2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

perjantai 12. kesäkuuta 2020

Byrokratia, tuo paras ja toimivin ratkaisu

Terrorin ja Hysterian Laitos on yllättäin päätynyt siihen, että byrokratia on paras tapa hoitaa riippuvuusongelmat päiviltä:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Huumeongelma ratkeaa tehokkaimmin sosiaali- ja terveydenhuollon toimin, kertoo laaja katsaus huumeiden käytön dekriminalisoinnista

Tokihan THL on maailman suurimman huumekartellin äänitorvi, joten sen puheita ei välttämättä ole syytä ottaa pipliana – vaikka meediot näin toki tekevätkin, koska ovat osa samaa propaganda-airuetta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkijat ovat koonneet tietoja huumeiden käytön dekriminalisoinnin toteuttamismalleista ja vaikutuksista eri puolilla maailmaa.
En malta odottaa. Portugalin laskenut rikollisuus ja vähentyneet huumeongelmat varmaan nostetaan esiin heti kärkeen.
Ankarista rajoitustoimista huolimatta huumeiden käyttö on lisääntynyt eripuolilla maailmaa jo vuosikymmeniä. Myös Suomessa huumeiden käyttö ja sen aiheuttamat haitat ovat kasvaneet. Esimerkiksi huumekuolemat ovat lisääntyneet voimakkaasti viime vuosina.
Kieltolaki toimii niin kuin kieltolait aina toimivat: aiheuttavat ongelmia, joita ei olisi olemassa ilman noita kieltolakeja.
Tutkimusten mukaan perinteinen rikoslainsäädäntöön perustuva huumepolitiikka syventää sosiaalista eriarvoisuutta sekä lisää kansanterveysongelmia ja sosiaalisia kustannuksia. Yhdeksi ratkaisuksi ongelmaan on esitetty huumeiden käytön dekriminalisointia. Sillä tarkoitetaan huumausaineiden käytön ja hallussapidon rangaistavuuden poistamista.
Toistaiseksi ollaan ihan oikealla ladulla: ihmisten todellakin pitäisi voida ihan itse päättää mitä omaan kroppaansa työntävät. 
Katsauksen mukaan dekriminalisointiin tähtäävät politiikkatoimet vaativat päätöksentekijöiltä näkökulman muutosta huumeongelmaan. Huumeiden käyttö on määritelty rikosoikeudelliseksi asiaksi vuosikymmenien ajan. Nykyisin kuitenkin tunnustetaan, etteivät rangaistukset ratkaise huumeongelmaa.
Hmm. Ihanko oikeasti tätä juttua ei tarvitse kommentoida ollenkaan? Tämä kaikki näyttää ihan järjenkäytöltä.
– Tutkimukset maailmalta kertovat, että parempia ratkaisuja voidaan saada sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpitein. Viranomaisten välisellä yhteistyöllä ja keskinäisellä työjaolla on tässä merkittävä rooli, sanoo tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen.
Jaha. Viranomaisten mikromanagerointi jotenkin koetaan virkaprofessorin mielestä... Tarpeelliseksi? Mikromanagerointi on se, joka aiheuttaa suunnilleen kaikki mahdolliset ongelmat, mutta katsotaanpa josko tälle toiveajattelulle olisi joitain perusteitakin:
Tutkimusten mukaan huumeiden käytön dekriminalisointi vähentää huumeiden käyttäjien tartuntatautiriskiä ja huumekuolemia. Lisäksi heidän on helpompi hakea apua ja hoitoa.
Niin. Viranomaisten sekaantumisen vähentäminen vähentää ongelmia – niin tässä kuin aivan kaikessa muussakin.
Suurin este dekriminalisoinnin käyttöönotolle on pelko huumeiden käytön nopeasta lisääntymisestä. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että pitkällä aikavälillä merkittävää kasvua ei ole tapahtunut.
Pelko – kuten tässä männäkeväänä saatiin tuta – on huonoin mahdollinen syy sorvata lakeja. ...Ja kuten näiden huumeidenkin suhteen on nähty: pelot eivät koskaan toteudu. Irrationaaliset pelkoreaktiot sitten niittävät melkoisen synkkää satoa, koska niiden aiheuttamat toimet ovat aina halvaannuttavia.

Ongelmahan on huomattavasti laajempi kuin mitä tässä lokeroidussa mallissa katsotaan olevan. Riippuvuus on täysin sidoksissa kokijan olosuhteisiin ja hänen omaksumiinsa tapoihin tulla ympäristön kanssa toimeen. Jokainen riippuvuus on katkaistavissa välittömästi sillä, että protagonisti löytää oman tarkoituksensa, syyn sille miksi on olemassa.

Meillä jokaisella on tuollainen tarkoitus, useampikin, mutta tässä pykäläviidakko-byroslaviassa useimmat joutuvat turruttamaan oman itsensä jonnekin suoritusliukuhihnan kellareihin. Suuri osa ihmisistä ei yhtään tiedä keitä ovat.

Jos tiedät kuka olet, et tarvitse kemikaaleja. Jos tarvitset kemikaaleja, et tiedä kuka olet.

Päsmäreillä varsinkaan ei ole mitään käryä siitä, miten ihmisluonto toimii. Jos olisi, he lakkaisivat päsmäröintinsä.

Ei kommentteja: