lauantaina, tammikuuta 21, 2017

Truismien triumfeja

"Hädänalaisia pitää auttaa." Tämä on truismi. Kaikki ovat samaa mieltä: hädänalaisia pitää auttaa, kautta Teutateksen.

Ongelmia tulee siitä, kun ruvetaan määrittelemään, ketkä ovat hädänalaisia, ja mikä olisi paras tapa auttaa, ja missä se auttaminen olisi syytä suorittaa – ja varsinkin jos nuo ratkaisut nuijitaan pöytään sumealla putkinäöllä, kuuntelematta eriäviä mielipiteitä.

Brasilian favelat ovat tiettävästi maailman vaarallisimpia paikkoja. Pitäisikö siis kutsua parikymmentätuhatta brasilialaista Suomeen sillä perusteella, kenellä on vakuuttavimmat tarinat kerrottavanaan? 
Jos tulijoista yllättäin 74% osoittautuu parikymppisiksi, aggressiivisesti käyttäytyviksi, passittomiksi sälleiksi, joista yllättäin osa puhuukin portugalin sijaan espanjaa, niin annetaanko vaan tulla kun nyt kerta tänne asti ovat raahautuneet? Kyllähän Kolumbiassakin on varmasti vaarallista.
Detroit on tiettävästi väkivaltaisin kaupunki Yhdysvalloissa. Pitäisikö sieltä kutsua parikymmentä tuhatta parikymppistä jengitatuoitua sälliä tänne? Tai kun maailmassa nykyään ainoa maa, jossa on enemmän raiskauksia kuin Ruotsissa, on Lesotho, pitäisikö sieltä kutsua parikymmentätuhatta parikymppistä sälliä tänne hengailemaan? Ruotsistahan jo kutsuttiinkin.

Entäpä oma syrjäytyneistömme? Ne, joita nöyryytetään "työllisyystöillä", joiden ilmaisella työpanoksella he eivät elä, mutta firmat tahkoavat kivaa tulosta kun ei mene työnantajakuluja? Tai ne vanhukset, joilla ei ole varaa ostaa lääkkeitään? Auttaisiko siihen se, että lähetettäisiin parikymmentätuhatta nuorta sälliä vaikkapa Thaimaahan?
Kertoisivat siellä sitten kauhujuttuja siitä, miten heitä makuutetaan märissä vaipoissa sidottuna sänkyyn. Vastaanottajat katsoisivat, että hirmu vetreän näköisiä eläkeläisiä, mutta kertovat niin sydäntäraastavia tarinoita, että kyllä tänne täytyy se haluamansa yleinen sekasauna rakentaa, ja rohkaista paikallista naisväestöä, että tämä on näille semmoinen pyhä toimitus, tämä sekasaunominen, että menkää kotouttamaan etteivät rupea väkivaltaisiksi.
Sitä minä vaan tässä yritän sanoa, että miten pahasti tällä meidän hyväntekijäistöllämme oikein viiraa päästä? Nyt on jo 4000 paperitonta turistia hukattu jonnekin – mutta eräät jaksavat jauhaa nyyhkyjuttuja siitä, miten liikuttavia tarinoita nämä, joista "tiedämme" tasan sen mitä haluavat meidän "tietävän", kertovat. Koska miksi he valehtelisivat? Eihän kukaan koskaan väritä tarinaa kertoessaan omasta elämästään? Varsinkaan tuntemattomille?

Huok.

...Tässä vielä samaa aihepiiriä tyypiltä, joka epäilyttävästä ulkosuomalaisuudestaan huolimatta vaikuttaisi kotoutuneen juuri niinkuin on kohtuullista odottaa, ja puhuvan järkeviä (vähemmän kärkevästi kuin itse juuri – mutta niin, toisinaan tuntuu että kärkevyys on ainoaa järkevyyttä, kun väki tuntuu hortoilevan aivan unessa ympäriinsä...)

Ei kommentteja: