Tyypillistäkö? Se, että tyyppi löytää itsensä väärältä puolelta tullia, niin kaukana kuin suinkin mahdollista, vähentämässä kerrospukeutumistaan – liian myöhään, eli silloin kun pitäisi itse asiassa olla vaihtamassa koko kerrasto suihkun kautta. Tämä vain siksi, että olet maksanut loungesta, joka vielä Helvannissa oli rajatarkastuksen jälkeen.
Mutta Tsöpiksessä toki kaikki on toisin. Ensin et meinaa löytää itseäsi sinne tsek-inniin. Olet ottanut jonotusnumeron johonkin joka mahdollisesti on väärä tiski – ja itse asiassa yhdelläkään tiskillä ei kyllä palvella ketään; joko tässä niin etelässä ollaan muka?
Tovin hohhailtuasi huomaat että tuossa on tuommoinen automaatti, joka ei ole monivalintajonotuslippuautomaatti, vaan ehkäpä sellainen jolla saa tulostettua poortinkitiketin. Niin kuin saikin. Vaikka meinasi joka vaiheessa usko taas loppua – varsinkin kun palvelun kielenä sattui olemaan tanska (ehkä sen olisi alkuruudulla saanut vaihdettua, mutta puolivälissä ei niinkään), ja ruotsikin tuppaa olemaan enämpi ruosteessa.
Ja sitten lähdet siis etsimään sitä rajanylityspaikkaa jonka takana sitten varmaan siintää se lounge että pääsee lepäämään ja lorvimaan ja kittaamaan vissyä ynnä kaffetta.
Hämäävät vielä silleen, että kassia ei tutkita eikä kuljeta alasti mistään porteista tai muuta (jotain tämmöistä on varmasti edessä ennen kuin pääsen koneeseen. Kuitenkin on.)
Enivei, itseni saunotettuani talsin siis takaisin ja jossain kohdassa jollekulle univormupukuiselle sanoin etten nyt peijakas soikoon yhtään tiedä mihin pitäis mennä. Ja hän siihen, että juu, takaisin tuonne toiselle puolelle. Minä että jaha.
Olivat vielä semmoisia itsepalvelupassintarkastuspisteitäkin rakentaneet; saako tässä maassa kulkea ihan miten sattuu kuka tahansa, kysyn. Vai onko tämä esitanssia sille, että seuraavassa etapissa ei todlakaan kuljeta mitenkään? No, kyllähän tuossakin joku viksumpi sai neuvoa jälkimmäisen portin kohdalla, että katoppa tonne kameraan jos läpi asti haluat päästä. Minä siihen, että kappas.
Ja kun tämä Tsöpis on näin helvetin iso, niin mitenkä mahtaa käyvä Sikaagoussa? Lippuja tiirailtuani olen siinä muistelmassa, että saavun viitosterminaaliin, ja tunnin päästä pitäisi jatkaa ykkösterminaalista. Ja epäilemättä ryömiä nakuna pet-skannerin läpi kailottaen lapsuutensa noloimpia muistoja – jotka niillä on jossain nauhalla ollut aina kaikista maailman ihmisistä ja haluavat vain tarkistaa että oletko riittävän luotettava kertoessasi stressin alla asioita jotka olet painanut unohduksen hellään huomaan näihin asti.
Mutta hyvä että täällä Tsöpiksessä on tätä loungeaikaa rapiat kolme tuntia. Niin olisin ratkennut itkemään keskelle jotain näistä käytävistä jos olisi vain tunti ollut aikaa.
Vaan tuota? Pitäisikö sitä ihan syödäkin jotain? Olen jo kahdessa loungessa ollut vissyn ja kahvin voimalla. Paitsi että Helvannissa söin kolme munanpuolikasta. Joku sanoisi, että melko kalliita munanpuolikkaita – mutta minä maksankin siitä, että voin olla vähän vähemmän hektisessä tilassa kuin tuolla käytävillä hortoillessa. Sitä paitsi Atlanninylitysereissulla tulee jotain safkaa. Ei voi olla hyvää kylläkään se, mutta ei tämä nyt mikään gourmet-reissu ole alunperinkään.
Saakohan täällä röökiä missään vedellä? Puolen tunnin päästä alkaisi jo lastautuminen. Vai jokohan se vielä? Ei näillä aivoilla pidetä lukua asioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti