Tiedätte varmaan mikä on "National Defense Authorization Act"? Ettekö? Kyseessä on laki, jonka pohjoisten ameriikkojen poistuva pressa jätti joululahjaksi – laki, joka ihan virallisesti legisloi sen, että tiedotusvälineet kertovat juuri sen, mitä valtio haluaa.
Asia esitetään "vastapropagandana", ja kyseinen lakiesitys sai kummasti pontta varmastikin siitä, että jatkuvasti jauhettiin venäläisten propagandasta – joka toki on ihan todellista, mutta tämähän on vain naamio sille, että saadaan sanoa ihan mitä tahansa olematta vastuussa valheista (ja lisäksi voidaan sensuroida kaikki mitä halutaan).
Ja Suomen tiedotusvälineistö toistaa kaiken innokkaasti kuin koira temppuradalla.
Eipä sikäli; muistelen että tästä samaisesta laista olisi ollut esiversio jo ainakin vuodelta 2013 – ja luonnollisestikin valtio on sekaantunut tiedonvälitykseen viimeistäänkin... no, aina.
CNNhän tunnetaan leikkisästi nimellä CIA News Network. Ja Clinton News Network; kyseinen kanavahan oli täysin varauksettomasti tuon sotarikollisen taustavoimana: Crooked News Network.
Ja Suomen tiedotusvälineistö... Ei lähdekritiikkiä koskaan.
Miksi sitten valtamedia edelleen on Trumpia vastaan? Eikö sen pitäisi ihan lainkin mukaan olla sitten hänen puolellaan? Varmaankin, mutta "lakihan on niin kuin se luetaan", ja "demokraattien" istuttama retoriikka istuu oletettavasti toimittajistossa melko vahvasti – varsinkin kun muistetaan, että toimittajaopiskelijoista Suomessakin on n. 86% punavihreiden aatteiden sotureita.
Surullistahan tästä tekee se, että touhu menee täsmälleen yli satavuotiaan suunnitelman mukaan: ensin tapetaan tsaari, sitten aloitetaan sota, ja kun sota uhkaa loppua, vedetään yhdysvallat mukaan valheellisella laivanupotuksella, jonka vastapalvelukseksi englanti lupaa maa-alueen...
Käytännössä virallinen tiedonvälitys on ollut valeuutisten levittämistä jo ainakin reilun vuosisadan – ja kun sitä on propagoinut yksi ja sama liike, on seurauksena kirkasotsaisia opetuslapsia, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mihin heidän oma toimintansa perustuu.
Tai miksi se on niin ristiriitaista: sananvapaus tarkoittaa sensuuria, monikulttuurisuus oman kulttuurin kieltämistä ja tuhoamista, feminismi shariaa...
En tiedä monelleko sanat "feminismi" ja "sharia" ovat jonkin sortin talismaaneja ja taikasanoja, jolloin ei yksinkertaisesti tajuta sitä, että toinen on perustettu naisten tasa-arvoisen kohtelun tavoitteluun, ja toinen naisten alistamiseen. Aivan selkeä tavoitteiden ristiriita ei kuitenkaan estä innokkaimpia ajamasta molempia asioita – mikä on vähän sama asia kuin seisoisi kiskoilla ja huutaisi: "Tulkaa kaikki, yhdessä me voimme pysäyttää tämän junan!".
Laitan tähän nyt sen sanaparin, jota nykyään taajaan käytetään, mutta jonka merkitys (ironisesti peräti) ei tunnu sekään tavoittavan tiettyä väestönosaa: kognitiivinen dissonanssi. Tokihan siinäkin on kaksi vierasperäistä sanaa, mikä saattaa hidastaa perillemenoa.
Jokatap, kyseessä on ilmiö, jossa todellisuutta ei suostuta hyväksymään. Jos sanotaan, että feminismi ja sharia kumoavat toisensa... Sen sijaan että mietittäisiin hetki että hmm, tosiaan... Sen sijaan suututaan, ja ruvetaan mätkimään leimakirveellä sitä patriarkaatin manifestaatiota, joka on kehdannut mennä avaamaan suunsa. "Toi on just tota, just tota mä vihaan!"
En tiedä, kai maar jossain kohtaa todellisuus vihdoin tihkuu tajuntaan.
Mutta kun tässä on se ongelma, että kyseisen dissonanssin vallassa tehdään valtavan isoja päätöksiä, jotka rikkovat yhteiskuntia. Päätöksiä, joiden takia yksittäiset ihmiset todella kärsivät sanoinkuvaamattomalla tavalla. Vain, koska kirkasotsaiset ismiensä kantajat eivät suostu katsomaan maailmaa sellaisena mitä se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti