Ah, se tunne – kuten nykyään taajaan sanotaan – kun otsikko on tavallaan oikeassa, ja kuitenkin tiedät, että loppu jutusta tulee olemaan pikemminkin kaikkea muuta:
"Perussuomalaiset ovat vihreiden toistaiseksi näkyvin tulos" - Kirjailija Risto Isomäki haluaa ravistella ilmastokeskustelua
Luin aikanaan Sarasvatin hiekkaa – saatoin jopa jotain blogatakin siitä (oletettavastikin jotain tähän suuntaan: "Isomäki ei juuri henkilöitä tai dialogia osaa kirjoittaa, mutta ihan mielenkiintoinen skenaariohan tuo..." [Tuohon aikaan vielä kuvittelin meedialla olevan jotain totuusarvoa, ja tämä nykykailotuksen hatara oletus näytti olevan jotenkin mahdollisuuksien rajoissa, muka.]) – ja otsikon nähdessäni oli helppo arvata mihin suuntaan oltaisiin menossa. Toki olisi mahdollista, että Risto olisi vaikkapa havahtunut siihen että on raskaasti väärässä, mutta näin ei näytä (vielä?) käyneen.
Muistin virkistykseksi tämä kuva:
 |
| Kuten huomataan, kaavakuvassa pitää erikseen suurentaa "kasvihuonekaasujen" osuus, jotta ihmisen nippa nappa havaittavissa ehkä oleva vaikutus saadaan edes jotenkin tussattua mukaan... |
Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos™ on jo lähtökohtaisesti puhdasta cli-fiä, mutta jälleen puhutaan ikään kuin kyseessä olisi olemassaoleva ilmiö. Suomen Kuvalehdessä! Kyllä näyttää niin pahalta tämä meidän dzurnalismin tila että.
SE oli kolkko havahtuminen.
Uuh! Lupaavan tieteellisellä luisulla aloitetaan: "Oli synkkä ja myrskyinen yö". Jostain kuului kolahdus?
Elettiin uuden vuosituhannen alkua, eivätkä maapallon kolme mannerjäätikköä käyttäytyneet niin kuin niiden olisi pitänyt.
Voi herramunperkele. Oliko herrain mielestä jäätikön käyttäytymisessä jotain moittimista? Etikettivirhe kenties?
Grönlannin, Länsi-Antarktiksen ja Itä-Antarktiksen jäät alkoivat menettää massaansa, vaikka tutkijat olivat ennustaneet, ettei sellaista tapahtuisi ennen vuotta 2100.
Ennustavia tutkijoita. Kuten muistetaan, ennustavat tutkijat profetoivat, että napajäät katoavat viimeistään vuonna 2014. Katosivatko? Itse asiassa niiden katoamista oli veikattu jo vuoteen 2000. Katosivatko? Mikä mahtaa olla jäätilanne tänään?
 |
| Vähän niin kuin olisi lisääntymässä... Mutta kun siis jään määrä ei ole mikään vakio. Maapallo elää, joten olosuhteet muuttuvat. Se, mitä tapahtuu juuri sinun elämäsi aikana, ei kerro mitään siitä mitä tulee tapahtumaan jatkossa. Miten yksinkertaisia nämä ihmiset oikein ovat? |
Samoihin aikoihin brittiläisten ja yhdysvaltalaisten sukellusveneiden keräämät tiedot osoittivat, että Jäämeren kelluvasta jäästä oli kadonnut yli puolet kahdessakymmenessä vuodessa.
Jäämeri saattaisi lainehtia elo-syyskuussa sulana vuonna 2030, ehkä jopa aikaisemmin.
”Nämä rajut muutokset tieteellisissä tilannearvioissa saivat minut ymmärtämään, että olemme siirtymässä kartoittamattomille vesille ja että ilmastonmuutoksesta saattaa tulla yhtä iso uhka kuin ydinsodasta edellisille sukupolville”, Risto Isomäki muistelee.
Muistuuko Riston mieleen, mitä ydinsodan uhalle kävi? Kuolivatko kaikki? Minä hetkenä hyvänsä saattoi ydinpommi räjähtää koululuokan ulkopuolella, mutta räjähtikö? Kun Risto nyt vertaa ilmastokauhua ydinsodan uhkaan, niin tajuaako hän mitä tulee sanoneeksi?
..."Rajut muutokset tieteellisissä tilannearvioissa..." Jos tieteelliset tilannearviot heittelevät laidasta laitaan, saattaa kyseisessä "tieteessä" olla vähän jotain pielessä.
”Ajattelin, että jos osaisin kirjoittaa romaaneja, joiden avulla ihmiset pystyvät kuvittelemaan ilmastonmuutoksen seuraukset, uhkakuvista tulisi heille totta myös emotionaalisesti eikä vain jollakin hyvin etäisellä ja teoreettisella tasolla.”
Onneksi olkoon, Risto. Unelmista on tullut todellisuutta! Fiktion todellisuuteen sekoittavien ihmisten ahdistus on viraalisti trendaava Ilmiö. Jipii.
[Toinen fiktiokirjailija Emma] Puikkonen kokee kirjoittaneensa Lupauksen erilaiseen keskusteluympäristöön kuin missä se tuli ulos.”Kirjoittamisen aikoihin pari, kolme vuotta sitten ilmastonmuutoksesta ei vielä puhuttu yleisissä tilanteissa puolituttujen kanssa. Lehtiartikkelitkin olivat yksittäisiä, ikään kuin ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen olisivat tiettyyn osa-alueeseen rajautuva ongelma”, Puikkonen sanoo.Viime vuonna Puikkonen havaitsi muutoksen. Nyt ilmastonmuutoksesta puhutaan koko ajan ja kaikenlaisissa tilanteissa, niin taksijonoissa kuin vanhempainilloissa. Uutisointikin on muuttunut, sillä ilmastonmuutos läpäisee eri yhteiskunnan alueet taloudesta kulttuuriin.
Juu-uh. Vittu että voi olla väsyttävää. Nyt kuulemma juuri tänään katoavat hiekkapiitsit (varsinkin Australiasta, missä hiekkaa ei muutenkaan ole tarpeeksi) koska meri nielee ne. Melkein metrin nousee Ahdin valtakunta, herrajjestas – jos siis taulukkolaskelmat pitävät paikkansa paremmin kuin tähän saakka. Näihin astihan kaikki ennusteet on menneet aivan metsään siitä huolimatta, että tilastoja muilataan jatkuvasti vastaamaan paremmin fiktiota.
Kirjoittamaan ruvetessani ajattelin ruotia koko jutun pyrstöön saakka, mutta enhän minä edes kykene lukemaan koko horinaa loppuun asti, en sitten millään. Sen verran harhaisessa maailmassa nämä itkijä-ämmät elävät, että eipä juuri muuta tule mieleen kuin henkisesti taputtaa olalle ja sanoa: "Kyllä se siitä vielä. Sulla näyttää olevan vähän kasvamista vielä edessä, mutta kyllä se siitä joskus ehkä kirkastuu vielä tuo... Tai sitten ei. Saas nähdä. Toivotaan parasta. Eikös toivotakin? Toivotaan vaan. Snif."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti