maanantai 12. marraskuuta 2018

Neulansilmä vasempaan – mutta varovasti!

Hieman mundaanimmalle tasolle palatakseni: muistelen että legendaariset Enska & Hanski olivat alkuun nopeusrajoituksia vastaan. Netistähän herrojen klippejä ei löydy (koska kansanperinteen ylläpitämisellä ei niin merkitystä eräille ole), joten en pääse tilannetta varsin tarkistamaan – mutta näin muistelen.

En toki itse ollut autoiluiässä tuolloin, mutta käytänkin näitä tuon ajan autoiluspesialisteja aasinsiltana siihen, mitä Karpo (l. tuo Hanski) myöhemmiten kolusi... Eli luodatakseni sääntöjä, jotka eivät ihan ehkä vastaa reaalimaailman vaatimuksia – ja tässä eksemplaarissa nimenomaan liikenteen parissa.

Olen vakaasti sitä mieltä, että näistä asioista täytyy pitää meteliä siitä huolimatta, että monella ensireaktiona on: "Mitä sää tommosesta pikkujutusta ujellat?" – koska nämä pikkujutut kasaantuvat huomaamatta täysin dysfunktionaaliseksi yhteiskunnaksi.

Eli, tyypillinen anekdootti: talvinopeusrajoitukset, maantie alkaa. Puskuriin on saapunut rekka. Nostan nopeuden siihen, josta ei vielä saa sakkoja: 83 km/h. Rekka jääkin hiukan taaemmas – mutta myöhemmiten huomaan, miten tuon rekan takaa lähtee ohitukseen toinen rekka.

Tämä ohitus kestää luonnollisestikin koko pitkän suoran, koska rajottimen tarjoama 87 km/h ei ole kovinkaan paljon enemmän kuin 83 km/h – ja nyt tämä kiireisempi rekka on päässyt vasta allekirjoittaneen taakse. Todella lähelle, toki – eli puskuriin todellakin kiinni.

Odotellaan seuraavaa mahdollisimman pitkää suoraa, ja kun se saapuu, tämä sankari luonnollisestikin lähtee ohittamaan. Suoran päässä vastaan tulevista valoista voi päätellä, että tiukille tulee menemään. Ohitus kuitenkin onnistuu nippa nappa niin, että ohitetun ei tarvitse erikseen ruveta jarruttelemaan.

Sitten odotellaan kymmenisen kilometriä, että saan vihdoin taas pitkät päälle. Todnäk tuo hirmu kovaa ajava rekkakuski siinäkin kohtaa kiroaa, että laitoin liijjan aikasin jumankauta pitkät ihan kiusallani päälle.

Ja mikäkö tässä on ongelmana? Kesärajoituksilla rekat ovat tulppana henkilöautoille, talvirajoituksilla henkilöautot rekoille. Rekkoja ei koske nopeusrajoitukset, joten kesällä ne vaikeuttavat ohituksia ajamalla ylinopeutta, joka henkilöautoille on alinopeutta – talvella nopeusrajoituksia noudattavat henkilöautoilijat nostattavat rekkakuskien verenpainetta, mikä saa heidät nostattamaan henkilöautoilijoiden verenpainetta ajamalla puskurissa kiinni, ja tekemällä ohituksia joista ei ole mitään hyötyä, mutta haittaa kyllä kaikille.

Rajottimet on oletettavasti laitettu siihen 87 km/h:n kieppeille siksi, että joskus täydessä lastissa olleet tavarakuljetukset ovat uhanneet hyytyä isompiin ylämäkiin alemmalla nopeudella. Nykyään tuo ongelma tuskin enää on kovinkaan akuutti, mutta rajoittimet pysyvät samalla tasolla.

Jotain pitäisi kuitenkin muuttaa jos haluaisi sujuvuutta liikenteeseen. Monessa muussa maassa 80 km/h on 90 km/h. Jos näin olisi myös Suomessa, eivät rekat olisi kesäisin tulppana, ja rajoittimet voisi pitää siinä missä ne nytkin ovat – ja talvisin henkilöautot eivät tukkisi rekkojen kiireitä. Kukaan ei siis olisi rajoitusten takia kenenkään tukkeena.

Mutta luonnollisestikin teiden nopeuksia vain ja ainoastaan lasketaan jatkuvasti milloin milläkin tekosyyllä. Säännöissä ja lakipykälissä tuppaa olemaan se perustavanlaatuinen vika, että niiden sorvaajat uskovat, että ihmiset eivät osaa ajatella itse. ...Mikä on itseään toteuttava ennuste. 

Mitä enemmän sääntöjä, sen vähemmän ihmiset ylipäätään kykenevät järjenkäyttöön. ...Mutta yhtäältä ihmisiä ei juuri järjenkäyttöön muutenkaan rohkaista nykyään. Miksiköhän? Liittyykö se siihen, että hallintoalamaisia on helpompi paimentaa jos eivät turhaan käytä aivojaan – ja kyseenalaista... mitään?

Ei kommentteja: