Muutakin kuin "totuuden" siirtämistä

Ämpäritelkkari esittelee jälleen valikoitua putkinäköään. Tässä jutussa puhutaan kriittisen ajattelun tarpeellisuudesta:

Kirja-arvio: Näinkö historiaa opetetaan?

...ja tässä hylätään kaikki mahdollinen järjenkäyttö:

Jääkö korona ikuisiksi ajoiksi maapallolle ja millaisena? Asiantuntijoiden tyly arvio: "Ei edes riitä, että kaikki rokotetaan kerran"

Se, että "ennenkuulumaton, tappava ja herkästi leviävä pandemia" iskee kerran vuosikymmenessä (70-luvulla sikaflunssa, -80-luvulla sikaflunssa, -90-luvulla AIDS {Fauci oli jo tätäKIN epätautia kehittelemässä}, ja tällä vuosituhannella ebola [oikeasti formaldehydimyrkytys], zika, sars&mers [yksi ja sama oireyhtymä {kuin koronakin} nimettynä moneen kertaan]), ja terveet ihmiset sairastutetaan rokotteilla... (Tulevassa muistaakseni GSK:n rokotteessa käytetään ihan samaa adjuvanttia kuin siinä narkolepsiaa aiheuttaneessa sikaflunssapiikissä...)

Millään ei muistu "asiantuntijoilla" mieleen, miten lääketehtailijat tehtailevat pandemioita, jotka eivät millään laskennolla ole lähimainkaan pandemioita – mutta joiden "hoito" tappaa ja vammauttaa ihmisiä. Että lääketehtailijat jatkuvasti keksivät uusia ja uusia "sairauksia", joiden ainoa mahdollinen hoito on lääkitys.

Toki, jos nämä "asiantuntijat" saavat palkkansa lääketehtailta, niin amnesia on ymmärrettävä. Rikollinen, mutta "ymmärrettävä".

Eli, historia:

Faktatietoa toki tarvitaan mutta historian opetus voi olla muutakin, kuin joidenkin toisten päättämän "totuuden" siirtämistä uusille sukupolville. 

Viisi yliopistotutkijaa ovat tehneet kirjan, jossa kritisoidaan nykyistä historianopetusta. Tämä ryhmä haluaa, että historian opiskelu ei olisi ulkolukua vaan eräänlainen prosessi, jossa koululaiset pyrkisivät pohtimaan historiallisten tapahtuminen taustoja ja syitä ja sitä kautta koululaiset "pääsisivät tekemään historiaa".

Oikeansuuntaisesti tuo "totuus" on laitettu lainausmerkkeihin. Moni ei jaksa eikä halua uskoa, mutta suurin osa "tietämistämme" totuuksista on puhdasta valehtelua. Todella suuri osa. 

Joku haluaa tässä kohtaa lähteä saivartelemaan, mikä on ymmärrettävää, koska meillä on tapana sitoa [religare] oma persoonamme siihen, mitä pidämme totena – joten "faktojen" kyseenalaistaminen on aina henkkohtainen loukkaus. Pistää vihaksi että kukaan kehtaa edes ajatella tommosta. 

Tämä on aivopesun tuotosta, ja meillä kaikilla on jatkuva linkoaminen ajukopassa päällä – koska kriittinen ajattelu on todella ikävä kaveri vallastajuopuneille, ja siksi sellainen halutaan ehkäistä kaikin mahdollisin keinoin. Siksi meitä istutetaan 9 vuotta pulpetissa; meidän ei haluta ajattelevan, vaan toistavan valmiiksimärehdittyjä "faktoja".

Historianopetuksessa pitäisi ryhmän mielestä nostaa lähteiden eli historiallisen todistusaineiston käyttö keskiöön. Erilaisia historiallisia lähteitä pitäisi kyetä arvioimaan – tätä kutsutaan lähdekritiikiksi.

Jeah. ...Mutta kuten nykydiskurssissa on huomattu: lähdekritiikin perään huutelevat enimmäkseen ne, jotka eivät ole itse tehneet elettäkään oman tietämyksensä päivittämiseksi. 

"Mutta jos viruksia ei ole, niin miten muka sitten tämä ja tämä?" Niinpä. Hyvä kysymys. Mitä jos ottaisit selvää?

Teoriat on olemassa asiasta kuin asiasta, mutta niitä joutuu ehkä hiukan kaivamaan kun niitä ei haluta framille. Framille halutaan täysin todentamattomat muotiteoriat, joilla voidaan myydä jotain kehdosta hautaan.

Lähteiden käyttö on tutkijoiden mukaan nykypäivänä entistäkin merkittävämpää, kun internet on täynnä valetietoa, mielipiteitä ja arvailuja.

Internetpä hyvinkin. Eivät lehdet ja telkkariuutiset. Eivät oppikirjat.

Resitoidaan yhdessä: netti on paha, meedia on hyvä. Netti on paha, meedia on hyvä. Toistetaan sata kertaa päivässä. Hyvä. Just noin. Tuntuu hyvältä. Älä lopeta. Kovempaa. Nopeemmin. Laita tää maski naamalle.

Kirjassa on paljon kysymyksiä, jotka on hyvä ottaa vakavasti. Jopa niinkin yksinkertainen asia, kuin sanojen selittäminen on jäänyt puolitiehen.

Nimpä. "Virus" tarkoittaa "myrkkyä". Miksi ihmeessä? "Idiopaattinen" tarkoittaa "aiheuttajaa ei tiedetä". "Iatrogeeninen" on "hoitohenkilökunnan aiheuttama". Monia sanoja, joita ei ollenkaan avata ihmisille. Miksiköhän?

Uudenlainen tai sanoisinko nykyaikainen tapa opettaa ja oppia historiaa on varmasti tarpeen nykyajassa, jossa tiedon lähteellä on entistäkin suurempi merkitys.

Toimittaja ei nyt taida oikein ymmärtää mitä lähdekriittisyys on. Se, mistä tieto tulee, ei vielä kerro onko se tosi. Kriittinen ajattelu tarkistaa todenperäisyyden huolimatta siitä, mistä info on tulevinaan. Mitä korkeampi puhujapönttö, sen varmemmin sen takana piilotellaan jotain.

Tähän asti lähdekriittistä otetta on pääasiassa opetettu vain yliopistoissa.

...Ihanko oikeasti sitä "opetetaan" siellä? En näe kovinkaan paljon evidenssiä moisesta.

Kysyä sopiikin, ovatko peruskoululaiset vielä liian nuoria tämäntyyppiseen opetukseen ja oppimiseen, lukiolaisilta voi jo odottaa syvällisempää lähteiden ymmärtämistä.

Ja höpön pöpön. Kriittisyys on taito, joka sujuu sitä paremmin, mitä aiemmin sen aloittaa. Sitä pitää treenata päivästä toiseen, ja valmiiksi ei tule koskaan. Se ei ole mikään ominaisuus joka ilmaantuu tietyssä iässä. 

Lapsuuteen kuuluu tietty maaginen ajattelu, mikä johtuu siitä, että maailman mekaniikka ei vielä ole ihan hallussa. Suuri osa kuitenkin jää tähän maagiseen ajatteluun, koska heidät opetetaan eskarista lähtien toimimaan tietyllä tavalla, ajattelemaan tietyllä tavalla ja noin pois päin. 

Kun sitten jotain hajoaa, sen korjaaminen ei mitenkään onnistu, koska siihen saakka se jokin toimi ihan itsestään, maagisesti.

Kun tulee nuha, tarvitaan maaginen partikkeli selittämään miksi tämä loitsu on langettunut päälle. Tarvitaan rituaaleja, joilla karkotetaan riivaaja. Tarvitaan papisto kertomaan miten se tehdään. Ei tarvitse ajatella. 

Jos joutuu ajattelemaan, katoaa maailmasta taika – ja semmoinen on mälsää. Tai niin ainakin herkästi kuvitellaan. "Mä en halua tietää!"

Kyllä haluat. Ihminen on utelias olento. Asioiden selvittäminen nostaa dopamiinia. Se on hyvin meditatiivista, kuten hyvin tiedät koska jokaisella on kokemusta asioiden selvittämisestä. Se on koukuttavaa ja euforista, ja kun olet riittävän pitkään pakkomielteisesti ottanut selvää jostain joka on muille täysin yhdentekevää... 

Yhtäkkiä oletkin se, jolta kysytään neuvoa tuosta ja tästä asiasta. Kukaan ei kannustanut matkalla, että valitsitpa hienon pakkomielteen, mutta lopulta se typerä harrastelu onkin taito. 

Jokaisella on kokemuksia tästä, ja silti "tutkimusta" pidetään jotenkin erityisenä hierofanttien hommana, johon pitää olla vähintään nero, Mensan prenikoilla aateloitu. Lapsuudessa valoa hohtanut lahjakkuus, joka vaan tietää paremmin kuin muut.

Se on taito. Sitä pitää treenata. Tietämistäkin. ...Ja vaikka kuinka treenaa, jokainen on enemmän tai vähemmän väärässä kaikesta koko ajan. Kaikkein todennäköisimmin palkkatietäjät.