Mikäli diskurssi pysyy samana – ja miksei pysyisi, konsapa 98% ihmisistä kulkee unessa –, Yhdysvallat todellakin hetikohta hyökkää Iraniin; tuhoaa kaiken, ryöstää luonnonvarat konglomeraateille, ja jää sotkemaan Lähi-Itää niin pitkäksi aikaa että joku vie sodan vaihteeksi heidän mantereelleen, jossa siellä sitten myllätään kaikki, ja ainoat hyötyjät kaikesta melskaamisesta ovat ne, jotka yksityiskoneillaan lentelevät sinne missä milloinkin huvittaa hengailla.
Ja miten tuo kaikki tulee näkymään Euroopassa? Uutena pakolaishyökynä, joka vihdoin onnistuu sotkemaan sen vähäisen yhtenäisyyden mitä mantereelta vielä löytyy.
Joten ihmiset vähä vähältä vaihtavat yksityisyytensä ulkoa saneltuun "turvallisuuteen", ja lopulta huomaamme olevamme Kiinan tapaan toimiva provinssi, jossa ei voi tietää mitä saa tehdä ja sanoa, mutta koska valvontarobotti-imurit ynnä muut älyvempaimet streamaavat kaiken johonkin, meiltä katoaa vapaus, jonka olemme itse vapaaehtoisesti pois antaneet – sen vähän jota emme vielä ole ehtineet fiksuudellaan häikäiseville byrokraateille ulkoistaa.
Mikään tästä ei ole uutta ja mullistavaa; kansat vaeltavat, kulttuurit sekoittuvat... Ja kun Lähi-Idän proggressio tapahtuu samaan aikaan myös Afrikassa ja Etelä-Amerikassa (mutta nämä ovat riittävän kaukana jotta niihin varsinkaan jaksaisi kiinnittää huomiota), on hyvin odotettavissa, että kansallisvaltiot hiipuvat olemattomiin samaan aikaan kun palataan monen suomalaisenkin muistissa olleisiin aikoihin: kaupungiosien väliset jengit mittailevat peeniksiään joukkotappeluissa, ja jokaisella asuinalueella on ihan omat lait, jotka vain pitää tietää jos alueelle sattuu jotain asiaa olemaan.
Ei siis mitään uutta; meillä vain on taipumus kuvitella, että se ympäröivä todellisuus johon olemme juurtuneet, on jotenkin aina ollut juuri sellainen – huolimatta siitä, että aina ja kaikkialla säännöt muuttuvat sen mukaan kutka mitäkin lokaatiota sattuvat kansoittamaan. Anarkia vallitsee kaikkialla jo valmiiksi – koska ihminen on pohjimmiltaan anarkisti: säätäköön herrat mitä tykkäävät; minä teen mitä huvittaa.
Ajatellaan nyt vaikka jotain Ikeaa. Hyvin säntillisesti ne on kaikki suunniteltu niin, että jokainen asiakas kulkee koko helvetin hallin ympäri samaa reittiä ja näkee varmasti kaiken mitä on tarjolla. ...Paitsi sitten kun on riittävän monesti siellä käynyt, jolloin oiotaan milloin mistäkin.
Ikean työntekijöitä koskee täysin eri säännöstö kuin asiakkaita. Heidät on vihitty ensimmäiselle tasolle, jonka säännöt on jaeltu ylimmältä tasolta. Kuitenkin jokaisessa Ikeassa on toisistaan poikkeava työntekokulttuuri – asioita tehdään eri tavoilla riippuen siitä ketkä ovat tekemässä – huolimatta kaikesta liukuhihnahomogenoinnista.
Sama koskee kaikki yksiköitä: jos tiedät miten toimia juuri sinun yksikössäsi, ja vaihdat toiseen yksikköön jossa tehdään täysin samoja asioita, huomaat että joudut opettelemaan sisäisen säännöstön uudestaan. Ja sinun tulosi ansiosta säännöstö muuttuu jälleen.
Mutta takaisin isompaan kuvaan, ja siitä vielä isompaan kuvaan: viimeisin auringonpilkkukierto on vaihtumassa seuraavaan sykliin. Ollaan siis menossa taas kohti maksimia. Tämä maksimi tulee olemaan hyvin matala aktiivisuutensa puolesta, koska samalla ollaan edelleen menossa pidemmän syklin minimiä kohti.
Kuitenkin: miten ihmiskunnalla on tapana toimia auringopilkkumaksimien aikaan? Mielipuolisesti. Auringon aktiivisuudella on suora vaikutus kollektiiviseen psyykeen, mikä on helppo päätellä pelkästään siitä, että kaikki suurimmat sodat on tapahtuneet auringopilkkumaksimien aikaan. Seuraava huippu on puolen vuosikymmenen päästä, ja maailma tulee olemaan ihan erilainen paikka kuin nyt – ei sen antropogeenisen ilmastonmuutoksen™ nimellä kulkevan fiktion takia, vaan siksi että ilmasto muuttuu vähän isompien tekijöiden vaikutuksesta.
Koska avaruussäteily vaikuttaa suoraan ihmistajuntaan, ja koko planeettaan (ja aurinkokin on vain pikkutekijä joka sekin reagoi kaikkeen minkä läpi syöksymme)... Laitoin aiemmin jonkun blogauksen loppuun kuvan, joka ei näyttänyt liittyvän mihinkään, mutta joka saattaa vaikuttaa kaikkeen. Tässä toinen versio samasta teoriasta:
"Ors" on yhtä kuin aurinkokunta. Tämän teorian mukaan aurinko kiertää Alcyone-nimistä tähteä, joka sattumoisin on kirkkain tähti Seulasissa – jonka moni tuntee nimellä Plejadit.
Kyllä, foliohattuteoriaa jälleen tarjolla! Mutta jos maltatTe hetken pitää vielä mielenkiintoa yllä. Vedalaisilla on tästä teoriasta toinen versio, jossa aurinko ja Alcyon muodostavat kaksoistähden, jotka siis pyörivät toistensä ympäri about 25000 vuoden sykleissä.
Alcyon on Linnunradan keskustan suunnassa, ja syklin huippukohdassa olemme lähimpänä sekä Alcyonia että Linnunradan keskustaa. Tällöin ihmiskunnan kulttuuri on korkeimmillaan – ja Alcyon, tuo korkeamman kulttuurin aurinkokunta sen verran lähellä, että tuolla asuvat jumalat voivat laskeutua taivaista ja häikäistä meidät fantastisuudellaan.
Kun taas loittonemme tänne korpiseuduille, taannumme vähitellen niiksi idiooteiksi joita olemme, unohdamme mistä tulemme – ja jäljellä on vain tarinanriekaleita tapahtumista joita emme voi ymmärtää.
Kali Yuga on se aika, jolloin aurinko on kauimmillaan kaksoistähdestään, ja Linnunradan keskustasta. Joidenkin mukaan olemme jo ohittaneet tuo syvimmän taantumuksen ajan – ja parempaan ollaan jo menossa –, mutta kulta-aikaan on vielä matkaa tuhansia vuosia.
Yhtäältä sitten taas, jos katsotaan gnostilaisittain: nämä plejadijumalat eivät ole "se jumala". Saattavat hyvin olla sitä sakkia, joka meidät geenimanipuloi, eli siis "loi", mutta he nyt vaan sattuvat olemaan korkeampi sivilisaatio. Varsinainen luojajumala ei itse asiassa tee mitään, hän vain loi kaiken – ja tässä kohuwaushokki: se, jota palvomme luojajumalana, on vain pahainen mekaanikko, jolla sattuu olemaan megalomania.
Jos pipliaa haluaa lukea ilman ruusunpunaisia lukulaseja, näkee että tyypillä on jokunenkin ruuvi löysällä – ja yhtäältä sieltä selviää erään pahamaineisen valonkantajan olevan tämän maailman hallitsija, eli siis juurikin se jumala jota palvomme. Eikä katolista kirkkoa kovin tarkkaan tarvitse syynätä nähdäkseen sen edustavan juuri päinvastaista kuin mitä väittää edustavansa.
Me olemme todellisuudessa helvetissä juuri nyt. Ikuisessa tulehdustilassa, erossa todellisesta itsestämme, unohduksen Haadeksessa. Kuoleman jälkeen päädymme uudestaan ja uudestaan takaisin tähän karmanpyörään, joka on Alcyonia kiertävä aurinkokunta.
Toisaalta, kuten siinä jossain aiemmassa kirjoituksessani totesin, täältä pääsee kyllä pois, mahdollisesti paremmin toimivaan kaikkeuteen. Ensin pitää vain oivaltaa miten kaikki toimii, keitä me olemme, kuka on tämä jota itseksemme kutsumme, ja miksi materia on sielun helvetti. Moiseen oivallukseen tarvitaan tosin lukematon määrä elämiä – ja älyllinen tajuaminen ei ole sama asia kuin sisäistäminen. Ajattelu on ruumiillinen toiminto, joten se on vasta ensimmäinen askel.
Tai jotain. Mistä minä voisin mitään tietää? Mistään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti