Aurinkopanelistien lipsuvat sukset

Ajattelin joskus vuosia ja vuosia sitten, että "oispa vänkää kirjoittaa romaani, jonka protagonisti päättäisi todistaa, että maapallo on – kaiken arkijärjen vastaisesti – sittenkin litteä. Ja todistaisi olevansa oikeassa."

No, olin tuolloin nykyistäkin kärsimättömämpi, ja totesin heti alkumetreillä, että teorian rakentaminen olisi aivan liian iso duuni – joten kirjaa ei koskaan syntynyt. Tuolloin ei ollut Googlea, eikä edes Alta Vistaa – ylipäätään koko internet oli vielä pienten piirien modeemipuuhastelua.

Mutta nykyään netti on olemassa, ja jostain syystä ajatus litteästä maasta on herättänyt pöhinää, jota ei muutamaan sataan vuoteen ole ollut.

Ajattelin ilmiöön törmätessäni, että tämän täytyy olla trolli (mitä se onkin) – mutta kaikesta päätellen jotkut on ihan tosissaan. Tuubista löytyy lukemattomia videoita, joissa todistellaan, miten "Nasa valehtelee aivan kaikesta".

Jos jollakulla on teoria – mistä hyvänsä aiheesta – olen valmis kuuntelemaan niin kauan kuin logiikka pysyy kasassa, ja toisinaan flat-earth-eficionadoilla on ihan validin oloisia pointteja.

Keksin kyllä jokusen kysymyksen, joihin nämä videot eivät koskaan vastaa, ja myöskin ainakin yhden melko simppelin tavan, jolla teorian voisi todistaa oikeaksi käden käänteessä – mutta tämä ei ole vissiin kellään tullut mieleen.

Kehäpäättelyssä on ongelmana se, että ennen todisteiden etsimistä on jo päätetty, mihin todisteiden täytyy johtaa: "maapallo ei vaan mitenkään voi olla pallo, koska maa nyt vaan on litteä". Viihdyttävää, mutta latteaa.

Itsekin vielä jokunen vuosi sitten kuvittelin, että ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos on totta – mutta kun kuuluisa lätkämaila ilmaantui tietoisuuteen, aloin ottaa itse asioista selvää. Kävi ilmi, että kyseessä on kehäpäätelmä, jossa jätetään huomiotta kaikki se, joka puhuu teoriaa vastaan, ja kaivetaan esille mitä uskomattomimpia selityksiä sille, miksi asian täytyy olla teorian mukainen, vaikka tosiasiat hyvin selkeästi osoittavat muuta.

Vaikka kävisikin yhtäkkiä ilmeiseksi, että maapallo ei tosiaan olekaan pallo, ei henkkohtainen maailmani kaatuisi; se ei vaikuta arkitodellisuuteen juuri millään lailla. Ilmastoalarmismi sen sijaan vaikuttaa, kaikkien elämään – ja enimmäkseen negatiivisesti.

Katsotaanpa kuvaa:

Siinä on itse asiassa kaksi kuvaa päällekkäin, kun halusin nähdä onko auringonpilkkusyklin vaikutus nähtävissä lämpötiloissa. No, eipä juuri ole. Itse asiassa lämpötilojen pidemmän aikavälin keskiarvoissa on niin olematon varianssi, että niistä on vaikea nähdä mistä kaikki kohkaaminen voisi johtua. Mutta se, mikä tuosta näkyy hyvin selvästi, on hiilidioksidin määrän lisääntyminen – joka selvästikään ei vaikuta lämpötilaan millään lailla.

Pitkän aikaa on ollut olemassa vakavastiotettavia teorioita (jotain mitä vallitseva agenda ei ole), jotka kertovat täysin päinvastaista kuin tämä lämmönnousuhulabaloo. Odotettavissa on ainakin pieni jääkausi – mahdollisesti isompikin. Ja tämä lämpötilanmuutos ei ole jotain, jonka tulokset näkyvät joskus sadan vuoden päästä, vaan jo lähivuosina.

Sadot ovat jo heikentyneet, ja tulevat heikentymään yhä enemmän. Seuraava maksimi on odotettavissa vuonna 2022, mutta koska edellisenkin maksimin aktiivisuus oli alempi kuin viime aikojen keskivertominimi... Lainatakseni populaarikulttuuria: "the winter is coming".

Ja kun energiantuotanto on rampautettu "hiilijalanjäljen kutistamiseksi", on tiedossa tosi jänniä talvia. Valuuttajärjestelmän hyvin mahdollinen kaatuminen ei sekään kauheasti tule jelppaamaan.

Mutta niin, jos auringonpilkuilla on jotain tekemistä maan lämpötilan kanssa, niin mistä tämä jääkausi nyt sitten yhtäkkiä tulee? 

No. Auringonpilkuthan... En itse asiassa tiedä miksi tuossa ylle linkkaamassani tutkimuksessa tehdään asioista vaikeampia kuin mitä ne ovat. Auringonpilkkusyklithän selittyvät Jupiterin ja Saturnuksen konjunktioilla/oppositioilla, ja maksimien intensiivisyyteen vaikuttaa se, missä muut planeetat ovat – ja missä on galaksin keskusta suhteessa kaikkeen tähän.  Maan reagointi tähän kaikkeen muuhun riippuu luonnollisestikin sen sijainnista: ollaanko gravitaation ristivedossa, vai laidoilla.

Tässä aurinkokunnan tilanne nyt (luonnollisestikin havaintomallin etäisyydet ja keskinäiset suhteet eivät vastaa todellisuutta, mutta sijainnit kyllä).

Ja tässä vuoden 2020 loppupuolella; galaksin keskusta sattuu olemaan melko lailla samalla suunnalla kuin Jupiter & Saturnus auringosta katsoen.

Maan kiertorata muuttuu kaikkien näiden vaikutuksesta, ja kun Jupiter & Saturnus (ynnä galaksin keskusta) kiskovat yhdessä samaan suuntaan, tarkoittaa se, että maa kieppaa niiden vaikutuksesta loitommalle auringosta ollessaan samalla suunnalla, ja auringon takana taas ollaan tavallista lähempänä aurinkoa.

Ihan samalla voimalla kuin aurinko kiskoo planeettoja itseensä päin, repivät planeetat aurinkoa kohti itsejänsä. Tämä aiheuttaa venymistä – ja venyminen aiheuttaa auringonpilkkuja. Simppeliä, ja lisäksi ennustettavaa. Jokatap, niin kuin niin monessa asiassa: auringonpilkkuja tuijotettaessa unohdetaan, että kyseessä on oire pikemminkin kuin syy.

Tilanne ei siis näytä kovin lupaavalta. Vaikka horisontissa on uusia energiaratkaisuja – enkä todellakaan puhu tuuli- tai aurinkovoimasta – ollaan myös sen ongelman äärellä, joka realisoituu paraikaa Fukushimassa. Siellä on mahdollisesti riistäytynyt homma täysin käsistä, ja radioaktiivisuus leviää pitkin Tyyntämerta – eikä kellään tunnu olevan keinoja pysäyttää etenevää reaktiota...

Ja tämä on yksi monista virheistä, joita energia-ahneuksissamme olemme tehneet. Sikäli mikäli jääkausi tosiaan yltyy enemmäksi kuin Meanderin minimin aikaan, siitä seuraa tektonisia ongelmia. Ja se, että ydinvoimalat otettiin käyttöön ennen kuin keksittiin mitä 100000 vuotta puoliintuville ydinjätteille tehtäisiin... Tässä kohtaa olisi syytä tehdä jotain ihan muuta kuin pystytellä tuulimyllyjä.

Jotta ei ihan pakkasen puolelle menisi tämä kirjoitus, todettakoon että sekä energiantuotannossa että molekyyliteknologiassa on kehitteillä kaikenlaista, joilla tulevia katovuosia ynnä energiavajetta voidaan lieventää. Mutta tässä on viime vuosikymmeninä otettu kyllä melkoisia harppauksia siihen suuntaan, että viileneminen tulee vähentämään väestöä todella radikaalisti. Suomi saattaa muuttua asumiskelvottomaksi – kun taas Etelämanner mahdollisesti menettää jääpeitteensä (ja sieltä sitten voi hyvinkin löytyä jotain, mikä kyseenalaistaa koko historiakäsityksen – joka toki on perin kyseenalainen jo nyt, mutta ei nyt mennä siihen...)