Mikään ei ole sitä miltä näyttää. Tällä videolla 10 vuotta Kiinassa asunut jenkki valottaa sitä, miten maahan ilmaantunut ulkomaalainen ei juuri näe rikollisuutta ennen kuin opettelee maan tavoille – eli siis kielen – ja jalkautuu rahvaan joukkoon ympäri maan.
Kaiken kontrollin alla muhii jälleen melkoinen anarkismi – kuten kaiken kontrollin alla muhii. Vaikka maata pyrittäisiin johtamaan miten diktatorisesti, lopulta jokainen valinta on aina henkilökohtainen huipulta pohjalle. Kaiken yllä leijuu vainoharhainen apatia, kun ihmiset eivät voi vapaasti tehdä asioita, jotka olisivat tehtävissä mutta joiden tekeminen on kiellettyä ilman maksettuja lisenssejä – jolloin mikään ei etene vaikka ongelmakohdat on korjattavissa kädenkäänteessä, ja tekijät löytyvät joutilaina seisomassa niiden vierestä.
Älkää väittäkö, etteikö moinen olisi suomalaisellekin tuttua.
Diktatuurin raja ei kulje Kiinan rajalla. Kiina ei ole erityistapaus. Se ei ole kaiken muun ulkopuolella; se on vain yksi valtarakennelma monien muiden seassa.
Kommunismi on eurooppalainen ideologia. Kiina on kommunistinen valtio; sen valtiojärjestelmä on siis eurooppalainen. Kommunismi on sama asia kuin fasismi tai kansallissosialismi; nämä kaikki ovat oligarkkisia ideologioita, joissa kuljetaan väkivalta edellä, ja joissa sotketaan kansalaisten itsemääräämisoikeus loputtomalla propagandalla.
Myös kapitalismi on lopulta korporaatioiden vallankäyttöä; jako oikeistoon ja vasemmistoon on tarkoituksellisen hahmoton. Yhdysvallat on diktatuuri; Israel on diktatuuri; Saudi-Arabia on diktatuuri – ja nämä kolme toisiinsa limittyvää käytännössä sanelevat missä milloinkin väkivalta kukoistaa. Eivätkä Venäjä tai Kiina ollenkaan välttämättä ole "vastapuolella" – eikä Eurooppa todellakaan ole "neutraali".
Tiettävästi Venäjä myi Israelille Iranille myymiensä ohjusten ohjauskoodit vastineeksi Israelin Georgialle myymien droonien koodeista. Meidän kaikkien huushollit on täynnä Kiinassa valmistettua teknologiaa, joka yhä enemmän monitoroi jokaisen elämää. Mielenosoitukset käännetään päälaelleen maksetuilla provokaattoreilla, ja meedia kertoo fiktiivisiä versioita siitä, mitä missäkin tapahtuu. "Tiede" on vähintään viimeiset 80 vuotta ollut itsensä irvikuva.
Aivan kuten Stalin on nykyään venäläisten idoli, Mao on sitä Kiinassa. Mao oli pahempi massamurhaaja kuin kaikki muut massamurhaajat yhteensä, mutta silti hänen kuvansa koristaa niin julkista kuin yksistyistäkin tilaa ympäri maan.
Jokaisella maalla on omat idolinsa, joista ei osata sanoa miksi heidät on kaikesta mielivallasta huolimatta nostettu jalustalle. Epäilemättä Mussolini kohtapuoliin kaivetaan naftaliinista italialaisten sankariksi, jollaista kaipaillaan ratkaisemaan maahan vyöryvä muukalaisvirta. Ja aina löytyy joku, joka on valmis asettautumaan kansansa johtajaksi.
Historian ei tarvitsisi toistaa itseään, mutta niin kauan kuin väki onnistutaan pitämään tiedottomassa tilassa, se tekee niin. Kunkin alueen kulttuuri murennetaan joka tasolla kirjoittamalla historia uusiksi, ja täyttämällä alamaisten aivot kaikella täydellisen merkityksettömällä: pornoa, raivokohuwau-uutisia, turboahdettua musiikkia, välkkyviä valoja, tositeeveetä [kaikki teeveessä on "tositeeveetä" – joka jo käsitteenä on oksymoroni kun mikä tahansa saadaan näyttämään miltä hyvänsä jälkikäsittelyssä], kokkiohjelmia, urheilua, massatapahtumia, meemejä, kielen korruptiota, moraalin ja identiteetin hämmennystä...
Ihmiset hokevat tyhjiä fraaseja, kimmastuvat asioista joita ei tapahdu – ja uskovat kaiken mitä heille sanotaan. Historia puretaan laatikkotalojen alta – jotka ne taas puretaan heikkojen materiaalien ja suunnitteluvirheiden takia parin vuosikymmenen päästä uusien hometalojen alta.
Kun meedia kuorossa resitoi, miten iranilaiset raivoavat presidentilleen häpeänkaipuustaan... Kannattaa ehkä puraista ennen nielemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti