On tässä flunssahysteriassa hyviäkin puolia: esim. koululaiset joissain paikoin saavat päivävankilan sijaan keksiä ihan oikeaa tekemistä. Kouluhan on vain ja ainoastaan keskenkasvuisten säilytyspaikka, jossa tungetaan tajuntaan matskua, josta 90% on täysin hyödytöntä, ja josta mieleen jää 1%. Mutta oppimista vartenhan se ei ole olemassa, vaan ihmisten paimentamista: kello 8 istutaan tässä luokassa, kello yhdeksän tuossa toisessa. Istuminen, tuo ergonomisesti huonoin mahdollinen asento, opitaan kyllä oikein tehokkaasti. Kuin myös, ja aivan erityisesti, auktoriteetin kaipuu.
Vaan kukapa muistaa miten hadronit toimivat? Tai mitokondrio? Tai kuka fiktiivinen hahmo teki mitäkin jossain aavikolla – ja mistä siinä oli oikeastaan kyse? Tai kenen ansiosta sadat ihmiset tappoivat toisiaan minä vuonna minkä nimisellä kedolla – ja ennen kaikkea: miksi? Siis oikeasti, minkä takia ne kaikki teurastukset järjestettiin? Mikä hyöty siitä järjettömyydestä oli revittävissä, varsinkin niille rampautuneille tai varsinkaan kuolleille?
Kaikesta ehdollistamisesta johtuen ihmiset ihan oikeasti kuvittelevat koronan olevan – ei joukkojenhallintaa, vaan – aivan todellinen (ja ennen kaikkea luonnollinen, joskin yhtäkkiä tyhjästä ilmaantunut) pan- tahi epi-tyyppinen -demia. Kaikki ne zombielokuvat alkavat tuottaa satoa.
Huolimatta siitä, että ihmisiä kuolee influenssaan joka vuosi moninkertainen määrä... Aloitin väärin: ihmiset eivät kuole influenssaan(kaan), vaan siihen että me emme saa ravinteita, mutta sitäkin enemmän myrkkyjä – monia sen jälkeen (ja juuri siksi) kun joku sairaus on päässyt yllättämään. Monia tuputetaan toki hyvin äänekkäästi jo ennen (potentiaalista) sairastumista, aiheuttaen sairastumista. Huolestuneet kansalaiset kaipaavat valtiolta pakkotoimia, koska pakkotoimethan on aina hyvä (ja tosi väliaikainen) idea. "Miksei kukaan ajattele lapsia!?"
Mitkä muuten mahtoivat olla Louis Pasteurin viimeiset sanat? En nyt suoraa lainausta osaa lonkalta heittää (kun juuri tätä ei siellä koulussa muistettu mainita), mutta vapaa lainaus: "Olin väärässä". Ja kenen aivoituksiin nojaavat rokotukset, antibiootit ynnä käsidesit? Pasteurin.
Tietystikin, jos meediassa hötkyillään, niin sitten virallisesti hötkyily on ratkaisu. Ei haittaa vaikka narratiivit on kummallisen järjettömiä, ja ainoat hyötyjät näyttävät olevan lääketehtailijat ynnä miliisit.
Lienee turha toivoa, että tämän kauhuskenografioinnin lomassa luovuttaisiin ihmisten pakkaamisesta samoihin tiloihin mahdollisimman ahtaasti – niin kuin järki olisi sanonut jos moista koskaan olisi haluttu käyttää. Ei, kyllähän ihmisten riveissä ja jonoissa istuminen on olennaisin taito, se johon tulee panostaa jatkossa entistäkin visummin. Ehkä tämä kaikki johtuu nimenomaan siitä, että ei ole laumasieluistuttu riittävästi?
Äkkinäisempi voisi kuvitella, että joku ampuu tässä itseään jalkaan: massatapahtumia peruutellaan ja joukkoliikenne kärsii agorafobiasta. Mihin ihmiset nyt voidaan paimentaa jonoissa? Vaan ehkä tämä vaihe on nyt ohitettu, ja voidaan siirtyä karanteenioloihin pysyvästi? Kaikki muu ihmisten lokerointihan on aika pitkälti jo finalisoitu sinne saakka, että kukaan ei enää tiedä mitään muuta kuin sen oman karsinansa siellä elämänsä avokonttorissa jossa on mahdoton keskittyä – mikä toki toivottavaa onkin.
Eli ei, tuskin tässä omia jalkoja ammuskellaan; yhteiskunnan tukipilareita vainen. On ehkä sen aika – kun oli se finanssikriisi muutenkin tulossa ja intternetissä oli kenties havaittavissa aivan liikaa oma-aloitteista ajattelua, joka oli vaarassa riistäytyä ihan rahvaankin huviksi. Perin mahdottoman frivolöösiä on semmoinen oman pollan kuuntelu; eihän nyt tavan ihmisellä mitenkään moiseen anarkiaan voi löytyä resursseja.
Onneksi on aina näitä tuomiopäivän skenaarioita, joilla voi vähän sekoittaa pakkaa jos toistakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti