torstaina, tammikuuta 12, 2017

Vapauden soihdut ja todellisuuden tekstuuri

"Torches of Freedom" oli mullistava mainostempaus monella tapaa. Ensinnäkään sillä ei ollut "vapauden" kanssa mitään tekemistä, ja toisekseen sillä testattiin, miten helppoa ihmisiä on manipuloida niin, että he kuvittelevat tekevänsä itse omia valintojaan.
Valittu nimi myös kertoo (tahallaan vai tahattomasti?) siitä siemenestä, joka kasvaessaan saa lynkkausjoukot soihtuineen rynnimään eri (sanan)vapauskäsitystä vaalivien ihmisten kimppuun.
Tuon sissimainontatempauksen avulla tupakkateollisuus sai tuplattua asiakaskuntansa (kuin myös lääkärikunta) – ja propagandan käyttö omia kansalaisia vastaan oli ottanut jälleen yhden kilpailukykyloikan.

Me olemme ennen kaikkea laumaeläimiä. Me vahtaamme koko ajan ympäristöstämme vinkkejä siitä, miten meidän pitää käyttäytyä – ja tämä tapahtuu enimmäkseen tiedostamattomasti. Ko. alitajuisen käyttäytymismallin ymmärtävät ihmiset käyttävät sitä hyväkseen tasoilla (ja tavoilla), joita useimmat eivät halua edes ajatella.

Todellisuuden tekstuuri on huomattavasti laskelmoidumpi kuin uutterimmatkaan salaliittoteorioitsijat jaksavat uskoa. ...Kyllä, me hyppäämme taas sangen esoteerisille alueille – mutta kysymys on jälleen puhtaasti psyyken luotaamisesta, ja psyyke on jokseenkin järjetön vempele.
Psykhe sanana tulee kreikankielestä, ja tarkoittaa perhosta – joka siis on toukasta kotelon kautta uudestisyntynyt, siivekäs, värikäs, jossain määrin käsittämätön, epätodellinen olento.
Me emme omaa ajatuksia; ajatukset omistavat meidät. 
Me emme valitse ideologioita; ideologiat valtaavat meidät.
(Tämäkään ajatus ei ole minun, vaan käsittääkseni Jungin – mutta koen sen olevan hyvin tosi, ainakin tällä hetkellä.)

Kenelläkään meistä ei ole ainuttakaan omaperäistä ajatusta, koska ajatukset eivät ole peräisin meistä itsestämme – ne tulevat aina ulkopuolelta. Jokainen idea tulee jostain muualta: "Sain ajatuksen". Ajatuksen saaminen tarkoittaa, että se on annettu ulkoapäin – mutta sen äkillinen, latentti ilmaantuminen harhauttaa kokemaan, että se tuli sisältäpäin. 
...Mutta jos ihmiset eivät synnytä ajatuksia, vaan ainoastaan välittävät niitä toisilleen... Mistä ajatukset tulevat? Mistä tulevat ideat? Mistä ideologiat? Joku uskonnollisempi muistuttaisi, miten "alussa oli sana" ja sana on yhtä kuin logos [kreikkaa jälleen].
Tuntuu ehkä hiustenhalkomiselta ja joutavalta käsitteiden pyörittelyltä, mutta sanat ovat potentiaaleja, joihin sisältyy paljon enemmän kuin läjä kirjaimia. Sanat, ideat ja ajatukset ovat kokovartalotyökaluja: jokainen vastaanotettu tai generoitu lause herättää tunteen, joka taas ilmoittaa jostain primordiaalista vaistosta, joka juuri heräsi tuon lauseen voimasta. 

Ajatus on tartunta


Yksi sana saattaa saada jonkun täydestä tyyneydestä hillittömän raivon valtaan, toinen sana tuosta tilasta kaikenylittävään rakkauteen. Sanoilla on ylimaallinen voima – ja silti ne ovat vain kalpeita haamuja niistä ideoista joita yrittävät kuvata.

Ideat pyörittävät maailmaa. Ihmisten maailmaa siis. Ideologiat ovat yhteen liimattuja ideoiden kuvia, loputtomia luonnoksia yhdestä täydellisestä kuvasta, jollaiseksi kollektiivisesti maailmaa yritetään veistää – mutta koska sanat ovat yhtä aikaa voimallisia ja toivottoman vajaita, paraskin ideologia on hirvittävä irvikuva, jota kukaan ei tunnista omakseen, vaikka luulevat omistavansa tuon ideologian. Mutta ideologia omistaa heidät. Vallankumous syö lapsensa.

