Ihminen on utelias olento. Me tykkäämme ajatella asioita, ratkoa ongelmia, punoa skenaarioita. Ja kuitenkin me olemme koko ajan eri mieltä siitä mitä näemme. Katsomme samoja asioita, mutta jostain syystä muut näkevät ne väärin – vaikka siis... Tämähän on ilmiselvää, hyvänen aika, tämä jota osoitan.
Hyvin moni hyvin älykäs ihminen on tässä vuoden ajan nähnyt, että jotain on vialla. Kaikki tuntuvat kuitenkin olevan eri mieltä siitä, mitä se jokin on. Tämä menee helposti älylliseksi reviirinmerkkailuksi – jossa "voitot" tuntuvat jotenkin ontoilta.
Moni näistä älyn mittelöitsijöistä tietää oikein hyvin mitä kognitiivinen dissonanssi on; he ovat selittäneet asian jollekulle muulle moneen kertaan – mutta kognitiivisessa dissonanssissa on se jännä puoli, että sitä ei huomaa itsessään.
Sitä ei huomaa, koska siinä on kyse tiedosta, joka on sidottu maailmankuvaa, ja siis itseen – ja jos joku kyseenalaistaa tämän tiedon, kyseessä on henkilökohtainen loukkaus.
Tiedon kerryttäminen on työlästä; se vie aikaa. Aika on rahaa. Jokainenen nippelitieto on INVESTOINTI. Kerran tiedetyn täytyy olla siis totta. Ei ole reilua jos se ruostuu.
Joten me kiistelemme siitä, miten "virus" saadaan "nujerrettua" parhaiten – mutta jos joku kyseenalaistaa tämän "viruksen" olemassaolon, koska sitä ei ole koskaan todennettu... Sehän on julkeaa!
Se on niin julkeaa, että sen täytyy olla tyhmää. Jostain syystä aivot eivät kerta kaikkiaan kykene käsittelemään sellaista mahdollisuutta, että koko sairaushuoltamolaitos mitenkään voisi olla yksi suuri kusetus.
Sen vielä pystyy käsittelemään, että poliitikot tuppaavat olemaan valehtelevaa sakkia, oman edun ajajia, eikä aina ihan penaalin terävimpiä kyniä (paitsi meidän puolueessa ollaan rehellisiä fiksuja altruisteja? Ainakin se yksi jota itse äänestän? Jonkunhan täytyy olla... kenen asialla? Kansalaisen? Kuka on tämä "kansalainen"?)
...mutta että se laitos, johon olen koko elämäni luottanut... henkeni! luottanut... Toki jotkut lääkärit ovat selvästikin vähän... eivät mitään ihmis-ihmisiä. Jotkut ehkä tosiaan sosiopaatteja... mutta suurin osa on siellä siksi, että todella haluavat auttaa ihmisiä.
Ja tämä on totta. Se ei siltikään muuta sitä, että systeemi on perustettu myymään öljyn- ja metallinjalostuksessa syntyvää kuonaa terveysväitteillä – eikä tämä suunnitelma ole muuttunut sadassa vuodessa mihinkään. Sairaushuoltamolaitos on edelleen olemassa öljyn- ja metallinjalostuksessa syntyvän kuonan myymiseksi terveysväitteillä.
Välissä vain on riittävän monta ihmistä, jotka eivät ole tästä koskaan kuulleetkaan. He kuvittelevat parantavansa ihmisiä – huolimatta siitä, että parannettavat ihmiset eivät oikeastaan koskaan parane. Että parannettavat menevät vain heikompaan kuntoon.
Mutta vuodethan vierivät. Vanheneminen aiheutta kremppoja. Ei suinkaan hoito?
Toki hoidoissa on sivuvaikutuksia, joista aiheutuu ihan uusia oireita. Ehkä jopa enemmän kuin itse taudissa – jonka ei siis ole koskaan todistettu aiheutuvan siitä mistä sen väitetään aiheutuvan, joten ei varsinaisesti tiedetä mitä hoidetaan.
Kaikki toimenpiteet on jotenkin... Jokin tuntuu toimivan jossain, muttei toisaalla – kunnes sekin jokin yhtäkkiä lakkaa toimimasta, jostain syystä. Jatketaan valittuja toimia, vaikka ne hyvin pienellä skrutinaatiolla syynäten eivät mitenkään voi toimia – ja ummistetaan korvat siltä mahdollisuudelta, että näistä toimista voisi olla haittaa. Oikein todella pahasti haittaa.
Kiistellään proseduureista – eikä koskaan katsota miten hyllyvällä alustalla tämä koko operaatio on. Eihän se joku julki-idiootti mitenkään voi olla oikeassa. Hänellä toki on linkittää lähteitä ja tutkimuksia, ja hän näyttää osaavan jäsentää sanomansa ihan täyspäisehkösti. Mutta että öljyn- ja metallinjalostuksen kuonaa? ...Että viruksia ei ole olemassa?
Kognitiivinen dissonassi.
 |
| Rokotteet aiheuttavat kuolemia. |
Älykkyys on siitä jännä juttu, että sitä käytetään nimenomaan minän rakentamiseen. Me kiistelemme jatkuvasti siitä, mikä on järkevää ja mikä tyhmää – kaikessa. Me olemme kiinnostuneita eri asioista. Meidän aivomme toimivat toisistaan poikkeavilla mekanismeilla. Me jokainen käytämme täysin uniikkia logiikkaa asioiden ratkaisussa.
Sen takia me emme koskaan ole täsmälleen samaa mieltä asioista – ja sen takia meitä kollektiivina on niin helppo kusettaa.
Tietäminen on uskomista. Objektiivista tietoa ei ole olemassa. Me olemme kaikki uskovaisia – ja mitä vaikeampi on kömpiä kognitiivisen dissonanssin viidakosta aukealle, sen varmemmin osa jää metsäpalon jyräämäksi.
Oman maailmankuvan oikominen ei lopu koskaan, mutta jos sitä ei edes aloita, koska semmoinen tuntuu loukkaavalta... Ennemmin tai myöhemmin jokaiselle tulee elämässä vastaan tilanne, jossa aivan kaikki, mihin siihen saakka on tullut uskoneeksi, osoittautuu valheeksi.
Tämä saattaa hyvin tapahtua jokusenkin kerran elämässä, ja aina se on yhtä typerryttävä kokemus: olen rakentanut elämääni tyhjän päälle; tämä on aivan liian suuri järkytys käsiteltäväksi, jne. Tiedätte kyllä mistä puhun.
Meidän jokaisen maailmankuva poikkeaa jokaisen muun maailmankuvasta. Silti me kuvittelemme jakavamme saman maailmankuvan. Me luulemme näkevämme saman maailman – ja silti me riitelemme joka ainoasta pikkudetaljista.
Ja isot detaljit, niistä riidellään isosti. Miten tuo voi väittää tuollaista? Näkeehän sen nyt sokeakin että. Miten ei voi käsittää? Miksi et kuule vaikka ravistelen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti