Vaihtoehtoja ei ole – paitsi jos satut asumaan jossain muualla kuin Suomessa. Ilmeisesti ulkomailla – esim. primitiivisessä Yhdysvalloissa – ei ymmärretä lääketieteen absoluuttisia totuuksia niin kuin Suomen Lääkäriliitossa. Se, mikä Suomen Lääkäriliiton mielestä ei kuulu virallisen lääketieteen piiriin, on uskomushoitoa.
» – Näin siksi, että lääketiede on tiede eikä mielipide. Miksi meillä muuten olisi Käypä hoito -suositukset, jos jokainen voisi hoitaa niin kuin huvittaa?» selventää Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki.
Myllymäki puhuu myös vaikkapa syöpähoidoista. Syövän hoitohan on sofistikoitunutta tiedettä: leikataan kudoksia pois ja toivotaan parasta. Tätä toivomushoitoa buustataan myrkyttämällä potilasta niin pitkään, että joko syöpä tai potilas kuolee. Molemmissa tapauksissa on voitettu syöpä, eli tilanne on win-win. Poliisi voisi ottaa oppia, ja taistella rattijuoppous-ongelmaa vastaan ampumalla satunnaisotoksia autoilijoista.
Puhumattakaan nyt vaikka joistain SSRI-lääkkeistä, joista ei edes tiedetä mitä ne tekevät. Veikataan että ne vaikuttavat serotoniiniin (ja se sitten taas selektiivisesti mielialaan, mikä se taas arvioidaan lähinnä potilaan subjektiivisen kokemuksen tulkinnasta, joka vaihtelee nimenomaan [sekä potilaan että lääkärin] mielialan mukaan), mutta mekanismi on vuosikymmenien reseptibisneksen jälkeen edelleen hämärän peitossa.
Kun muissa maissa erinäisiäkin Suomessa bannattuja lääkkeitä/lisäravinteita saa ostaa ilman reseptiä, Suomessa voi olla työn ja tuskan takana saada edes sitä reseptiä. Hyvin yleistä on, ettei lääkäri ole edes kuullut jostain pirasetaamista tai DMAE:stä. Tai edes modafiniilistä, joka Suomessa on rajattu narkolepsian hoitoon, vaikka jossain muualla sitä löytyy hyllytavarana.
Muuttuvatko lääkkeet tehottomiksi/vaarallisiksi siirryttäessä Suomen rajojen sisäpuolelle? Ilmeisesti. Mutta Suomen Lääkäriliitto tietää paremmin kuin muiden maiden lääkäriliitot.
Syövästä puheenollen: jossain päin maailmaa marijuanaa saa käyttää kivunlievitykseen (nämä ovat varmaan takapajuisia uskomusvoodoovaltioita), ja jossain sitten taas ei. Joku syöpäpotilas vastikään tappoi itsensä kun osavaltio muutti kantansa myönteisestä kielteiseen.
Mutta ei hätää! :D Olisiko ollut legendaarinen Bayer, joka keksi patentoida marijuanajohdannaisen, jota voidaan myydä (paljon kalliimmalla) niissä osavaltioissa, joissa varsinainen marijuana on kielletty.
Kuten tiedetään, Bayer omistaa nykyään Monsanton, jonka karsinogeenistä glyfosaattia löytyy ihan jokaisen kropasta – ruokavaliosta riippumatta. :D
Johdannaisista puheen ollen: keksittyyn sairauteen nimeltä ADHD myydään luonnollisestikin amfetamiinijohdannaista, joka vaihdetaan johonkin toiseen johdannaiseen jahka patentti menee umpeen.
Ja kun lääkkeisiin liittyy hyvin helposti riippuvuus (sekä todellinen että kuviteltu)... Moni tietää senkin, että psykedeeleillä saadaan monesti yhden session aikana hoidettua kaikki ne ongelmat, joita psykoterapiassa jauhetaan vuosikausia ilman tuloksia. Addiktiot putoavat heti ensimmäisenä kelkasta LSD-, DMT-, psilosybiini- tai vaikkapa ayahuasca-tripin jälkeen – ja hyvin yleisesti lakkaa myös yhteiskuntaamme riivaavaa minä-minä-ajattelu.
Ei, en puhu nyt kokemuksesta – koska Suomen Lääkäriliitto tietää paremmin kuin monen muun maan lääkäriliitto, enkä halua hankkia laittomia aineita epämääräisistä lähteistä.
...Mihin liittyen täytyy toki mainita Portugali, jossa huumausaineet vapautettiin – minkä jälkeen rikokset lähtivät laskuun, ja kaikki muutkin huumeisiin lakiteitse liitetyt lieveilmiöt, niin kuin vaikkapa kuolemat tai likaisista neuloista johtuvat tartunnat. Mutta mitäs ne siellä Portugalissa tietävät? Ei ole heidän lääkäriliitolle muistettu kertoa sitä, mikä Suomen Lääkäriliitolle on itsestäänselvää.
Artikkeli päättyykin sanoihin:
»Juttua täsmennetty 5.11. klo 9:31: Jutussa oli käytetty uskomushoitojen rinnalla myös termiä vaihtoehtohoidot, mutta kyseinen termi on nyt poistettu jutusta. Lääkäriliitto puhuu uskomushoidoista, joka kuvaa paremmin tieteellisen tutkimukseen perustuvan lääkinnän ulkopuolelle jääviä menetelmiä.»
Sanavalinnat on tärkeitä mustamaalauksessa ja valikoivassa faktafiktiossa.
---
Lisäys klo 1046: Näemmä sama linja jatkuu lisäravinteiden kohdalla:
Artikkelilla ei näytä olevan kirjoittajaa; sylttytehtaaksi ilmoitetaan Duodecim, joka siis on lääketehtaiden oma mainostoimisto (korjaan: lääketieteen kansantajuistamisseura, joka julkaisee mm. tuota ylempänä totuutena palvottua "Käypä hoito" -pamflettia... -manifestia... -ohjesääntökokoelmaa...)
---
Lisäys klo 1046: Näemmä sama linja jatkuu lisäravinteiden kohdalla:
Siinä siis otsikko ja melko pitkälle vedetty johtopäätös. Miten Yhdysvalloissa tehty selvitys tekee tilanteen todennäköisesti samanlaiseksi Suomessa? Kuka tämän johtopäätöksen on tehnyt?»Ravintolisissä usein myös oikeita lääkeaineita – saattaa aiheuttaa terveysriskejä
Yhdysvalloissa tehdyn selvityksen perusteella tilanne on todennäköisesti hyvin samanlainen myös Suomessa.»
Artikkelilla ei näytä olevan kirjoittajaa; sylttytehtaaksi ilmoitetaan Duodecim, joka siis on lääketehtaiden oma mainostoimisto (korjaan: lääketieteen kansantajuistamisseura, joka julkaisee mm. tuota ylempänä totuutena palvottua "Käypä hoito" -
2 kommenttia:
En keksi huumeista mitään sellaista positiivista miksi niiden käyttöä pitäisi lisätä tai tukea. Kuten muidenkin päihteiden, myös narkomaanien enemmistö ei nauti päihderiippuvuudesta ja kokee sen elämänlaatua heikentävänä. Moraalisesti voi miettiä, onko tärkeämpää suojata yhteiskunnan heikko-osaisia huumeriippuvuudelta vai onko parempi sallia yksilönvapauden nimissä niiden käyttö. Itse kannatan jälkimmäistä sillä ehdolla että yhteiskunta suojaa muita yksilöitä narkomaanien aiheuttamilta rikoksista.
Olen samaa mieltä kanssasi että lääketeollisuudessa on paljon kyseenalaisia ja moraalittomia toimintoja. Siitä huolimatta oma arvioni on että lääkehoidolla on pääosin vahva näyttö. On totta, että rukoukset kun auttavat ihmisiä, siitä on tilastollista näyttöä. En silti luota rukouksen voimaan tavallisissa sairauksissa.
Huumeiden ja lääkkeiden ero on perin keinotekoinen: molemmat ovat farmakologisia aineita, joiden vaikutusten spektri on hyvin, hyvin laaja. Heroiini on käytännössä turboahdettua buranaa, joka vie kivun ja voimat. Amfetamiini ja kokaiini laittavat sydämen ylikierroksille ja vaimentavat otsalohkoa. (<- Tiedän veteleväni mutkia nyt reippaasti suoriksi, mutta pelkistyksellä kontrastia...) Psykedeelit sitten liikkuvat aivan eri tasolla, kukin omalla tavallaan; monen mielestä noiden vaikutuksesta liikutaan spirituaalisissa sfääreissä – mikä se sitten voi olla totta tai harhaa.
Mutta se, mitä ajan takaa, on se, että keskustelu on perin vinoutunutta – poteroitunutta suorastaan. Useimmat eivät yhtään tiedä mistä puhuvat kun puhuvat huumeista – eivätkä useimmat tiedä myöskään mistä puhuvat kun puhuvat lääketieteestä. Enimmäkseen keskustelu tapahtuu täysin imaginäärisellä tasolla, johon sekoittuu joku omituinen moraalinen imperatiivi, jolla mielivaltaisesti viskotaan milloin mikäkin asia milloin mihinkin nippuun – mikä on omiaan aiheuttamaan ongelmia niiden ehkäisyn sijaan. Narkomaanien ongelmat johtuvat valtaosin siitä, että käyttö on kriminalisoitu (ja demonisoitu) – jolloin epämääräisiltä tahoilta salaa hankitut aineet on mitä sattuu myrkkyjä.
Addiktio sitten taas on periaatteessa kliinisen masennuksen oire – ja kliininen masennus puolestaan on pohjaton tunne siitä, että mitä tahansa teen, mikään ei ikinä onnistu, ja minä olen vääränlainen ihminen, ja koko tähänastisen elämäni joka ainoa hetki todistaa tämän. Addiktio ei ole farmakologisen aineen ominaisuus, vaikka jotkut aineet ovatkin koukuttavampia kuin toiset. Riippuvuus on vain toisteista tekemistä – liukuhihna jonka äärellä saa hetkeksi vaimenemaan sen äänen, joka jatkuvasti muistuttaa, miten järkyttävä läjä paskaa olen.
Suhtautuminen itseen ja ympäröivään todellisuuteen on suhteessa saatuihin geeneihin ja ensimmäisten vuosien kokemuksiin. Addikteilla on vähemmän työkaluja käsitellä vastoinkäymisiä ja sosiaalisia suhteita. Heillä on taipumusta syyttää itseään ihan kaikesta. He haluavat lakata olemasta koska eivät uskalla elää.
Ja näiden ongelmien pelkistäminen molekyylikaavaksi on sekin yhdenlaista elämänpelkoa. Mahdollisuuksien kirjo on liian laaja ymmärrettäväksi, joten se halutaan supistaa ymmärrettävään, helposti hallittavaan formulaan. Tämä on käytännössä – vaikka tieteen nimiin vannovat tämän kiihkeästi kiistävätkin – täysin sama asia kuin uskonto.
Unohdin alkuperäisessä kirjoituksessani mainita, että medikalisaatio ja meediot ovat etymologisesti samaa juurta. Nykyaika vain jostain ihmeen syystä yrittää kaikin tavoin pitää henkisen ja materiaalisen irrallaan toisistaan – mikä se taas on mahdotonta, koska me olemme molempia. (Ja minä siis olen ateisti, joten en tässä vetoa rukouksen voimaan...)
Me olemme sähköä ja kemiaa ja vierasta bakteriaa ja reaktioiden kaikuja ja soluja joita ei ollut kuukausi sitten olemassa, ja soluja jotka putosivat aikaa sitten kyydistä. Me olemme häiriötiloja joiden summaa virheellisesti kutsumme minäksi. ...Ja ihmisen pelkistäminen kuolonkankeisiin prognooseihin jonkun diplomin valtuuttamana on aivan tolkutonta hybristä.
Lähetä kommentti