Koska ideologiat ovat vanhempia kuin ihmisen koko kollektiivinen tietoisuus, nekin, jotka luulevat olevansa maailman herroja, ovat vain jonkin ideankuvatuksen orjia.

Ja nyt ollaan arkkityyppisen ajattelun äärellä. Ihmisten motiivit ovat aina "jumalallisia". Sen takia uskonnot – kaikessa vajavuudessaan ja kieroonkasvaneisuudessaan – ovat yhä edelleen, tänä rationaalisena aikana, syvemmällä todellisuuden kerrostumissa kuin klandestiineimman salaseuran kätketyimmätkään pyrkimykset.

Salaliittoja maailma on täynnä. Ne on vain haudattu niin huolellisesti, että niiden olemassaolon tunnustaminen kulkee samaa reittiä kuin "surun viisi astetta". Ensin asiaa pidetään suoralta kädeltä täysin naurettavana, sitten suututaan sille joka kehtaa moisia nostaa tietoisuuteen...

Valheellinenkin väite on tosi kun se todellisuuteen tuodaan


Koska kyseessä on tabu, pitää hiukan riisua kyseistä käsitettä. Jos teet jollekulle jonkun duunin, ja se joku maksaa pimeänä... onko tämä salainen sopimus

Mitä on korruptio? Sitä, että salaa junaillaan projekteja tutuille tyypeille. Kun samat tutut tyypit pyörittävät vuodesta toiseen sitä sun tätä, voiko toimintaa silloin jo kutsua salaliitoksi? 

Ei, jos siitä puuttuu olennainen tabun ominaisuus – pahantahtoisuus naamioituna hyväntahtoisuudeksi: jotain jossa muodostetaan valtavia konglomeraatteja, joihin käytetään verorahoja; joiden suhteen vedotaan pyhiin arvoihin ja kerrotaan miten "tämä on ainoa vaihtoehto"; kerrotaan miten maailmasta tehdään parempi paikka – ja todellisuudessa vedetään välistä, ja mahdollisesti aiheutetaan tieten tahtoen kärsimystä...

Tuossa kohtaa ei voi olla ajattelematta, että toiminta kuulostaa kovasti ihan vaan politiikalta. Tai suuryritystoiminnalta. 
Ja siksi se on tabu; ihmiset eivät halua uskoa miten häikäilemättömillä keinoilla jotkut (monet!) päämääriinsä pyrkivät, miten paljon silkkaa epäinhimillisyyttä valtapyrkimyksiin sisältyy, ja miten joihinkin "paljastuneisiin" salaisuuksiin saattaa itse asiassa sisältyä jokin vielä synkempi harhautus. "Jos sisältyy, en todellakaan halua tietää."
Mihin tuollaiset tietoisesti tuhoa aiheuttavat hirviöt pyrkivät? Veikkaan että he eivät itsekään tiedä. He voivat luulla tietävänsä, mutta todellisuudessa heitä ajaa vain joku idea, joka on niin massiivinen ja musertava, että he päätyvät lopulta tappamaan tuhansia, vain kokeakseen olevansa elossa. Koska he eivät enää tiedä mitä on olla elossa. Eivät ole ehkä koskaan tienneet.

Näitä hirviöitä on olemassa. Salaliittoja on olemassa. Mutta voiko niille tehdä jotain? Voiko niitä "parantaa"? Tarvitseeko niitä parantaa?

Olennaista on parantaa se, mikä parannettavissa on: itsensä. Meidän vaikutuksemme ulottuvuus on käsivarren mitta, ja äänen kantavuus. Meidän pitää aktiivisesti pyrkiä tunnistamaan milloin meihin pyritään vaikuttamaan muunneltua todellisuutta tarjoilemalla.
---
Kaikkeen ylläolevaan liittyen: nyt voi ruveta lyömään vetoa. Itse veikkaan, että jenkkilän vaalitulos mitätöidään perjantaina (koska vallankumoukset ajoitetaan aina perjantaille). Obama jatkaa valtakauttaan poikkeuslain turvin "toistaiseksi", ja syntyneen sisäpoliittisen WTF-hengen laimentamiseksi Nato alkaa näyttävästi vahvistaa valmiusjoukkojaan Itä-Euroopassa. Sitten vain odotellaan, mistä mainilanlaukaukset tällä kertaa kuuluvat.

Siinä odotellessa tiedotusvälineille ilmaantuu tyhjästä "vedenpitävät" todisteet siitä, miten (Ras)Putin onkin kaikilta salaa, teollisessa mittakaavassa, kansanmurhaillut miljoonittain jotain vähemmistöä (voisin veikata lgbt-väkeä, koska tuota on jo kivasti pohjustettu sporadisella uutisoinnilla; toki "lisätutkimusten" jälkeen myös juutalaisten kerrotaan kokeneen saman kohtalon, koska tuollaisen pöyristysvaikutus on pohjustettu jo aiemmissa sukupolvissa).

Samaan aikaan Länsi-Euroopassa "pakolaiset" alkavat riehua oikein toden teolla ympäri mannerta – ja lisää väkeä vyöryy etelästä ennennäkemättömissä mitoissa. Valtamedia näitä tapahtumia ei noteeraa millään tavalla, mutta sen sijaan rupeaa raportoimaan "levottomuutta herättävästä äärioikeiston liikehdinnästä". Ja sitten joku päivä rahvas alkaa kysellä toisiltaan: "Toimiiko teillä netti? Meillä nimittäin ei toimi..."

Toivottavasti olen väärässä – mutta tuo kaikki olisi kyllä suoraan ekspansiivisen valtapolitiikan käsikirjasta...

3 kommenttia:

kasbach kirjoitti...

Kappas, joukkojensiirtohan on jo viikon ajan ollut käynnissä – siitä ei vain ole kerrottu mitään. Yle onnistui eilen aamupäivällä asiasta vähän jotain mainitsemaan (http://yle.fi/uutiset/3-9399659), mutta siinäpä se... Asiaan kantaa ottamisen sijaan vieressä kiljuu otsikko, jonka mukaan "Kiina on 'raivostunut' (luonnollisestikin - nykyäänhän kaikki on raivoamista), ja uhkaa laajamittaisella sodalla". Ja lisäksi tulevasta pressasta törkeää mustamaalausta harrastanut Biden (jokohan miehestä on alkanut levitä pilkkanimenä Bidée, joka olisi erittäin osuva kun miettii millä tyyppi uransa sinetöi) pillittää, kun "Obama on niiin hiano miäs, voi että". Ah, journalismi...

kasbach kirjoitti...

Tässä kohtaa lienee paikallaan oikaista mahdollisesti herännyt väärinkäsitys. Jos joku kokee kiusausta kysäistä: "Olet ilmeisesti Trumpin puolella?", voin vielä selventää, että poliitikot eivät tee päätöksiä; he legitimoivat ne. He voivat kuvitella olevansa johdossa, mutta mitä enemmän joku näyttää naamaansa julkisuudessa, sen vähemmän hänellä todellisuudessa on kontrollia. Jos vastapuoli olisi voittanut vaalit, se olisi tehnyt asiat helpommaksi niille jotka oikeasti päätöksiä tekevät – mutta vaalitulos on lähinnä vain hidaste. Vaikka Trump onkin rikas ja verkostoitunut, hän on silti vain pikkutekijä. Palaan asiaan varmastikin myöhemmin moneen kertaan...

kasbach kirjoitti...

Niin, ne mainilanlaukaukset: oletettavasti Ukrainasta kaikuvat ne. Seutu on sopivasti vaivutettu uutispimentoon, eikä sitäkään missään vaiheessa virallisessa mediassa käsitelty, että maassa on ollut länsivaltojen asettama nukkehallitus jo pari vuotta – mikä oli syynä siihen, että Venäjä päätyi ottamaan Krimin (demokraattisen äänestyksen jälkeen) etupiiriinsä. Tokihan tuolla idässä on sitten se vanha kunnon Pohjois-Korea, joka voisi antaa tekosyyn hyökätä Kiinaan – sekä tunnetusti länsimyönteisen Etelä-Korean Japaniakin lähempänä olevaksi tukikohdaksi. Ja yhtäältä vastikään on hankittu öljynporausoikeuksia Vietnamista, joka onkin tuttua taistelumaastoa. Puhumattakaan Taiwanista, joka on käytännössä Kiinan rantavesillä... Mutta virallinen media on käytännössä ihan hiljaa kaikesta tästä, kumma kyllä.