Tykkääminen ei käy

 Olen siis jokusen viikon hoitanut kommentointitarpeeni Vitterin puolella. Sen etuna Ampparien kahlaamiseen verrattuna on se, että verenpaine pysyy aisoissa. Pelkkiä uutisia ruoppaamalla tulee lähinnä huonolle tuulelle, mutta omassa vitterikuplassa on myös täysjärkisiä ihmisiä.

Vitterin rajoitettu sanamäärä tosin rajoittaa myös ilmaisua. Laajentaminen vaatii useampia vitteröintejä sarjassa, mikä on toki yhdenlainen tapa toimia – mutta assosiaatiot ensimmäistä ajatusta taustoittamaan on syytä jättää sanomatta.

Tiivis ilmaisu on toki hyvä taito olemassa. Kun pitää puristaa ajatus mahdollisen kompaktiin muotoon, tulee myös tarkemmin mietittyä mitä on oikeastaan sanomassa.

Olen myös intoutunut meemitehtailuun, joka tuo vaihtelua jatkuvaan viestien tulvaan. Kun siirtyy kuvallisen ajattelun puolelle, hyppää väkisinkin eri aallonpituuksille ajattelussa.

Yksi puoli on toki myös verenpainetta kohottava: aina välillä joku alkaa vängätä jostain asiasta, josta on jo lyönyt vakaumuksensa lukkoon. Näille vastaaminen on täysin hedelmätöntä vääntöä, joka ei koskaan etene mihinkään.

Erittäin tervetullut vastapaino on sitten taas ihan oikeat keskustelut, jossa puhutaan samasta asiasta eikä olkiukoista. Siihenkään täällä blogialustalla ei juuri ole tarjoutunut tilaisuutta. 

Blogeissa monesti kommentoidaan joko hyvin samanhenkisesti, tai sitten täysin antagonistisesti. Ja sitten on toki julkilausumien esilletuonti, joka joko liittyy asiaan tai sitten ei. 

Tätä tapahtuu toki myös Vitterin puolella, se kun on vasiten rakennettu yhdenlaisen huutelun varaan, "Tämä on nyt näin!" "Se on semmonen homma että...!" jne.

Yksi etu Vitterissä on myös kahdella kielellä kommunikointi. Blogissa pitää melkein valita yksi kieli, ja pysyttäytyä sitten siinä, mutta Vitteriäätiön kieli valkkautuu ihan sillä ketä seuraat.

Julkkiksiahan en sitten muuten seuraa ollenkaan. Tai riippuu tietysti miten julkkiksen määrittelee – mutta jätän ihan tietoisesti seuraamatta niitä jotka on meedian puolelta tuttuja. 

Toki heitäkin virtaan aina välillä osuu, mutta heidän mielipiteensä tuntuvat noudattelevan aina jotain tiettyä formaattia. Mikä sen sävy on, riippuu pitkälti poliittisesta vakaumuksesta.

Sitten on tietty sensuurialgoritmit. Virtaan eivät kaikki näkemykset päädy – paitsi ehkä jonnekin hännille. Toki asiaa sotkee myös peukutus-priorisointi – mutta hyvin selkeää sensurointia harrastetaan myös sen suhteen.

Joistain mielipiteistä tulee selkeästi penaltia – mutta sekin saattaa jäädä huomaamatta, koska konsteja on todellakin monia. Välillä tykkääminen ei käy päinsä, välillä niiden määrä putoaa mystisesti. Joitain juttuja ei voi kommentoida, ja joihinkin ilmaantuu varoituksia. 

Lisäksi on aina mahdollista saada kenkää, tai alustalla toimimista muuten vain häiritään. Viimeisimmän vitteräätiön jälkeen pamahti ruutuun yhtäkkiä valinta siitä, millaisia mainoksia haluan katsella. 

Tämän "valinnan" olen pari kertaa ohittanut ihan vain sivun päivittämisellä, mutta eiköhän niistä kahdesta vaihtoehdosta kohtapuoliin pidä jompikumpi valita päästäkseen eteenpäin.

Mutta joo, mielessä on ainakin yksi juttu, jota on mahdoton perata tuolla pikaviestinnän puolella, joten palannen hetikohta siihen, että skrivailen tänne vähän useammin. 

Faktojen tykkääminen ei käy päinsä.

Lähtee ihminen parhaiten käyntiin kun selvittelee ajatuksiaan kirjoittamalla, joten hyvin mahdollisesti ryhdyt taas siihen, että skrivailen tänne joka aamu jotain ennen kuin syöksyn todellisuuden kymeen. Tämä ei ole lupaus (eikä uhkaus) – mutta pyrkimys saattaa olla.

Huumorista tykkääminenkään ei käy päinsä.