maanantai 23. tammikuuta 2017

Isältä pojalle

Herschel Mordechai oli vaikeuksissa. Reininmaa oli juuri siirtynyt Preussin alaisuuteen (manööveri, jonka kulminaatiopisteessä eräs aiemmin Bauer-nimellä tunnetun suvun poika oli väärää tietoa Waterloosta levittämällä keinotellut Englannin keskuspankin haltuunsa) – ja koska Preussi oli tiukasti katolinen, oli Herschel-nimisten ihmisten mahdotonta sen jälkeen jatkaa lakimiehinä.

Joten Herschelistä tuli Heinrich

Heinrich halusi pojastaankin lakimiehen. Poika oli kiinnostuneempi filosofiasta, mutta lakia oli luettaman. Joten tyypilliseen isänmurhatyyliin poika ryhtyi heikosti sujuneen opiskelun jälkeen kirjailijaksi.

Hänen kirjallinen tuotantonsa innosti monia muitakin, kuten vaikkapa Lev Davidovitš Bronšteinia (jota häntäkään ei tunneta oikealla nimellään). Bronšteinin kirjallinen tuotanto puolestaan inspiroi yhä tänäkin päivänä monia räiskyviä persoonallisuuksia: 
"Joka periaatteellisesti luopuu terrorismista, s. o., voimakeinoista ja kauhistuttamisesta aseistettuun, kiihkeään vastavallankumoukseen nähden, sen täytyy myöskin luopua työväen luokan poliittisesta vallasta, kumouksellisesta diktatuurista."
Ja toden totta, terrorismista ei ole luovuttu – nykyään sillä on ihan virallinen nimi: "war on terror"; vähän niin kuin "war on land" – maalla käytävä sota, ja pelonlietsonnalla käytävä sota.

Ja tästä kirjallisuuden jatkeesta on vahvasti vastuussa nykyään "ajatushautomona" tunnettu Fabian Society. Kyseinen päiväkerho perustettiin Lontoossa 1884 hieman hiljaisempaa vallankumousta suorittamaan: otetaan haltuun politiikka sisältäpäin, ja tuhotaan yhteiskunta sitä kautta – korruptoidaan koulutus; otetaan tiedonvälitys, pankkitoiminta ja kaupankäynti haltuun; viihdytetään ihmiset horrokseen; rappeutetaan yhteiskuntamoraali; aiheutetaan jatkuvaa levottomuutta (myös täysin keksityistä asioista joista ei olla aiemmin huomattu olla huolissaan)...

Suomessa kyseisen kerhotoiminnan edustaja on Vasemmistoliitto, Englannissa sitä on Labour, ja jenkeissä "Demokraatit".
George Orwell kirjoitti kyseisen kerhotoiminnan inspiroimana kirjan 1984 – joka itse asiassa kertoo hyvin pitkälti yhteiskunnasta, johon olemme päätyneet – jonka nimi juhlistaa Fabian Societyn (silloin vielä tulevaisuudessa ollutta) satavuotissynttäriä. Myös Aldous Huxleyn – jo ennen Orwellia – julkaisema Uljas uusi maailma ennusteli, millaista jälkeä tulisi saamaan aikaan liike, johon hänen oma veljensä oli liittynyt.
Mutta sekä läntinen että itäinen tie kohti totalitarismia ja ihmisyyden mitätöintiä ovat molemmat saman, paljon vanhemman ideologian ilmentymiä: Binyamin Ze'ev Hertsel (joka yllättäin myös päätti jossain kohtaa vähän muilata nimeään) oli hänkin vain yksi linkki pitkässä, tavoitteellisessa projektissa, jossa saatiin ensin 
rikottua Weimarin tasavalta (tappamalla siinä sivussa 38 miljoonaa ihmistä), murhattua Venäjän keisariperhe ja perustettua Neuvostoliitto (ja murhattua 60 miljoonaa ihmistä – saavutus, joka toki kalpeni Maon Kiinan [edelleen saman ideologian inspiroimille] saavutuksille: 100 miljoonaa ihmistä hengiltä). Ja kun Weimarin tasavalta oli rikottu, oli aika rikkoa tilalle noussut Saksa (ja siinä sivussa hengiltä vielä yhdet 60 miljoonaa ihmistä). 
Ja näin oli saatu tavoitettua kaksi olennaista välitavoitetta: YK ja Israel. Molemmat olivat edellä kuvatun kampanjan kaksinapainen maali: äärinationalistinen valtio ihmisille, joiden esi-isät eivät koskaan alueella asuneet, mutta jotka olivat kaapanneet ideologian niiltä jotka siellä oikeasti asuivat – ja maailmaa tähtäimessään pitävä järjestö, joka ei vastaa kenellekään mistään

"Tästä on hyvä jatkaa," totesivat asiaansa tappavalla tehokkuudella ajaneet, ja rupesivat katselemaan karttaa: mihinkä sitä hyökkäisi? Korea, Vietnam, Panama, Kolumbia, Iran, Jugoslavia, Somalia, Irak, Afganistan, Syyria... Helpompi olisi listata maat joihin ei ole hyökätty viimeisen sadan vuoden aikana. Sellaisiahan on vielä olemassa?

Eikä touhu Waterloosta alkanut – siinä kohtaa vain on yksi kulminaatiopiste: saman perheen kaksi veljestä rahoitti sodan molempia osapuolia, ja yksi veljistä siis 21-kertaisti omaisuutensa, ja kaappasi Englannin pankin – joka edelleen on kyseisen suvun hallussa. 

Sama perheyritys (eräänlainen cosa nostra ["meidän asiamme"]), mutta eri nimellä ja paaa.aaaljon isommalla vaihteella) masinoi myös uudella mantereella kolme sisällissotaa, koska jotkut goyimit eivät suostuneet uskomaan, että yksityinen keskuspankki on hirmu hyvä idea. Ja heillähän se keskuspankki edelleen on.

Ja kuka mahtoi ostaa Palestiinasta ensimmäiset eurooppalaisten (ei-seemiläisten) "juutalaisten" siirtokunnat? Minkä suvun symboli (käänteisellä värillä) koristaa Israelin lippua? Miksi jo 1800-luvun loppupuolella alkoi lehtiin ilmaantua kirjoituksia "kuudesta miljoonasta juutalaisesta", jotka olivat ahdingossa milloin Ukrainassa, milloin Keski-Euroopassa, milloin Venäjällä?

Luku oli aina sama: 6000000. Paikka vain vaihtui – kunnes lopulta saatiin paikannettua nämä vuosikymmeniä manatut kuusi miljoonaa... Kadonneiksi. Heistä ei ole jälkeäkään missään, mutta me "tiedämme" mitä heille tapahtui – vaikka virallista tarinaa ei tue yksikään fakta. Se tarina rikkoo fysiikan lakeja – mutta yhtäältä se ei ole ainoa ekspansiivista sotapolitiikkaa lietsonut kataklysmi, joka rikkoo fysiikan lakeja, mutta jota ei silti saa kyseenalaistaa.

Viimeksimainitun suvun likvidi omaisuus (käyttääkseni heidän itsensä luomaa uuskieltä) on jossain puolen kvadriljoonan* kieppeillä, eli yli kaksi kertaa isompi kuin Yhdysvaltojen tämänhetkinen valtionvelka (ja kukahan tätä lainaa mahtaakaan velkoa?).

...Hektinen, haiskahtaa pahasti ________________lta. Pfft, mitäs jos asioihin tutustumisen sijaan viihdytettäisiin itseämme katsomalla sarjamaratoni vaikkapa siitä yhdesta Bauerista, jonka ainoa ratkaisu ihan kaikkeen on ihmisten kiduttaminen? Hjoo, sarjamaratoni on aina hyvä idea.

---
*Edit 240117: Niin, tämä on jo toinen kirjoitus, jossa kostautuu ulkomaisten lähteiden seuraaminen numeroiden kääntämisessä: trillion on biljoona, ja quadrillion taas yhtä kuin triljoona. Kaikkihan tämän toki tietävät, mutta saattaapi unohtua siinä vaiheessa kun vaihtaa kielestä toiseen...

Ei kommentteja: