Jos kiinnostaa tietää, millainen maa Kiina on, ja mitä siellä oikeasti tapahtuu, näillä kahdella hepulla on sisäpiirin tietoa. Molemmilla on oma kanavansa, ja näköjään yhteinen myös.
Sikäli mikäli tilanne ei ole muuttunut, tuo lippispäinen jenkki asustelee enimmäkseen Japanissa, mutta tämä vasemmanpuoleinen eteläafrikkalainen nimenomaan Kiinassa.
Nappaamassani kuvakaappauksessa kaverukset keskustelevat Kiinan poliisin häpeätaktiikasta, jossa epäilty syyllinen istutetaan metalliseen tuoliin, jossa ei voi liikkua. Sitten häneltä tentataan "No no no no, miksi teit sen? Miksi teit sen?" ja muuta fiksua. Anteeksipyyntöä perätään, sellaista uskottavaa, joka kuulostaa siltä että puhuja todellakin vilpittömästi tarkoittaa mitä sanoo. Operaatio kuvataan, ja postataan kansan töllisteltäväksi.
Tämän framille nostetun kriminaalin virhehän oli kommentoida poliisin toimia sosiaalisessa mediassa. Suljetussa keskusteluryhmässä. Hyi häpiä! Ettäs kehtaa, mokoma.
Maassa on monia puolia, joista kerkeämpi huoahtaa: "Huh huh, onneksi täällä länsimaissa ei koskaan tulla päätymään tuollaiseen tilanteeseen," mutta tämä oletus on väärä.
Kiina on vain testikenttä kaikelle sille, mitä hiljalleen vyörytetään jo ihan tänne kotikonnuillekin. Vihapuheoikeudenkäynnit on täsmälleen samaa kuin tuo, ja lainsäädäntö todellakin on lipsumassa sinne, missä ei voi enää tietää mikä on rikollista.
Poijaat tuossa videolla keskustelevat myös Hong Kongin mielenosoituksista sen verran, että kun mantereen puolella on satojatuhansia valtavia mielenosoituksia vuodessa, jää Hong Kongin pikku protesti kääpiösarjaan.
Kuitenkin länsimainen meediosto jauhaa nimenomaan Hong Kongista – ja miksi? Koska se on Britannian Kauppakomppanian uloke.
Hong Kong, Singapore ynnä muut otettiin aikanaan oopiumikaupan haarakonttoreiksi, joissa arvometallit vietiin pois, ja tilalle myytiin passivoivin mahdollinen substanssi.
Tämä sama skenaario toimii tänäkin päivänä: KeskusÄlytysToimisto (ja Mossad, MI6 yms.) on maailman suurin huumekartelli, ja ihmiskauppaverkosto. Jos lukijan tekee mieli pyöritellä silmiään, kannattaa vilkaista vähän tarkemmin vaikka Afganistania, tai mitä tahansa Etelä-Amerikan maata. Tai Lähi-Itää. Tai Afrikkaa.
Oletan, että JP Morgan -sijoituspankin taannoinen narahtaminen paatti täynnä kokaiinia ei ihan ylettynyt Suomen mediaan asti. Tai se, että Evo Morales oli ensimmäinen presidentiksi asti noussut (tästä on kyllä soraääniäkin esitetty) alkuperäiskansan edustaja Boliviassa – joka puolitti köyhyyden ja lapsikuolleisuuden, avasi terveydenhuollon kaikille, edisti naisten tasa-arvoa, nelinkertaisti maansa bruttokansantuotteen, ja nosti lukutaidon aivan uudelle tasolle... Jep, diktaattoreilla on tapana tehdä tuollaista (tilanne oli sama Libyassa, Irakissa, Iranissa, Syyriassa, Venzuelassa ja mitä kaikkia hirmuhallitsijoiden totalitarismeja nyt onkaan tässä männävuosina ollut).
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Media on ylipainoinen kastraattitenori, jonka kimitystä on perin vaikea olla kuulematta vaikka kuinka yrittäisi pysytellä estraadilta mahdollisimman kaukana.
---
EDIT: myöhemmiten olen törmännyt videoihin, joissa molempien tyyppien motiiveja ja narratiivia on kyseenalaistettu hyvinkin uskottavasti. Jossain vaiheessa lakkasin seuraamasta tätä eteläafrikkalaista tietyn narsismiviban takia, ja ilmeisesti tuo viba maalaa vahvasti sen, miten tyyppi maailman – ja itsensä siinä – näkee, ja varsinkin sen, mitä valitsee kerrottavaksi ja millä filtterillä. Mene ja tiedä. Mehän nykyään elämme maailmassa, joka muistuttaa huomattavan paljon sitä Kiinaa, josta emme mitään tiedä, mutta jonka kuvittelemme tuntevamme. Ja jokaisella on aina agenda – itsellänikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti