Syöksylaskijoita kaikki tyynni

Tähän tultaessa on viety kokoontumisvapaus, ja matkustusvapaus. Tanskassa on jo sorvattu laki pakollisista rokotuksista, ja Norjassa on kovasti yritetty samaa. Rikollisuus lisääntyy, arki on rikottu. Innolla odotan milloin ensimmäisen kerran joku pysäyttää, utelee mihin olen menossa, ja mittaa kuumeen samalla.

Meillä jokaisella on keskimääräinen ruumiinlämpötila omanlaisensa – joillakin korkeampi, joillain matalampi. Ruumiinlämpö myös vaihtelee päivänajan ja olosuhteiden mukaan. Moni tullaan diagnosoimaan koronapotilaaksi vaikka itse virusta ei ole. Toisekseen viruksen läsnäolo ei vielä tarkoita mitään – mutta siihen suhtaudutaan kuin tarkoittaisi, huolimatta siitä että meidän kropastamme huomattava prosentti on vierasta bakteriaa ynnä viraalista matskua, ja tämä tavara on välttämätöntä elimistön toiminnalle. 

Koska meiltä kovasti ollaan viemässä myös puheen-, ajattelun-, sekä mielipiteenvapaus, on vain ajan kysymys milloin täysin oireettomatkin kyseenalaistajat löytävät itsensä "hoitoon" pakotettuna – koska "saattavat ehkä olla potentiaalisia mahdollisen viruksen kantajia".

Israelissahan ihan virallisesti jo seurataan ihmisten puhelimia, jotta voidaan liikkeistä päätellä onko jossain kohtaa polut risteytyneet koronapotilaan kanssa. Olen huomannut meediankin flirttaillen asialla ikään kuin moinen kyttääminen olisi jotenkin positiivista.

Ennemmin tai myöhemmin kyseenalaistajat tulevat kuolemaan "koronaan" – koska koko tässä operaatiossa on kyse vallan ja vapauden välisestä skismasta: vallasta haltioituneet vihaavat (toisten) vapautta.

Kuulostaa ehkä paranoidilta? Me olemme matkalla juurikin yhteiskuntaan, jossa individualismi on kuolemansynti – ja hyvin nopealla aikataululla.

Valitettavasti suurin osa edelleen kuvittelee (aktiivisemmin kuin tajuaakaan), että tässä on kysymys siitä, mistä väitetään olevan – ja toki me olemme sopeutuvaista sakkia, ihmiset.

Vielä sittenkin kun totalitarismi on napannut pillistä etkä voi enää (koskaan) edes harkita samoja asioita joita vielä viikko sitten pidit itsestäänselvänä, sinä et suostu päästämään edes tajunnan laitamille aavistusta siitä, että jokin saattaisi ehkä olla vinossa. Maailmahan muuttuu; siihen pitää vaan sopeutua.

Olet väärässä. Silloin kun sinun maailmasi muuttuu jonkun toisen tahdosta, annat yhä enemmän pois sitä, mikä tekee sinusta sinut – tai ihmisen ylipäätään. Luovutat samalla toistenkin ihmisten kimpaleita – vain koska et uskalla ajatella. Sinun takiasi psykopaatit voittavat. Ja koska teitä uuveloita riittää, psykopaatit voittavat uudestaan ja uudestaan.

Tilannehan on muutettavissa sillä sekunnilla kun lakkaat kuuntelemasta noita narratiiveja – vaan moni teistä ei yksinkertaisesti halua. On liian vaivalloista ottaa vastuu omasta elämästä. Ymmärrän kyllä; kuljin itsekin suurimman osan elämää laput silmillä. Sitä ei edes huomaa, vaikka miten menisi elämä päin helvettiä. Meidät on kuitenkin rakennettu orjiksi, joten vapaus on... Eikö tämä muka ole vapautta? Miten ihmeessä minä voisin muka olla vielä vapaampi?

Ja mitä ihmettä se sellainen "vapaus" oikein on olevinaan? Haihattelua, sanon minä.