Tulppaani spekuloin

Arki, tuo arkkivihollinen. Ja varsinkin ruohonleikkuu, ei jumpe. Tuossa kesän toista operaatiota aloittaessani kuulostelin värkin käyvän hiukan vaivalloisen oloisesti, ja ajattelin tehdä pikaisen varikkokäynnin.

Että oisko öljyä siellä. Oli. Vaan edelliseltä kerralta oli jäänyt ruohonraatoa aimo mätäs leikkuuteräosastolle. Siinä kätevästi sain bensaa samalla vähennettyä kun kallistelin konetta.

Ja ei kun kiskomaan narusta. Tämä Stiga se on siitä kätevä, että lähtee aina ensimmäisellä nykäisyllä! Paitsi nyt. Ei lähtenyt lainkaan enää. Ei mitään tapahdu.

Kirosanoilla ajattelin ryydittää laitteen käyntiin. Vähän räpläsin eestaas sitä käyntihanikkaa myöskin, koska eestaas räplääminen kirosanoilla ryyditettynä yleensä toimii. No, ei toiminut.

Mikä voi mättää? Ruohonleikkuri ei kovin perin monimutkainen

Puff, now u don't

Hektinen, ajattelin pari kilsaa ajettuani. Olisko mun kannattanut pari sanaa työryhmänkin kanssa vaihtaa ennen lähtöä?

Rasittavaa miten vanhat sosiofoobikon taipumukset edelleen sabotoivat toimintaa automaation kautta. Ans mä kerron.

Keskiviikkona soi puhelin. Tarvittaisiin vierailuesitykseen tekniikka-ajajaa paikkaamaan keuhkokuumeilevaa. Minä että juu, kai maar tuosta selviäisi.

Seuraavana päivänä paikalle ottamaan selvää mistä on kyse, suuntailemaan lamppuja, ottamaan pläjäyksestä selvää, mitä näyttämöllä tapahtuu ja milloin, mitä laitteistoa on käytettävissä – hakemaan selkoa siitä miten duuni olisi fiksuinta suorittaa. Aivot reippaasti ylikierroksille. Ensimmäinen läpimeno tuurilla vähän sinne päin.

Eilen olemattomilla yöunilla, mutta selkeämmällä visiolla

Hitsin histamiini

Vilkaisin aamulla toisenkin kerran peiliin. "Whatta heck?" tivasin. "Olenko huomaamattani ollut viimeisen vuoden deekiksellä vai kuka tuolta vastaan tuijottaa?"

Tiedän olevani allerginen jollekin siitepölylle, mutten ole koskaan pannut merkille mille. Ilmeisesti koivu on melko vahva ehdokas. Tai sitten olen allerginen sille, että ruotsalaiset voittavat ylivoimaisesti lätkän ämmämmät vaikka niukin naukin selviävät alkulohkosta. Ehkä mä olenkin vain huomaamattani itkeskellyt koko viime yön?

Jokatap, tämän on syytä mennä ohi ilman mitään hengitystiepatoutumia – liityin vastikään tampesterilaisen bändin laulajaksi, enkä nyt heti toisiin reeneihin halua mennä pihisemään tyhjentyvän sisäkumin imitaatiota, varsinkin kun matkaa reenikselle tulee enemmän kuin mihin järki-ihminen lähtisi. Kyllä niin on universumi aina vastarannalla kaikessa.

Navigoi missä aurinko ei

Hmm, siitä on näemmä neljättä vuotta, kun jo otin esiin TomTomin todella, todella huonon päivityssoftan. Hermoani venytin siis kunnioitettavan pitkään, mutta pohja se on miunkii säkissäin:

Tämä lopputulos siis ei tullut hetkellisessä raivonpurkauksessa. Kyllästyin vain lopullisesti siihen, että ensin koitan tunnin ajan saada päivitystä toimimaan parillakin eri koneella, ja kun lopulta operaatio on valmis, kone kertoo kadottaneensa kartan, ja neuvoo että kannattaisi päivittää laite.

Ikinä en osta tomppaa enää, enkä todella suosittele sitä kenellekään. Paitsi ehkä sille arkkiviholliselle, jos sellainen sattuu löytymään.

Tässä on tietysti se huono puoli, että nyt tarvitsee käyttää Nokian seikkailunavigaattoria, joka ei kunnioita yksityisteitä lainkaan, ja joka käyttää nettiä jos ei moista erikseen blokkaa – mikä ei ole erityisen kätevää sikäli, että irtisanoin juuri mokkulasopimuksen, jonka mukana taisi mennä rajoittamaton netinkäyttö (ei voi tietää koska liittymäsopimuksista ei ota tolkkua kukaan), eikä ohjelman karttapäivitykset oletettavasti ilman nettiä juuri futaa. Paljonko tuosta sitten laskua tulisi? Ei voi tietää, koska liittymäsopimukset tosiaan tehdään tarkoituksella mahdollisimman tolkuttomiksi.

Pitääkö tässä nyt muka ruveta pitämään holttia siitä mihin ajaa? Ihan omilla aivoilla? Ei tule onnistumaan.

Arvomme viestintäveitsen

Ei tainnut olla viestintävirastolla hommia. Ei kiinnostanut puuttua vaikkapa niin yleiseen uuskielisyyteen, jolla kierretään asiaintolia naamioimalla mustaa valkoiseksi. Ei, piti siirtää lottolähetykset kaupallisille kanaville.

Piti unohtaa täysin se, että veikkausvaroilla noin yleisesti pidetään kansaa järjissään kulttuurin ynnä urheilun muodossa. Ja tieteen sekä nuorisotyön. Kohta varmaan siirretään uutiset pois yleltä, koskapa lähetyksissä muistetaan aina mainita milloin seuraava lähetys on odotettavissa. Ilmiselvää mainostamista!

Joten jatkossa sitten mainosrahoituksella ohjelmia sabotoivat kanavat vuolevat suolaisia siivuja sijoittamalla loton molemmille puolille mahdollisimman kalliit slotit, joita käyttävät vain ne yhtiöt joilla todellakin on siihen varaa, koska siellä aivan varmasti saa huikeasti näkyvyyttä. Hyväntekeväisyyden kyljessä.

Kyl mää ole nii kauhia hämmästyny. Ihan kuin viestintävirasto ei ymmärtäisi viestinnästä mitään?

Ostosurheilua

Hei muistakste kun lätkän ämmämmät tuli telkkarista? Saattoi ihminen katella hermojensa lepuuttamiseksi muitakin kuin Suomen matseja? Ilman mainoskatkoja?! Huikeeta.

Nykyään tulee mainoksia, joutavia jorinoita, mainoksia, jonkin verran Suomen matsia, mainoksia, joutavia jorinoita, mainoksia, mainoksia, mainoksia, mainoksia… 

Yritin katsoa jenkkimatsia suorana, mutta ensimmäisen erän jälkeen lopetin. Ei kukaan täysjärkinen kykene katsomaan sitä, että jokainen eräkin pitää pätkäistä mainoksilla kahteen kertaan, ja jokainen erätauko myös pariin otteeseen. Enkä todellakaan maksa erikseen jostain urheilun seuraamisesta.

Joten palasin siihen systeemiin, jossa katson matsit lievällä tai pidemmällä viiveellä, hypin mainosten ja höpinöiden yli, ja nakkaan lopultakin pipanat koko touhulle.

Milloinkahan bisneshaukat tajuavat jyrsivänsä omaa oksaansa loputtomalla tuputtamisellaan? Voisiko median mainostulojen laskeminen olla kytköksissä siihen, että ihmiset vihaavat mainoksia? 

---

Ai juu, sehän täss systeemissä on pienenä kompastuskivenä, että kolmannen erän tallennus on kolmeen kertaan alkanut pari minuuttia myöhässä, ja siinä välissä vastustaja on ehtinyt jo tehdä maalin. No, mitä välii – ei pal jaksa liikuttaa...