2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

torstai 2. tammikuuta 2020

Uudelleenkäynnistys – uhka vai mahdollisuus?

:D Taas näitä kouluaineotsikoita!  Enivei:

Askarruttanut on. Nimittäin se, miten pitkittynyt autoimmuunivaste voi olla ylipäätään mahdollinen. Kroppa on itseäänsäätelevä systeemi, jonka pitäisi pystyä sammuttamaan itse laukaisemansa immuunireaktio. Kuitenkin hyvin yleisesti se ei tunnu tähän kykenevän.

Kuten monesti todettua, kemikaalisaturoitunut aikamme on sotkenut itse kultakin hormonitoiminnan lähestulkoon kokonaan – joten lienee todennäköistä, että lähes jokaiselta löytyy matala-asteinen tulehdus jostain päin kehoa.

Tähän on kuitenkin, nyt kun asiaa on tullut puntaroitua, reset-nappi olemassa. Siihen ei tarvita ulkoasyötettyjä "lääkkeiksi" kutsuttuja myrkkyjä eikä muitakaan vippaskonsteja – vaan nimenomaan noiden eksternaalisten eksterminaattorien sulkeminen ulkopuolelle. Eli siis paasto.

Tästä aiheesta en kovin syvällä kokemuksen resonaatiolla voi puhua, mutta kun juuri kuusi päivää paastosin – ja livettyäni aloitin uudestaan –, ja kun pätkäpaastonnut olen pari vuotta, niin jonkinasteista empiriaa löytyy.

Tokikin teen tämänkin väärin, niin kuin aina kaiken – mutta se, mikä kenenkin mielestä on väärin paastottu, on perin suhteellista. Joku tähän sanoo, että eikä ole, ja ryhtyy latomaan kaloreita ja kynnysarvoja – vaan kun itse kunkin kroppa toimii omalla tavallaan, ja muuttujia on tsijäärdejä, ollaan likiarvojen maailmassa.

Paastojahan on moneen junaan, ja niiden rajamailla vielä ketoosi, joka toki on paaston tuotetta, mutta johon pääsee myös leikkaamalla hiilarit ulos ruokavaliosta (ja kun sanon "ulos", puhun nyt niistä likiarvoista; täydellinen hiilarien leikkaaminen on melkein mahdotonta – vaan jos moisessa onnistuu, siihen ei myöskään kuole, sanoi THL tähän mitä hyvänsä).

Netistä kun hakee tietoa, varsinkin suomeksi, vastaan tulee melkoisen monta "älä missään nimessä" -tyyppistä kauhumaalailua. Myöskin auktoriteettiuskovaisuus pistää ilmeisesti joka välissä hokemaan: "Tarkista lääkäriltä, jos yhtään epäilyttää tai et prikulleen tiedä mitä olet tekemässä" ynnä muuta vaaramomenttia. 

Lääkärit tietävät ravitsemuksesta hämmentävän vähän – varsinkin just sun ravitsemuksesta. Lääkärien gnosis (kuten jo ammattinimikkeestä on luntattavissa) liittyy lääkkeisiin (eli siis erilaisten patentoitujen molekyyliyhdistelmien vaikutuksiin kropassa), mutta kuten missä tahansa ammatissa, siihen ei tarvita maagisia selvänäkökykyjä (poikkeuksena meediot, eli siis journalistit).

Paastoamiseen jokatap näyttää liittyvän perin ritualisoitua, rigidiä ohjeistusta – ja luonnollisestikin pelottelua –, joka saa kuvittelemaan operaation olevan joku pikkutarkka räjähdelaboratorio. En yhtään ihmettelisi, jos tämäkin olisi tarkoituksellista – kun sillä, että joku yksinkertaisesti lakkaa syömästä, on vaikea lyödä rahoiksi.

Moni toki yrittää. Tarjolla on monenmoista paastopakettia, ja epäilemättä kursseja ynnä retriittejä – mutta jos ihan yksinkertainen syömisen lopettaminen itse asiassa hoitaa alta lähestulkoon kaikki kropan (ja siis myös mielen) ongelmat... Sehän on jotain, miltä lääketeollisuus kaikin keinoin haluaa meitä varjella.

Jos jollekulle on vielä jäänyt hämärän peittoon: lääketeollisuus on maailman suurin bisnes, jopa suurempi kuin aseteollisuus – koska sillä saadaan aikaan enemmän ruumiita.

Pöyristyttävä ajatus, eikö? Varsinkin jos satut olemaan nimenomaan lääkäri, joka on kuvitellut lähteneensä geimeihin puhtaan altruistiselta pohjalta. Kirjoittajanhan täytyy olla hullu! Tai siis kognitiivisesti (kääk, mikä nyt onkaan poliittisesti korrekti ilmaus ettei joku vaan loukkaannu jonkun muun puolesta)... rajoitteinen? 
Parantaako paasto ihan kaiken? Ehkä. En minä tiedä – mutten varsinaisesti tule hämmästymään, jos jossain kohtaa onnistun olemaan raamatulliset 40 päivää ja yötä syömättä, ja sen jälkeen parantunut kaikesta. Kroppa tosiaankin on itseään säätelevä järjestelmä, jota sotkemme – paitsi lääkkeillä ja muilla kemikaaleilla, myös – syömällä aivan koko ajan.

Aamiainen, tuo Kelloggsin lempilapsi. Olemme juuri olleet paikoillamme koko yön, joten nälkä ei todellakaan voi olla, mutta silti useimmat aloittavat pupeltamisen heti – ja jatkavat läpi koko päivän. Suosittelen jokaiselle ensimmäistä askelta paaston suuntaan: jätä aamiainen väliin. Jos onnistut heräämisen jälkeen olemaan kokonaista neljä tuntia syömättä, olet juuri potkaissut kasvuhormonit käyntiin. Kasvuhormonit on hyvästä.

Kun sanon "syömättä", tarkoitan "syömättä mitään kiinteää". Puritaanisempi voisi sanoa, että oikea paasto tarkoittaa vesipaastoa (joka pitää toki aloittaa suolihuuhtelulla – joka saattaa olla ihan hyväkin juttu, mutta jos oletetaan että kroppa tosiaankin osaa huoltaa itse itsensä, niin...) – mutta tässä tullaan siihen, miten itse teen tämän(kin) väärin.

Tuossa kuuden päivän paastossa join kahvia, johon lisäsin kermaa ja sokeria (kunnes sokeri loppui ja siirryin hunajaan), mikä on ihan varmasti rike & violaatio. Toisekseen kittailin veden tai juuresmehujen sijaan proteiinipirtelöitä (joihin lisäksi sotken vielä kaikenmoista mineraali-vitamiini-treenibuusteri-kookosöljyä ynnä muuta), mikä ehdottomasti rikkoo kaikki protokollat vaikka miten mikroannostelisi.

Ja poltin tupakkaa. Itse asiassa paasto hajosi siinä kohtaa kun röökit loppuivat. Ei ole erityisen fiksua yrittää useampaa kuin yhtä tavoitetta kerrallaan.

Mutta niin: mitä ehdottomampia sääntöjä koitat noudatella, sen varmemmin luovutat – tai et edes aloita. Joillekuille taas soveltuu täysillä heittäytyminen, jossa hammasta purren pusketaan läpi harmaan kiven, mutta useimmille ei. "Tunne itsesi" on tässäkin asiassa passeli ohje.

Meitsi lähtee nyt tekemään pirtelön – jossa on protskuja edellistä kuuria vähemmän, jotta kaloritavoite saadaan varmemmin alitettua – ja jännityksellä tunnustelemaan millä kaikin tavoin kroppa (ja etenkin mieli) prosessia taas tulee protestoimaan. Huomenna heikottaa & huimaa. Kaiken muun ajan mieli* koittaa tolkuttaa, miten turhaa, hyödytöntä ja potentiaalisesti vaarallista paastoaminen on.

*Tai joku muu entiteetti. Jos ja kun kroppa tietää miten vähällä safkalla tulee toimeen, niin mikä sitä kaikkea syömistä haluaa? Olette varmaan joskus kuulleet miten loiset vaikuttavat neuronitoimintaan niin, että tekevät isännästään päättömän rengin? Jos teet asioita, joiden tiedät aiheuttavan pitkällä aikavälillä harmia... Kuka on ohjaimissa?

PS: yksi yleisistä ohjeista paaston lopettamiseen on: "Totuta suolisto syömiseen varovasti; aloita vaikka luumuilla ja muulla hitaalla hivutuksella." Itse hain pizzan, josta söin kolmanneksen (enempää ei jaksanut). Tämä on ehdottoman väärin. Epäilemättä jokainen pystyy kertomaan varottavan esimerkin kumminkaimannaapurista, joka kuoli moiseen rämäpäisyyteen. 

Ei kommentteja: