tyrmä ja vankeus ja kaiken sulkeminen kaikelta... Mahtaisiko sieltä riittää muisti tähän kevääseen saakka, niin että hiukan useampi huomaisi kysyä touhun järkevyyden perään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti