Eräänlainen heureka

Olen kovasti koittanut saada tolkkua siihen, missä määrin uskonnot pyörittävät tätä epätahtista maailmaamme – mikä on perin hankalaa kun näyttää ihan siltä, että niillä ei lopultakaan ole mitään tekemistä minkään kanssa. Eri uskontokunnat voivat olla verivihollisia keskenään, ja kuitenkin niiden johtajat tulevat vallan mainiosti toimeen keskenään kun sattuvat samoille kokkareille. He ovat bestiksiä tänään, ja huomenna liittoutuvat arkkivihollistensa kanssa eilisen sydänystäviä vastaan – kuin pahaiset koulukakarat (vähän verisemmin lopputuloksin tosin).

Olen siis ollut sen kuuluisan kognitiivisen dissonanssin vallassa – riivaamana suorastaan, kun en oikein tykkää siitä etten tajua jotain. Toisaalta olen ties kuinka pitkään toitottanut sitä, miten kaikki uskonnot ovat vain ja ainoastaan ihmisten tyhmistämistä ja la(u)mauttamista varten kehitettyjä järjestelmiä – ja yhtäältä on näyttänyt siltä, että kartiinien takana on ryhmitytty tiiviisti oman kultin klikkiyttämiin salakähmäjoukkueisiin, joiden metodit ovat hiilipaperikopioita toisistaan.

Dissonanssi on siis syntynyt siitä, että kaikki nämä cosa nostrat ovat toimineet yhtenäisin metodein, täysin moraalittomasti, omaa etuaan jahdaten... Kuin missä tahansa saippuaoopperassa; leiriä vaihdetaan heti kun se sattuu olemaan otollisin vaihtoehto.

Kaikkien uskontojen perimmäinen ohjesääntö – se johon ei viitata julkisesti, mutta joka intternetin ansiosta on kohtuullisen helpolla löydettävissä (toistaiseksi...) – on käytännössä identtinen: kaikki keinot ovat sallittuja, petos suositeltavaa, valehtelu välttämätöntä... Ja ne, jotka eivät ole "in the know" eivät ole ihmisiä – joten niiden ali-ihmisten tappaminen, kidutus ja raiskaaminen, kiristäminen ja kaikenlainen sadismi on tosi jees; velvollisuus oikeastaan.

Tätä metodia noudattavat yhtä lailla islamin hadith, jesuiittojen ohjesääntö kuin juutalaisten talmud. Eikä kukaan tiedä, miten sisäpiirissä kukakin lopultakaan on.

Ja tässä tullaan toisen kognitiivista dissonanssia aiheuttavan asian äärelle: uskontokunta ei sinällään tarkoita, että noudattaisit noita sairaita ohjesääntöjä. Kuitenkin: hyvin moni on tietoinen siitä, että jotain hämärää tässä meidän kultissa on – mutta hyvin mahdollisesti ihan vaan laiskuuttaan ihmiset viittaavat kintaalla, ja toteavat etteivät kaikki muslimit/kristityt/juutalaiset ole läpeensä pahoja, vaan jotkut ovat ihan aidosti hyviä, peräti – vaikka eivät koskaan teekään mitään ilmiselvien oman uskonnon nimissä tehtyjen vääryyksien oikaisemiseksi/esiintuomiseksi/tuomitsemiseksi... 

Itse asiassa he useimmiten puolustelevat niitä sairaita väkivallan purkauksia, joita oma joukkue tulee harrastaneeksi enemmän tai vähemmän säännöllisesti – kun sille touhulle on kuitenkin helppo löytää oikeutuksia milloin mistäkin kulttuurillisesta/uskonnollisesta vinkkelistä. Ja silloin kun näitä tekoja puolustelee, on valinnut puolensa – mikä on sama asia kuin että olisi itse ollut tekemässä milloin mitäkin sairasta joukkoraiskausta tai siviilien pommittamista, koska nämä toimet loppuvat vasta sitten kun ihmiset kieltäytyvät niitä tekemästä.

Mutta ne, jotka limusiiniensa takapenkeillä ja yksityiskoneissaan sanelevat sihteereilleen mitä jekkuilua seuraavaksi kehitellään... Heidän kätensä ovat puhtaat, koska he eivät ole itse tehneet mitään. He ovat vain ehdottaneet asioita. Minkäs he sille voivat jos ihmiset sitten tekevät mitä on ehdotettu?

Ja tähän kaikkeen on niin, siis nnniiiiinnn helppoa sanoa, että "no mutta kaikkihan tuon nyt tietää" – ja jatkaa sitten ihan samaan malliin ikään kuin tämä, jonka 'kaikki tietävät' ei olisi mitenkään häiritsevää... Mikä viittaa siihen, että vastaanottimet eivät olleet ihan käynnissä, että ei tullut oikein sisäistettyä sitä, että me kaikki mahdollistamme kaiken sen kuvottavan kidutuksen mitä tuolla maailmalla lajitovereihimme kohdistuu.

"Joo, kyllä mäkin murrosiässä olin tosi huolissaan niinku maailman tilasta," ...mutta sitten luovutin? Niinkö? Totesin olevani niin avuton ja pelokas, että lakkasin piittaamasta? Rupesin sen sijaan toistelemaan iskufraaseja, jotka eivät sinällään tarkoita mitään, mutta kuulostavat siltä kuin tarkoittaisivat, ja lisäksi niiden voidaan kätevästi väittää tarkoittavan ihan mitä halutaan – koska siinä ei tarvitse ajatella? Voi vaan mennä virran mukana ja vaikka rukoilla joittenkin tiätsä huono-osaisten☑ puolesta.

...Että mitäkö pitäisi sitten muka tehdä? Herätä. Ei tarvitse lähteä barrikaadeille (siitä nyt ei ainakaan mitään hyötyä ole), eikä liittyä johonkin järjestöön liimailemaan julisteita ja feissaamaan kauppa-asiakkaita. Pitää vain lakata hyssyttelemästä niitä, jotka osoittavat aivan selkeitä (todellisia!) ongelmia, ja lakata nyökyttelemästä idioottimaisille konsepteille, joilla vain ja ainoastaan syvennetään poteroita.

Loppukaneetiksi olisi melkoinen kiusaus riipustella, että "...mutta mitäs minä mistään tiedän," mutta en riipustele. Minä tiedän tämän. Kaikki tietävät tämän. En rupea pyytelemään anteeksi sitä, että osoitan jotain minkä kaikki tietävät, kun samaan aikaan... venttaas, tsekkaan Hesarin pääotsikon...

Ei saatana:

Ilmastonmuutos™, mikäpä muukaan. Mitä minä eilen niistä jakobiineistä sanoin? Mitä sanoin noista maastopaloista? Mitä olen joutunut toistamaan viimeiset vuodet tästä ilmastonmuutoshömpästä?

...Ja miksikä kutsutaan uskontoa, jossa ihminen on nostettu jumalan asemaan? Satanismiksi. Me seuraamme juuri vuosittaista polttouhrausrituaalia.