Glyfosaattipitoinen rehu kiinnosti viiriäisemoa suomalaistutkimuksessa tavanomaista enemmän – torjunta-aine kertyi elimistöön ja haittasi alkionkehitystä
Onneksi tutkimuksesta oli löydettävissä bugi:Turun yliopiston tutkijat hairahtuivat glyfosaattitutkimuksessa - syöttivät viiriäisille mega-annoksen torjunta-ainetta
...josta saattoi herätellä moraalista närää:Voi vain arvailla, miksi glyfosaattia tutkineet lähtivät tulosten julkaisussa tielle, joka syyllistää viljelijät
Tutkimus tosin ei syyllistä viljelijöitä. Ongelma on Bayer-Monsanto, jonka tuotetta käytetään lähes kaikessa viljelyssä – eikä tämä rajoitu glyfosaattiin. Glyfosaatti toki on synteettinen turboestrogeeni, jota muiden hormonihäiritsijöiden muassa saamme kiittää siitä, että testosteronitasot laskevat kaikkialla, mikä se taas altistaa kaikenmoiselle sairastelulle (ja yleiselle passiivisuudelle).
Varsinainen ongelma on kuitenkin rajattuna ulos koko keskustelusta: koska glyfosaatti tappaa kaiken, Bayer-Monsanto myy joka sadolle omat terminaattorisiemenensä, jotka kestävät glyfosaatin hyökkäyksen. Ja miten tämä tehdään? Ymppäämällä siemeniin pätkä tappajapeptidiä, eli siis perintöainesta (eli viraalista matskua) – joka kulkeutuu ruoan mukana koko matkan ihmiseen, ja ryhtyy tappamaan punasoluja.
Sattumoisin punasolut kuljettavat happea, ja niiden vähyys aiheuttaa hengitysvaikeuksia. Vähän niin kuin covid-1984.
Glyfosaatti on saatu dominoimaan markkinoita samalla tavalla kuin vaikkapa wifi: sen käyttö helpottaa asioita. Se, että haittapuolet kumuloituvat hissuksiin kropassa niin salakavalaa tahtia, että siihen ei tule kiinnittäneeksi huomiota – varsinkin kun virallista tutkimusta ei (jostain kumman syystä) ole juuri saatavilla...
Lopputulos voi ehkä olla se, että talouden ja ruokavarmuuden kaatuessa ruvetaankin yhtäkkiä hysterisoimaan jostain ihan muusta. Näkymättömästä vihollisesta, jota ei osata diagnosoida koska jo pelkästään sen olemassaolo on vain hatara oletuksenkyhäelmä.
Mutta pelonlietsonta kivasti lisää kortisolia, mikä laskee immuniteettia, mikä ruokkii narratiivia... Kun yhtälöön vielä lisätään hengityssuojat, jotka vaikeuttavat hengitystä, mikä lisää kortisolia, mikä laskee immuniteettia, mikä ruokkii narratiivia... Kun rajoitetaan sosiaalisia kontakteja, mikä lisää kortisolia...
Parhaassa tapauksessa saadaan aikaiseksi sytokiinimyrskyjä siellä sun täällä, varsinkin kun väestön terveyttä on nakerrettu jokunen sukupolvi yhä alemmas. Kätevää.
Pitkän tähtäimen suunnitelmat todistetusti toimivat. Ja sattumateoriat, joiden mukaan ihan kaikki on mahdollista – jopa selvästi ristiriitaisetkin kertomuslinjat, jotka aiheuttavat hämmennystä, mikä aiheuttaa ahdistusta, mikä nostaa kortisolia... Lainatakseni Maaseudun tulevaisuutta:
Vaikka viiriäiset saivat jättimäiset annokset glyfosaattia, ainetta löytyi hyvin vähän linnun lihasta ja maksasta ja vielä vähemmän munista.Ainetta siis jäi elimistöön. Sitä löytyi jopa jälkikasvusta, joka ei ollut ehtinyt vielä edes kuoriutua.
Tutkimus vahvisti tutun tiedon, että glyfosaatti ei pidäty eikä imeydy eläimiin, vaan päätyy lantaan.
"Tutun tiedon"? Tiedon? Tämä on ensimmäinen selkärankaistutkimus koskaan. Ainetta jää elimistöön, mutta se ei kuitenkaan jää sinne, vaikka jääkin? Ja lannasta puheenollen: mihin päätyy vaikkapa kananlanta, jonka mukana enin osa glyfosaatista poistuu? Pellolle.
Maaseudun tulevaisuudessa puhutaan viitearvoista (jotka eivät tietenkään vertaudu toisiinsa silloin kun puhutaan ulkomaiden suuremmista pitoisuuksista). Viitearvot on hyvin pitkälti mielipiteitä. "Ei tuosta määrästä mitään haittaa ole" ei tarkoita, että väite olisi tosi. Ja näiden mielipideviitearvojen mukaan tehdyt säädökset taas ovat mielivaltaa.
Glyfosaatti on karsinogeeni – ja vain pieni osa koko ongelmasta. Mutta onneksi EU suuressa viisaudessaan päättää vasta parin vuoden päästä, mihin suuntaan viitearvot kallistetaan. Jos nyt vielä sattuu olemaan kasassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti