Vaativat parempaa tilinpitoa

Eli mitä nyt taas:

Kymmenettuhannet mielenosoittajat vaativat Thaimaan pääministerin eroa ja uudistuksia kuningashuoneen asemaan

Nyt sitten Thaimaassakin yks kaks. Miksi juuri nyt? Miksei vaikkapa kuukausi sitten? Tai vuosi sitten? Vuosikymmen sitten? Miksi juuri nyt?

Nämä eivät koskaan ole orgaanisia tapahtumia. Asiat eivät muutu sillä, että lähdetään kaduille hokemaan iskulauseita. Toki meediosto esittää asian ikään kuin noilla laumaliikunnoilla olisi kovastikin merkitystä – paitsi tietysti silloin kun haluavat vaientaa kaiken keskustelun, jolloin mielenosoituksia ei nähdä ollenkaan (mikä lienee yleisempää kuin äkkiseltään kuvittelisi).

Yksikään hallitus ei ole korruptiosta vapaa, koska jo koko hallitsemisen idea on korruptoitunut – joten missä tahansa voitaisiin olla koko ajan marssimassa. 

Mielenosoitukset kuitenkin ovat vain ja ainoastaan näytöksiä, joissa joku klikki (tai useampikin) masinoi omalle asialleen [cosa nostra] näkyvyyttä ja vipuvoimaa – vallan suuntaan kavutessaan.

Se, että kaikki ovat jatkuvasti milloin mitäkin vastaan, on oligarkeille pelkkää mannaa. Hehän toimivat jo valmiiksi juuri niin lakien rajamailla kuin suinkin mahdollista – ja kaikki pintatason kuohunta vain sopivasti naamioi vielä vähän laittomammat operaatiot.

Kaikki puolueet on rikollisjärjestöjä, joiden julkisivuiksi nousevat joko röyhkeimmät tai sitten puhtoisimmilta vaikuttavat pr-kasvot. Ihan sama kummasta on kyse, koska julkisuus saadaan käännettyä miksi hyvänsä. 

Julkilausumat ovat vain sanoja. Sanat ovat toki maagisia loitsuja, mutta siltikin: ne ovat vain sanoja. 

Lupaukset eivät sido ketään. Allekirjoitukset eivät sido ketään. Lakipykälät eivät sido ketään. Kaikki on vain sopimuksia, ja niitä rikotaan jatkuvasti – ja aina sen tahon, joka on vahvemmilla, toimesta. Pankit eivät koskaan noudata omia sitoumuksiaan, vakuutusyhtiöt varsinkaan eivät noudata – ja sama koskee valtiota. Heti kun kalleimmat lakimiehet ovat käytössä, loppuu valtion velvollisuudet.

Ja silti "valtio" on vain kourallinen ihmisiä, joilla kullakin on kourallinen käskyläisiä, joilla kullakin on kourallinen käskyläisiä, joilla kullakin on kourallinen käskyläisiä... 

Eikös tämä ollut sen yhden dystopialeffasarjan käsimerkki? Ja nytkö se on Thaimaan virallinen vallankumousgestuuri? Orgaaniselta vaikuttaa...

Opiskelijat vaativat parempaa tilinpitoa kuningashuoneen rahoista, majesteettirikoksen kieltävän lainsäädännön kumoamista ja kuninkaan pitämistä loitolla politiikasta.

Opiskelijatpa hyvinkin. Yliopistolaitos on franchise siinä kuin mikä tahansa muukin franchise: Hesburger, Fiskars, jesuiitat, juutalaisuus...

Ja toki: kuninkaallisethan pysyvät loitolla politiikasta kun torikokouksissa sitä vaaditaan. Vaikka kruunupää näyttäisi miten leppoisalta ja harmittomalta, se ei tarkoita että kyseinen hahmo pysyttelisi erossa politiikasta. Kruunupäät kokevat olevansa asemassaan jumalan armosta, joten kansalaisten pullikointi saattaa olla fascinoivaa toki – mutta se ei tarkoita että vallasta luovuttaisiin silloinkaan kun niin ollaan julkisesti tekevinään. 

Kaikki tässä maailmassa tapahtuu verenperinnön nimissä, ja saavutetuista eduista ei luovuta kuin pakolla. Tämä pätee ihan jokaisella tasolla – mutta mitä vaikutusvaltaisemmasta suvusta on kyse, sen häikäilemättömämmin toimitaan. 

Mitä pidempään vallankahvassa on roikuttu, sen paremmin pykäläviidakot on hallussa. Ja kun kaduilla mellakoidaan, tiedetään että joku kilpaileva suku hakee tilaisuutta kammeta tämän hetken hegemonistia sivuun.

Kaikki nämä hallitukset ovat vain franchise-verkosto, jossa muutamat suvut pyörittelevät korporaatioidensa lakeijoita. Suvut ja klaanit kikkailevat omia kuvioitaan kuka milläkin keinoilla – ja milläkin tasolla. 

Jokainen on rakentamassa omaa imperiumiaan, vaikka se käsittäisikin juuri nyt vain puolison ja tenavat. "Kattos poika tätä takapihaa. Joku päivä se on sun." 

Tuputetaan "meidän suvun" ikivanhoja ("Viime vuonnakin tehtiin näin!") tapoja. Miten meillä vietetään joulu. Mikä on meidän perheen juhannusperinne. Se kattaa vain muutaman ihmisen, mutta sitä vaalitaan kuin Jeesuksen kylkiluuta: "Kattos poika, tämmösen ammuin vuonna 0."