2020 – holhouksen kaipuu

Yhtäkkiä, vuoden 2020 alussa, katosi kaikkien maailman ihmisten kyky huolehtia itse itsestään. Meistä tuli avuttomia taaperoita, joita pitää taluttaa kädestä pitäen käsipesulle viiden minuutin välein, kuonokoppa naamalla. Koska muuten 0,001 ihmistä saattaa kuolla siihen että pesi kätensä väärin. Miksei tankit jo ole kaduilla? Miksei väärin ajattelevia ihmisiä ole vieläkään viety tyrmään? Mitä siitä, että vaikka koronatilastoja miten yritetään ruuvata ylöspäin, ihmiset kuolevat kaikkeen muuhun ylivoimaisesti enemmän? Tärkeintähän on saada ihmiset irti toisistaan, hyvänen aika! Koska hygienia! Tai jotain.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Historiaa kirjoitetaan öisin

Gustave Le Bonista ei kummoista wikiartikkelia suomeksi löydy, mutta tässä lainaus englanninkieliseltä puolelta:
Le Bon claims that there are several characteristics of crowd psychology: "impulsiveness, irritability, incapacity to reason, the absence of judgement of the critical spirit, the exaggeration of sentiments, and others..."
Kirjoittamansa "Psychologie des foules", joka suomeksi on ilmestynyt nimellä Joukkosielu, käsitteli... No, tuo ylläoleva kertoo suunnilleen kaiken olennaisen – ja pöllämystyttävää on se, että se voisi hyvin kertoa tästä päivästä, vaikka kirja on julkaistu vuonna 1895. Samoja sätkynukkeja ollaan edelleen:

Impulsiivisuutta, ärtyisyyttä, kyvyttömyyttä järjenkäyttöön, kriittisen ajattelun puutetta, tunteiden liiottelua – hyvin tuttua käyttäytymistä, eikö? Ja mitä ominaisuuksia Le Bon kaivaa esiin joukkosieluisuuteen vetoavasta politiikasta [jota sivumennen sanoen kaikki politiikka on]:
intellectual simplicity, irritability, suggestibility, the exaggeration of the sentiments and the preponderating influence of a few leaders
Tässä kohtaa on hyvin helppo osoittaa tiettyä melkein-presidenttiä, koska hän on oppikirjatapaus – mutta jos löydät itsesi joukosta, joka on aina samaa mieltä kaikesta, joka ei halua kuulla poikkeavia näkökantoja... Tiedätte mistä puhun, vaikka ette myönnäkään olevanne osa tuollaista laumaa.

Me kaikki olemme osa jotain laumaa; hyvinkin moni asia otetaan "itsestäänselvyytenä" (<-syvimmälle mieleen toistolla upotettu "fakta") ja nyökytellään kuorossa – mutta jos jostain asiasta ei kerta kaikkiaan saa puhua kriittiseen sävyyn, sen todennäköisempää on, että jotain peitellään. Jotain niin synkkää, että pelkkä ajatuksenhäivä pilaa päivän.
Enkä puhu nyt maahanmuutosta; Euroopassa on vielä tuotakin tabumpia aiheita, joiden tonkimisesta on ihan nykyaikanakin joutunut aivan tavallisia ihmisiä vankilaan – ja nämä aiheet ovat itse asiassa hyvin iso tekijä tässä nykyisessä kalabaliikissa.
Jokatap: kannattaisi seurata mistä uutiset eivät kerro, ja mistä ne kertovat sen sijaan. Milloin keskustelua viedään sivupoluille niitattavaksi, ja minkä takia niin tehdään? Mitä aihetta ilmaantuvat viihdealan julkkikset päivittelemään ontoilla altruismeilla? Mitä enemmän ilmaisuarsenaalissa on emotionaalista kierrettä, mitä enemmän vastakkaisen mielipiteen aktiivista mitätöintiä... Sen selvemmin jotain halutaan pitää katseelta piilossa.

Tiedän; tämä on taas niitä ___________________. Ei kannata kiinnittää huomiota – oisko sen sijaan jotain viihdettä jossain tarjolla..?

---

...Ennusteeni viime perjantain suhteen ei osunut kohdalleen (vaikka nasevasti olisi ollut perjantai 13. päivä), mutta vielä on seuraava perjantai, ja loput kyseisestä profetiasta... No, kuten tiedämme, profetiat ovat sitä todennäköisempiä mitä pidempään niitä odotellaan – ja nämähän ovat lähinnä ajatusharjoituksia: jos olisin vanhaa kasaarien sukua ja haluaisin kylvää mahdollisimman paljon epävarmuutta, jota voisin myöhemmin käyttää hyväkseni...

Siis, tulevan viikon mahdollisia skenaarioita
jotain skandaalia voidaan toki vielä koittaa saada aikaiseksi, 
mutta yhtäältä on olemassa juurikin tämänkertainen aiheemme, eli joukkoliikehdintä, joka hyvinkin voidaan valjastaa mukaan: 
eli valtavat mellakat; ja ehkä niissä sattumoisin kuolee joku (vähemmistön edustaja), tai ehkä niiden aikana saadaan salamurha toimitettua  juuri ennen virkaanastumista?
Jos sitten mennään ihan virkaanastumiseen saakka, niin aika hyytävää olisi, tiedättekös, jos... Olette varmaan nähneet, miten jenkkilän virkaanastujaiset tapahtuvat parhaaseen neuvostotyyliin: koko sali aplodeeraa yhdelle ihmiselle minuuttitolkulla seisaaltaan – täysin absurdi rituaali – mutta melko vaikuttavaa olisi, jos päähenkilön astuessa saliin, siellä vallitsisi täysi hiljaisuus: ei aplodeja; kaikki vain istuisivat ja tuijottaisivat. 
...No, se olisi toki puolet salista valloittaneilta kannattajilta varsinkin outoa käytöstä, mutta sanonpahan vaan, että siitä revittäisiin aika pitkään otsikoita.

Jokatap... Tiedän puhuvani seinille, mutta suurvaltapolitiikan taustavaikuttajilla ei ole minkäänlaista moraalia. He vaikuttavat ihan tavallisilta harmittomilta papparaisilta – ja tavallaan ovatkin – mutta he ovat elämässään ehtineet jo muutamaan kertaan ylittää sen rajan, jonka toiselta puolelta ei ehjänä palata – ja se, mitä mediassa näytetään, on aina harhautus. Aina.

Ainiin: uusi pressanlimusiini on tiettävästi varustettu kyynelkaasukanuunalla ja haulikolla, mikä kertonee jotain jostain – mutta se yksityiskohta, joka evankelisemmalla väellä luulisi olevan huolenaiheena, on limon lempinimi:  the Beast. Jep, ilmestyskirjan peto, luulisi heidän sanovan, ja jatkavan, että "niin oli kaikki merkit näkyvissä, ja nyt vasta onkin". (No, samalla nimellä pressanlimo on ennenkin kulkenut, mutta).

Tiettävästi kyseinen melkein-pressa on luvannut pressaksi tultuaan liittää kirkon valtioon, verorahoja nauttimaan. Mikä se taas saattaisi olla ihan hyvä: nythän kirkot joutuvat käyttämään kaikki mahdolliset vedätyskeinot saadakseen rahaa – kun taas valtionkirkon täytyy vähän himmata uskomattomissa markkinointipuheissaan... Ehkä. Uskontojen loputon anekauppa vaatii ihan oman postauksensa – tai pari(kymmentä).

Ei kommentteja: