sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Älä sinne katso, katso tänne

Totuusministeriön tiedotustoimisto vaihteeksi kertoo, miten Pohjois-Korea taas uhittelee☑  ihan tuelta niiden melkein-olemassa-olevien ydinaseidensa kanssa.
»Soul haluaisi lisätä taloudellista yhteistyötä Pohjois-Korean kanssa sekä edistää rautatieyhteyksien ja maanteiden rakentamista. Washington on vetänyt tiukempaa linjaa.»
"Vetänyt tiukempaa linjaa"? Koko tämän ajan kun lehdistö on ollut hiljaa Korean niemimaasta, molemmat keinotekoisesti rajalla erotetut valtiot ovat kertoneet uudestaan ja uudestaan, että haluavat elää rauhassa ja unohtaa menneet – keinotekoisesti luodut – vihollisuudet.

Yhdysvaltojen intresseissä ei kuitenkaan rauhanomainen rinnakkainelo oikein toimi – joten "vedetään tiukempaa linjaa". Miten vedetään tiukempaa linjaa rauhanpyrkimyksissä olemalla rauhanpyrkimyksiä vastaan kaikin mahdollisin tavoin. Mitä ihmettä tuo ilmaisu on tarkoittavinaan?

Enivei, samaan aikaan oikeasti laittomia ydinaseita hallinnoiva Jerusalemin keisari on esittänyt kainon toiveen Oy Yhdysvallat Ab:lle olla olematta turhan ankaria Saudi-Arabialle, joka siis murhasi ja paloitteli toimittajan, joka kirjoitti lehteen, jota Yle tuossa Pohjois-Korea-uutisessaan lainailee – ja joka siis tuhoaa tuhansia elämiä (Yhdysvaltojen ruhtinaallisella tuella) päivittäin naapurimaassaan, joka sattuu sijaitsemaan vilkkaan laivareitin solmukohdassa (mikä se ei varmaankaan yhtään liity siihen, miksi aluetta moukaroidaan päivästä toiseen).

Netanjahun kanta on toki sikäli ymmärrettävä, että hänen oma "valtionsa" samaan aikaan pyrkii musertamaan kokonaisen kansakunnan omien rajojensa sisällä – ja toki ulkopuolellakin olevat kansakunnat parhaansa mukaan. Jälleen Yhdysvaltojen ruhtinaallisella tuella. 
Israelhan saa Washingtonilta tukea rapiat kymmenen miljoonaa dollaria päivässä – ja toki Israelin lahjontaviranomaiset (eli nk. "lobbaajat" [eli Mossad {aka "Hamas"}]) ajavat herkeämättä rapakon takaista lainsäädäntöä Siionin viisaiden toivomaan suuntaan.
Ja kun nyt kansanmurhista ruvettiin puhumaan: yksi maa, josta ei kirjoiteta ollenkaan ikinä, on Etelä-Afrikka, jossa hallitus omien sanojensa mukaan haluaa "katkaista valkoisuudelta kurkun". Tätä ohjesääntöä noudattaen maassa murhataan (kiduttamalla, tietysti) – ja luonnollisestikin raiskataan (myös vauvoja), koska se tuntuu joillekuille olevan mieluisaa puuhaa – valkoista väestöä ihan, niin, hallituksen tuella. Etelä-Afrikan kokomusta hallitus haluaa tappaa kaikki valkoiset.

Mutta ketäpä tuo nyt kiinnostaisi. Tai ketä kiinnostaisi vaikkapa se, miten Etelä-Afrikka itse asiassa perustettiin, ja mitä kaikkia jänniä tapahtui sen jälkeen.

"Buuri" noin sanana tarkoittaa maanviljelijää. Se juontuu siitä, kun hollantilaiset asettuivat Afrikan eteläkärkeen – arvasitte oikein: – viljelemään maata. Alueella ei ollut asunut ketään noin viiteensataan vuoteen. Ei bantuja, ei bushmanneja, ei ketään.

Britannian imperiumille moinen Hollannin laajeneminen ei oikein passannut, joten britit alkoivat tunkea pohjoisempaa "alkuperäisväestöä" etelämmäs. Seurasi luonnollisestikin väkivaltaisuutta – ja myöhemmiten myös brittien kehittämä uusi vekkuli innovaatio: keskitysleirit. 

Sitten, kun jo monet sukupolvet olivat turmiollisia maataloustuotteitaan ilkeyksissään tuottaneet:
Nelson Mandela was the head of UmKhonto we Sizwe, (MK), the terrorist wing of the ANC and South African Communist Party. At his trial, he had pleaded guilty to 156 acts of public violence including mobilising terrorist bombing campaigns, which planted bombs in public places, including the Johannesburg railway station. Many innocent people, including women and children, were killed by Nelson Mandela’s MK terrorists.
En viitsi graafisempia kuvia tähän liittää, koska todellisuus ei todellakaan ole heikkohermoisille – mutta (ja vielä kerran: jos haluat olla näkemättä hyvin häiritseviä kuvia, älä klikkaa:) tällaista jälkeä saadaan aikaiseksi apartheidin jälkeisessä Etelä-Afrikassa. Luonnollisestikin maan infrastruktuuri on vain muisto entisestä, ja suunta on visusti kohti samaa kohtaloa, jossa kylpee tätä hartaudella vaivattua reseptiä noudattanut Zimbabwe, jonka raha on arvotonta, ja joka on nykyään käytännössä Kiinan alusmaa koskapa eivät osaa itse tehdä mitään.

Kenellä muuten on kovinkin visusti muistissa se, että Etelä-Koreassa kerkisi olla Japanin miehityksen jälkeen kolmekin diktatuuria, joissa tuhottiin omia kansalaisia teollisessa mittakaavassa – kunnes saavutettiin nykyinen kiiltokuvakapitalismi ihan pari vuosikymmentä sitten.

Moniko on joskus ihastellut ilmiötä nimeltä K-Pop – jossa eteläkorealaiset popvideot vetävät turbovaihteella överiksi koko popkulttuurin? Moniko tiedostaa sen, että K-Pop-tähdet ovat käytännössä levy-yhtiöiden orjia – joilla ei ole oikeutta omaan elämään, omaan ruokavalioon, omaan unirytmiin; omanarvontuntoon? Joita käytetään pari vuotta täysin mielivaltaisesti, ja sitten viskataan sivuun, rahattomina – kun elämän kasvuvuodet on menneet ohi viihdemyllyssä etkä ymmärrä viihdeteollisuuden ulkopuolisesta maailmasta yhtikäs mitään?

Mutta joo, Pohjois-Korea, se se vasta on kamala paikka. Pidetään se vain ihan omassa lokerossaan eikä päästetä mitään ulkomaansuhteita solmimaan.

Ei kommentteja: