Kappas. Edellinen kirjoitus on lyhyen ajan sisällä jo toinen, jolle ei ilmaannu lukijoita – varsinkaan sen jälkeen, kun lisäsin jälkikirjoituksen. Itse sivustolla käy kyllä väkeä ihan entiseen tahtiin, mutta ensimmäinen sivulla vastaan tuleva juttu jää jollain ilveellä lukematta. Haiskahtaa taas sensuurilta.
Yhdysvaltojen sotapolitiikan papukaijakuoroa ei saa tökkiä, eikä Australian tuhopolton virallista narratiivia – eikä ilmastonmuutos™propagandaa ylipäätään, tälläkään kertaa.
Kukaan ei edes yritä haastaa esillenostamiani asioita – missään; niistä vaietaan täysin. Algoritmit vain sattuvat tarttumaan... johonkin (Inconvenient Truth II – the Endless Lies We Keep Mislabeling), ja sen jälkeen tilastot lakkaavat päivittymästä oikein. Ghostbanningiä.
Ehkä satun olemaan oikeassa, ja puhumaan asioista joita ei haluta päivänvaloon – mikä ei tokikaan ole ihme, koska niihin liittyy selkeä tendenssi tehdä todella vahingollisia asioita, ja sitten valehdella musta valkoiseksi. Mahtavaa; olemme yltyvällä vauhdilla menossa kohti globaalia Neuvostoliittoa.
Niin kauan kuin ihmiset kieltäytyvät käyttämästä aivojaan, kyyti vain kylmenee. Mutta kuten meidän pitäisi tietää: vaikeat ajat synnyttävät vahvoja miehiä, vahvat miehet synnyttävät helppoja aikoja, helpot ajat synnyttävät heikkoja miehiä, ja heikot miehet synnyttävät vaikeita aikoja. Kuka arvaa missä kohtaa tuota sykliä ollaan menossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti