torstaina, huhtikuuta 20, 2017

Churnalismia

Odottelinkin, että milloin Valko-Venäjä vedetään median alttarille, ja millä sävyllä. Näemmä sikäläisistä orpokodeista on löydetty vakavasti aliravittuja lapsia; Valko-Venäjä on siis "väärällä" puolella konfliktissa, jota rakennetaan Venäjän ja Yhdysvaltojen välille.

En väitä, että uutinen olisi nk. "ankka" – mutta todennäköisesti se on sitä. Valtaklikkimedia rakentelee hyperaktiivisella innolla viholliskuvia, ja kaltoin kohdellut lapset vetoavat yleisöön – ja median yleisö on nimenomaan yleisöä seuraamassa tapahtumia areenalla, jonka todellisuus on vahvasti värittynyttä.
Tähän kohtaan knoppi, joka joko ei liity asiaan millään lailla – tai mahdollisesti kaikin tavoin: gladiaattoreille ylöspäin osoittava peukalo tarkoitti: "Jep, anna mennä; hoida homma loppuun ja tapa se." Siis ylöspäin osoittava peukalo.
Valko-Venäjä on maa, josta ei liikoja tiedetä, jonka johdossa on diktaattori, ja joka sijaitsee Naton ja Venäjän välissä. Baltia on rullattu täyteen tankkeja Venäjän rajalle, samoin Balkania. Mustallamerellä kruisaillaan sota-aluksilla. Lähi-Itä ei ole kaukana. Pohjois-Koreakin on Venäjän rajalla. Venäjän pommikoneen rutiinilennot puolueettomalla alueella Alaskan suunnassa nostettiin yhtäkkiä otsikoihin. 

Valko-Venäjä ei vielä ole joutunut ottamaan kantaa siihen, kenen puolella seisoo – mutta kohtapuoliin joutunee ottamaan.


...Churnalismista piti kirjoittamani. Tuota nimitystä käytetään nykyisestä tavasta ostaa "journalismi" ulkoistettuna. Taustatoimitusta ei enää harrasteta, matskua vain ostetaan, ratsastetaan lööpeillä ja kirnutaan menemään. Tai kuten "churn" sanakirja.orgissa määritellään: "To agitate rapidly and repetitively" ja "To produce excessive and sometimes undesirable or unproductive activity or motion."

Tiedättehän: joku jutunjuurta etsiessään törmää johonkin kuohuttavaan tapahtumaketjuun, ja julkaisee sen. Yhtäkkiä sama juoru on kaikkien lehtien etusivulla – eikä kukaan ole tullut tarkistaneeksi mistä tässä oikeastaan oli kyse. Otsikot kuitenkin jättävät pysyvän jäljen vastaanottajaansa. Mahdollisesti juttu on puoli vuotta vanha, ja silkkaa sepitystä – mutta emotionaalinen vaste on sen verran vahva, että tarina kiertää toistamiseen uutisena ympär infosfääriä.
Huomaan toki itsekin sortuvani churnalismiin. Perin usein huomaan ihmetteleväni postauksen jälkeen, josko tuokin sivulause tuolla oli kovinkin tarkkaan taustoitettu. Sanomisen tarve on yllättävän voimakas vietti.
Massamedian toivoisi kuitenkin tuntevan vastuunsa, ja taustoittavan nuo orpokotiskandaalit kiihkottomasti ja hyvin monelta suunnalta, jotta voitaisiin olla edes jotakuinkin varmoja, että kyseessä ei ole poliittinen mustamaalauskampanja.

En sitten tiedä onko journalismi koskaan ollut tämän kummemmissa kantimissa. Ainahan massaviestintävälineillä on ollut kullakin omat agendansa, joiden läpi todellisuutta on koitettu muokata – ja vaikutusvaltaiset tahot ovat valtaansa surutta käyttäneet.

Jokatap, en ihmettele jos lähikuukausina Valko-Venäjältä alkaa tihkua huhuja yhä kuohuttavammista tapahtumista, jotka löytävät tiensä lehtien etusivuille – ja lopulta on Naton ihan pakko hyökätä, ihan vaan ihmisyyden vuoksi ja tolleen.

Ei kommentteja: