Sinustako hallitsija? Helppo manuaali

Haluatko hallitsijaksi? Jokuhan sen touhun joka tapauksessa tekee, joten miksipäs et sinä?

Liian isot saappaat täytettäviksi? Höpsistä pussiin! Ei sinun tarvitse kuin vakuuttaa muut siitä, että jättiläisiä ei ole koskaan ollut olemassa... Ostat vain kaikki asiantuntijat – ja parin vuosikymmenen jälkeen kukaan ei enää usko mitään mitä et halua heidän uskovan. Helppoa!

Olet varmaankin syntynyt sukuun, jossa ei ole muutamaan sukupolveen tarvinnut miettiä yhtään millaista on olla rahvas? Ei tarvitse käydä kaupassa, laittaa ruokaa, tiskata, siivota, pestä pyykkiä, viedä roskia, katsastaa autoa, jonottaa luukulle, näppäillä numerovalikosta millaista palvelua haluat... Joku muu on aina tehnyt tämän kaiken. Mihinkään ei tarvitse koskea jos ei erikseen halua.

Toki joskus villissä nuoruudessa on tullut kokeiltua sitä taviselämääkin, mutta ne nyt on sellaisia kausia. Vähän niin kuin niillä amish-luddiiteilla, jotka päästävät kakaransa teininä synnin maailmaan, ja ne sitten yleensä palailevat häpeän vallassa takaisin yhteisöönsä – ja hyväksyvät siitedes kaiken mitä capot sanovat.

Paitsi että meillä rikkailla (joo, sori, olen valinnut identifioitua vapaaherraksi, joten olen sitä – vaikka en omistakaan postilaatikkofirmoja veroparatiiseissa) on tapana siis tehdä asia toisin päin: käydään kokeilemassa millaista sellainen vastuullinen elämä olisi, ja palataan sitten ensimmäisen kriisin kohdattuamme takaisin maailmaan jossa mitään vastuuta ei ole. Vähän niin kuin Jeesus, eiks jeh?

Ai vitsit. Kuka muistaa kun sakemannien kypäristä askarreltiin tämmönen neverjorkissa? Se oli niitä samoja aikoja kun odoteltiin että milloin ne lehmäyttimet alkaa toimia jossain muualla kuin Kansasissa. Vähän niin kuin nyt odotellaan syksyä, että päästään oikein tositoimiin.

Meillä vapaaherroilla on tapana initioitua keksimällä autotallissa jokin vipstaaki, jolla mullistamme sen, miten maailma toimii. Toki tämä vipstaaki on jotain mitä jo valmiiksi on olemassa, mutta tätähän kutsutaankin innovaatioksi. Keksimistä se on uudelleenkeksiminenkin.

Ja varsinkin brändäys. Alamme keksiä ihan uusia sääntöjä, joiden mukaan kaikkien muiden pitää toimia. Itsemme ei tarvitse, tietenkään – mutta muille meidän keksimiemme sääntöjen noudattaminen on elämäntapa, johon vertaisväestö pakottaa vaikka väkisin. On ne semmosia!

Kasvatamme liikevaihtoa sillä, että innovoimamme judanssi syrjäyttää kaikki kilpailevat innovaatiot. Yleensä ne syrjäytetyt innovaatiot on parempia, toimivampia ja ennen kaikkea vähemmän vahingollisia – mutta meidän pakotetut innovaatiot on helpompi omaksua, koska... no, kun on pakko.

Emme nykyään käytä inversiojoukoistamme nimeä "kauppakomppania", vaikka kyse aina onkin väkivaltaisesta invaasiosta. Yhtiöiden sisällä on ihan omat lakinsa – ja kun olemme ostaneet ne, jotka tietävät miten minkäkin alueen lakeja voidaan kiertää, luomme pienellä vaivalla valtioita valtioiden sisälle. Ja valtiothan on itsessäänkin (postilaatikko)yhtiöitä.

Pääasia, että kontrolloimme kaikkea. Ihan kaikkea.

Kun touhua on jatkettu parin sukupolven ajan, ei kukaan enää muista miten yhteiskunta toimi silloin aiemmin. Tässä kohtaa pätäkkää on kerättynä niin järjettömiä summia, että raha on täysin menettänyt merkityksensä. Siis sikäli, että todellisuus ei oikein kosketa enää.

Kun todellisuuden kanssa ei enää juuri tarvitse olla tekemisissä, voi ryhtyä filantroopiksi – sillä nimittäin voi irrottautua kokonaan mundaanista rahvaasta, ja siinä sivussa tehdä vielä järjettömämpiä summia täysin älyvapailla konsepteilla. 

Näin jumalamoodissa voidaan pelastaa maailma ja ihmiskunta kaikelta siltä, mitä tuli tehtyä aikaisemmin – noin näennäisesti, toki. Olennaisintahan on toimia juuri päinvastoin kuin mitä esittää toimivansa: jokainen ratkaisu aiheuttaa yhä suurempia ongelmia, koska tämä bisnesmalli tuottaa aivan tolkuttomia rahavirtoja.

Pääasia, että ihmiset saadaan tuijottamaan samaan suuntaan samalla tavalla samoja asioita – ja maksamaan siitä.

Ikinä ei tietenkään pidä tunnustaa, mitä oikeasti vehkeilee – mutta on toki lähestulkoon mahdotonta olla lipsauttamatta kaikenlaista aina välillä. Mitä välii? Kukaan ei voi tehdä asialle mitään, ja jos joku turhan sinnikkäästi yrittää... No, ne voi aina ottaa hengiltä. Jos satut omistamaan tiedotusvälineet, ei totuus koskaan pääse perille asti. Totuus on juuri sitä mitä haluat sen olevan; sinullahan on siitä patentti!

Eli: synny perheeseen, jossa pappa betalar, ja loppu hoituu lähes itsekseen. Toki lapsuus saattaa olla yhtä helvettiä, kun pitää hankkiutua mahdollisesta empatiasta eroon ja noin, mut hei: kun ei kerta kaikkiaan pysty orientoitumaan toisten ihmisten kärsimykseen, ei koskaan kärsi itsekään! Vad kul!