2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

torstai 18. kesäkuuta 2020

Joukolla floppaa journaatio

Khm. Haiskahtaa rimanalituksen varmistamiselta:

Ylen uutistoiminta uudisti journalistiset periaatteensa – päätoimittaja Jouko Jokinen: “Pistämme riman todella korkealle”

Ehkä se rima kannattaisi nostaa vain johonkin sinne uskottavan uutisoinnin kieppeille? Siellähän sen pitäisi ihan oletusarvoisestikin olla, mutta jos "journalistiset periaatteet" pitää erikseen päivittää sitä varten, niin silloin periaatteissa on jotain vikaa... 
YLEn laitteissa on totuusfiltteri
Jos Totuusministeriön "uutinen" kertoo siitä, miten Totuusministeriö nostaa riman tosi korkeelle, niin mikä tämän jutun uutisarvo nyt oikein on olevinaan? Kaikkihan meistä valehtee omista kriteereistään – joten miksi Totuusministeriön päätotuustoimittajan puheisiin pitäisi suhtautua jotenkin luottamuksella?
Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoiminnan uusissa journalistisissa periaatteissa korostetaan muun muassa sitä, että Yle on yleisöjä varten, valvoo vallankäyttäjiä ja tuo esiin tietoa kriittisesti ilman ennakkokäsityksiä. 
"Tuo esiin tietoa kriittisesti ilman ennakkokäsityksiä"? Katsotaanpa miten tämä onnistuu tänään:
Uusissa periaatteissa korostetaan, että kaikkia osapuolia pitää kuunnella. Se on erilainen toimintatapa kuin sosiaalisessa mediassa, jossa tuntuu, että pyritään olemaan kuulematta kaikkia osapuolia. Kun ymmärtää, että kuuleminen on meillä Ylellä pyrkimyksenä, journalismi avautuu erilaisena.”
Koskapa heti tässä kohtaa sujuvasti unohdetaan YLEn loputon yksisilmäisyys, lienee turha odottaa muutosta siihen. 

Jos olet sokea omalle puolueellisuudellesi, et tule tekemään sille yhtikäs mitään – mutta syytät kyllä muita juuri siitä mitä itse teet. Tätä kutsutaan projisoinniksi, kuten Joppekin hyvin tietää – muttei myönnä verovaroin kustannetun puljunsa syyllistyvän siihen nimenomaan päätoimittajan vaatimuksesta.
Esimerkiksi eri osapuolten kuuleminen on uusissa periaatteissa niin ehdottomana, että se aiheuttaa aikamoisia paineita, mikä on hyvä asia.”
Jep. Nyt vain odotellaan että tämä löpinä realisoituu ihan uutisoinnissa itsessään. Näitä samoja asioita on oltu painottavinaan aina, mutta sanahelinä ei koskaan ole kuvastanut sitä mitä todellisuudessa tehdään.
“Koronakevät on osoittanut, että vakavalla, perinteisellä, taustoittavalla journalismilla on hirveästi kysyntää. 
Älä? Ensinnäkin voitaisiin lakata jankkaamasta tästä myyttisestä "koronakeväästä"™, ja tosiaankin ottaa asioista edes sen verran selvää että meedioston edustajat itse tajuaisivat puhuvansa valtion fasistitoimista tekosyyn nojalla. Vakavaa, perinteistä (?), taustoittavaa journalismia.
Sosiaalisessa mediassa on paljon arvokasta ja hienoa, mutta myös sellaista, minkä totuutta ei pysty millään varmistamaan. On vedätystä ja kaikkea ikävää. 
Ihanko näin? Siellä sosiaalisessa meediassa? Ei täällä pravdan suunnalla ollenkaan? Että ihan on sosiaalisuuden syytä se, että levitellään valtavirtauutisia, jotka ovat suoraa valehtelua? 

Sosiaalisessa mediassahan leviää nimenomaan valtavirtauutisointi, jota ihmiset kommentoivat ikään kuin uutisissa itsessään ei olisi mitään vikaa. Mediakritiikki tuntuu unohtuvan täysin, ja toimittajien höpinät otetaan tosissaan – mistä seuraa emotionaalista hysterisointia, koska sellainen myy ja tarttuu.

Uutisten edelleen kuvitellaan olevan objektiivisia, vaikka ne ovat mielipidekirjoituksia jo aiheenvalintansa puolesta – puhumattakaan siitä, mitä kaikkea jätetään sanomatta jotta viesti menisi varmasti halutunlaisena perille. 

Uutissyndikaattien tehtävä on myydä uutisia, ja voidakseen myydä uutisia, pitää myydä näkemyksiä. Otsikoilla herätetään mielenkiinto, ja emotionaalisella manipuloinnilla yritetään antaa kuva siitä, että ei manipuloida. Jatkotarinoilla vedetään addiktit päivästä toiseen narratiivin syleilyyn.
Mikä on itsellesi tärkein periaate?"Se on tämä kolmoskohta, jossa sanotaan, että otamme selvää, mitä todella tapahtuu ja hankimme tietoa monipuolisesti ilman ennakkokäsityksiä. Monipuolisuus on hirveän tärkeätä. Se, että suhtaudumme kriittisesti lähteisiin, kerromme lähteet ja sen, mihin juttu perustuu. Meitä usein epäillään siitä, että toimittajat eivät pysty ylittämään omia ennakkokäsityksiään. Se on kuitenkin ammattitaitoamme, että ennakkokäsitykset eivät vaikuta millään tavalla. Hyvä että se on tässä kirkkaasti mainittu."
Jäämme odottamaan josko tällä olisi kerrassaan mitään vaikutusta. En pidätä hengitystä.
Mitä ihmiset saavat uusista periaatteista?"Ihmiset saavat mittarin arvioida työskentelyämme. He voivat lähettää minulle postia ja pistää minut tiukille."
Toivottavasti ihmiset noudattavat tätä kehotusta, ja kertovat Joukolle aina kun periaatteet on toimittajilta päässeet unohtumaan. Eli päivittäin, ja mahdollisimman monilukuisesti.

Ei kommentteja: