2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Sen jälkeen meitä onkin kovasti talutettu mm. russofobian alttarille, jossa väki uhrataan lopulta rintamalla sotateollisuuden katteiden vuoksi – ja samalla pidetään silmiä visusti ummessa kun äärisiionismi jatkaa loputonta kansanmurhaansa. Kaikki menee juuri niin kuin äärioikeammisto haluaa: energiainfra ajetaan vähitellen alas; Suomesta tehdään kehitysmaa, kun länsimaat ylipäätään pitää tuhota. Sellaista se on täällä sivistyksen loppuhämärissä aina.

lauantai 10. marraskuuta 2018

Hankalat jalattomat ja ratkaisu ongelmaan jota ei pitäisi olla

Yksi hyväkin uutinen on joukkoon eksynyt. Tai siis pikavilkaisulla se vaikuttaa positiiviselta, vaikka tarkemmin katsottuna taitaa olla juurikin ihan muuta.

»Sairaala löysi ratkaisun vanhusten ramppaamiseen päivystyksessä – samalla turhat ja haitalliset lääkkeet jätettiin pois»

Eli ongelma löytyy ratkaisusta.

On siis kehitetty osasto, joka tekee sen, mitä koko terveydenhuollon pitäisi jo oletusarvoisesti tehdä – eli räätälöi hoidon potilaaseen eikä potilasta hoitoon.
»– Olisi hyvä jos esimerkiksi kotihoidettavat potilaat tapaisivat lääkärin edes kerran vuodessa ja heidän lääkityksensä käytäisiin läpi. Tämä ei kuitenkaan aina toteudu. Siksi vanhukset syövät turhia ja jopa haitallisia lääkkeitä, joitakin lääkkeitä heiltä taas puuttuu»
Olen jokusen kerran tästä samasta aiheesta kirjoittanut, mutta siis jälleen kerran: mitä ihmettä terveyskeskuksissa & sairaaloissa oikein tehdään? Jos tarvitaan erikseen osasto, joka korjaa laiminlyönnit asioissa jotka lähtökohtaisesti kuuluvat niille laitoksille, jotka eivät niitä asioita hoida...

Jos tämä hoitopolitiikan aiheuttama tilanne ei jollekulle vielä vaikuta aivan käsittämättömän absurdilta, en tiedä miten tuon voi selvemmin enää kertoa.

Ei kommentteja: