Poistamista sosiaalisesti arveluttavana

 Nuorsuomalaisten Koronakulttisanomissa laverrellaan jälleen höpöjä:

Pandemia on ajanut Finnairin, Viking Linen ja Noho Partnersin selviytymis­taisteluun, josta vain rokote ja rajoitteiden nopea purku voi ne pelastaa

"Pandemiaa" ei ole. Koronahallinnon holtiton ihmisoikeuksien rikkominen – jota Terrorin & Hysterian laitos on väsymättä lietsonut – on ajamassa kaiken liiketoiminnan kannattamattomaksi (paitsi K- ja S-ketjuille, Alkolle, apteekeille sekä sairaushuoltamoille).

"Rokotteet" (jotka siis eivät edes ole määritelmällisesti rokotteita [ja vaikka "olisivatkin", ne edelleenkään eivät olisi, koska rokotteet eivät koskaan ole tehneet sitä mitä niiden väitetään tekevän]) luonnollisestikaan eivät auta mitään – kuten ihmisten myrkyttäminen yleensäkään ei.

Täysin hyödyttömien (mutta lukemattomilla tavoilla haitallisten) rajoitusten purkaminen on ainoa keino saada yhteiskunta jotakuinkin jaloilleen. Samalla on syytä purkaa koko kansanetuilulaitos osiinsa ja katsoa miten tämä demokratian irvikuva saadaan toimimaan edes jossain määrin kansan tahtoa kuuntelevasti.

Tähän auttaisi suora kansanvalta ja lohkoketjuäänestys – jossa kaikki päättävät kaikesta. Se on täysin mahdollista saada toimimaan; vaikkapa suomalaisperäinen Aave, huikeaa arvonnousua tehnyt hajautettu kryptolainaprotokolla todistaa, että näissä hommissa tarvitaan vain pieni innovatiivinen ydinryhmä, joka osaa ajatella uusia ratkaisuja vanhoihin ongelmiin.

Lohkoketju on periaatteessa tilikirja, jonka kaikki merkinnät ovat ja pysyvät – minkä takia suuryhtiöt ovat kovin vastahankaisia ottamaan kryptovaluutat käyttöön, niillä kun on tapana suhmuroida tilikirjoja niin, että kukaan ei enää tiedä mitä on maksettu ja kenelle (ja varsinkaan: miksi). Siksi ne ovat vihdoin tuomassa omia suljettuja lohkoketjuratkaisujaan, joissa vanhaa tuttua suhmurointia voidaan jatkaa entiseen tapaan (ja jotka siis toimivat kryptovaluuttojen pohjimmaisen idean vastaisesti).

Lisäksi valtionpankit ajavat omia lohkoketjujaan, joilla voidaan entistäkin tarkemmin kytätä rahvaan rahankulutusta sekä varallisuutta – ja säädellä elämisen mahdollisuuksia. Punnituista mielipiteistä ja omasta ajattelusta tehdään todella kallista touhua – jos ihmiset saadaan suostumaan keskuspankkien valuuttaratkaisuihin.

Verotus on kaikki mitä hallitukset tekevät: ne ryöstävät alamaistensa rahat, ja jakavat ne keskenään. Kukaan ei tiedä mihin kaikki "veroluonteiset" rahat menevät, mutta byrokratia kasvaa ja paisuu – samalla kun mikään ei toimi oikein. Ja näillä yhteiskunnan eläteillä on vanhasta tottumuksesta pokkaa hölistä tällaisia:

Liikennevaliokunnan puheenjohtaja pitää autoveron poistamista sosiaalisesti arveluttavana: "Täytyy katsoa oikeudenmukaisella tavalla"

Oikeudenmukaisella? Kaikki verot ovat aina alkujaan "väliaikaisia" kokeiluja – joista ei vain koskaan luovuta. Sen takia Suomessa – joka on yksi maailman törkeimpiä alamaistensa kuppaajia – verotetaan kaikkea moninkertaisesti, täysin automatisoidulla järjestelmällä. 

"Meillä liikennevaliokunnassa katsotaan, että liikkumisesta pitää tehdä mahdollisimman hankalaa, kallista ja ennen kaikkea epäluotettavaa. Odottakaas vaan kun kaikki liikenne on pakolla sähköistetty ja pikkujääkausi jäädyttää akuista ongelmajätettä! Toisaalta: kun tuulimyllytkin on sitten lakanneet pyörimästä ja oikeasti toimiva sähköntuotanto on ajettu alas, ei akkuja saataisi ladattuakaan. Kukaan ei liiku mihinkään, mikä kivasti hidastaa ilmastonlämpenemistä (ja samalla saadaan tapettua taas lisää ihmisiä, mihin kaikella politiikalla onkin aina pyritty)."

Valtio työntää kätensä jokaiseen rahanvaihtoon jo ennen kuin se on tapahtunut – mikä olisi melkoisen nerokasta, jos haluaisi pohjatonta ahneutta ihailla. Mutta siis verotus on kaikki, mitä "valtio" tekee. Isimammavaltio vetää välistä aivan kaikessa, joten ihmisillä ei ole varaa tehdä mitään – jos ei siis ole sattunut syntymään vanhaan rahaan ja puhu ruotsia joka kuulostaa suomelta.

...Varsinkin viimeisen vuoden aikana kaikki yrittäminen on sabotoitu valtion taholta – koska "valtio" haluaa kaiken. Valtio haluaa viedä kansalaisilta kaiken vastuun – ja ennen kaikkea kaikki mahdollisuudet toteuttaa itseään. Innovaatio on tapettu niin tehokkaasti kuin se suinkin on mahdollista – kuten aikanaan Neuvostoliitossa, joka on sittemmin synnytetty uudestaan internatsistisena medikaalikommunismina.

Samat kyltymättömät keskuspankkikommunistit, jotka aikanaan synnyttivät Neuvostoliiton ja Maon Kiinan – ja kaatoivat Neuvostoliiton ja ryöstivät Venäjän taas – synnyttivät myös Euroopan Unionin ja Yhdysvallat (joka siis on vain Länsi-Intian Kauppakomppania uudelleenbrändättynä).... Sama porukka joka tappoi Amaracanan katolisuudella ja protestantismilla, ja lietsoi pari maailmansotaa sekä Lähi-Idän jatkuvan konfliktin... 

Samat inhimillisyyden kääpiöt jotka aiheuttavat täysin väistettävissä olevat nälänhädät ja sitten lainarahaa myöntämällä "pelastavat" ahdinkoon ajamansa (Suomi maksaa Bauerin suvulle edelleen 1800-luvun nälkävuosista)... Nämä epäihmiset ovat vastuussa myös "pandemioista", joissa joko oikeasti sairastutetaan ihmisiä vaikkapa ympäristömyrkyillä (ja säteilyn lisäämisellä, jota nykyään kutsutaan "digiloikiksi") – tai sitten vain väitetään omistamansa meedioston välityksellä, että tällainen "pandemia" on olemassa. 

Myrkytetään ihmisiä lisää, ja väitetään myrkytysoireiden edelleen olevan elusiivinen ihkauusi "tauti", joka mutatoituu hengenvaarallisesti – vaikka kukaan ei sairastu, eikä varsinkaan johdonmukaisiin oireisiin... Samat liskoaivoilla toimivat psykopaattisuvut pyörittävät alamaisiaan, orjiaan, palvelijoitaan kafkamaisessa koneistossa – ja pitävät huolen siitä, että ihmiset eivät ehdi ajatella liikoja.

Siksi meitä istutetaan koulussa kaikki kasvun vuodet – myös silloin kun fyysinen koulussaistuminen on muka liian "vaarallista". Tärkeintä on viedä maksimaalisesti aikaa täysin hyödyttömään näpertelyyn, jossa kukaan ei opi mitään todellista – jotta aikuisuuden kynnyksellä voidaan sitten viedä totteliaaksi koulitut alamaiset liukuhihnalle, jota nämä orjat eivät edes tunnista liukuhihnaksi.

Kummasti huolimatta siitä miten "luovassa ympäristössä" duunia tehdään, se on täysin toisteista. Kaikki luova ajattelu tumpataan heti kättelyssä jokaisessa laitoksessa – ja jokaisella alalla pyritään (valtion keppiporkkanalla) muodostamaan mahdollisimman suuria monopoleja, jolloin työntekijöiden rooliksi jää koneiston monotoninen pyörittäminen.

Kaikki innovaatio tapahtuu asiakkaiden orjuuttamisessa: elämä on osamaksua ja tuotteiden suunnittelua mahdollisimman pian korvattaviksi. Omistaminen on ylihintaista vuokraamista, jota sanotaan omistamiseksi, mutta jossa kukaan ei koskaan omista mitään – paitsi sitten kun se on käyttökelvotonta, minkä jälkeen se onkin ongelmajätettä, joka pitää kierrättää (mikä tarkoittaa sitä, että asiakas tekee kaiken työn, ja lopulta erilleen lajitellut matskut kipataan kehitysmaissa jokeen).

Ruohonjuuritason yrittäjän ruusuiset näkymät.

Ultimaattista poverii!

Ihmiset höpisevät "ilmaisesta internetistä", vaikka maksavat tästä ilmaisesta internetistä kuukausittain puhelinyhtiöille. Ja sähköyhtiöille. Molemmille ylihintaa, koska hinnoittelua on mahdoton vertailla: jokainen firma erittelee laskut eri tavalla – ja sähköstähän maksetaan tuplasti: ensin sen "siirrosta", ja sitten sen käytöstä. Yhtä ja samaa sähköä tuplalaskutuksella.

...Mikä on toki ihan normaalia: Edison tappoi ties kuinka monta norsua demonstroidakseen, miten "vaihtovirta on vaarallista". Toki hän käytti teloituksiinsa tasavirtaa, vaikka väitti päinvastaista. Sähkössä oli heti alkuun kyse rahanteosta: miten myydään ihmisille loputtomalla laskutuksella jotain minkä tekeminen ei maksaisi juuri mitään. Teslallahan oli vähän toisenlainen malli, mutta kukaan ei tiedä miten se toimii koska piirustukset kiikutettiin piiloon (by Trumpin isän veli, btw) heti kun tyyppi oli saatu hengiltä.

Sitä ennen oli jo aloitettu lennätintoiminta, ja öljymonopolit (Rockefeller) oli potkaistu käyntiin. Viestintä ja energia: distribuutiota, jossa kilpailijat (ja vaihtoehdot ylipäätään) eliminoidaan kaikin mahdollisin tavoin: demonisoinnilla, likakampanjoilla, väärällä informaatiolla – mielellään sellaisella, joka kääntää kuluttajien/"asiakkaiden" maailmankuvan päälaelleen.

Jos "asiakkaalla" ei ole vaihtoehtoa, mutta hän kuvittelee että vaihtoehtoja on... Kaikki on tyytyväisiä?

1975(1):  The scientist Allan Frey discovers that microwaves make the protective blood-brain barrier leaky.  This barrier protects the brain from impurities in the blood, such as viruses and chemicals.
 1975(2):  The sponsor of Allan Frey’s research, the U.S. Office of Naval Research, informs him that he will lose his funding if he publishes any further results regarding microwave health effects.  The Navy uses microwaves for radar and communication on a grand scale.

Jokainen tietää – muttei halua ajatella – että kännykät aiheuttavat syöpää. Tämä "en halua ajatella asiaa" –responssi saa aikaan sen, että jos joku nostaa esiin seuraavan sukupolven entistäkin penetratiivisemman säteilyn, ajatus yritetään kumota refleksiivisesti täysin naurettavana. Koska siis ei haluta ajatella sitä, että päivittäin edistämme... no, kuoleman lähestymistä, pitämällä laitteita mahdollisimman lähellä kroppaa, koko ajan.

Me tulemme elämään yhä enenevästi mikroaaltouunin sisällä. Puolisen vuotta siitä, kun sinun alueellesi viritetään 5G, tulet sairastumaan "koronaan". Mitä heikommassa kunnossa olet, sen varmemmin tämä fiktiivinen tauti tulee kaatamaan sinut vähintäänkin punkan pohjalle.

Mikroaaltosäteily aiheuttaa solumyrkytyksen. Elimistö pyrkii poistamaan syntyneet toksiinit ensin flunssan näköisillä oireilla. Sairastuminen on kropan tapa hankkiutua eroon skeidasta – ja näiden sairauksien "hoitaminen" on (tahallisen) idioottimaista. Sairaus jo itsellään hoitaa elimistöä kuntoon, mutta "hoidot" poikkeuksetta pyrkivät pysäyttämään parantumisen. 

Kuume on elimistön tapa hankkiutua vääränlaisista pöpöistä eroon, mutta mihin lääkitys pyrkii? Laskemaan kuumetta. Verenpaine on  myöskin säätelysysteemi, mutta mihin lääkitys pyrkii? Tasaamaan verenpaineen mahdollisimman alas (ja "riskirajaahan" lasketaan koko ajan ihan huomamatta). Elimistön moninainen toiminta pyritään pysäyttämään mahdollisimman monella rintamalla. Miksi? "Koska potilaan terveys on tärkeä"?

Potilaan pysyminen potilaana takaa jatkuvan rahavirran. Parantunut potilas ei. Potilaat siis pidetään sairaana. Kaikin mahdollisin tavoin. Mitä riippuvaisempi olet valtiosta, sen parempi valtiolle.

1994(2):  The scientists Henry Lai and Narendra Singh discover that weak microwaves can break DNA.  They are then harassed by special interests.
 1994(3):  The professors Martin Blank and Reba Goodman discover that radiation from power lines can make human cells produce heat shock proteins, a sign of cellular stress.  They later demonstrate the same effect with mobile phones.

Asiakkaiden tarvitsee vain pysyä hengissä; toimintakyvyllä ei ole niin merkitystä kunhan rahaa saadaan ekstraktoitua.

1997(3):  The Swedish scientists Persson, Salford and Brun find that mobile phones make the blood-brain barrier leaky.  They thereby confirm the 1975 finding of Allan Frey.
 1997(4):  Protests erupt in several parts of Ireland when mobile phone base stations are erected next to people’s homes.
 1998(1):  A study by L. Bonhomme-Faivre in France finds lower levels of white blood cells in people working near a large transformer.

Kannattaa tutustua näihin listaamiini tutkimuksiin, joita kovasti koitetaan saada hiljaisiksi.

1999(1):  Dr.’s Rice Tice and Graham Hook find that radiation from mobile phones nearly triple the genetic damage in human blood cells.  Their funding is immediately cut so they can’t publish their results until three years later.
 1999(2):  AT&T promotes mobile phones with Disney characters for children in full-page newspaper ads.
 1999(3):  George Carlo, who heads the mobile industry’s health effect research programme, publicly states that there is evidence mobile phones can cause cancer.  He is immediately fired.
 2000(1):  Professor Leif Salford of Lund University, Sweden, calls mobile phones “the World’s largest biological experiment” at a presentation to the European Parliament.

Tulevat ja vievät meidän vessapaperit!

Toisessa iltalehdessä lietsotaan ilmiantokulttuuria parjaamalla Uudenmaan protektoraatin umpiosta väljemmäksi siirtyneitä:

Näky lähikaupassa oli viimeinen niitti – etelä­savolainen nainen antaa tulla suorat sanat korona­karkureille: ”Hävetkää!”

Tilanne Uudenmaan protektoraatissa. Toimittajalla ei ollut kameraa siellä Etelä-Savossa, joten kuvituskuvana näytetään miten helppo on hankkia safkaa siellä, missä "koronakarkurien" pitäisi pysytellä.

Hyi häpiä! Mitäs, pitäiskö näille, jotka on päättäneet siirtyä mökillensä sen sijaan että jäisivät käkkimään ahtaaseen naapurustoon epämääräiseksi ajaksi... Pitäiskö niille laittaa semmoset hihamerkit vaikkapa? Että voitaisiin osoitella sormella ja pysytellä näistä saastaisista pettureista kaukana? Oisko mitä?

Ristiinalainen pariskunta kertoo huolestuneensa pahemman kerran mökille koronaa pakoon rientävien suomalaisten toiminnasta.

Jaha. Ristiinalainen pariskunta. Heillä on varmaan kovinkin hyvä käsitys siitä, miten tartuntataudit toimivat?

– Me olemme kauhuissamme. Aivan hirvittävää, että mökkeilijät tulevat tänne vaikka käsketään pysymään kotona, ristiinalaisnainen sanoo.

Jep. Epidemiologeja, selvästikin. "Tulevat tänne vaikka käsketään pysymään kotona!" On se kauheeta. Omalle mökilleen tulevat. Ei ihme että otsikossa puhutaan "viimeisestä niitistä".

– Tämä on ihan hullua. Hävetkää!

Hulluahan tämä. Tätä kutsuttaisiin massapsykoosiksi, jos se tapahtuisi jossain muualla johonkin muuhun aikaan. 

Nainen toivoo, etteivät suomalaiset tulisi pienille paikkakunnille kuormittamaan hoitokapasiteettia ja tyhjentämään ruokakauppoja.

Nainen varmaan käytti nimenomaan sanaa "hoitokapasiteetti". Hänen mielestään myös vain heidän lähikauppansa tyhjenee vessapaperista – mikä se on tietystikin kaupunkilaisten syytä, eikä sillä suinkaan ole mitään tekemistä infrastruktuurin inherentin bugin ynnä ylimitoitetun hysterisoinnin kanssa.

Myös ristiinalaisnaisen aviomies on huolissaan tilanteesta. Hän toivoo, etteivät ihmiset lietsoisi omalla toiminnallaan paniikkia.

– Voi hyvät ihmiset, ottakaa nyt ja rauhoittukaa.

Jeah! Toimikaa niin kuin Iltasanomat! Rauhoittukaa herran jestas! Rauhottukaa tai me kuollaan kaikki! Aaaarrrgghh! Gott im Himmel!

– Mitenhän ihmisille saisi sellaisen ajatuksen päähän, että toimitaan ohjeiden mukaan eikä uhitella kohtaloa, hän kysyy.

Enpä tiiä. Propagandalla?

Olkiukkoja ja syntipukkeja

Mitä syytetään pörssien alamäestä? Koronavirusta.

Kaikki mahdolliset sijoitukset ovat olleet tolkuttomassa kuplassa jo vuosia, mutta kun lama vihdoin iskee, siitä syytetään flunssaa – jonka olematonta uhkaa paisutellaan viranomaistoimin. Paniikkia lietsotaan meedioitse.

Tiedättekö mitä stressi tekee taudeille? ˙ɐʇᴉǝɹᴉo ɐɐʇuǝɥɐd ǝS Tästä huolimatta "parhaaksi" toimintakeinoksi on valittu paniikin jatkuva lietsominen.

Tiedättekö mikä tappaa ihmisiä paaa.aaaljon enemmän kuin koronavirus? Liikenne. Teljetäänkö ihmisiä koteihinsa jotteivät altistuisi liikenteen potentiaaliselle letaalisuudelle? Eipä teljetä. (Se olisikin erityisen tyhmää sikälikin, että tilastollisesti maailman vaarallisin paikka on koti.)

Koronaviruksen hengiltädesinfioinnin sijaan olisi olennaista pitää huolta siitä, että ihmiset pysyvät kunnossa – mutta tämähän ei ole terveydenhuollon tavoitteena ollut ehkä koskaan: käytännössä kaikki "hoidot" ennen kaikkea heikentävät immuunipuolustusta – ja kun ruoantuotantokin on sadassa vuodessa ajettu käytännössä sokerintuotannoksi, ja kaikki mahdollinen valellaan estrogeenillä... No, siitäkin voidaan nyt kätevästi syyttää koronavirusta.

Ja koska joku pitää saada ennen pitkää hengiltä, erittäin vahvaksi ehdokkaaksi on ilmoittautunut Erdogan – joka simultaanisesti hyökkää Syyriaan ja avaa rajat Euroopan uusinta-islamisointia aiheuttaen. Aivan järjetöntä touhua, mutta ehkä tyypistä saadaan demonisoitua Hitler II. Washington Times on näköjään jo rinnastamisen aloittanut:

Mutta siis: jahka Eurooppa on saatu taas kerran kaaokseen, ja Lähi-Itä vielä vähän enemmän kuin viimeiset sata vuotta – ja koko velkavetoinen pyramidihuijaus nimeltä keskuspankit ynnä pörssit vihdoin kaatuvat omaan mahdottomuuteensa... Ja kun päälle päätteeksi havahdutaan siihen, että hourupäinen ilmastonmuutosvouhkaus oli pelkkää sumutusta ja jostain pitäisi saada sähköä ja lämpöä (ja ruokaa!)... Fun times, eh?

Koronavirukselle on näemmä rokotus sitten tulossa. Sitä on testattu peräti n. 35 ihmisellä (ilman sokkoutettua plaseboryhmää tietenkin) – joten voidaan innolla odotella milloin tuo täysin kokeellinen piikki tulee pakolliseksi kaikille. Sitä ennen epäilemättä innokkaimmat lampaat jonottavat kauppakeskuksiin roudattuihin kojuihin, joista piikin saa ihan "ilmaiseksi"; ehkä vetonaulana jaetaan vielä ämpäreitä joihin voi yrjötä mahdollisten "sivuvaikutusten" iskiessä...

Olisi tietysti ihan kiva, jos kaikki ei menisi päin helvettiä – mutta kannattanee henkisesti varautua siihen, että menee. Sellaista se on kun psykopaatit vievät ja altruistit töllistelevät vieressä.
---
Ai niin, mutta että mikä toimisi? Tämä jatkuvasti jolloteltava "demokratiahan" – sanottakoon nyt jälleen kerran – tarkoittaa joukkojen valtaa. Ihmiset hallusinoivat sen tarkoittavan yksilöiden kollektiivista päätöksentekoa, mutta sitähän se ei ole. Jengeillä on aina johtajansa, joita jengin muut jäsenet katsovat ylöspäin – paitsi kalifiksi kalifin paikalle hamuavat luonnollisestikin teroittavat veistään selkäänpuukotusta varten. Ja karuselli pyörii.

Kunhan tämäkin systeemi joskus kaatuu, olisi mahdollista päättää kaikesta kollektiivisesti – lohkoketjuäänestyksillä, joissa kuka tahansa voi nostaa minkä hyvänsä asian esiin, ja siihen löytyy päättäjät, joita asia oikeasti koskee, ja jotka tietävät mistä puhuvat.

Toki tyhjillä sanoilla jonglööraavat komeljanttarit edelleen jatkavat palopuheidensa pitämistä, mutta heitä lakataan kuuntelemasta heti kun karataan turhan kauas todellisuudesta. Lohkoketjuäänestys pitää huolen siitä, että kukaan ei sörki äänestystuloksia (koska ne on luettavissa lohkoketjusta [joka ei myöskään ole missään piilossa, vaan hajautettuna kaikkien koneille], jota ei voi muuttaa kuin uusien päätösten sorvauksella).

Tähän joku toki voisi sanoa, että hommahan riistäytyy heti käsistä, jos jokainen voi ehdottaa mitä hyvänsä (koska huomauttajahan on keskimääräistä fiksumpi, toisin kuin lähestulkoon kukaan muu – joten päätöksenteon valtaa ei muille voi suoda) – mutta tämä ei pidä paikkaansa. Jokainen tälläkin hetkellä voi ehdottaa mitä hyvänsä, useimmat ehdotukset vain hukkuvat kohinaan – ja näin suurimmalle osalle kävisi myös lohkoketju... Meinaan koko ajan kirjoittaa -demokratia, mutta en haluaisi kun ihmiset eivät ymmärrä edes mitä sana tarkoittaa.

Voluntarismi olisi hyvähkö sana, mutta kun kaikki ismit ovat vain kalpeita heijastumia siitä mitä yrittävät ilmentää... Sille, että ihmiset todella voivat päättää (niin kuin toki tarkemmin katsoen nytkin voivat silloin kun tulevat viitanneeksi kintaalla säännöksille ja virkamiehille – mitä jokainen tekee ihan koko ajan & jatkuvasti, vaikkei ääneen sitä myönnäkään...) ihan itse omista, itseään koskevista, menettelytavoista... Ehkä sille pitää keksiä ihan oma sanansa, joka tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, miten juuri täällä hoidetaan asiat sitten kun ne asiallisesti ruvetaan hoitamaan. Alun väistämätöntä kaikestapäättämistä vähitellen seuraisi todellinen järjen valta, jossa ei enää väännetä peistä joka asiasta, vaan yhteisten – järkevien! – sääntöjen noudattelu toimii ihan omalla painollaan, ilman ylilyöntejä.

"Suora kansanvalta"; tuotahan minä hain. Paitsi että myös "kansa" on enemmän tai vähemmän venyvä käsite nykyään, kun tapana on nimenomaan venytellä käsitteitä murtumispisteisiin saakka. Jokatap, suora kansanvalta olisi aikaa sitten viskannut ilmastohössötyksen, ja mamuhössötyksen, naisten-euro-hössötyksen, ja rokotushössötyksen ja mitä kaikkia hössötyksiä nyt onkaan meneillään... Kaikki nuo olisi viskattu noin päivässä mäelle, ja ruvettu katsomaan mitä oikeasti pitäisi tehdä.

Ai niin, ja verotus konseptina olisi lentänyt ikkunasta heti. Tai lentäisi, jos tuohon siirryttäisiin. Siihen ei lopulta tarvita mitään sen teatraalisempaa vallankumousta – kunhan vain lakataan tottelemasta tätä koneistoa. Auktoriteetti pitää ansaita, sitä ei prenikoilla lunasteta. Muistaakseni ainakin Gandhi sai jotain aikaiseksi passiivisella vastarinnalla, eli siis lakkaamalla pokkuroimasta kaiken maailman hössöttäjiä.

Kiusaamalla terveeksi

Mielenkiintoista on seurata päättäjien logiikkaa. Juuri koskaan ei tartuta varsinaisiin ongelman aiheuttajiin; joka ainoa kerta "ratkaisuna" tuntuu olevan joku suorastaan perverssi, täysin todellisuuden luonteesta irtautunut jippohivutus.

Tupakoitsijoitahan paraikaa yritetään tehdä terveiksi näyttämällä jokaisessa ostetussa askissa, miten "sä tulet kuolemaan kärsien, sut amputoidaan osa osalta kun sä mätänet ja sitten sun omaiset kärsii henkisiä traumoja koska sä olet siinä sivussa tappanu lapsia, sikiöitä ja siittiöitä". 

Vaikka tässä koitetaan saada aikaan psykologinen vaikutus, ei ole turhaan mietitty sitä, miten suggestiivinen ihmisen mieli todella on: moni tulee alitajuisesti hyväksymään nuo kuvat omaksi kohtalokseen. Kirjaimellisesti. Kun jotain jankutetaan riittävän pitkään, kroppa olettaa sen faktaksi, ja manifestoi sen.

Joten tämä yhteiskunnan tuottama "palvelu" tulee tuottamaan melko rumaa jälkeä. Varsinkin kun väki polttaa jatkossa ihan vaan siksi, että tämä yltyvä töniminen alkaa ottaa aivoon.

Toki oli paikallaan häätää tupakoitsijat ravintoloista pihoille, jolloin ihmiset voivat myös valita olla polttamatta mennessään myrkyttämään itseään muilla aineilla... Mutta kaikki muu: "Pistetään ne piiloon!", yms. ...Melkein tuntuu että jossain on menossa veto siitä, miten älyttömiä ehdotuksia saadaan kumileimattua lakiin saakka.

Ja ketä hyödyttää se, että aiempia sippiaskeja ei voi enää ostaa? "Jos haluat polttaa yhden röökin, on sinun ostettava saman tein kaksikymmentä – koska se on terveellisempää sinulle."

Tupakan sisältämistä myrkyistä valtaosa löytyy paperista, johon se kääritään – mutta tupakkateollisuuttahan ei toki voi mitenkään pakottaa tuottamaan vähemmän myrkyllistä paperia.

Tupakkateollisuutta ei voi myöskään mitenkään velvoittaa vähentämään addiktoivien yhdisteiden lisäämistä tupakkaan, jolloin lopullinen tumppaaminen olisi helpompaa itse kullekin.

Samaan aikaa miljardibisnestä tehdään "lopettamis"tuotteilla, jotka ylläpitävät nimenomaan nikotiininhimoa, mutta joista puuttuu se olennaisin: savu. Laastari ei tunnu samalta. Tupakointi on ennen kaikkea tapa, mutta sitä ylläpitää se epämääräinen olo jossain päin hengityselimistöä, se joka alitajuisesti liitetään röökiin, ja joka on aina "korjaantunut" vetämällä sauhut.

Se, että jo vuosia ja vuosia sitten kehitettiin nikotiiniton tupakkalajike, jota ei koskaan ole otettu tuotantoon – tai että vaihtoehtoisen sähköröökin saaminen tehdään mahdollisimman vaikeaksi (ja lisäksi maalaillaan medioitse kauhukuvia siitä, miten se muka on vielä vaarallisempaa – mikä ei todellakaan pidä paikkaansa)... Loppukuluttajan kiusaaminen ei jotenkin tunnu ihan parhaalta mahdolliselta ratkaisulta.

Tupakkateollisuus voitaisiin velvoittaa tuottamaan röökiä, joka ei addiktoi. Aika moni röökaaja lopettaisi polttamisen – tai ainakin harventaisi tahtia –, koska nikotiinivajeen paikkaamista ei enää kroppa vaatisi. 

On helppo nähdä, miksi tupakkateollisuuden lobbaajat eivät varsin ole tästä metodista innostuneet – mutta ketäs varten näitä päätöksiä taas tehdäänkään? Kansalaisia? Terveyttä? Hyvinvointia? Vai jotain ihan muuta?

Auraamme naamoitse

Kolme näennäisesti toisiinsa liittymätöntä tapahtumasarjaa: 1) Kanadassa pankit horjuvat vanhan kunnon "too big to fail" -skenaarion eturintamassa, 2) Kansasissa on menetetty hallalle ensimmäinen vehnäsato, 3) Puerto Rico meni juuri konkkaan.

Samaan aikaan lehdistä on saatu lukea, miten hienosti pörssissä menee. Konepajoillekin on tullut tilauksia ovista ja ikkunoista. "Luottamus tulevaan on lisääntynyt."

Männävuosina on kaiken järjen vastaisesti telottu energiantuotantokapasiteetti mm. hyödyttömillä/haitallisilla tuulimyllyillä – ja subventoitu rahat noita rakentaville ulkomaisille yhtiöille, joilla ei välttämättä ole edes työntekijöitä. 

 

"Uusiutuvaa energiaa" on väkisin tungettu markkinoille rampauttamaan kriisivalmiutta ja heikentämään jakeluverkkoa. Bensiiniä lantrataan transrasvoilla, ruoan viljelylle sopivia peltoja uhrataan energiantuotantopelleilyyn.

Saman ilveilyn toisella laidalla nk. "paskalaki" vedettiin vuosien junnaamisen jälkeen vihdoin pois, koska siinä ei ollut mitään tolkkua ja moni (allekirjoittanut mukaanluettuna) yksinkertaisesti kieltäytyi tekemästä vaadittuja toimia. Joskus sentään passiivinenkin vastarinta toimii.

Energiantuotanto on "haasteiden edessä" kuten tavataan sanoa. Myös kotinsa sähkölaskun maksaja on haasteiden edessä: lämmitystä tarvitaan pidemmälle kesään, ja aiemmin syksyllä. Kun energia vie entistäkin enemmän varoja, kaikki kallistuu.

Asioiden hämmentämiseksi myös diesel jostain – epäilemättä todella hyvästä – syystä halutaan ottaa pois käytöstä. Öljynporaaminen on muutenkin käymässä yhä kannattamattomammaksi (väittävät; ehkä tällä tarkoitetaan sitä, että liikevoitto kasvaa vähemmän kuin ennen. Tuskin tuo ihan heti kannattamatonta kuitenkaan on...) 

 

Tehostamisen nimissä otetaan uusia metodeja häthätää käytäntöön, eikä turhaan tunnusteta, että nämä uudet metodit aiheuttavat vaikkapa pohjavesien myrkyttymistä sekä maanjäristyksiä (kuten nk. "fracking"* tekee). 

Lyhytnäköinen myyntivoiton jahtaaminen on niin monessa asiassa kampittamassa koko ihmiskuntaa rähmälleen, että käytännössä etenemme naamaa aurana käyttäen. Tässä kohtaa voisinkin listata asioita, joista olen tässä viime aikoina muuttanut mieleni ihan vain nähtyäni missä laajuudessa yleinen vastuuttomuus jyllää:

• luomu. En enää näe, että tehomaatalous olisi parempi vaihtoehto (– tai että geneettinen manipulointi olisi vain sofistikoituneempi versio jalostuksesta). Se olisi, jos ihmiset olisivat taipuvaisia vastuulliseen toimintaan – mutta me emme ole. Meidän elimistömme ovat täynnä mm. glyfosaattia, joka on siis tuholaismyrkkyä, jota on suurin piirtein jokaisessa ruoka-aineessa – ja jonka takia kasvit eivät tuota omia vasta-aineitaan, minkä takia me emme tuota omia vasta-aineitamme. Ja (mm.) siksi me olemme jatkuvassa tulehdustilassa – mikä taas tekee tietä ylimedikalisoinnille – joka kemikalisoi ympäristöä – mikä se taas palautuu elimistöömme ja aiheuttaa hormonaalisia muutoksia – mikä se taas aiheuttaa lisää huonoja päätöksiä...
• itse asiassa tästä listasta tulisi melko lailla pitkä, joten jatketaan sitä omissa postauksissaan...

Mitä yritän sanoa on, etten ihan tiedä missä todellisuudessa ämpärimedia oikein elää. Tilausten lisääntyminen ei tarkoita, että ne tilaukset tultaisiin maksamaan. On toki hienoa, jos työpaikkoja tuntuisi tulevan lisää – mutta jos se lisääntyminen ei oikein perustu mihinkään, jos se vain jotenkin tapahtuu... Kyse voi hyvin olla siitä, että kuplaa vain kasvatetaan sen aikaa kun ehditään. Rahan täytyy liikkua, tai muuten se kuolee.

Kuten elävästi muistamme, koko globaali talous elää velkarahalla. Velkaa on paaa.aaaljon enemmän kuin varsinaista rahaa. Jos kaikki elävät velaksi, jossain on jotain pahasti pielessä. Kun korot nousevat, lisääntyvät maksuvaikeudet. Kun maksuvaikeudet lisääntyvät, lisääntyvät levottomuudet. Kun vielä luonto tuo oman arvaamattomuutensa kehiin... Ja ennen kaikkea: jos vasiten ruokitaan harhakuvia, jotka perustuvat toiveajatteluun... Herätyksestä tulee aika kylmä.

Ongelma ei ole se, että olisimme matkalla kohti vääjäämätöntä katastrofia – vaan se, että olemme matkalla kohti katastrofia joka olisi väistettävissä jos onnistuisimme pudottamaan loputtoman tulosajattelun kyydistä ja keskittymään olennaiseen. Mutta kai tämä on prosessi, johon ollaan valmiita vasta sitten kun silmät on ihan pakko avata. 

 

---

*Noinkohan se uudempi Galactica-sarja tehtiin ihan vain siksi, että voitaisiin ottaa uusi poraustermi pari vuotta myöhemmin käyttöön? Kummempaakin on tapahtunut...

Apokalypsy nyttenniin

Jokaisena aikakautena on ollut omat tuomiopäivänennustajansa – ja omista kirjoituksistani päätellen olen itse päätynyt joukon jatkoksi: rahatalous kaatuu, jääkausi tulee, Fukushima saastuttaa Tyynenmeren... 

Tämä profetointitaipumus liittyy siihen, että jokainen sukupolvi löytää itsensä tilanteesta, jossa kehitys tuntuu ennennäkemättömältä – eikä enemmistö tunnu kiinnittävän mitään huomiota siihen, että kehitys näyttäisi suuntautuvan suoraan päin Brinkkalaa.

Mutta tuomiopäivässä ei ole kyse maailmanlopusta [vaan verhojen avaamisesta – böö: katso: maailma! Hui]. Vaikka esmes tämänhetkinen tilanne näyttää jokseenkin pahalta, on mukana aina ripaus toivoa. Ihmiskunnan tietoisuus on potentiaalisesti loikkaamassa korkeammalle tasolle; tätä vain on kaikin voimin jarruttamassa syvemmät aivokuoren alueet, jotka vihaavat muutosta ja haluavat että kaikki pysyy samana kuin aina – ja jättävät huomiotta muutokset jotka tapahtuvat riittävän hitaasti (tai spektaakkelinomaisesti).

Paluuta eiliseen ei ole – ja siitä huolimatta historia toistaa itseään. Ajan syklisyyttä on koitettu osoittaa ties kuinka monta kertaa, ja esimerkiksi tuo kuvio, jota jääkauden ennustamiseen raapustelin, on näemmä samansuuntaisessa teoriamuodossa ollut olemassa jo ennen kuin itse sen kekkasin (mikä on hirmu ylläri); en vain ole aiemmin onnistunut juuri noihin teorioihin törmäämään.

Milutin Milankovic kehitteli oman kuvionsa jo reippaasti viime vuosisadan puolella – ja vaikka siitä alkuun ei diggailtu, on se myöhemmiten saanut nyökyttelyä osakseen.

Kuten olen pariin otteeseen jo todennut, hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä on seurausta siitä, että lämpötila nousee – joka se taas ennakoi lämpötilan roimaa pudotusta. Ihmisen kontribuutio tuohon on melkoisen mitätön, mutta ehkä osaltamme olemme vähän olleet vaikuttamassa siihen, miten paljon lämpötila tulee putoamaan.

Me olemme kuitenkin vain pieni osa isompaa kokonaisuutta, ja kaikkivoipaisuudessamme olemme taipuvaisia ignoroimaan senkin, että auringonpilkkukierto vaikuttaa ihmiskunnan käyttäytymiseen. Sodat tuppaavat ajoittumaan auringonpilkkumaksimien kanssa synkassa – mikä ei tarkoita sitä, että ne varsinaisesti aiheuttaisivat sotia, vaan sitä, että auringon aktiivisuuden vaihtelut vaikuttavat kollektiiviseen moodiimme – ja kun satumme olemaan tarpeeksi ärtyneitä kollektiivisesti, alkaa tulla ruumiita.

Myös taloustieteen piirissä on havaittu oma syklinsä: Kondratievin mukaan se on 66 vuotta. Toisen maailmasodan lopusta on kuljettu finanssipoliittinen matka, joka on alkamassa näillä näppäimillä alusta.

Tässä hinkatumpi versio, jossa on päädytty 66 vuoden sijasta pikemminkin keskimäärin 55 vuoteen.

Jos katsotaan jäykän mekanistisesti tuota Kondratievin systeemiä, niin edellisen taloudellisen syklin alussa Edison keksi hehkulampun*. Ja okkulttisemmalta kantilta katsoen: Kleopatran neula tuotiin Lontooseen, joka oli tuolloin ylivoimainen talouden keskus (taitaa olla edelleenkin aika lailla) – ja talouden ynnä politiikan piirissä näillä symboleilla on isompi merkitys kuin mitä äkkiseltään voisi kuvitella... Mutta tämä menee ihan eri todellisuuden tasolle, joten palattakoon näihin kuvioihin joskus myöhemmin.
---
*tarkennus 170318: Edisonhan ei keksinyt hehkulamppua; hän osti sen patentin sarjatuotantoa varten ja sitten väitti keksineensä laitteen. Yhden asian hän keksi, ja se on sähkötuoli – jonka Tomppa oli tullut kekkaisseeksi mustamaalatessaan Teslaa (jolta oli tilannut ratkaisun tasasähkön käytettävyysongelmaan, mutta jättänyt maksamatta ratkaisun saatuaan) sähköteloittamalla lukuisia eläimiä julkisesti "todistaakseen että vaihtovirta on vaarallista" – luonnollisesti käyttäen tasavirtaa, kuten sitten myöhemmin myös sähkötuolissansa...

Lappua luukulle

Olin männäpäivänä kaupassa käydessäni sivusilmällä huomaavinani (en lue oho-wau-lööppejä, mutta muistelen ulko-ovella kuitenkin osuneen silmiin), että Kesko alkaa sulkea kauppoja urakalla.

Tämähän ei sinällään ole ylläri; kun Kesko osti Siwat ja Valintaladot, oli odotettavissa että kenkää tulee. Toki ainakin Kalevan uutisesta päätellen suljettavien kauppojen työntekijöille yritetään löytää duunia muista myymälöistä – mikä voi pitää jossain määrin paikkansa, mutta suuremmassa määrin kyseessä lienee vain jotain, mitä sanotaan ettei äläkkä äidy turhan äänekkääksi.

Kalevan sanamuotoja kolme päivää sitten:

"Valitettavasti Suomen Lähikaupalta tulleessa verkostossa on mukana kauppoja, joissa emme ole löytäneet keinoa jatkaa liiketoimintaa kannattavasti, Rauhala sanoi. Suljettavia liikkeitä on muun muassa pienillä paikkakunnilla, joilla ei ole riittävää asiakaspohjaa."

"Valitettavasti Lähikaupalta tulleessa"? Se ei tullut, se vasiten hankittiin. Se haluttiin pois kilpailemasta, ja nyt se on ulos ostettu. Tämä on bisnestä, jossa lähikaupoista tehdään kaukokauppoja – mikä on hirmu kätevää varsinkin siinä kohtaa kun bensan hinta lähtee nousuun.

Tämä on vasta alkua. Kuten tiedämme (tai ainakin meidän pitäisi tietää): talous menee alamäkeä ja lujaa. Lisää kauppoja tullaan sulkemaan, lisää potkuja tulee, ostovoima vähenee, kauppoja suljetaan, väkeä irtisanotaan, ostovoima vähenee...

Sisäpiiri on finanssimarkkinoilla jo jonkin aikaa siirtänyt varallisuuttaan papereista kiinteään metalliin, eli hopeaan ja kultaan (siis ei mihinkään jalometallirahastoon [koska se on pelkkää paperia], vaan ihan fyysisiin harkkoihin) – ja bitcoiniin.

Uutisoinnissa sitten taas on puhuttu palturia nousevasta taloudesta ihan vain siksi, että markkinat pysyisivät hetken vielä hengissä kun yksityishenkilöt alkavat tehdä sijoituksia niihin papereihin, jotka nyt juuri ehkä nousevat oikeinkin kivasti, mutta joku kaunis päivä (mahdollisesti vasta syksyllä jos tekohengitys sinne asti toimii) osoittautuvat yhtäkkiä arvottomiksi, jättäen piensijoittajat nuolemaan näppejään.

Näin se on aina mennyt, ja näin se menee nytkin. Saas nähdä opitaanko tällä kertaa jo se, että pankkisysteemi on pyramidihuijaus.

Intiassahan jokin aika sitten suurimmat setelit menettivät arvonsa vuorokaudessa. Syyksi sanottiin harmaan talouden torjunta – ja sitähän se olikin: pankit ja valtio haluavat oman siivunsa kaikesta rahaliikenteestä, ja setelirahaa on hankala seurata.

Tämä siirto tapahtui sangen lakonisella eleellä, enkä epäile etteikö vastaavia "oho, menetin lähes kaiken omaisuuteni yhtäkkiä" -tyyppisiä skenaarioita olisi muissakin maissa odotettavissa.

Intia on myös ensimmäisenä siirtymässä sähköiseen valuuttaan, jolloin jokaisen rahaliikenne on kätevästi valvonnassa – ja kun se on valvonnassa, sieltä voidaan napata ex tempore -veroilla rahaa silloin kun valtiontalous sattuu olemaan kuralla.

Ja valtioiden taloudethan ovat kuralla.

Itse kunkin kannattaa ruveta orientoitumaan yhteiskuntaan, jota ei enää pyöritetä rahalla. Itse asiassa raha on aina ollut täysin tarpeeton instrumentti, eikä sillä lopulta ole kuin vertauskuvallinen merkitys tämänkään päivän markkinoilla: kun sovitaan jostain projektista, sen lopullinen hinta ei koskaan ole sitä mistä alunperin puhuttiin. Maksuehtoja muutetaan jatkuvasti sekä maksajien että lunastajien puolelta. Kaikki on spekulatiivista.

Mutta kuten monessakin yhteydessä on todettu: kun meillä on safkaa ja katto pään päällä, ja lämpöä – kaikki sen yli menevä on merkityksetöntä. Mitä me teemme tässä high-tech-maailmassamme? Tallustelemme ympäriinsä, hengailemme, syömme, nukumme. Tarvitaanko tuohon kovinkin sofistikoitunutta teknologiaa?

Me luulemme, että asiat menevät niin kuin ne menevät, koska ne eivät voi mennä toisin – ja tämä on osa sitä harhautusta, joka alkoi viimeistään siinä kohtaa, kun autojen moottorit väkisin modattiin bensiinikäyttöisiksi. Valittu tie ei tarkoita etteikö muita teitä olisi olemassa.

Isältä pojalle

Herschel Mordechai oli vaikeuksissa. Reininmaa oli juuri siirtynyt Preussin alaisuuteen (manööveri, jonka kulminaatiopisteessä eräs aiemmin Bauer-nimellä tunnetun suvun poika oli väärää tietoa Waterloosta levittämällä keinotellut Englannin keskuspankin haltuunsa) – ja koska Preussi oli tiukasti katolinen, oli Herschel-nimisten ihmisten mahdotonta sen jälkeen jatkaa lakimiehinä.

Joten Herschelistä tuli Heinrich. 

Heinrich halusi pojastaankin lakimiehen. Poika oli kiinnostuneempi filosofiasta, mutta lakia oli luettaman. Joten tyypilliseen isänmurhatyyliin poika ryhtyi heikosti sujuneen opiskelun jälkeen kirjailijaksi.

Hänen kirjallinen tuotantonsa innosti monia muitakin, kuten vaikkapa Lev Davidovitš Bronšteinia (jota häntäkään ei tunneta oikealla nimellään). Bronšteinin kirjallinen tuotanto puolestaan inspiroi yhä tänäkin päivänä monia räiskyviä persoonallisuuksia: 

"Joka periaatteellisesti luopuu terrorismista, s. o., voimakeinoista ja kauhistuttamisesta aseistettuun, kiihkeään vastavallankumoukseen nähden, sen täytyy myöskin luopua työväen luokan poliittisesta vallasta, kumouksellisesta diktatuurista."

Ja toden totta, terrorismista ei ole luovuttu – nykyään sillä on ihan virallinen nimi: "war on terror"; vähän niin kuin "war on land" – maalla käytävä sota, ja pelonlietsonnalla käytävä sota.

Ja tästä kirjallisuuden jatkeesta on vahvasti vastuussa nykyään "ajatushautomona" tunnettu Fabian Society. Kyseinen päiväkerho perustettiin Lontoossa 1884 hieman hiljaisempaa vallankumousta suorittamaan: otetaan haltuun politiikka sisältäpäin, ja tuhotaan yhteiskunta sitä kautta – korruptoidaan koulutus; otetaan tiedonvälitys, pankkitoiminta ja kaupankäynti haltuun; viihdytetään ihmiset horrokseen; rappeutetaan yhteiskuntamoraali; aiheutetaan jatkuvaa levottomuutta (myös täysin keksityistä asioista joista ei olla aiemmin huomattu olla huolissaan)...

Suomessa kyseisen kerhotoiminnan edustaja on Vasemmistoliitto, Englannissa sitä on Labour, ja jenkeissä "Demokraatit".

George Orwell kirjoitti kyseisen kerhotoiminnan inspiroimana kirjan 1984 – joka itse asiassa kertoo hyvin pitkälti yhteiskunnasta, johon olemme päätyneet – jonka nimi juhlistaa Fabian Societyn (silloin vielä tulevaisuudessa ollutta) satavuotissynttäriä. Myös Aldous Huxleyn – jo ennen Orwellia – julkaisema Uljas uusi maailma ennusteli, millaista jälkeä tulisi saamaan aikaan liike, johon hänen oma veljensä oli liittynyt.

Mutta sekä läntinen että itäinen tie kohti totalitarismia ja ihmisyyden mitätöintiä ovat molemmat saman, paljon vanhemman ideologian ilmentymiä: Binyamin Ze'ev Hertsel (joka yllättäin myös päätti jossain kohtaa vähän muilata nimeään) oli hänkin vain yksi linkki pitkässä, tavoitteellisessa projektissa, jossa saatiin ensin 

rikottua Weimarin tasavalta (tappamalla siinä sivussa 38 miljoonaa ihmistä), murhattua Venäjän keisariperhe ja perustettua Neuvostoliitto (ja murhattua 60 miljoonaa ihmistä – saavutus, joka toki kalpeni Maon Kiinan [edelleen saman ideologian inspiroimille] saavutuksille: 100 miljoonaa ihmistä hengiltä). Ja kun Weimarin tasavalta oli rikottu, oli aika rikkoa tilalle noussut Saksa (ja siinä sivussa hengiltä vielä yhdet 60 miljoonaa ihmistä). 

Ja näin oli saatu tavoitettua kaksi olennaista välitavoitetta: YK ja Israel. Molemmat olivat edellä kuvatun kampanjan kaksinapainen maali: äärinationalistinen valtio ihmisille, joiden esi-isät eivät koskaan alueella asuneet, mutta jotka olivat kaapanneet ideologian niiltä jotka siellä oikeasti asuivat – ja maailmaa tähtäimessään pitävä järjestö, joka ei vastaa kenellekään mistään. 

"Tästä on hyvä jatkaa," totesivat asiaansa tappavalla tehokkuudella ajaneet, ja rupesivat katselemaan karttaa: mihinkä sitä hyökkäisi? Korea, Vietnam, Panama, Kolumbia, Iran, Jugoslavia, Somalia, Irak, Afganistan, Syyria... Helpompi olisi listata maat joihin ei ole hyökätty viimeisen sadan vuoden aikana. Sellaisiahan on vielä olemassa?

Eikä touhu Waterloosta alkanut – siinä kohtaa vain on yksi kulminaatiopiste: saman perheen kaksi veljestä rahoitti sodan molempia osapuolia, ja yksi veljistä siis 21-kertaisti omaisuutensa, ja kaappasi Englannin pankin – joka edelleen on kyseisen suvun hallussa. 

Sama perheyritys (eräänlainen cosa nostra ["meidän asiamme"]), mutta eri nimellä ja paaa.aaaljon isommalla vaihteella) masinoi myös uudella mantereella kolme sisällissotaa, koska jotkut goyimit eivät suostuneet uskomaan, että yksityinen keskuspankki on hirmu hyvä idea. Ja heillähän se keskuspankki edelleen on.

Ja kuka mahtoi ostaa Palestiinasta ensimmäiset eurooppalaisten (ei-seemiläisten) "juutalaisten" siirtokunnat? Minkä suvun symboli (käänteisellä värillä) koristaa Israelin lippua? Miksi jo 1800-luvun loppupuolella alkoi lehtiin ilmaantua kirjoituksia "kuudesta miljoonasta juutalaisesta", jotka olivat ahdingossa milloin Ukrainassa, milloin Keski-Euroopassa, milloin Venäjällä?

Luku oli aina sama: 6000000. Paikka vain vaihtui – kunnes lopulta saatiin paikannettua nämä vuosikymmeniä manatut kuusi miljoonaa... Kadonneiksi. Heistä ei ole jälkeäkään missään, mutta me "tiedämme" mitä heille tapahtui – vaikka virallista tarinaa ei tue yksikään fakta. Se tarina rikkoo fysiikan lakeja – mutta yhtäältä se ei ole ainoa ekspansiivista sotapolitiikkaa lietsonut kataklysmi, joka rikkoo fysiikan lakeja, mutta jota ei silti saa kyseenalaistaa.

Viimeksimainitun suvun likvidi omaisuus (käyttääkseni heidän itsensä luomaa uuskieltä) on jossain puolen kvadriljoonan* kieppeillä, eli yli kaksi kertaa isompi kuin Yhdysvaltojen tämänhetkinen valtionvelka (ja kukahan tätä lainaa mahtaakaan velkoa?).

...Hektinen, haiskahtaa pahasti ________________lta. Pfft, mitäs jos asioihin tutustumisen sijaan viihdytettäisiin itseämme katsomalla sarjamaratoni vaikkapa siitä yhdesta Bauerista, jonka ainoa ratkaisu ihan kaikkeen on ihmisten kiduttaminen? Hjoo, sarjamaratoni on aina hyvä idea.

---
*Edit 240117: Niin, tämä on jo toinen kirjoitus, jossa kostautuu ulkomaisten lähteiden seuraaminen numeroiden kääntämisessä: trillion on biljoona, ja quadrillion taas yhtä kuin triljoona. Kaikkihan tämän toki tietävät, mutta saattaapi unohtua siinä vaiheessa kun vaihtaa kielestä toiseen...

Vaikutelmatalous, osa II

Ihmiset tykkäävät siitä, kun julkkikset puhuvat politiikkaa – joten tässä Matt Damon:

Damon ei tuossa lue omia sanojaan, vaan itselleni tuntemattoman Howard Zinnin puhetta jo vuodelta 1970. Klippi taas on jo vuoden 2012 tammikuulta, mutta sillä on katsojia vain rapiat 200000 – miksiköhän? 

Ehkä siksi, että puhe kehottaa kansalaistottelemattomuuteen, virallisten totuuksien kyseenalaistamiseen ja omaan ajatteluun. Poliittiset vaikuttajat eivät moisesta pahemmin piittaa, eikä tuollaista puhetta monikaan viihdetaiteilija tweettaile eteenpäin, koska sellainen vaarantaisi uran aika nopeasti.

Kuten sanottu, en tiedä Zinnin agendasta mitään. Pasifistilta vaikuttaisi: "Ei ole olemassa oikeutettua sotaa". Hänkin erehtyi tukemaan Obamaa ensimmäiselle kaudelle – mutta kritisoi tälle myönnettyä rauhannobelia, joka olikin varsinainen farssi, kuten myös koko Obaman valtakausi (mutta sitähän politiikka on: farssia).

Damon(kin) on nyttemmin siirtynyt Kiinaan tekemään leffoja – miksiköhän? Ehkä siksi, että Hollywoodkaan ei ole ihan sitä miltä ulospäin näyttää. No, eihän Kiina todellakaan mikään demokratian mallimaa ole, mutta Hollywoodissa lukemattomat starat löytävät itsensä jostain syystä huumekoukusta, ja lopulta kuolleena. 

Miksi ihmiset, joilla suosiota ja rahaa tuntuisi olevan rajoittamattomasti, eivät osaa olla onnellisia? Ehkä siksi, että varaukseton suosio tuntuu jotenkin väärältä, ansaitsemattomalta – ja liialliselta. Jos taiteilija on yhtään todellisuuden kanssa kosketuksissa, hänellä todnäk on suuria vaikeuksia tulla toimeen varauksettoman fanituksen kanssa – koska hän itse näkee itsessään vaikka kuinka paljon virheitä.

Lisäksi viihdestaran elämä on muuttunut jatkuvaksi markkinoinniksi: joutavia rupatteluja ties kenen toimittajan kanssa asioista, jotka eivät varmasti ärsytä ketään – tai eivät ainakaan vääriä ihmisiä, eli niitä jotka lopulta maksavat palkkasi. 

Ehkä suuhun työnnetyt sanat alkavat tuntua yhä enemmän täysin vääriltä; imago on täysin vieras – ja kuten vaikka monilla musiikkialan staroilla on käynyt: miljoonia tahkonneen uran hiipuessa huomaat olevasi itse asiassa velkaa tuotantofirmoille.

Ja tässä tuo ongelmakohta jälleen: viihdeteollisuus on nimenomaan teollisuutta – sen tarkoitus on tahkota rahaa (ei tekijöille, vaan julkaisijoille). Tekijät eivät saa omaa ääntään kuuluville, vaan huomaavat olevansa formaattien vankina tuottamassa jotain katsoja-/kuuntelijatutkittua tuubaa, jota kaikki muutkin tekevät.

Leffat – ja teeveesarjat – muistuttavat yhä enemmän toisiaan. Musiikki on yhtä ja samaa biisiä esiintyjästä riippumatta. Sisällöstä ei ole tietoakaan, koska materiaali ei saa olla liian haastavaa vastaanottajille – mutta toistoa riittää: viimeisimmiltä hiteiltä ei pääse karkuun missään. 

Ja jostain ihmeen syystä viihde käy koko ajan väkivaltaisemmaksi: kokonaisia leffasarjoja tehdään kidutuksesta. Musiikkivideoissa yhä nuorempia altistetaan yhä pervessimmäksi käyville seksuaalikuvastoille. Videopeleissä pelaaja kulkee "sankarin" matkan, jossa hän ensin opettelee hakkaamaan ihmisiä, varastamaan autoja, ajamaan holtittomasti – ja vähitellen hän "pääsee" tappamaan ihmisiä teräaseilla, pistooleilla ja tuliaseilla. Mutta pääasia että on kivaa.

Franchise. Tuon pitäisi olla kirosana, mutta sen sijaan sitä pidetään siunauksena. Tässä maailmassa kaikki on käännetty ympäri.

Sulle mulle mulle mulle

Lyhytnäköistähän se selvästikin on: koulutusta leikkaamalla kavennetaan kansakunnan tulevaisuutta. 

Innovaatiot vähenevät, luokkajako syvenee. Opiskelu tulee kuulumaan lopulta (taas ja vain) niille, joilla siihen on varaa - 

• joiden ei tarvitse ottaa lainaa pysyäkseen hengissä, 
• ja sen lisäksi käydä töissä 
• (jotka siis vähentävät opiskeluun käytettäviä resursseja: jaksamista, aikaa, motivaatiota) 
• joista maksetaan sen verran vähän että se yhä olemattomammaksi käyvä opintotuki edes säilyy eikä päädy ulkomaisen perintätoimiston ulosmitattavaksi. 

Ne, joilla ei ole varaa, ja jotka eivät lopulta jaksa, ohjataan palkattomiin töihin, jotka on onnistuneesti uuskielistetty orjatyöstä kuntouttavaksi työtoiminnaksi.

Yhtäältä: kun kaikki yhteiskunnan toiminnot lähtökohtaisesti latistetaan rahanjako-ongelmakentäksi, vinoutuu politiikka väkisin yhä kafkamaisempaan suuntaan. Kun ihan kaikkeen määritellään erikseen budjetti - ilman mitään käsitystä siitä mitä milläkin alueella pitäisi konkreettisesti tehdä ja saada aikaiseksi - on seurauksena pykäläviidakko josta järki on paennut aikaa sitten. Kukaan ei enää tiedä mistä puhutaan kun puhutaan vaikkapa, no, kuntouttavasta työtoiminnasta.

Tämä suuntaus ei tokikaan ole ihme, jos julkiselta sektorilta palkkansa saa joka kymmenes. Kukapa haluaisi sahata omaa oksaansa? Jokainen varmistaa ensin oman toimeentulonsa. Entropia kumuloituu.

Seurauksena on yhä säännöstellympi yhteiskunta, jossa pärjäävät vain ne, jotka tuntevat joka pykälän, ja jaksavat maksimoida tulojensa virran sitä kautta. Muut voivat vain haahuilla eksyneenä ympäriinsä, ja toivoa etteivät satu astumaan miinaan.

Rahavirrat toimivat kuin vesi: kulkevat vähimmän vastuksen kautta ja nakertavat väylänsä haperoimman materiaalin läpi. Leikkaukset siis kohdistuvat sinne, missä on vähiten vaikutusvaltaa - ei sinne missä siihen olisi varaa. Varantoja ei kohdisteta sinne missä oikeasti olisi tarvetta, vaan sinne missä lobbaillaan tehokkaimmin. Politiikka ei ole yhteisten asioiden hoitamista, vaan rahavirtojen ohjailua niin monimutkaisesti, että reaalitodellisuuteen keskittynyt rahvas ei pysty hahmottamaan mitä tapahtuu.

Persausfrontaalisesti kapuamme latvaan kaatamalla puun

Uskomatonta on se, miten takaperoisesti byroopellet ajattelevat bisneksen. Kun innovoidaan juohevuutta, sitä kampitetaan "tuottavuuden" kasvattamisen alttareilla.

Mistäkö puhun? IPTV:lle kaavailtavasta rajoituksesta, jossa pakotetaan katsojat kärsimään mainoksista: ohjelmistoihin vaadittaisiin semmoinen jippo, että tallennettuihin ohjelmiin lomitettuja mainoksia ei voisi hyppiä yli.

Siis oikeasti, millaisia idiootteja noille palleille istutetaan?

Ihmiset vihaavat mainoksia. He saattavat hokea typeriä sloganeja, huvittuakin ajoittain, he saattavat olla tottuneita, turtuneita, oppineita siihen että kuvavirta katkaistaan kausi kaudelta taajemmin, mutta mainoskatkon laukaisema ensimmäinen, primaali, reaktio on ärtymys.

Mainokset keskeyttävät, ne ovat häiriötekijöitä. Tiettyyn rajaan saakka ne toki saavat ostoja aikaiseksi - aivopesu todellakin toimii - mutta pidemmällä tähtäimellä ne tekevät koko ihmiskunnasta pätkäajatteluääliöitä, jotka eivät kykene pitkäjänteiseen keskittymiseen - joka taas on lopultakin edellytys edistykseen.

Kaupantekoon pitkällä aikajänteellä ei riitä tolkuton meuhkaaminen, mitä disruptiivinen mainosälämölö on. Mutta silti ihan virallisiin säädöksiin väen vängällä kammetaan pakko katsoa mainoksia.

1. Ensin tuli videonauhuri, jonka ansiosta ohjelmia ei tarvinnut enää katsoa silloin kun ne tulivat. Mainokset saattoi kelata yli.
2. Sitten digiboksit, jotka ajoivat saman asian. Missään vaiheessa tosin ei tainnut markkinoille asti päätyä aikakoodia seuraavia malleja, joilla voisi yhdellä napin painalluksella hypätä mainoskatkon yli - eikä varsinkaan sellaista, joka yksinkertaisesti tallentaisi vain halutun ohjelman ja jättäisi sälät tallentamatta. Teknisestihän tuo olisi mahdollista, vaan lyhytjänteinen ajattelu oli jo vahvasti voimissaan kun laitteiden takuuajan umpeuduttua, laitteen hajotessa, oli sen valmistajakin saattanut kadota kartalta - ja mediaformaatti hypännyt seuraavaan sukupolveen tehden värkin muutenkin vanhaksi.
3. Seuraavaksi digiboksi siirtyi pilveen, ja suoratoistopalvelut ilmaantuivat. Tässä kohtaa oli havahduttu siihen, että mainoksia tosiaankaan ei katsota, joten ohjelmien päälle ruvettiin länttäämään bannereita, joita suurennetaan kausi kaudelta. Lopputekstien päälle ruvetaan hölöttämään, mainosten alku- ja loppukohtaa hämärretään, jotta hyppynappeja käyttävä voidaan jallittaa katsomaan vielä vähän tyrkytystä.

Knoppi: Miksi HBO:sta on tullut käsite? Koska kyseinen kanava - maassa jossa mainostaminen tunkee iholle kaikkialla - keskittyi laatuun, sisältöön, ja mainoksettomuuteen.

Suuntana kaikessa innovoinnissa on koko ajan ollut käytön helpottuminen - mutta valitettavasti käytäntöön siirtämisen välttämättöminä välikäsinä on aina insinöörejä, jotka eivät hahmota maailmaa käytettävyyden kannalta, vaan jotka hurmioituvat nippeleiden määrästä.

Ja sitten välissä on myös kauppiaat, jotka hekään eivät ymmärrä loppukäyttäjän tarpeita, vaan katsovat taseita. Plus markkinoijat, jotka ovat kauppiaita. Lopputuloksena on tuotteita joista asiakas tarvitsee noin 20%, mutta joutuu ostamaan koko paketin kun muutakaan ei ole tarjolla.

Ja viimeisenä lukkona lainsäätäjät, joita rahanmaksimointia tuijottavat etujärjestöt painostavat kaikin mahdollisin keinoin, ja jotka muutenkin ovat kadottaneet todellisuudentajunsa aikaa sitten. Mikä on seuraus: tapetaan innovaatiot ja pyristellään takaisin sinne missä oli olemassa vielä yhtenäiskulttuuri ja koko kansa katsomassa uutisia saunan jälkeen puoli yhdeksältä. Ja uutisissa pääministeri raapimassa päätään kun ei oikein vienti meinaa vetää, että mikähän siinä mahtaa olla kun leikattu on kyllä, ja elvytetty, mutta kun kansa ei tajua ostaa.

Luopumisen tuska

Ach! Mun oli pakko päästää ne meneen. Nimittäin erinäisetkin striimauspalvelut ja mitä näitä kuukausimaksullisia serviisejä nyt onkaan.

Juuri irtisanoin pleikkarin plusjäsenyyden - kun siis enhän mä ole pleikkariin päinkään kattonu varmaan vuoteen. Että mitä siitä maksamaan? Paitsi että jahka menee umpeen tämä maksukausi, niin sitten ei ole ainuttakaan peliä kun kaikki on tuolta plussasta ”ilmaiseksi” kuukausimaksulla imutellut.

Tai irtisanoin ja irtisanoin. Eihän siellä ole sellaista kohtaa kuin ”irtisano palvelu” tms. Otinpahan luottokorttitiedot pois niin eivät voi velottaa. Heti katkeaa kyllä kätsysti sitten kun eivät saa maksuansa. Kokemusta on: kun edellisen kortin voimassaoloaika loppui enkä muistanut vaihtaa uuteen, katkesi palvelu - eivätkä tulleet Sonyn velanperijät ovelle, mikä oli kiva ylläri :D (joo, käytän nykyään hymiöitä :D).

Ja siis lopullinen niittihän oli tuo, kun äsken kävin katsomassa että mitähän olisi tarjolla, että kai nyt muutama peli on ehtinyt kertyä kivasti sinne, niin mitä mä näin? Yksi peli oli siellä. Yksi! Kolmospleikkari on selkeästi putoamassa kelkasta. …Ja niin, pitihän siinä päivittää käyttis ja hyväksyä uudet ehdot eikä tuo yksikään peli ole vissiin edelleenkään perillä.

Muuten ihan kätevä tuo. Paitsi että enhän minä jaksa pelailla. Todellakaan en halua vapaa-ajalla käyttää aikaa mihinkään mikä nostaa adrenaliinia ja sykettä ja turhautumiskäyrää. Jo sudokun pelaaminen saa näkemään punaista, vaikka numerot eivät tulekaan demonisina hyökyinä kimppuun pimeissä käytävissä aina vaan nopeammin.

Mitäs minä muuta irtisanoin? Spotifyn. En kuuntele musiikkia (olen jo kuullut kaikki biisit mitä tässä elämässä tarvitsee kuulla), joten miksikäs minä tuostakaan olen ties kuinka pitkään maksanut? Ja Filmnetin, jossa uusia katsottavia pätkiä tulee ehkä kaksi kertaa vuodessa, ja striimauksen taso heittelee pikselimössön puolelle, eikä airplay edelleenkään pelitä. Se on moro sille.

Vielä jäi käyttöön HBO, Viaplay, Netflix sekä BooxTV, joka siis on käytännössä digiboksi netissä. Ei tarvitse muistaa ajastaa sarjoja enää, ja näkee ihan hoodeenä matskut. Fyysinen digiboksihan on sd-laatuinen, kun taas töllö ei, joten on ihan kiva nähdä kunnon kuvaa.

Netflix oli kyllä sekin liipasimella idioottimaisen suosittelusysteeminsä takia - eikähän tarjonta tuollakaan ole erityisen hulppea - mutta olkoon nyt vielä; aina välillä sinne ilmaantuu jotain mielenkiintoista… Ja HBOkin oli eroharkinnassa kun ei airplay futannut - vaan nyt uusi käyttis on ratkaissut tuon ongelman. Jatkan tilausta kun koko ajan tuntuu olevan käynnissä vähintäänkin yksi mielenkiintoinen sarja.

Amerikkalaiset on kyllä viekasta sakkia. Eittämättä täytyy olla amerikkalainen keksintö se, että aina erikseen aika ajoin pitää tarkistella että mitäs kaikkea minä olenkaan sitoutunut huomaamattomasti maksamaan hautaan saakka.

Kaiken maailman softalisenssejä saattaa olla lojumassa kyllä vielä. Ja onkin. Mutta mihin ohjelmiin? Miten voi kukaan tietää tuommoista? Ei mitenkään! Ei ihme että lama kolkuttelee itse kunkin kukkarolla.

Tuplavarmistus, tuo belsebuubin keksintö

Ottaa pattiin. Parkkinappiin nimittäin jossain vaiheessa ilmaantui tuplavarmistus, mikä eilen tuli maksamaan allekirjoittaneelle 40 euroa enemmän kuin olisi syytä. Viisi parkkia, joista neljä onnistunutta.

Sikälihän homma jäi voiton puolelle – jos nyt optimisteja halutaan olla – että olin juuri käynyt tinkimässä musiikkivermehankinnasta seitsemisen kymppiä alaspäin, joten tavallaan tämä oli melkein kuin sijoitus...

Mutta kauheasti ei hymyilyttänyt että sen kymmenminuuttisen pitstopin jälkeen huomasin parkkivirkailijan seisoksivan autoni vierellä – koskapa olin tällä kertaa unohtanut, että ParkMan tätä nykyä ei usko selvää käskyä.

Kun painan näytöltä ”Pistä parkkiin” (vai mikä se sanamuoto nyt onkaan), niin sen sijaan että parkkiaika lähtisi juoksemaan, laite kysyykin että ”Ihanko varmasti haluat nyt laittaa parkkimittarin päälle? Oletko nyt absoluuttisen varma, että tarkoituksella avasit ohjelman, merkitsit parkkiaika-arvion ja näiden kahden vaiheen lisäksi vielä vasiten painoit parkkiajan käyntiin? Ihanko varmasti? Ettet skoijaa kuitenkin? Tai tullut hulluksi?"

En ollut muistanut kuitata olevani tietoinen, suht täysjärkinen olento, jonka valinnat (myös kännykän näytöllä) enimmäkseen ovat valideiksi katsottavia. Kas kun eivät ole vielä spämmifiltteriäkin siihen lisänneet (jotta voitaisiin olla varmoja että kyseessä ei ole nk. "taskuparkki”…).

Vasaman täsmäisku

"Ketä ampus?" olisi turkulainen tokaissut eilettäin. Kosahti nimittäin modeemi sangen glockimaisella klangilla. Taranishan se taas oli ujuttanut itsensä sisään, puhelinlankoja pitkin. Mykisti koko laitteen, ja siinä sivussa vaurioitti AirPortin sekä tämän pöytäkoneen ethernetportit tiedottomiksi. Reiluu.

Joten sikäli hyvä että kikantissa oli vain yhtä modeemia tarjolla, langattomalla varustettua. Tai vielä parempi että sattui olemaan ylimääräinen langaton… öh, reititin? nurkissa lojumassa. Kun nimittäin tuosta ostetusta ei luonnollisestikaan saanut tolkkua että millä sen langattoman salasanan saa muutettua. 

Hirmu monisivuinen ja perinpohjainen manuaali tuli kyllä mukana, mutta kuvakaappaukset siitä nettiselaimen kautta hoidettavasta asetusvalikkohimmelistä ei vastannut todellisuutta. Siellä sitten joku oletussalasana lienee, mutta missään ei kerrota mikä, eikä myöskään sen vaihtaminen meikäläisillä aivoilla taas oikein luontunut. Ennen hermojen sulamista siis. Lukematon määrä lyhenteitä, joiden akronyymiluonne ei avaudu ihan arvailemalla. Vaan tulipa siis käyttöä tuolle joutavana lojuneelle access pointille. Eli kiva?

Luonto se vaan keksii kaikkea askaretta aina. Mutta on tässä tosiaan yksi hyvä puoli! Nimittäin nettinopeus nousi gigalla, ja on siis jo yli kolmanneksen siitä mitä olen tilaamassa. Huoh. Tai ehkä vain kuvittelen maksavani kuudestatoista, ja todellisuudessa maksan kahdeksasta. Eli että bittejä ei putoilisi yli kymmentä gigaa matkan varrelle, vaan vain kaksi. Sitten oltaisiin jo lähes reiluuden äärellä.

Mutta jos todella maksan kuudestatoista ja saan kuusi, ja keksin vaihtaa kahdeksaan… Saanko sitten kolme? Vai edelleen sen kuusi? 

En minä voi muistaa mistä olen vuosia maksanut. Enkä tarkista. Enkä varsinkaan soita ja tivaa mitään. Enkä vakuutusyhtiöönkään ota yhteyttä; voi kuvitella miten helppo on saada korvauksia parista kärvähtäneestä ethernetportista. Tosi iisiä, varmaan. Modeemin hintakin varmaan menee ihan omavastuun piikkiin.

En minä voi muistaa mitään omavastuita! Enkä tarkista. Huoh.

Navigoi missä aurinko ei

Hmm, siitä on näemmä neljättä vuotta, kun jo otin esiin TomTomin todella, todella huonon päivityssoftan. Hermoani venytin siis kunnioitettavan pitkään, mutta pohja se on miunkii säkissäin:

Tämä lopputulos siis ei tullut hetkellisessä raivonpurkauksessa. Kyllästyin vain lopullisesti siihen, että ensin koitan tunnin ajan saada päivitystä toimimaan parillakin eri koneella, ja kun lopulta operaatio on valmis, kone kertoo kadottaneensa kartan, ja neuvoo että kannattaisi päivittää laite.

Ikinä en osta tomppaa enää, enkä todella suosittele sitä kenellekään. Paitsi ehkä sille arkkiviholliselle, jos sellainen sattuu löytymään.

Tässä on tietysti se huono puoli, että nyt tarvitsee käyttää Nokian seikkailunavigaattoria, joka ei kunnioita yksityisteitä lainkaan, ja joka käyttää nettiä jos ei moista erikseen blokkaa – mikä ei ole erityisen kätevää sikäli, että irtisanoin juuri mokkulasopimuksen, jonka mukana taisi mennä rajoittamaton netinkäyttö (ei voi tietää koska liittymäsopimuksista ei ota tolkkua kukaan), eikä ohjelman karttapäivitykset oletettavasti ilman nettiä juuri futaa. Paljonko tuosta sitten laskua tulisi? Ei voi tietää, koska liittymäsopimukset tosiaan tehdään tarkoituksella mahdollisimman tolkuttomiksi.

Pitääkö tässä nyt muka ruveta pitämään holttia siitä mihin ajaa? Ihan omilla aivoilla? Ei tule onnistumaan.

Arvomme viestintäveitsen

Ei tainnut olla viestintävirastolla hommia. Ei kiinnostanut puuttua vaikkapa niin yleiseen uuskielisyyteen, jolla kierretään asiaintolia naamioimalla mustaa valkoiseksi. Ei, piti siirtää lottolähetykset kaupallisille kanaville.

Piti unohtaa täysin se, että veikkausvaroilla noin yleisesti pidetään kansaa järjissään kulttuurin ynnä urheilun muodossa. Ja tieteen sekä nuorisotyön. Kohta varmaan siirretään uutiset pois yleltä, koskapa lähetyksissä muistetaan aina mainita milloin seuraava lähetys on odotettavissa. Ilmiselvää mainostamista!

Joten jatkossa sitten mainosrahoituksella ohjelmia sabotoivat kanavat vuolevat suolaisia siivuja sijoittamalla loton molemmille puolille mahdollisimman kalliit slotit, joita käyttävät vain ne yhtiöt joilla todellakin on siihen varaa, koska siellä aivan varmasti saa huikeasti näkyvyyttä. Hyväntekeväisyyden kyljessä.

Kyl mää ole nii kauhia hämmästyny. Ihan kuin viestintävirasto ei ymmärtäisi viestinnästä mitään?

Ostosurheilua

Hei muistakste kun lätkän ämmämmät tuli telkkarista? Saattoi ihminen katella hermojensa lepuuttamiseksi muitakin kuin Suomen matseja? Ilman mainoskatkoja?! Huikeeta.

Nykyään tulee mainoksia, joutavia jorinoita, mainoksia, jonkin verran Suomen matsia, mainoksia, joutavia jorinoita, mainoksia, mainoksia, mainoksia, mainoksia… 

Yritin katsoa jenkkimatsia suorana, mutta ensimmäisen erän jälkeen lopetin. Ei kukaan täysjärkinen kykene katsomaan sitä, että jokainen eräkin pitää pätkäistä mainoksilla kahteen kertaan, ja jokainen erätauko myös pariin otteeseen. Enkä todellakaan maksa erikseen jostain urheilun seuraamisesta.

Joten palasin siihen systeemiin, jossa katson matsit lievällä tai pidemmällä viiveellä, hypin mainosten ja höpinöiden yli, ja nakkaan lopultakin pipanat koko touhulle.

Milloinkahan bisneshaukat tajuavat jyrsivänsä omaa oksaansa loputtomalla tuputtamisellaan? Voisiko median mainostulojen laskeminen olla kytköksissä siihen, että ihmiset vihaavat mainoksia? 

---

Ai juu, sehän täss systeemissä on pienenä kompastuskivenä, että kolmannen erän tallennus on kolmeen kertaan alkanut pari minuuttia myöhässä, ja siinä välissä vastustaja on ehtinyt jo tehdä maalin. No, mitä välii – ei pal jaksa liikuttaa...

Etäistä sähköä (tuodaan lähemmäs viuhtomaan)

Ah, etälukumittari. Muutoksen hyödyt näkyvät heti. Eivät välttämättä "hyötyinä" per se, mutta näkyvät.

Seuraava lasku on näemmä melkein kolminkertainen. Fortumin sivuilla ei laskuerittelyä löydy, joten en tiedä miksi (– ja tarkentaakseni: pankin sivulta en jaksa kyseistä erittelyä hakea, koska kyseessä ovat Dansken sivut; näinpähän vain föönin pankkipalvelusta että näin käy [ja sieltä ei tokikaan mitään erittelyjä saa silmillensä]).

Mutta hyvä asiahan tämän täytyy olla – ei kai valtioneuvosto muuten velvoittaisi vaihtamaan kaikkia mittareita etäluettaviksi?

No. Ei minulla etämittareita vastaan muuten mitään ole – reaaliseen kulutukseen perustuva laskutus tuuriveikkailun sijaan on hyvä asia – mutta minkä tähden asiakkaalle lyödään siitä aiheutuvat kulut kertaköntällä maksettavaksi?

Sähkö on aivan saatanan kallista jo muutenkin (ja yllättävän välttämätön menoerä, muuten), joten tässä on havaittavissa jälleen kiristyksen makua. Aivan sama syödäänkö taloudessa, kunhan sähköntoimittaja saa windfallinsa ja heti.

Tässä kohtaa täytyykin muistuttaa itseään

Purkkien paluu

Kuten elävästi muistamme, katosivat tillitonnikalat hyllyistä mystisesti, ja pysyivät poissa. Vähitellen hyllyt alkoivat ammottaa muistakin tonnaripurkeista, ja näytti siltä että niitä ei koskaan enää ilmaannu takaisin.

Vaan sitten, hihhei, olivatkin tillitonnarit tulleet takaisin! Eipä vähä. 

No. Pari jutskaa.

Tarkennettakoon alkuun sillä, että puhuin tietystikin Äsh-markettien tonnareista, jotka ylväinä kantoivat teinivuosien suosikkibändin nimeä, siinä kuin moni muukin tuote. Olin nimittäin tullut siihen – mahdollisesti subjektiiviseen – päätelmään, että Khoo-marketin tonnareissa tapasi olla enemmän huiputuslisää. Vasinaista kalaa oli siis purkeissa vähemmän kuin mitä pakkaus antoi odottaa. Toisekseen se Khoo-kaupan huiputustillitonnari ei vain ollut yhtä hyvää kuin vakkariversio.

Noh. Sittenhän tuli tosiaan markkinoilla ilmi, että Thaimaassa rikottiin työllistämisetiikkaa railakkaasti hillittömien tuntien teettämisellä, paperien takavarikoimisella ja lapsityövoiman käytölla, käytännössä orjatyönä – joten hissuksiin jätettiin hyllyjä täyttämättä "toimitusvaikeuksien" takia. Ihan hys & hys.

Vaan nythän kaikki olisi ihan kunnossa? No. Ei. Heti purkkia avatessa tuli havaittua, että purkki on vajaa. Prk. Aina pitäisi muistaa tarkistaa kyljestä paljonko sitä matskua siinä sisällä on. Sitä ennen pitäisi saada päähänsä, että paljonko täydessä purkissa mahtaa olla. Jokatap, tämä oli vajaa.

On toki markkinoijien ikuinen jippo se, että kun päivitetään pakkauksen ulkonäköä, sen sisällöstä niistetään hiukan pois, jolloin katetta saadaan jälleen hilattua ylöspäin – mutta nyt kävi kuulkaa silleen, että tillitonnarit jäävät jatkossa hyllyyn.

Onni tässä onnettomuudessa on se, että tuossa toimituspaussin aikana hokasin tilliä olevan saatavilla ihan itsenänsäkin. Kyllä, on sitä! Tämän valaistumisen jälkeen olenkin lykkinyt irtotilliä lähestulkoon kaikkeen safkaan mitä on tullut tehtyä, nam. Ei varmaan kohta tule kyllästymispiste vastaan.

Mutta niin, pitäkää tonnarinne. Niin kuin toki hivuttaen muutenkin teette. Siellä varastoitte sivuun laittamaanne tonnikalaa pahan päivän varalle. No, se päivä tuli nyt; siellähän pupellatte keskenänne niitä ylijäämiä.