2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

maanantai 30. maaliskuuta 2020

Body count, eli tilastollista perspektiiviä

Kun nyt luvuilla pelataan: jos USSAssa juuri nyt kuolee 500 ihmistä päivässä koronaan (mitä vahvasti epäilen), niin asiaa saattaisi asettaa perspektiiviin se, että samaan aikaan 685 ihmistä kuolee päivittäin hoitovirheeseen. Joka ainoa päivä pitkin vuotta kuolee 685 ihmistä siksi että hoito osoittautuu tappavaksi. Ja tämä on vain myönnettyjen hoitovirheiden määrä.

1700 päivittäistä kuolemaa lasketaan sydänsairauksien piikkiin. Toki suurin osa noista kuolee statiineihin, joten heidänkin pitäisi olla tuossa hoitovirhekategoriassa. Sama koskee syöpäkuolemia, joita kertyy 1640, suuri osa heistä kemoterapian seurauksena.

Onnettomuuksiin kuolee 465 joka ainoa päivä – eli toki vähemmän kuin "koronavirukseen" juuri tartuntojen huipulla, mutta epidemiat tulevat ja menevät.

Influenssaan ja keuhkokuumeeseen kuolee vain rapiat 150 päivässä, siis keskimäärin vuoden jokainen päivä.

Tilastoinnissa on toki se ongelma, että vaikkapa juuri influenssa ja keuhkokuume lasketaan samaan nippuun – mutta koronaa vaikkapa ei, huolimatta siitä että koronauhreista melkoinen prosentti kuolee nimenomaan keuhkokuumeeseen. Aidsin (joka ei ole tauti, vaan rypäs oireita niputettuna keinotekoisesti yhteen) uhreista melkoinen osa kuolee nimenomaan keuhkokuumeeseen jne.

Tautiluokittelu on perin keinotekoinen tapa erotella oireita; siinä hyvin usein painotetaan oireita niin, että joihinkin ei kiinnitetä mitään huomiota, ja pari aluetta saa kaiken huomion – jolloin ei hoideta potilasta kokonaisuutena, mikä pidemmän päälle johtaa ennenaikaiseen kuolemaan – jossa sitten valitaan se ensimmäisenä papereissa eteen tuleva diagnoosi kuolinsyyksi.

Luonnollisestikin jokainen menehtynyt sydänpotilas on viime aikoina niputettu koronakuolemaksi, jokainen keuhkokuume samoin. Diabetes? Altzheimer? Kaikki on koronaa tässä historian hetkessä – mikä todellisuudessa tarkoittaa hoitovirhekuolemien räikeää kasvua.

Mutta sitähän on vaikea välttää jos koko järjestelmä on raskaasti viallinen. Sen takia hoitovirhekuolemia ei yleensä listata kuolinsyytilastoihin. Se saattaisi näyttää turhan pahalta, ja asettaa spesialistien spesialismin ylle ikävän varjon. Sairastamohuoltamojärjestelmän tärkein piirre on kuitenkin aina ollut "autoriteetti".

Ei kommentteja: