2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, tämän vuoden alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Luonnon lait vs. narratiivit

Yllättäin media on hiljaa, kun WTCn räjäytyksestä vihdoin viritellään oikeudenkäyntiä. Siis räjäytyksestä. Kaikkien kolmen rakennuksen kohdalla.
Ylläri. Kuva ei näy enää. No, siinä oli yhden tornin romahtaminen kolmessa vaiheessa – ja jokainen voi muistella miltä se näytti...
Kuten jokaisen pitäisi tietää, rakennusten romahtamisen virallinen selitys rikkoo räikeästi fysiikan lakeja. Saman päivän tapahtumista perin monet tekevät aivan samaa, puhumattakaan niistä lukemattomista yksityiskohdista jotka muuten vain ovat mahdottomia – mutta tätähän hyvin äänekkäästi sattumateoreetikkojen kuorossa kieltäydytään uskomasta.

On toki asia erikseen, eteneekö mikään mihinkään (saas nähdä kuinka monta mystistä itsemurhaa/sairaskohtausta/mustamaalauskampanjaa tämä poikii) ja millä aikataululla – siellä kun on melkoinen läjä silmäätekeviä vaarassa joutua syytettyjen penkille jos liiaksi ruvetaan nojautumaan logiikkaan – mutta kivahan se on nähdä että tosiasioita edes vähän raotetaan ihan virallisestikin.

Olisi toki hienoa jos meediakin sellaisia alkaisi joskus ruotia, mutta sehän lienee liikaa vaadittu.

Ei kommentteja: