"Lastensaantimaiseman murros"

Nollatutkimus – mutta sentään oikean suuntainen:

Väestöpoliittinen raportti: Epävarmuus ja elämäntyyli laskevat syntyvyyttä, eikä maahanmuutto ratkaise tätä ongelmaa

Kaikki tuossa on itsestäänselvyyksiä, mutta jossain Arkadianmäen norsunluutornissa on vissiin vähän hankala tajuta, että jos omassa maassa on työttömiä enemmän kuin työpaikkoja, ja suurin osa duuneista on liukunut ulkomaalaisille koska työnteosta ei haluta maksaa – suurelta osin siksi, että valtio vetää välistä järjettömiä summia – ...välttämättä ei tunnu siltä, että lapselle olisi minkäänlaista tulevaisuutta.

Kun vielä samaan aikaan tungetaan idioottimaisia ideologioita joka tuutista: rasisminvastustamisen nimellä kulkevaa rasismia; "miehet ja naiset on ihan samanlaisia" -hölinää, transgenderismiä, monikultturismia jossa jätetään todella räikeä väkivalta täysin huomioimatta... Ja täysin fiktiivinen "kulkutauti" siihen päälle.

Väestöliiton väestöpoliittisen raportin mukaan tehokkain keino nostaa syntyvyyttä on kasvukeskusten asuntokannan parantaminen.

Anteeks mitä? Syntyvyys johtuu ihmisistä eikä laatikoista joissa elämme. Elämänlaatua ei mitata neliömetreillä.

Työllisyysaste ei selitä syntyvyyden muutoksia 2010-luvun Suomessa, sillä muutokset syntyvyydessä eivät ole korreloineet työllisyysasteen ja muun taloudellisen kehityksen kanssa.

Työllisyysaste ei sinällään selitä mitään. Elämäntehtävä ei ole olla sijoitettuna työvoimastoon. Elämäntehtävä on tehdä jotain johon omat taipumukset viettävät. Jos keskitytään vain siihen, että saadaan kaikki johonkin, ollaan täysin väärillä jäljillä. Tekemisen pitää olla tarkoituksenmukaista – ja tarkoitan nyt sitä, että tekijä kokee tekevänsä jotain järkevää tempputyöllistämisen sijaan.

Jos ihmiset eivät koe antavansa itsestään juuri sitä, jolla juuri hän kokee parhaiten kontribuoivansa... Seuraa masennusdiagnoosia ja muuta hyödyttömyyden tunnetta.

Ihmisen perustarpeita on tuntea itsensä hyödylliseksi. Mikä tahansa ylhäältä osoitettu touhu ei sitä aiheuta. Jokainen tietää tämän, mutta tutkijoiden on silti jotenkin hirveän vaikea antaa ihmisten ihan itse päättää mitä tekee ja miten.

Ongelma on ihmisten klusterointi resursseiksi. Lisääntyminen alkaa vasta sitten kun kaksi ihmistä yhdessä kokee, että heille on paikka maailmassa – semmoinen jota ei viedä jollain idioottimaisilla koronatoimilla mielivaltaisesti pois.

Olennaista on se, että jokainen voi luottaa, että koskaan ei putoa tyhjän päälle. Että voi ihan kokeilla kaikenlaista. Että valtio ei vie tilistä kolmea neljännestä jo ennen kuin siihen itse pääsee käsiksi.

”Lastensaantimaiseman murros”. Tällä termillä Väestöliitossa kutsutaan kulttuurisia syitä lastensaantihalukkuuden vähenemiselle.

Kiva termi. Ei sano mitään, mutta kuulostaa omintakeiselta.

”Elämäntyyliä koskevat syyt olivat selkeämpiä: vastaaja ei halunnut luopua nykyisestä elämäntyylistä, ei kokenut olevansa valmis vanhemmuuteen, lapset eivät olleet ajankohtaisia parisuhteessa, tai ei haluttu sitoutua pieniin lapsiin”, Rotkirch kirjoittaa.

Tämä kaikki on epävarmuutta. Ei ole kahta eri kategoriaa: epävarmuus ja elämäntyyli. Elämäntyyli valikoituu epävarmuuden kautta. Luonnollisesta asiasta on tehty oma steriili painolastinsa, joka näyttää niin valtavalta että todetaan: "En ole vielä valmis vanhemmuuteen". Jokainen on valmis vanhemmuuteen; me olemme biologisesti rakentuneet juuri siihen duuniin. Mutta jos viranomaiset kokevat oikeudekseen sekaantua aivan kaikkeen, tulee yksinkertaisista asioista helvetin monimutkaisia.

Kun valtakunnan päärlit kohtelevat alamaisia kuin laitosasukkeja, ihmiset käyttäytyvät kuin laitosasukit: kuluttavat aikaa.

Vuoden 2018 perhebarometrissä lapsettomien vastaajien kohdalla elämäntyylisyyt nousevat tärkeimmiksi. ”Haluan tehdä muita minua kiinnostavia asioita” oli lapsettomilla alle 40-vuotiailla naisilla että miehillä tärkein tärkein syy siihen, että lastenhankinta ei tuntunut ajankohtaiselta.

Barometri kertoo itsestäänselvyyden: jokainen haluaa tehdä elämällään jotain merkityksellistä. Vasta sitten, kun oma elämä tuntuu olevan itsen hallussa – eikä koneiston –, voidaan ruveta miettimään suvunjatkamista. Tämä ei ole monimutkaista.

Laskeva syntyvyys on Suomelle ongelma.

Eikä ole. Ongelma on se, että ihmiset kokevat olevansa oman elämänsä suhteen jäävejä. Kun valtio antaa ihmisten olla ihmisiä, "ongelma" poistuu automaagisesti ihan ittellään.

Mitä voimme sitten tehdä? Rotkirchin artikkelin ehdottamia toimenpiteitä ovat muun muassa antelias perhepolitiikka, panostus lasten varhaiskasvatukseen ja ”vauvabonukset”.

Huoh. Ratkaisu on ottaa sanelupolitiikka ulos perheistä ja yksilöistä. Valtion täytyy lopettaa sekaantuminen joka asiaan.

Entä miten niihin elämäntyyliin liittyviin syihin voisi vaikuttaa? Rotkirch toivoo vahvoja yhteiskunnallisia signaaleja sen puolesta, että pienten lasten vanhempien työ perhevapailla on tärkeää ja että vanhemmuuden voi yhdistää uraan sen eri vaiheissa.

Vahvoja signaaleja. Nämä ihmiset ovat niin kaukana reaalitodellisuudesta ettei mitään rajaa.
---
EDIT: Ja miten "Suomenmaa" tulkitsee datan?

Ennätysalhainen syntyvyys ja vähäinen maahanmuutto uhkaavat hyvinvointiyhteiskuntaa

Toisessa artikkelissa todetaan, että maahanmuutto ei ratkaise "ongelmaa", ja nämä hyväkkäät väittävät päinvastaista. Samasta aineistosta. Otsikkoon on lisäksi ympätty "ennätys"tehtailua – kuten poliittisessa viestinnässä on tapana.