2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Tärkeysjärjestys

Onko jokin muuttunut? Uusi hallitus on priorisoinut alamaistensa [l. työnantajiensa] sijaan itsensä – kuten aina. Puoluetukia on nostettu, päätösvaltaa jaettu aatetovereille, omille avustajille palkattu avustajia... On lennelty "huippukokouksiin" jauhamaan asioista joilla ei ole kerrassaan mitään merkitystä. Puoluejärjestelmän mottona on selvästikin "Cosa Nostra!"

Samaan aikaan maassa on jatkuva lakonuhka milloin milläkin alalla – koska ihmiset jostain syystä eivät tykkää siitä, että jonkun kiky-nimellä kulkevan himmelin takia pitäisi tehdä työtä ilmaiseksi.

Mistä meediosto jauhaa? Jostain viruksesta, joka saattaa toki olla ihan todellinenkin – mutta kovasti taas vaikuttaa masinoidulta narratiivilta. Mitäs näitä kaikkia pandemia-pandemonioita onkaan ollut? On sarssia ja ebolaa, lintu- ja sikaflunssaa, aidsia ja zikaa, tuhkarokkoa... 

Paniikkia lietsotaan milloin milläkin taudilla, joka on puhjennut jossain kaukana ja ihan koska tahansa kuka hyvänsä voi kuolla koska elämä on vaarallista (paitsi rokotettuna – eli siis sillä, että injektoidaan taudinaiheuttaja kroppaan ja toivotaan parasta).

Ja holokaustista, siitä meinaan jaksetaan jauhaa. Joka ainoa viikko näyttää olevan joku holokaustin muistoviikko, jonka aikana voidaan kertoa tunteisiinvetoavia tarinoita joista osa on jossainmäärin tosia ja toiset eivät sitten yhtään. 

Ainakaan ei kerrota keskitysleirien vankien ja vartijoiden yhteisistä futismatseista, tai viihdeilloista, tai leirin sisäisestä valuutasta, jossa kolikon toisella puolella on hakaristi, ja toisella daavidintähti, tai siitä, että kaasukammioissa ei ole jälkeäkään kaasusta, tai että ylipäätään joistain leireistä ei ole merkkiäkään siellä missä niiden väitetään olleen. Tai siitä, että vangit näyttivät riutuneilta siksi, että länsiliittoutuneet olivat pommittaneet kaikki kuljetusväylät, joten kukaan ei saanut ruokaa – tekniikka jonka "pehmeämpi" versio nykyään tunnetaan "talouspakotteiden" nimellä.

Ei paneuduta siihen, että Israel on perieurooppalainen natsivaltio (paitsi että sillä ei valtion statusta itse asiassa ole – mutta kylläkin laittomia ydinaseita), jonka kansalaiseksi hyväksytään vain ja ainoastaan vauvana aiheutetun esinahkadeprivaation perusteella – ja joka duunailee omaa käänteistä holokaustiaan pitkin lähi-itää ja ylipäätään maailmaa lakkaamattomalla sabotaasilla.

Ja miksi asiat esitetään jatkuvasti päättömällä perspektiivillä? Kuka maksaa viulut? Kuka hyötyy siitä, että ihmiset tulevat huomaamattaan ympänneeksi maailmankuvaansa täysin järjettömiä faabeleita, jotka jo ensivilkaisulla näyttävät raskaasti viallisilta, mutta jotka hyväksytään silti todellisuuden komponenteiksi? Kuka hyötyy siitä, että ihmiset ihan itse kaventavat oman elämänsä piiriä, ja antautuvat paimennettaviksi jokaisella osa-alueella?

Ei kommentteja: