2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Sen jälkeen meitä onkin kovasti talutettu mm. russofobian alttarille, jossa väki uhrataan lopulta rintamalla sotateollisuuden katteiden vuoksi – ja samalla pidetään silmiä visusti ummessa kun äärisiionismi jatkaa loputonta kansanmurhaansa. Kaikki menee juuri niin kuin äärioikeammisto haluaa: energiainfra ajetaan vähitellen alas; Suomesta tehdään kehitysmaa, kun länsimaat ylipäätään pitää tuhota. Sellaista se on täällä sivistyksen loppuhämärissä aina.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Miksei kukaan, siis kukaan! ajattele lapsia?

Tulin jo joku aika sitten kiinnittäneeksi huomiota siihen, miten lapsijoukot jostain kumman syystä ovat männäviikkoina intoutuneet alarmisoimaan ilmastosta. Ulosmarsseja ja mielenosoituksia, yleistä altruismin hyminää ynnä sormella osoittelua.

Spontaania liikehdintää? Yhtäkkiä ovat vekarat vain saaneet tarpeekseen siitä, miten aikuiset eivät ilkeyksissään/tyhmyyttään piittaa heidän tulevaisuudestaan – vaan ovat aina ahneuksissaan/laiskuuttaan tuhonneet maailmaa?

No, eipä tietenkään. 

Koko härdelli on pantu vireille jo seitsemän vuotta sitten. Taustalta löytyy luonnollisestikin Rockefeller Foundation ynnä muita synnintuntoisia filantrooppeja, joilla tuntuu olevan joku tarve (mikäköhän?) ruokkia ihmisten syyllisyydentunteita rikoksista joita ei ole ymmärtänyt tehneensä [mutta joista voi maksamalla hankkia itselleen paremman omatunnon].

Joten viimeisimpänä keinona lätkämailojen jatkeeksi siis vasiten masinoitu, hurmosherätyksen kokenut, keskenkasvuinen kypsien näkemysten itkuinen armeija.

Mä olen siis hir-veen yllättyny.

Ei kommentteja: