Mmkay. Liitän tähän klipin, jota on hyvin helppo uskoa – mutta jossa jokin ei ole ihan kohdallaan. Kyseisessä pätkässä joku, jonka ehkä joskus ennenkin olen tuubissa bongannut, koittaa syventyä siihen, miten voi varmistaa levittävänsä oikeita uutisia – eikä siis vale-sellaisia.
Sekä juontaja että haastateltava molemmat lienevät täysin vilpittömiä puheissaan – mutta ilmeisen tietämättään johtavat harhaan luottaessaan siihen, mitä "luotettavat lähteet" kertovat.
"Reputable sources", "fact checkers"... Sanoja, joilla on aivan liikaa painoarvoa – koskapa ne ovat vain väittämiä, joilla vedotaan vanhaan kunnon auktoriteettiuskoon. Jokatap, metodiksi esitellään kolmivaiheinen, sinänsä hyvä strategia – mutta aivan liian usein kaikki tarkistelu tuntuu alkavan automaattisesti sanoilla: "googlaa tämä"; "käytä Googlen käänteistä kuvahakua"...
Molemmille näyttää olevan täysin vieras se tosiasia, että Google on raskaasti sensuroitu alusta, jolta siivotaan näkymättömiin kiireesti kaikki mikä sotii virallisia narratiiveja vastaan – ja jolla priorisoidaan "luotettavia lähteitä" haun etusivulla. Luotettavaksi lähteeksi tuntuu luotettavuusasiantuntija laskevan Washington Postin – mikä kertoo melkoisesta kritiikittömyydestä.
Pahamaineinen "sosiaalinen media" tuntuu saavan vahvistusta pahamaineisuudelleen sillä, että ihmiset tuppaavat linkkaamaan artikkeleita ilman taustojen tarkistelua. Mainitsematta kuitenkin jää se, että nämä sosiaalisessa mediassa julkaistut artikkelit ovat linkkejä syndikoituun materiaaliin. Joten kun ongelmaksi esitetään se, että toimittajat puuttuvat välistä, todellisuudessa ne eivät sieltä puutu.
Toisinaan julkaiseva syndikaatti on muutaman hengen nyrkkipaja, joskus jopa vain yhden ihmisen jurtta – mutta tämä pätee erityisesti todella moniin "faktantarkistajiin" ja "järjestöihin". Snopes on kahden ihmisen (ja lukemattomien kissojen) kansoittama talous jossain jenkkilässä. Syrian observatory for human rights on tasan yksi ihminen jossain päin Englantia. White helmets on al-qaidan propagandasiipi. Kaikkia näitä pidetään meediassa kuitenkin luotettavina lähteinä.
Kun mediakriittiseltä näyttävä matsku esitetään hyväntuulisena jutusteluna, on ihmisillä taipumus nyökytellä – mutta yleensä juuri silloin kannattaa olla kohtuullisen tarkka siitä, mille tulee nyökytelleeksi.
Eli pähkinänkuoressa: kun klipissä sanotaan Google, se on syytä korvata vaikkapa Duck Duck Go:lla – ja sittenkin kannattaa kelata vähän kauemmas kuin ensimmäiset hakutulokset... Ja tämäkin nyrkkisääntö pätee vain niin kauan kuin ensimmäinen firma ei osta jälkimmäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti