Neuvolaa (mallia korona™, tietysti) pitää tällä kertaa pelkoa lietsova psykologi (mallia kriisi™, totta kai):
Osa meistä on lakannut pelkäämästä, vaikka ei pitäisi – Oman kehon voi huijata rauhalliseksi, kriisipsykologi neuvoo
 |
| Böö. |
Koronaepidemia on luonteeltaan niin epätyypillinen kriisi, ettei ihmisten käyttäytymistä pysty kunnolla ennakoimaan tai selittämään, sanoo kriisipsykologi Eija Palosaari. Käytännössä olemme nyt kaikki tilanteessa, jossa arjen täytyisi olla yhdistelmä pelkoa ja elämän jatkumista uudessa normaalissa.
"Uusi normaali": pitkittynyt pelkotila ilman syytä. Kiitti, Eija.
Tuntuu siltä, ettemme jaksa enää oikein pelätä.
Mutta edelleen pitäisi, muistuttaa kriisipsykologi Eija Palosaari.
Pelko on voimavara, varsinkin silloin kun "taistellaan" fiktiivistä mörköä vastaan ikään kuin se olisi olemassa. Pelko ehkäisee kivasti rationaalista ajattelua ja päätöksentekoa.
”Tämä vaara, joka meillä vallitsee, on todellinen.
Ei ole.
Pelko auttaa meitä olemaan riittävästi valppaana”, hän sanoo.
Ei auta.
Koronaviruksen aiheuttama kriisi on siitä katala, ettei tilannetta ole helppo hahmottaa ajallisesti tai fyysisesti.
Koronavirus ei aiheuta mitään; sitä ei ole olemassa. Tämä kriisi on olemassa vain ja ainoastaan mengelöinnin seurauksena: hallitus (regime) on ylittänyt toimivaltuutensa lähes jokaisessa maassa – fiktiivisen pöpön "oikeuttamana" – "asiantuntijoiden" puppulogian painostamana.
Näkymätön virus hankaloittaa kriisiin suhtautumista: on helpompi unohtaa olevansa peloissaan, kun uhka ei ole havaittavissa.
Tämä "uhka"™" ei ole havaittavissa edes elektronimikroskoopilla: kukaan ei tiedä mitä pitäisi etsiä. Tämä kaikki on vain laajamittaista puoskarointia.
Palosaari peräänkuuluttaa nyt suomalaisilta viisasta pelkoa.
Sellaista ei ole olemassa. Viisaus ja pelko eivät voi olla olemassa yhtä aikaa.
”Viisasta pelkoa voisi luonnehtia peloksi, joka ei kaappaa ja vie mukanaan.
Ah, siis sellaista pelkoa, joka ei ole pelkoa lainkaan?
Se ei ole pelkotilalle antautumista, vaan viisasta oman pelon kohtaamista ja sen hyödyntämistä. Sitä, että arkea eläessään muistaa, että olemme poikkeustilassa.”
On ihan vähän vaikea unohtaa, että elämme poikkeustilassa, joka polkee jokaisen kansalaisen perusoikeuksia mennen tullen ihan samalla tavalla kuin bolshevikit, natsit, fasistit ja muut sotilasjuntat. Tilanne on täsmälleen sama, jälleen kerran.
Ajatus pelon kohtaamisesta voi tuntua hankalalta, sillä vakaassa nyky-yhteiskunnassa ihmiset yrittävät yleensä pyrkiä epämukavasta pelontunteesta tehokkaasti eroon.
Jep; senpä takia tämä kaiken järjenkäytön ylittävä internatsismi on saatu menemään läpi. Herätä pelko → tee mitä tykkäät.
Moni meistä yrittää hallita pelkoaan etsimällä mieltä rauhoittavia selityksiä ja ennustuksia.
...Mutta tarjottavat ennustukset (eli mallinnokset™) tekevät juuri päinvastaista: lietsovat epärationaalista, pitkitettyä, tyhjästä lietsottua pelkotilaa.
Vastausta ei kuitenkaan ole antaa, Palosaari sanoo, sillä koronakriisi poikkeaa kaikista muista kriiseistä.
Niin. Koska tälle ei ole kerrassaan mitään syytä – ja silti koko maailma on suljettu hermeettiseen kuplaan, jossa yhteiskunta murenee sekunti sekunnilta pidemmälle. Mieilikuvitusviruksen (meemin) takia.
Mutta itse asiassa tämä on vain jatketta edellisen "näkymättömän vihollisen" – eli mistä hyvänsä eteen loikkaavien terroristien – varjolla venytettävistä valtaoikeuksista (ja ne siis venyvät kohti sinua, univormuisen byrokraatin levitellessä käsiään yhä laajemmalla alueella). Aidattuja jonotusalueita (jotka tästedes ovat pidempiä ihan siksi että väliä täytyy pitää toisin kuin aiemmin), selvityksiä, anomuksia, lupalappuja, tunnisteita, kyttäystä.
Sinun oikeutesi pienenevät. Sinä pienenet. Mutta kaikkeen kysytään toki suostumus – kunnes suostumusta pidetään itsestäänselvyytenä. Eihän meitä suomalaisiakaan pakotettu käkkimään kotona; mitä nyt vaan tehtiin mahdollisimman vaikeaksi (ja moraalisesti paheksuttavaksi, toki) tehdä mitään muuta.
Sopivaa kaaviota tai selitysmallia sille, milloin kriisin aiheuttama huoli helpottaa tai millaisia tunteita joudumme vielä matkan varrella käymään läpi, ei psykologiasta löydy.
...Eikä virologiasta. Epidemiologiasta löytyisi, ja se on simppeli: kaikki epidemiat menevät lokaalisesti kuudessa viikossa ohi. Aina.
Liioin tiede ei vielä osaa antaa varmaa vastausta siitä, milloin koronaviruksesta päästään eroon.
Koronavirusta on tosiaan tutkittu jo -40-luvulta lähtien. Pöpöistä ei päästä eroon; enimmän aikaa ne eivät tee mitään, ja osan aikaa ne ovat itse asiassa välttämättömiä. Virus-hypoteesistä päästäisiin kyllä eroon annoksella kriittistä ajattelua, mutta se vaatisi järjenkäyttöä – mikä taas on hankalaa jos liskoaivot jatkuvasti arpovat josko pitäisi leikkiä kuollutta vai juosta päättömästi kakeliin vai tappaa lähimpänä olevat mielivaltaisella hosumisella.
Siitäkin syystä meidän olisi hyvä oppia sietämään ja käsittelemään poikkeustilanteeseen liittyvää pelkoa ja epävarmuutta sekä hyväksymään niiden olemassaolo.
Irrationaalisen fasismin läsnäolo pitäisi hyväksyä? Freudin siskonpoika E. Bernays tykkäisi tuosta "ohjeesta", joka löytynee melkoisen suoraan hänen kirjoittamastaan manuaalista "Propaganda". Lyhyt pikaohjehan menee suurin piirtein näin: käännä kaikki merkitykset ylösalaisin, ja käytä nyrjäyttämääsi kieltä niin jatkuvalla syötöllä, että kukaan ei ehdi pysähtyä miettimään, mitä oikeastaan sanot. Floodausta siis; juuri sitä mitä meedia tekee ihan koko ajan.
Siinä missä osa ihmisistä unohtaa pelon liiankin helposti ja alkaa suhtautua vallitsevaan vaaratilanteeseen välinpitämättömästi, osalla pelko edelleen hallitsee arkea liiaksi. Silloin kyse ei ole viisaasta pelosta. Jos pelko tuntuu ylitsepääsemättömältä, voi olla hyväksi etsiä ammattilaisen apua.
Jep. Niille kato maksetaan siitä. Saat käydä tosi monta kertaa kertomassa mitä sulle kuuluu – muttet vielä, koska sairaalat ynnä muut neuvolat pidetään tyhjäkäynnillä "pandemian"™ takia. Nyt ei hoideta todellisia ongelmia, vaan ainoastaan niitä fiktiomallisia.
”Huoli-ikkunassa omasta päivästä valitaan tietty hetki, esimerkiksi varttitunti, puoli tuntia tai mitä itse tuntuukin tarvitsevan. Sinä aikana myllätään sitten läpi kaikki omat koronahuolet läpi oikein painavasti.
Näin. "Murehditaan joka ainoa päivä tätä koronaa™". Varataan sille oikein oma slotti – ikkuna (Windows → Kill-Bill Gates O'Hell → rokotuksia → pakollisia rokotuksia → halvaantumisia, kuolemia, sterilointia → vaietaan näistä).
Viisaan pelon yksi ominaisuus on se, että ihminen jaksaa pelon ohella pitää mielessä omat turvatekijänsä.
Turvatekijöihin voivat kuulua muun muassa
- oman kodin seinät, [älä vaan lähde tästä kohdusta mihinkään, tai kuolet – ja tapat muita, tietysti]
- turvalliset ihmissuhteet [paitsi että ihmisiä ei saa tavata, koska sellainen tappaa]
- ja kunkin henkilökohtaiset arjen rutiinit [jotka on siis kaikki rikottu jo muutama viikko sitten tekosyyn nojalla]
- sekä Suomen tapauksessa vakaa yhteiskunta [fasistivaltio, joka mielivaltaisesti päättää mitä kukin saa tai ei saa tehdä]
- ja toimiva tiedonanto. [Paniikkiviestintä. Toimii ihan turbona]
Ne suojaavat ihmistä siltä, että pelko saa vallan. [Ja tehokkaasti "suojaavatkin".]
Kaikkein helpoin muokattavissa oleva turvatekijä on arki ja sen rutiinit, sillä niistä voi kukin pitää kiinni vain itse.
Helpoin? Rutiinit muodostavat koko elämän. Rutiinien muuttaminen on äärimmäisen vaikeaa, koska ilman niitä me emme ole olemassa – meidän persoonamme on kasa rutiineja, ja siksi niistä luopuminen tuntuu siltä kuin leikkaisi kätensä irti joka kerta.
Meidän on hyväksyttävä, että ollessamme peloissamme osa aivojemme kapasiteetista on käytössä, ikään kuin pelolla lainassa.
Niin. Pois rationaalisesta käytöstä, joka auttaisi tekemään fiksuja päätöksiä.
Tässä tilanteessa kriisin ajatteleminen on kuitenkin nimenomaan hyvä asia, Palosaari muistuttaa.
Koska pelko on hyvä. Se halvauttaa. Kaiken.
Niin kauan kuin pelko on kohtuudella mielessä, ihmiset muistavat olla varovaisia ja toimia poikkeustilassa poikkeustilan tavoin. Sopiva huolissaan olo on vaihtokauppa kollektiivisesta terveydestä.
Sanamuodot: "sopiva huolissaan olo", "vaihtokauppa". Jälleen kerran: se, joka vaihtaa suvereniteettinsa turvallisuuden tunteeseen, ei tule saamaan kumpaakaan. Kun annat määräysvallan pois, se ei koskaan tule takaisin. Pienennät itseäsi jokaisella myönnytyksellä, kunnes lakkaat olemasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti